Oppiiko kumppanin kanssa elämään jos on aina asunut yksin?

Tietenkin, huomioiden:

a) ei ole pakko muuttaa yhteen.

b) jos muutatte, etsi elintavoiltaan mahdollisimman samankaltainen ihminen (mm. samanlaiset siisteyskäsitykset)

Joidenkin on pakko sopeutua 43-vuotiaanakin jos lapsia haluaa. 

Olin nelikymppinen, kun ekan kerran kokeilin yhdessä asumista. Hyvin sujui, ollaan yhdessä edelleen.

Ei opi. Kannattaa muutta luostariin ja elää loppuelämä selibaatissa. 

Kyllä 

Riippuu kumppanista ja sinusta itsestäsi. Kuinka paljon elämäntapanne poikkeavat toisistaan, ja kuinka paljon olette valmiit muuttamaan tapojanne, ja hyväksymään toistenne erilaisia tapoja.

Jos jompi kumpi ei ole valmis muuttamaan mitään elämässään, vaan haluaa vain kumppanin siihen "valmiiseen maailmaan", joku kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Joidenkin on pakko sopeutua 43-vuotiaanakin jos lapsia haluaa. 

Tollanen enää lapsia saa 🙈

Sujuuhan se.

Itse olen ensin ollut yksin 24-vuotiaaksi, sitten 15 vuotta asunut yhdessä ja sen jälkeen taas 5 vuotta yksin. Enää en yhteen muuttaisi, eikä minusta olisi siihen enää. Kyllä vielä ekalla kerralla onnistuu hyvin, jos halua on.

pikkuhiljaa siihen saattaa sopeutua. 25v on nuori vielä joten voi onnistua.  itse oon yli 60v enkä ole aikuisiällä asunut kenenkään kanssa. eikä tule enää onnistumaankaan ei sitä jaksa kuunnella kenenkään hölötyksiä kun on omassa rauhassa tottunut olemaan. ei siihen halua ketään enää.

Kunhan hankkii kumppanin, jolla on hyvin samanlainen elämäntyyli kuin itselle. Siistin ihmisen ei kannata muuttaa yhteen sotkupytyn kanssa, ja aamuvirkulla saattaa olla ongelmia yökukkujan kanssa. 

Joskus harhaisessa ja rajoittuneessa mielessäni koen, että saattaisin mahd olla parempi asuinlumppani vielä jollekulle kuin sellainen, joka ei oikeastaan koskaan asunut ja elänyt yksin.

Mutta kuulen jo korvissani kuinka minun kerrotaan olevan vain kateellinen kun kaikki parhaat ovat aina varattuja ja asuvat kumppaninsa kans yhdessä omakotitalossa ja ajavat farmariautolla  

Kun sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani olen elänyt autottomana, kerrostalossa ja ilman kumppania.

Kyllä oppii, mutta ei se ole yhtä hyvää elämää kuin siellä omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan hankkii kumppanin, jolla on hyvin samanlainen elämäntyyli kuin itselle. Siistin ihmisen ei kannata muuttaa yhteen sotkupytyn kanssa, ja aamuvirkulla saattaa olla ongelmia yökukkujan kanssa. 

Ja jos on henkilö, joka on aina asunut yksin ja jolla on tärkeät ja tarkat rutiinit, niin ehdottomasti pysy yksin. Yhdessä asuminen on täynnä kompromisseja, jotta se onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Ei opi. Kannattaa muutta luostariin ja elää loppuelämä selibaatissa. 

Jos ei asu yhdessä, sehän tosiaan tarkoittaa selibaattia...

ja mikään ei ärsytä sitten enempää kuin se että sinut herätetään kun haluaisit nukkua. vaikka kieltäisitkin. jotkut ei pysty puoltatuntia olemaan yksin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan hankkii kumppanin, jolla on hyvin samanlainen elämäntyyli kuin itselle. Siistin ihmisen ei kannata muuttaa yhteen sotkupytyn kanssa, ja aamuvirkulla saattaa iolla ongelmia yökukkujan kanssa. 

Ja jos on henkilö, joka on aina asunut yksin ja jolla on tärkeät ja tarkat rutiinit, niin ehdottomasti pysy yksin. Yhdessä asuminen on täynnä kompromisseja, jotta se onnistuu.

Kuinka monta kertaa tältäkin palstalta olenkaan saanut lukea kirjoituksia, joissa kirjoittaja kertoo kuinka hänen kumppaninsa ei tee käytännössä mitään yhhteisen kodin siisteyden tai yleisen elämänlaadun edistamiseksi / ylläpitämiseksi. 

Eri asunnot on ihan ok tai eri mökit. Tai joku ratkaisu jossa kummallakin on omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunhan hankkii kumppanin, jolla on hyvin samanlainen elämäntyyli kuin itselle. Siistin ihmisen ei kannata muuttaa yhteen sotkupytyn kanssa, ja aamuvirkulla saattaa olla ongelmia yökukkujan kanssa. 

Ja jos on henkilö, joka on aina asunut yksin ja jolla on tärkeät ja tarkat rutiinit, niin ehdottomasti pysy yksin. Yhdessä asuminen on täynnä kompromisseja, jotta se onnistuu.

Luuletko, että sinkut eivät ikinä joutiuiisi tekemään kompromisseja?

 

ja sitten se vielä ettet saa toista kirjoilta pois ellei hän itse sano itseänsä irti. et mitenkään! voi jättää oman osansa vuokrista maksamatta tai tulee muuta riitaa niin se on sinun muutettava jos eroon siitä haluat.

Vierailija kirjoitti:

ja mikään ei ärsytä sitten enempää kuin se että sinut herätetään kun haluaisit nukkua. vaikka kieltäisitkin. jotkut ei pysty puoltatuntia olemaan yksin..

Jep. "Minua ärsyttää, kun toinen nukkuu puoleen päivään."

No vttu ole yksin sitten. Ei voisi vähempää kiinnostaa toisen haluamiset silloin, kun minä NUKUN.