Nyt halutaan kieltää tuplatutkintojen suorittaminen!

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko myöntää että en edes tiennyt että kahta korkeakoulututkintoa pystyy suorittamaan samanaikaisesti. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

On siinä. Jotkut tutkinnot työllistävät yksin tosi huonosti, mutta yhdistettynä toiseen tutkintoon tuovat Suomeen lisäarvoa ja nostetta. Esim. Joku bioala plus kaupallinen tutkinto -> myynnin huippuosaaja alalla, jossa tuotteista pitää ymmärtää paljon voidakseen luoda kysyntää ja neuvotella hyviä sopimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kuka kieltää? Kyllä kai jokainen saa suorittaa niin monta tutkintoa kun vaan haluaa. Mikäli motivaatio, taidot ja rahat riittävät.

Ja kuinka monta ketjua täälläkin on täynnä ulinaa siitä, ettei edes kymmenen tutkintoa auttanut työllistymään? Paljonko niitä pitää päästä suorittamaan ja kuinka kauan siellä yliopistolla pitää sitä aikaa oikein viettää? Sen jälkeen sitten ihmettelee, että miksi ei työllistynyt

Silkkaa yhteiskunnan rahojen tuhlaamista 

Vierailija kirjoitti:

"Vastaus 27:lle ( lainaus katkeaa ennen viestiä johon vastaan): NImenomaan tutkinnot ei ole minkään tae vaan osaaminen eli pätevyys. Sitä juuri sanon tuossa että ei osaamista voi ottaa pois."

Osaamisella ei ole juuri merkitystä. Kun työuraa on jo takana, kukaan ei ala selvittelemään, mitä "osaat", koska sen selvittäminen on kallista. Sen sijaan työpaikkahaastatteluun pääsevistä katsotaan aikaisempaa työhistoriaa ja päätellään siitä, täyttääkö asianomainen mahdollisesti duunin vaatimukset.

Jos ei työhistoriaa jollakulla ole/ ole riittävästi, se on sitten voi voi, mutta osaamisella ei asian kanssa ole tekemistä muuten kuin välillisesti. Sitä osaamista kun pääsee esittelemään sitten ainoastaan työpaikkahaastattelussa.

 

Niin, eikö työhistoria kerro osaamisesta? Jos olen tehnyt jotain työtä 15 vuotta niin minulla on työhön liittyvää osaamista. Ei tarvii leikkiä sanoilla.

Mielestäni tässä on tehty ongelma asiasta, joka ei oikeastaan ole mikään ongelma. Ainoastaan aidosti lahjakkaat kykenevät valmistautumaan hakupainealan pääsykokeisiin. Jos ensimmäinen tutkinto-oikeus onkin saatu ensikertalaiskiintiössä, niin hakupainealoille (oikeustiede, lääketiede, kauppatieteet, psykologia) ei pääse enää ilman, että pärjää erinomaisesti valintakokeessa. Jos taas joku on päässyt todistuksella diplomi-insinööriksi, mutta veri vetää äidinkielenopettajaksi, niin sinne hän voi edelleen kyllä päästä todistuksella, jos todistus on riittävän hyvä. Toisaalta yhtä moni ei intohimoisesti halua äidinkielenopettajaksi kuin vaikkapa psykologiksi, jolloin ei ole mitään väliä opiskeleeko nyt joku diplomi-insinööriksi JA äidinkielenopettajaksi. 

Järjetöntä kieltää ihmisiä opiskelemasta ja kehittämästä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kieltää? Kyllä kai jokainen saa suorittaa niin monta tutkintoa kun vaan haluaa. Mikäli motivaatio, taidot ja rahat riittävät.

 

Ja kuinka monta ketjua täälläkin on täynnä ulinaa siitä, ettei edes kymmenen tutkintoa auttanut työllistymään? Paljonko niitä pitää päästä suorittamaan ja kuinka kauan siellä yliopistolla pitää sitä aikaa oikein viettää? Sen jälkeen sitten ihmettelee, että miksi ei työllistynyt

Silkkaa yhteiskunnan rahojen tuhlaamista 

Ei tässä rahoituksesta puhuttu vaan siitä että tuo estetään ja piste. Ei tuommoinen yksi lisää luennoilla käyvä suuremmin muuta yliopiston kurssien kustannuksia kun ei niitä näille tuplatutkintolaisille järkkäillä erikseen.

Mutta kyse lienee jostain ideologiasta kun perusteet on tasoa "pakotetaan porukka lukemaan kahden tutkinnon sijaan vain yhtä ja tämä lisää kansan koulutustasoa". Eli täysin epäloogiset. Miten vähemmän tutkintoja lisää kansan koulutustasoa millään mittarilla. Selitys on samantyyppinen kuin firmat selittää tuotepakettiensa pienentämistä (kun hinta pysyy samana) sillä että asiakkaat halusi tätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka kieltää? Kyllä kai jokainen saa suorittaa niin monta tutkintoa kun vaan haluaa. Mikäli motivaatio, taidot ja rahat riittävät.

 

Ja kuinka monta ketjua täälläkin on täynnä ulinaa siitä, ettei edes kymmenen tutkintoa auttanut työllistymään? Paljonko niitä pitää päästä suorittamaan ja kuinka kauan siellä yliopistolla pitää sitä aikaa oikein viettää? Sen jälkeen sitten ihmettelee, että miksi ei työllistynyt

Silkkaa yhteiskunnan rahojen tuhlaamista 

Edelleen tässä ei olla kieltämässä tutkintojen suorittamista (omalla rahalla), niin monta kuin haluaa. Halutaan vain kieltää se, ettei saa olla useammassa samantasoiseen tutkintoon johtavassa koulutuksessa läsnäolevana samaan aikaan. Nykyään on jo voimassa sääntö, ettei esimerkiksi voi olla kahta suoritusoikeutta filosofian maisteriin samaan aikaan, mutta edelleen on voinut esimerkiksi vuonna 2020 ottaa vastaan paikan valtiotieteelliesestä ja hakea vuoden 2021 haussa oikeustieteelliseen ja ottaa myös sen paikan vastaan. Ja juuri tätä edellä mainittua halutaan nyt estää tapahtumasta, että joku jo siellä yliopistolla täysin eri tiedekunnassa opiskeleva ei saisi toista tutkinnonsuoritusoikeutta toisessa tiedekunnassa.

Edelleen voi opiskella vaikka 10 tutkintoa putkeen, mutta niitä ei vain saa tehdä samaan aikaan, mikä toki tarkoittaa sitä, että kokonaisopiskeluaika vain pitenee ja täysiaikainen työskentelyaika vähenee samassa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Saksassa tämä malli on aina ollut käytössä. Et voi opiskella kahta kandia tai maisteria samaan aikaan. Jos tulee toisiin aatoksiin tutkinnon jälkeen, ja haluaa vaihtaa alaa, niin  siellä "kakkosopintoihin" valitaan sitten vain maksimissaan 3% hakijoista ja nekin ovat ns. parhaat päältä eli edellisen tutkinnon keskiarvo täytyy hipoa täydellistä ja pitää olla hyvät perustelut, miksi haluat vaihtaa juuri tälle alalle. 

Toisin sanoen Suomessa asiat opiskelun suhteen on vielä ihan reilusti tämänkin uudistuksen jälkeen.

Ei kyleensä edes välttämättä tarvitse  olla alan vaihto, vaan täydennys. Opiskelen kieliä, ja olen harkinnut suorittavani valmistumisen jälkeen vielä toisen kielen maisterin. Se lisäisi tuntuvasti osaamistani ja asemaani työmarkkinoilla. Opintotukeahan en luonnollisesti enää toiseen tutkintoon saisi, vaan opinnot pitäisi suorittaa työn ohessa. Tilanteita on monenlaisia ja kyllä useampi tutkinto voi monelle olla oikeasti ihan hyödyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko työvoimapulaa ratkaista myös siten, että aiemmin suoritettujen tupla- tai useamman tutkinnon oikeustoimikelpoisuus sekä pätevyys lakkautetaan. Vain yksi tutkinto voisi jäädä voimaan. Olisi vähemmän mahdollisuuksia työllistyä muuhun kuin "kutsumusammattiinsa" eikä tulisi näitä rusinoita pullasta -poimijoita työmarkkinoille ja jokaiselle löytyisi se "unelmien työpaikka", johon menee jopa lähes palkattakin. :) Liika koulutus voi aiheuttaa myös oman edun tavoittelua.

Tai mitäpä jos ne vähemmän koulutetut lukisivat itse ahkerasti pääsykokeisiin ja opiskelisivat ahkerasti hankkien kunnon koulutuksen, jotta heidän ei tarvitsisi valittaa siitä, että paremmin koulutetut vievät työpaikat. Tuohan se vasta oman edun tavoittelua on, että muilta halutaan ottaa pois heidän tutkinto, jotta itse pääsisi helpommalla.

Ihmettelen tätä ihmisten vinkumista toimeentulosta. Meidän suvussa on aina opiskeltu valmistumisen jälkeen työn ohessa vähintään avoimessa yliopistossa, joskus yliopiston puolella toista tai kolmatta tutkintoa. Niin teen minäkin ja mieheni.

 

Minusta nämä tietotyöt ovat kuitenkin melko lunkeja, sieltä tulee kivaa rutiinia elämään ja näkökulmia asioihin. Monella alalla elinikäinen opiskelu on kuitenkin myös osa työtä, kuten lääkäreillä. Jos sen opiskelun kerran oppii, taitoa kannattaa pitää yllä. Ei siihen minusta tarvita aikuiskoulutustukia tai tuplatutkintoja jotta voi hankkia lisää osaamista. Mieluummin maksettaisiin suurempia tukia niille ekaa tutkintoa tekeville, ja laitettaisiin opiskelijoiden terveyspalvelut kuntoon. 

Hyvä hallitus. Ei mitään järkeä että viedään toisilta opiskelupaikka. Toka tutkinnosta eteenpäin maksulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Saksassa tämä malli on aina ollut käytössä. Et voi opiskella kahta kandia tai maisteria samaan aikaan. Jos tulee toisiin aatoksiin tutkinnon jälkeen, ja haluaa vaihtaa alaa, niin  siellä "kakkosopintoihin" valitaan sitten vain maksimissaan 3% hakijoista ja nekin ovat ns. parhaat päältä eli edellisen tutkinnon keskiarvo täytyy hipoa täydellistä ja pitää olla hyvät perustelut, miksi haluat vaihtaa juuri tälle alalle. 

Toisin sanoen Suomessa asiat opiskelun suhteen on vielä ihan reilusti tämänkin uudistuksen jälkeen.

Ehkäpä siellä Saksassa on enemmän valinnanvapautta tutkintojen sisällä? Että voi esim. sivuaineena lukea parhaat palat toisesta tutkinnosta? Kahta kandiahan on monesti aika turha tehdä? Suomessa ollaan edelleen hyvin tutkintonimike uskovaisia.

Parhaiten työt taitaa löytyä kahta alaa yhdistämällä

Vierailija kirjoitti:

Turhan paljon näitä ikuisia opiskelijoita.

Jokainen "ikuinen opiskelija" jonka tiedän, on tehnyt lähes täysipäiväisesti töitä. Lähinnä lopputyö on venynyt, ja siinä vierellä vedetty ehkä pari kurssia vuodessa.

Tukea ei saa kuin hyvin rajallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Saksassa tämä malli on aina ollut käytössä. Et voi opiskella kahta kandia tai maisteria samaan aikaan. Jos tulee toisiin aatoksiin tutkinnon jälkeen, ja haluaa vaihtaa alaa, niin  siellä "kakkosopintoihin" valitaan sitten vain maksimissaan 3% hakijoista ja nekin ovat ns. parhaat päältä eli edellisen tutkinnon keskiarvo täytyy hipoa täydellistä ja pitää olla hyvät perustelut, miksi haluat vaihtaa juuri tälle alalle. 

Toisin sanoen Suomessa asiat opiskelun suhteen on vielä ihan reilusti tämänkin uudistuksen jälkeen.

Ehkäpä siellä Saksassa on enemmän valinnanvapautta tutkintojen sisällä? Että voi esim. sivuaineena lukea parhaat palat toisesta tutkinnosta? Kahta kandiahan on monesti aika turha tehdä? Suomessa ollaan edelleen hyvin tutkintonimike uskovaisia.

Parhaiten työt taitaa löytyä kahta alaa yhdistämällä

Ei kyllä ole. Saksalainen yliopistomaailma on jäykkää ja opiskelu nopeatahtista. Kandin suositussuoritusaika taitaa olla 2 vuotta (tai 2,5 vuotta), Suomessa kandia saa suorittaa kolme vuotta. Ei siellä todellakaan hypätä toiseen tiedekuntaan suorittamaan yhtään mitään sivuaineita. Humanistisella puolella tosin usein on kaksi pääainetta kuten esimerkiksi englannin kieli ja ranskan kieli, joista toisesta kirjoitetaan kandityö.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi Saksassa tämä malli on aina ollut käytössä. Et voi opiskella kahta kandia tai maisteria samaan aikaan. Jos tulee toisiin aatoksiin tutkinnon jälkeen, ja haluaa vaihtaa alaa, niin  siellä "kakkosopintoihin" valitaan sitten vain maksimissaan 3% hakijoista ja nekin ovat ns. parhaat päältä eli edellisen tutkinnon keskiarvo täytyy hipoa täydellistä ja pitää olla hyvät perustelut, miksi haluat vaihtaa juuri tälle alalle. 

Toisin sanoen Suomessa asiat opiskelun suhteen on vielä ihan reilusti tämänkin uudistuksen jälkeen.

Ei kyleensä edes välttämättä tarvitse  olla alan vaihto, vaan täydennys. Opiskelen kieliä, ja olen harkinnut suorittavani valmistumisen jälkeen vielä toisen kielen maisterin. Se lisäisi tuntuvasti osaamistani ja asemaani työmarkkinoilla. Opintotukeahan en luonnollisesti enää toiseen tutkintoon saisi, vaan opinnot pitäisi suori

On olemassa myös määriteltyjen opintokokonaisuuksien väliin jääviä kokonaisuuksia.

Räikein kuulemani esimerkki on Englannista jossa kuulemma voi opiskella uskontoa (papiksi) tai yleistä historiaa (humanistiksi), mutta ei uskonnon historiaa (hahmottaa miten teologiset käsitykset ovat kehittyneet ja mitkä asiat vaikuttavat siihen). Kertovat että puute häiritsee kokonaisuuden hahmottamista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tätä ihmisten vinkumista toimeentulosta. Meidän suvussa on aina opiskeltu valmistumisen jälkeen työn ohessa vähintään avoimessa yliopistossa, joskus yliopiston puolella toista tai kolmatta tutkintoa. Niin teen minäkin ja mieheni.

 

Minusta nämä tietotyöt ovat kuitenkin melko lunkeja, sieltä tulee kivaa rutiinia elämään ja näkökulmia asioihin. Monella alalla elinikäinen opiskelu on kuitenkin myös osa työtä, kuten lääkäreillä. Jos sen opiskelun kerran oppii, taitoa kannattaa pitää yllä. Ei siihen minusta tarvita aikuiskoulutustukia tai tuplatutkintoja jotta voi hankkia lisää osaamista. Mieluummin maksettaisiin suurempia tukia niille ekaa tutkintoa tekeville, ja laitettaisiin opiskelijoiden terveyspalvelut kuntoon. 

Kuulostat 90-luvun tietotyöläiseltä. Sellaista se oli silloin. Ehkä niitä töitä on vieläkin jossain.

"Nostetaan koulutustasoa lisäämällä korkeakoulututkinnon suorittaneita"

Mitäs jos lisättäisiin niitä työpaikkoja, joissa tarvitaan noita korkeakoulututkintoja. Nythän esim. yli 50v työttömistä pk-seudulla taitaa suurin yksittäinen ryhmä olla asiantuntijat, erikoisasiantuntijat ja johtajat, n. 40% osuudella. Kaikista noista >50v työttömistä taitaa olla tätä nykyä 2/3:lla korkeakoulututkinto.

Pyritään varmaan siihen, että paskakuskin hommat vaatii insinööritutkinnon ja  siivoojia koulutetaan AMKeissa.

Keneltä se on pois jos minä, joka opiskelen humanistisen alan maisteriksi, tajusin unelmieni alan lohduttoman työllisyystilanteen ja päätin tulevaisuuteni turvaksi hankkia myös KTM tutkinnon tähän päälle. Opinnotkaan eivät veny kuin max vuodella koska päällekkäin opiskelu onnistuu aloilla hyvin ja näin pääsen myös työmarkkinoille nopeammin.

Miksi minua rangaistaisiin älykkyydestä, kunnianhimosta ja tehokkaasta opintojen organisoinnista vain siksi, että jonkun rikkaan vanhemman typerä pikku mussukka ei pääse lukion jälkeen kauppikseen edes neljän valmennuskurssin jälkeen?

Kahdesta yliopistotutkinnosta ei ole käytännössä mitään hyötyä työelämässä. Esimerkiksi KTM ja DI on lähes poikkeuksetta hyödytön yhdistelmä, koska ainoastaan toisella alalla ehtii saada työkokemusta ja kehittyä hyväksi. Jos on johtaja, niin yksi tutkinto riittää vallan mainiosti.