Lukivatko vanhempasi päiväkirjaasi kun olit lapsi/nuori?

up

Mun äiti teki samaa, tonki aina huoneen ja mun tavarat läpi ja luki päiväkirjaa. Kun muutin pois kotoa, niin kyläilemässä tonki mun asuntoa ja arvosteli miten huonosti on siivottu kun löytyi pölyä sieltä ja täältä yms. En ole pitänyt vuosiin yhteyttä enää äitini. Todella raskas ja rajaton ihminen.

Ymmärsin vasta hiljattain tuon oman äitini totaalisen rajattomuuden. Ja sen, että olen perinyt sitä häneltä. En ole itse tuollainen nuuskija, mutta muita rajattomuuden piirteitä löytyy. En ole esimerkiksi koskaan osannut laittaa itseäni etusijalle ja sanoa ei. Auttanut muita oman jaksamisen kustannuksella (tätä teki myös äitini, eli ei ole mitenkään läpensä paha ihminen).



ap

En tiedä. Todennäköisesti, koska äitini oli täysin rajaton ja kontrollinhaluinen.

Äiti luki päiväkirjaani, kun olin teini. Kehtasi vielä naljailla, että tykkäätkö Jukasta, tms. Samalla paljasti itsensä. Siinä mureni luottamus.

Vielä vuosikymmeniä myöhemmin hän  meni katsomaan puhelintani sen soidessa, että kuka soittaa! Ärähdin sen verran, että ei ole enää toistunut. Annoin kuulua sen nuoruudenkin edestä, koska silloin en osannut sanoa mitään, koska mut nolattiin niin pahasti. 

Kyllä. Päiväkirjat ovat sittemmin poltettuja, hyvä niin.

Rajattomat, kontrollinhaluiset ja röyhkeät ihmiset ovat sittemmin epäihmisiä, hyvä niin.

Tietääkseni ei, mutta isoveljeni luki kyllä ja tuli vielä itse siitä kertomaan.

Rupesin pitämään päiväkirjaa joskus 8-9-vuotiaana ja lopetin 18-vuotiaana, kun minulle selvisi, että äiti oli lukenut niitä koko ajan. Samalla selvisi, että hän oli lukenut kaikki saamani ja kirjoittamani kirjeet. Kirjeistä hän pari kertaa lipsautti jotain, mitä en ollut sanonut, mutta onnistui vääntämään asian niin, että oli kuullut siitä muualta. Päiväkirjoista lukemansa henkilökohtaiset asiani hän suorastaan oksensi minun päälle yhtenä päivänä, ivasi, pilkkasi ja haukkui minut. Siihen loppui kirjoittaminen. Yritin joku aika sitten lukea niitä, mutta en pystynyt, kun rupesi niin ahdistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Rupesin pitämään päiväkirjaa joskus 8-9-vuotiaana ja lopetin 18-vuotiaana, kun minulle selvisi, että äiti oli lukenut niitä koko ajan. Samalla selvisi, että hän oli lukenut kaikki saamani ja kirjoittamani kirjeet. Kirjeistä hän pari kertaa lipsautti jotain, mitä en ollut sanonut, mutta onnistui vääntämään asian niin, että oli kuullut siitä muualta. Päiväkirjoista lukemansa henkilökohtaiset asiani hän suorastaan oksensi minun päälle yhtenä päivänä, ivasi, pilkkasi ja haukkui minut. Siihen loppui kirjoittaminen. Yritin joku aika sitten lukea niitä, mutta en pystynyt, kun rupesi niin ahdistamaan.



 

Kamalaa. Olen tosi pahoillaan puolestasi.

ap

Vierailija kirjoitti: Kyllä. Päiväkirjat ovat sittemmin poltettuja, hyvä niin. Rajattomat, kontrollinhaluiset ja röyhkeät ihmiset ovat sittemmin epäihmisiä, hyvä niin.

Minäkin poltin jossain vaiheessa kaikki päiväkirjat ja en ole sen jälkeen pystynyt päiväkirjaa pitämään. En voi luottaa etteikö joku joskus lukisi niitä.

ap

En tiedä ovatko lukeneet.

Itse luin lapseni päiväkirjaa salaa. Olin hyvin huolissani hänestä, mutta en saanut kiinni mistä on kyse vaikka koetin keskustella hänen kanssaan. Päiväkirjaa lukemalla asia selvisi ja osasin ottaa asian tietyllä tavalla puheeksi. Puheyhteys aukesi ja saatiin yhdessä hänelle psykiatrinen hoitokontakti. Hiljalleen kuolema-ajatukset väheni, lääkitys ja terapia alkoi tehota. Nykyään hän on työssä käyvä fiksu nuori aikuinen, jolla on elämä kaikin puolin mallillaan. On elämänkumppani, ystäviä, harrastuksia, kiva koti ja asiat erittäin hyvin. Ja meidän välimme ovat läheiset.

Päiväkirjan lukeminen oli väärin, mutta en kadu sitä. Jos en olisi sitä lukenut, minulla ei välttämättä olisi enää elossa olevaa lasta.

Joo luki mun ja kaverin välistä kirjeenvaihtovihkoa ja kertoi asiasta veljelleni. On täysin rajaton ihminen, joka on puuttunut painooni, aterinlaatikon järjestykseeni, sohvan malliin, puolisovalintaan jne. Auttaa myös paljon mutta täysin rajaton.

Vierailija kirjoitti:

Rupesin pitämään päiväkirjaa joskus 8-9-vuotiaana ja lopetin 18-vuotiaana, kun minulle selvisi, että äiti oli lukenut niitä koko ajan. Samalla selvisi, että hän oli lukenut kaikki saamani ja kirjoittamani kirjeet. Kirjeistä hän pari kertaa lipsautti jotain, mitä en ollut sanonut, mutta onnistui vääntämään asian niin, että oli kuullut siitä muualta. Päiväkirjoista lukemansa henkilökohtaiset asiani hän suorastaan oksensi minun päälle yhtenä päivänä, ivasi, pilkkasi ja haukkui minut. Siihen loppui kirjoittaminen. Yritin joku aika sitten lukea niitä, mutta en pystynyt, kun rupesi niin ahdistamaan.

Samoin minun äitini. Jossain riitelyn yhteydessä livautti sanoissaan sellaista, mitä ei voinut tietää kuin lukemalla päiväkirjaa. Toinen oli nuo kirjeet, oli lukenut säilytyssalkullisen kirjeitä, kirjevihkoja ym.

Tunsin vihaa, ahdistusta, häpeää.

Vierailija kirjoitti:

Joo luki mun ja kaverin välistä kirjeenvaihtovihkoa ja kertoi asiasta veljelleni. On täysin rajaton ihminen, joka on puuttunut painooni, aterinlaatikon järjestykseeni, sohvan malliin, puolisovalintaan jne. Auttaa myös paljon mutta täysin rajaton.

Onkohan sun äiti, myös mun äiti 🤔

Mulla oli kaksi päiväkirjaa. Sellainen, jota kirjoitin äidin luettavaksi, koska tiesin että hän lukee sen kuitenkin. Sitten toinen, piilopäiväkirja, johon kirjoitin omia ajatuksiani. Toiselle päiväkirjalle mulla oli muutamakin hyvä piilopaikka. Äiti myös penkoi tavaroitani ja oli sitä mieltä, että se on täysin ok, kun kerran asun hänen talossaan. 

Äidin kuolemasta on kohta 10 vuotta, ja vasta nyt musta alkaa tuntua, että paikka jossa vietin lapsuuteni, voisi ehkä olla minunkin kotini. Isäni asuu siellä yhä.

kyllä on törkeää,lapsenkin yksityisyyttä pitää kunnioittaa. päiväkirjassa voi olla hyvin intiimiä juttuja,kuten heräävää seksuualisuutta eri muodoissaan mm. joo kyllä on monella uteliaisuus voittanut. itse sanoisin välit poikki,mutta et varmaan tarpeksi kovistellut,mitä hän sanoi,kehtasiko pullikoida. lapselle,nuorelle hyvä koota ja hahmottaa kehitystään ja taphtumia,kokemaansa kirjoittamisen kautta. myös perhe ja muutkin väkivalta-asiat hyvä kirjata tarkuudella jne. törkee akka, laita multa terkut. hänestäkö ookoo että hänelle tehtäisiin noin, sanoiko niin

Toivottavasti ei ole lukenut. Kirjoitin teininä päiväkirjaa joitakin vuosia. En halua todellakaan avata omien vanhempien kanssa kaikkia asioita.

Olen aivan varma, että luki. Muistan nimittäin kerran, kun äiti alkoi yhtäkkiä vaan puhumaan kuinka hän ei ole niin utelias ihminen, että lukisi kenenkään päiväkirjaa salaa. Itse ajattelin, että no ei tietenkään niin saa tehdä, mistähän tuokin pulina nyt pulppusi. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että oli lukenut ja omatunto siinä alkoi soimaamaan.

Minun äitini löysi vintiltä vanhan päiväkirjani ja luki sen. Soitti sitten minulle että haluanko sen itselleni ja sanoi että oli aika tylsää luettavaa. Halusin tietenkin sen itselleni, vaikka tiesin että ei siinä mitään jännää tosiaan ollut ylöskirjoitettuna. Luulin äitini lukevan sen kun olin nuori, niin kirjoitin vain vähän. Ihme ettei ollut tosiaan kuin nyt vasta sen löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Kyllä. Päiväkirjat ovat sittemmin poltettuja, hyvä niin. Rajattomat, kontrollinhaluiset ja röyhkeät ihmiset ovat sittemmin epäihmisiä, hyvä niin.

Minäkin poltin jossain vaiheessa kaikki päiväkirjat ja en ole sen jälkeen pystynyt päiväkirjaa pitämään. En voi luottaa etteikö joku joskus lukisi niitä.

ap

En mäkään pysty pitämään ikinä päiväkirjaa, olkoon asian opetus sitten siinä. Oikeastaan netti on siitä kätevä, että hetkellisen ajatuksen voi jonnekin kirjoittaa muiden anonyymien vierailijoiden joukkoon. Sinne katoaa, hetkellinen ja ohimenevä, tai ajassa pysyväkin miete, lukemattomien vastaavien joukkoon.