Lue keskustelun säännöt.
Mihin opiskelijoiden pitäisi muuttaa nyt kun asumisen tuki putoaa 260 euroon? Soluja ei enää juurikaan ole
17.04.2024 |
tai jos on, ne on varattu ulkomailta tuleville vaihto-opiskelijoille.
Kommentit (652)
641/652
|
18.04.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Asuin solussa useamman vuoden enkä kärsinyt yhtään. Ihan mukavaa kun oli juttukaveri, mutta sai olla myös omassa rauhassa. Siinä ujompikin tutustuu ainakin yhteen ihmiseen uudella paikkakunnalla.
Eikö Sinulla ollut opiskelukavereita opiskelupaikkakunnalla joihin tutustua? Ilmeisesti Sinulla oli vain yksi kämppis, joka oli ihan täyspäinen ihminen! Silloin soluasumisen kyllä kestää, jos ei tarvitse säätää kuin vain yhden ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on totta. Alaikäisille pitäisi olla ihan omat asuntolat valvojineen ja sääntöineen, jos ei kotoa käsin voi suorittaa toisen asteen opintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Solukämppäkeskusteluissa ikävintä on kuulla ihmisten asennoituminen toisiaan kohtaan. Opiskelijakollegoita pidetään lähtökohtaisesti niin vastenmielisinä, ettei haluta edes jakaa keittiötä heidän kanssaan. Ymmärrän kyllä, mistä nykyopiskelijoiden henkinen pahoinvointi tulee, jos yhteisöllisyys on muuttunut tuollaiseksi.
Ne solukaverit eivät välttämättä ole saman alan tai aineen opiskelijoita! Joukossa voi olla alaikäisiä lukiolaisia tai ammattikoululaisia. Yhteisöllisyys ei ole synonyymi ventovieraiden ihmisten yhteen sullomiselle samaan kämppään! Se on pakkoyhteisöllisyyttä, joka harvemmin toimii!
Ihmishistorian aikana aika moni yhteisöllisyys on ollut ns. pakko
Sinun kämppiksesi Turun yo-kylässä olivat ilmeisesti täysi-ikäisiä ja -järkisiä, suomalaisia ja edes jotain käytöstapoja omaavia!
Vierailija kirjoitti:
Tuo on totta. Alaikäisille pitäisi olla ihan omat asuntolat valvojineen ja sääntöineen, jos ei kotoa käsin voi suorittaa toisen asteen opintoja.
Jos peruskoulun päättänyt 15 v. muuttaa säätiön soluun ja kämppikseksi tulee ulkomaalainen, joka ei osaa suomea, niin miten kommunikointi hoituu, jos 15 v. ei osaa hyvin englantia. Kaikki peruskoulun päättäneet eivät nimittäin osaa!
Vierailija kirjoitti:
Asuin solussa useamman vuoden enkä kärsinyt yhtään. Ihan mukavaa kun oli juttukaveri, mutta sai olla myös omassa rauhassa. Siinä ujompikin tutustuu ainakin yhteen ihmiseen uudella paikkakunnalla.
Asuin solussa vajaan kaksi vuotta enkä tavannut kämppistä välttämättä edes viikottain. En siis tutustunut häneen ollenkaan, ehkä hänkin oli ujo. Silti oli häritsevää kun tiesi että asunnossa on toinenkin ihminen, ja ihan erityisen häiritsevää oli kun hän lämmitti maksalaatikkoa minun mikrossani (hyi helv sitä hajua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kesät tehtiin töitä, että pystyi lukukauden opiskelemaan. Nykyään ei voi mennä, kun olisi NIIIIN raskasta. Eikä myöskään opintojen ohella, kun jälleen olisi raskasta. Rahaa pitäisi saada ilmaiseksi.
No huh huh, et kyllä tiedä mistään mitään. Teen itse kesät töitä, samoin joulut ja pääsiäiset sun muut. Niin se vaan sekin raha menee kaikki elämiseen, samoin kuin tuet ja laina. Halvempaa asuntoa en oikein saa, koska jos muutan paljonkin kauemmaksi niin sitten menee enemmän rahaa ja aikaa matkoihin, joko yliopistolle tai työpaikalle tai kumpaankin. Talous on heti pulassa, jos työnantaja ilmoittaa että ei olekkaan keikkaa tarjolla niin paljon kuin olen pyytänyt. Opiskelut mulla varmaan venyy tämän työn teon vuoksi, kun tosiaan on aika raskasta yhdistää työt ja opinnot. Omissa sivutöissäni ei edes voi tehdä mitään nelituntista päivää, vaan se on kokonainen työpäivä tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Opettajille nyt ainakin riittää jatkossa töitä. Meidänkin koulussamme rekrytoidaan jatkuvasti uusia, kun edelliset saavat menosta tarpeekseen. Joissakin oppiaineissa otetaan kuka tahansa lukion käynyt, joka ei romahda heti ensimmäisinä päivinä. Yläkoulu pääkaupunkiseudulla, tervetuloa!
Miten tämä liittyy soluasumiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisko asui 70-luvulla Tampereella toisen tytön kanssa pienessä yksiössä.
Itse asuin kotona ja kävin bussilla mennen tullen 40 kilometrin matkan. Tuli kaikkein halvimmaksi, kun sain kotoa ruuankin.
Kaikille ei tietysti ole mahdollista, ei silloin eikä nytkään. Mutta kannattaa kyllä harkita näitä kaikkein edullisimpia vaihtoehtoja. Nuoret ihmiset kyllä pystyy vielä sopeutumaan yhteisasumiseenkin.
Opiskelukavereissani oli nuoria ympäri Suomea, mutta kukaan heistä ei asunut yksin jossain kerrostaloissa kaksiossa tai kolmiossa. Enimmäkseen asuivat omakotitalojen yläkerroissa, piharakennuksessa, sukulaisten luona, yleensä vielä toisen kanssa samassa. Ei silloin ollut mitään opiskelijoiden asumistukea eikä opintotukiakaan, joten soveltaa piti. Opintolainaa pystyi hakemaan ja moni otti niin paljon kuin suinkin sai, jotkut taas yritti ottaa niin vähän kuin mahdollista. Koska takaisinhan se kaikki piti maksaa.
Jotkut teki ilta- ja viikonlopputöitä. Tuomariksi opiskellut serkkunikin kuurasi rappukäytäviä iltaisin ja jakeli mainoksia aamuyöstä. Se oli silloin ihan tavallista, ja nuorena jaksoi.
Mutta nykynuoret tuntuu kaikki olevan jotain nepsytapauksia jotka ei pysty siihen eikä tähän. Kaikki on liian rasittavaa ja kuormittavaa.
En tiedä mikä degeneroituminen on tapahtunut ihmisaineksessa. Tulevaisuus sen näyttää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen persuja äänestänyt ottaa yhden opiskelijan asumaan kotiinsa koko opiskelun ajaksi.
Näin yhdessä hoidetaan asioita.
Saanko ottaa kaksi kaunista opiskelijaneitoa? Tumma ja vaalea.
t. Persu jumalan armosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee iltaisin ja/tai viikonloppuisin vähän töitä niin sillä saa rahat riittämään. Niin mekin tehtiin kasarilla ja ysärillä.
Millaisessa kuplassa te elätte, jotka sanotte että tekee vaan töitä? Töitä ei ole kaikille, hakijoita on pahimmillaan satoja yhtä paikkaa kohden. Opiskelin itse sellaisena aikana kun töitä sai vielä kohtuullisen helposti, mutta silti sain todella harvaan työhakemukseen edes haastattelukutsua. Nykyään on huomattavasti vaikeampaa.