Mihin opiskelijoiden pitäisi muuttaa nyt kun asumisen tuki putoaa 260 euroon? Soluja ei enää juurikaan ole

Minulla olisi isohko rivitaloasunto vuokralle menossa ja voisi sen opiskelijoillekin vuokrata ja tehdä soluttyyppiseksi, mutta en jaksa ehkä itse alkaa sellaiseen vuokralaishakurumbaan. Tosin tuohon asuntoon kyllä sitten tulisi aika tiukat sopimusehdot, koska opiskelijaelämä tiedetään ja opisklijat ei aina oikein osaa kunnioittaa toisen omaa tai ymmärtää miksi vuokrasoppareiden sääntöjä oikeasti pitää noudattaa. Jos esim. on tupakointikielto, niin kuvitellaan sitten, että ei yksi biletupakka haittaa eikä se tupakointikieltoon sisälly... Mutta jos jaksaisi kunnolla panostaa vuokralaisvalintaan, niin miksi ei. Varmaan olisi aika kilpailukyinen vuokra, jos sille tulee sitten useampi maksaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä jotain hallituksen palkkaamia kirjoittajia pönkittämässä tätä leikkauspolitiikkaa? Vaikea uskoa, että jollekin tavallisella ihmisellä olisi tarvetta tuputtaa näitä kurjia ohjeitaan, kuinka hän asui opiskeluaikana jonkun mummon ullakon komerossa ja maksoi lainat pois, kun sinne töihin kävellään kadulta suoraan sisälle. Tämän päivän maailma on niin erilainen kuin nuo vanhat muistelot ja paljon toivottomampi ja turvattomampi ja ihmiset muuttuneita, että ajatuskin kodin jakamisesta ventovieraan kanssa tuntuu kyllä suorastaan vaaralliselta. Ja mitä  Suomen puolesta kaiken elämän laatunsa uhraamiseen tulee niin se ei tunnu enää kovin tavoiteltavalta olemassaolon tarkoitukselta. Täällä on tätä menoa kohta vain yksi tavoite enää jäljellä, ja se on jokaisen yksinäinen elonjäämiskamppailu, ja se ei tule olemaan kaunista eikä yhteiskunnalla siinä vaiheessa ole enää mitään merkit

Totta, itse asuin yhden perheen palvelijan huoneessa, joka oli pieni koppi. Perheen toisessa makuuhuoneessa asui kaksi tyttöä ja perheellä, joka omisti asunnon oli kolmella hengellä toinen makkari. Keittiötä ja kylppäriä käyttivät kaikki 6 henkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen

Ylipäätään opiskelijalle on edelleen vaihtoehtoja, kyse on vain siitä kuka sen elämisen maksaa. Jos haluaa yksiön, se pitää rahoittaa itse joko töillä tai lainalla. Jos haluaa kaverikämpän, pitää itse nähdä vaivaa. Kukaan ei pakota soluun, mutta yhteiskunnan ei myöskään tarvitse sen parempaa kustantaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alivuokralaisena jossain mummon nurkassahan moni asui vielä 25 vuotta sitten. Loput kimppakämpässä tai solussa. Tämä yksiöhysteria oli kallis virheliike, jota jo aikoinaan arvosteltiin.

Oletko sinä jotenkin harvinaisen tyhmä tai sitten niin seniili, että ei enää muista montako vuosikymmentä siitä jostain muistojen kultaisesta 50-luvusta on? Itse opiskelin 90-luvulla ja silloinkaan ihan äärimmäisen harva asui missään mummon nurkassa. Koko opiskeluaikana muista yhden tuollaisen tapauksen, joka vuokrasi muilta huonetta. Pieni osa asui kimppakämpässä ja jonkin verran solussa, jotka oli aina ihan järkyttäviä bilelääviä ja ihan joka ikinen, joka sen pystyi jotenkin rahoittamaan sen asui yksin, kun se asumisen ja opiskelemisen laatu on niin valtavasti parempaa siinä. Suurin osa asui yksin. 

Tampereella Domuksella 1980-luvun lopulla järkyttävää menoa. Jos tavallisessa kerrostalossa joku aiheuttaisi samanlaista häiriöitä 24/7, se kangettaisiin sieltä ulos viikossa ja tavarat perässä. Tuolla jatkuva biletys menossa, eikä minkäänlaista opiskelurauhaa. Sain kuulla olevani onnellinen kun sain huoneen Domukselta mutta paskat, tajusin 2 viikossa että siellä asumalla opinnoista ei tule hevon helvettiä vaikka sijainti oli kuinka priimaa. Päädyin sitten ihan puolituntemattoman tyypin kanssa yksityisiltä markkinoilta vuokrattuun kaksioon Messukylään. Hän etsi kämppistä ja vaikka vuokra oli halpa, hän ei pystynyt sitä yksin maksamaan - silloin oli vielä asumislisä opintotuessa, ei tätä nykysysteemiä. Kumpikin kunnioitti kimppakämpän sääntöjä ja asuinkin sitten siellä opintojeni loppuun asti, samoin kuin kämppikseni.

Ei soluun ole koskaan kukaan halunnut. Kimppakämpät on ihan ok. Esim. eteisestä tullaan sisään, eriävät huoneet. Yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Mikä tässä on niin kamalaa? Tai sitten käydään vähän töissä, otetaan lainaa.

Ymmärrän kyllä, että ollaan ainoita lapsia, tai vähintään oma huone, eikä edes tehty mitään omaehtoisesti lapsena ilman  maksullista aikuisten ohjausta. Yo/korkeakoulu olisi hyvä ikä kokeilla vähän siipiä . Miehillähän on asevelvollisuus. 

Oikeasti, missään muualla maailmassa ei asuta yksiöissä kaupungissa ja makseta tukea näin paljoa - ei edes Norhassa/Tanskassa. 

Cmoon nyt vähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin kämppisten kanssa kerrostaloasunnossa, ei siihen mitään solua tarvittu. 

Tuo varmaan toimii jos on jo valmis kaveriporukka mutta ei oikein jos muuttaa uutena opiskelijana muualta, mistä löydät ne muut... 

Tapasin yliopistolla. Sitten meillä oli ilmoitus jossain en muista missä. Aivan helppoa oli. 

Voisiko ajatella, että yksiössä asuva ottaisi kämppiksen, jolloin vuokra pienee puoleen minun matematiikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini olisi saanut solut heti täältä hgistä, kun kaikki jonottaa vain yksiöihin.

Nykyään tosiaan näin, mutta tämä uudistus nostaa solujen kysynnän pilviin kun opiskelijoilla ei ole enää varaa omiin yksiöihin.

En usko, että se pilviin nostaa. Suurella osalla vanhemmat avustaa tai ihmiset jäävät mahdollisuuksien mukaan kotiin asumaaan.

Joo, jos sattuu olemaan sukurasitteena "kultalusikat  suussa". Aika harvalla tavallisella perheellä on. Eli koulutus on epäsuorasti tarkoitettukin rikkaitten perheiden lapsille. Köyhät jääköön kouluttamatta, niin saadaan työvoimaa alipalkatuille aloille. Ei tarvii tuoda ulkomailta. Sehän tässä vissiin onkin takana, tai sellanen fiilis tulee kyllä muustakin hallituksen touhusta.

Joo kyllä, ylivelkaantuminen alkaa tuossa vaiheessa jo - vaikka pitäisi ehdottomasti välttää velkaa, Jos opiskelujen jälkeen ei työllisty, menee opintolaina helposti lunastukseen. Ei opiskelu takaa varmaa oman alan työpaikkaa.

On esim 500euron yksiöitä jakakaa 2lle.

Vierailija kirjoitti:

Nääh, solukämpässä asutaan lähinnä arkena ja sitten mennään viikonlopuiksi kotiin. Ei se ole samanlaista asumista kuin opiskelujen jälkeen. Hyvinkin verrattavissa. Nykyään puhutaan paljon kansainvälistymisestä. Kun on vaihtarikämppiksiä, saa kotimaanvaihdon samalla rahalla. 

Kun sinne "kotiin" meno maksaa 60e edestakaisin niin tulee jo halvemmaksi vuokrata suosiolla yksiö. 

Ja se soluhuone on monelle se koti. Ei välttämättä ole mitään muuta kotia, ei edes elossa olevia vanhempia. 

- se nelikymppisenä solussa kustannussyistä asunut 

Vierailija kirjoitti:

Ei soluun ole koskaan kukaan halunnut. Kimppakämpät on ihan ok. Esim. eteisestä tullaan sisään, eriävät huoneet. Yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Mikä tässä on niin kamalaa? Tai sitten käydään vähän töissä, otetaan lainaa.

Ymmärrän kyllä, että ollaan ainoita lapsia, tai vähintään oma huone, eikä edes tehty mitään omaehtoisesti lapsena ilman  maksullista aikuisten ohjausta. Yo/korkeakoulu olisi hyvä ikä kokeilla vähän siipiä . Miehillähän on asevelvollisuus. 

Oikeasti, missään muualla maailmassa ei asuta yksiöissä kaupungissa ja makseta tukea näin paljoa - ei edes Norhassa/Tanskassa. 

Cmoon nyt vähän. 

 

Väärin. Minusta soluasuminen kuuluu opiskelijaelämään ja odotin sitä kovasti. Kokemukseni ovat 2010-luvun puolivälistä, ihan kivaa oli ja opinnot sujuivat kun ei tarvinnut murehtia toimeentulosta. Samanlaisia kokemuksia myös kavereillani, jotka osaavat suhtautua elämään myönteisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin kotona niinkauan kun opiskelin.

Opinahjo on usein eri paikkakunnalla. Itse opiskelin Rovaniemellä, ja perheeni asuu Vaasassa. Vanhempani eivät muutenkaan olisi antaneet minun asua kotona, koska täysi-ikäisen pitää muuttaa pois meidän perheessä tai maksaa puolet vuokrasta 

Onpa harmi, että teille on ollut noin tiukka linja iän ja muuttamisen suhteen. Ymmärrän, että joutuu asumaan muualla, jos opiskelee kaukana kotoa, mutta on harmi, jos kotona ei voi asua opiskeluaikaa (edes osan aikaa) ja säästää rahaa tuleviin asumiskuluihin (vuokra / oma), jos opiskelupaikka on lähiympäristössä. Onneksi oma yh-äitini toimi erilailla mun ja veljeni osalta. Hän aina sanoi, että niin kauan kuin opiskelee, niin saa asua kotona ilman kuluja. Toki opinnot eivät saaneet venyä kohtuuttomiksi. 

Tämä mahdollisti omalla kohdalla rahan säästämisen (kesä ja osa-aikatöistä) ja oman asunnon oston jo opiskeluaikana (1995).

2 naista voi mennä yhteen kiltit tytöt,kaverit.Samoin 2 poikaa .Jakakaa vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Mun isä asui iäkkään naisen luona samassa huoneessa 2 veljensä kanssa. Eli kolmisin samassa huoneessa. 

Mun äiti asui toisen iäkkäät naisen luona ennalta tuntemattoman tytön kanssa samassa huoneessa. 

Molemmat siis opiskeluaikaan ja siksi, että omassa suuressa kaupungissa ei ollut oman alan opetusta. (Tampereella ei kauppakorkeakoulua ja Turussa ei oikista)

Ja tämä oli vuonna 1970!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nääh, solukämpässä asutaan lähinnä arkena ja sitten mennään viikonlopuiksi kotiin. Ei se ole samanlaista asumista kuin opiskelujen jälkeen. Hyvinkin verrattavissa. Nykyään puhutaan paljon kansainvälistymisestä. Kun on vaihtarikämppiksiä, saa kotimaanvaihdon samalla rahalla. 

Kun sinne "kotiin" meno maksaa 60e edestakaisin niin tulee jo halvemmaksi vuokrata suosiolla yksiö. 

Ja se soluhuone on monelle se koti. Ei välttämättä ole mitään muuta kotia, ei edes elossa olevia vanhempia. 

- se nelikymppisenä solussa kustannussyistä asunut 

Jos lapsuudenkoti on 500-600 km päässä, niin ei sinne joka viikonloppu viitsi lähteä! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me asuttiin kämppisten kanssa kerrostaloasunnossa, ei siihen mitään solua tarvittu. 

Tuo varmaan toimii jos on jo valmis kaveriporukka mutta ei oikein jos muuttaa uutena opiskelijana muualta, mistä löydät ne muut... 

Ja mistä löydät vuokranantajan, joka vuokraa porukalle, josta kenelläkään ei ole kunnon tuloja?

Ei ollut mitään ongelmia vuokrata kaksiota puoliksi kahdelle opiskelijalle. Kaksiossa oli kunnollisen kokoiset makuuhuone, olohuone ja keittiö, joihin kaikkiin ovet. Toimi soluasuntona. Vuokra noin 250-300 €/hlö.

Vierailija kirjoitti:

Nääh, solukämpässä asutaan lähinnä arkena ja sitten mennään viikonlopuiksi kotiin. Ei se ole samanlaista asumista kuin opiskelujen jälkeen. Hyvinkin verrattavissa. Nykyään puhutaan paljon kansainvälistymisestä. Kun on vaihtarikämppiksiä, saa kotimaanvaihdon samalla rahalla. 

Kun sinne "kotiin" meno maksaa 60e edestakaisin niin tulee jo halvemmaksi vuokrata suosiolla yksiö. 

Eikö teillä vanhemmat kustanna mitään kun opiskelemaan lähdetty.Kyllä me on maksettu aina viikonloppumatkat kotiin.

Vuokratason pitäisi taas laskea kymmenen vuoden takaiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini olisi saanut solut heti täältä hgistä, kun kaikki jonottaa vain yksiöihin.

Nykyään tosiaan näin, mutta tämä uudistus nostaa solujen kysynnän pilviin kun opiskelijoilla ei ole enää varaa omiin yksiöihin.

Hoas ja Toas ovat todella remontoineet taloja, solut pääosin poistettu ja asunnot muutettu yksiöiksi.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen todellakin opintojen loppuun saattamiseen paikan, jossa saan olla yksin eikä tarvitse kantaa huolta si

Soluasumisen maine ei olisi aikoinaan kärsinyt niin paljon, jos opiskelija-asuntosäätiöt olisivat panostaneet opiskelupainotteisiin soluihin, joissa on tiukemmat järjestyssäännöt ja joita on pakko noudattaa tai muuten lentää ulos!