Mihin opiskelijoiden pitäisi muuttaa nyt kun asumisen tuki putoaa 260 euroon? Soluja ei enää juurikaan ole

Sitä tässä kyllä ihmettelen, että mistä ihmeestä monelle on tullut se käsitys, että opiskelija jotenkin automaattisesti aina löytäisi itselleen työpaikan kesäloman ajaksi/muuten opintojen aikana.  

Niihin työpaikkoihin nimittäin hakee aika moni muukin opiskelija ja työtön, joten nykyään ei todellakaan uskalla laskea opiskeluaikana talouttaan sen varaan, että työllistyminen ja palkkatulot opiskeluaikana olisivat jotenkin varmoja asioita.

Tässä opiskellessa täytyy vaan rukoilla ettei esim tietokone hajoa tai sairastu. Ei ole varaa kumpaakaan. Linssejä, linssejä. En saa kuin opintotuen, ei lainaa tai asumisosaa. En todella jää tämne kalliiseen peräpajulaan kunhan paperit on plakkarissa.

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen todellakin opintojen loppuun saattamiseen paikan, jossa saan olla yksin eikä tarvitse kantaa huolta siitä, että olisi vastuussa myös toisen hyvästä mielestä seurusteluvaateiden suhteen.

Niinpä laitoin ilmoitusta opiskelijoiden palstoille ja kerroin inhorealistisesti mitä odotan kämppiskeltä ja miten haluan asua kodissa, jossa ei tosiaan tule mitään yllätysvieraita muuten kuin ennaltasovitusti. Sainkin yllättävän paljon yhteydenotttoja. kaikki ihmisiltä, jotka myös itse halusivat pyhittää kaiken aikansa opiskeluun opiskelijaleämän sijaan.

Se oli hyvä päätös.  Ei tosiaan tarvnnut olla seuraneitinä kämpiksille eikä herätä känniörveltäjän kotiintuloon baarista tai vieraisiin lattiallanukkujiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

 

Sanos muuta. Yksiö pitäisi saada, penniäkään ei voida ottaa lainaa, töihin ei voi mennä, jne. Ja jos on eri mieltä, tuomitaan pöhöttyneeksi tyypiksi jolla ei ole käsitystä nykypäivän opiskelusta, vaikka valmistumisesta ei kauaa olisikaan

Ei näytä olevan käsitystä nykypäivästä alkuunkaan: Katsokaapa vähän tuota työtilannetta. TV, lehdet, kaikki media kertoo, kuinka vaikea on löytää työpaikka/kesätyöpaikka tänä päivänä. Sanokaas muuta! Meidän lapset aikoinaan saivat valita kesätyöpaikoista mieleisimmät. Nyt on kaupan osa-aikaiseen työhön 3000 hakemusta. Lopettakaa se omakehu ja loikatkaa sieltä historiasta nykyaikaan. T. Työtä ja kesätöitä hakevien nuorten mummu.

Alivuokralaisena jossain mummon nurkassahan moni asui vielä 25 vuotta sitten. Loput kimppakämpässä tai solussa. Tämä yksiöhysteria oli kallis virheliike, jota jo aikoinaan arvosteltiin.

Nääh, solukämpässä asutaan lähinnä arkena ja sitten mennään viikonlopuiksi kotiin. Ei se ole samanlaista asumista kuin opiskelujen jälkeen. Hyvinkin verrattavissa. Nykyään puhutaan paljon kansainvälistymisestä. Kun on vaihtarikämppiksiä, saa kotimaanvaihdon samalla rahalla. 

Kun sinne "kotiin" meno maksaa 60e edestakaisin niin tulee jo halvemmaksi vuokrata suosiolla yksiö. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, toivottavasti tämä oli vitsi. Kolmikymppisenä olin omistusasunnossa asuva töissäkäyvä vanhempi.

Onnittelut erinomaisesti suoritetusta elämästäsi! Olet selvästi parempi ihminen kuin minä, joka menetin työni sairastumisen myötä ja päädyin pitkäaikaistyöttömäksi. Täältä nyt yritän vielä nousta.

Tässä ei nyt puhuta sinusta ja kolmesta muusta aikuisopiskelijasta, vaan parikymppisistä opiskelijoista. En minäkään tunge hiihtokeskusteluhin huutamaan että jalka on poikki.

Itseasiassa aloituksessa puhutaan opiskelijoista, ei nuorista opiskelijoista. 

-eri

Jokainen ymmärtää että tässä puhutaan nuorista ihmisistä. Aikuisen opiskelijan solu

Olen asunut alanvaihtajana solussa nelikymppisenä, enkä voi suositella sitä kenellekään, jos kämppikset ovat omien lasten ikäisiä. Ikäero on liian suuri, jotta asetelma olisi tasavertainen. Nuoret ihan alitajuisesti uskovat sen itseään vanhemman kämppiksen olevan luonnostaan vastuussa siitä, mistä he eivät haluaisi olla vastuussa. Kyse ei ole siitä, että yksi suostuisi tekemään kaiken muiden puolesta, vaan siitä, kuinka muut odottavat näin tapahtuvan. 

Se oli ihan hirveää paskaa se soluasuminen silloin nuorenakin. Asuin ensimmäisen opiskeluvuoteni solussa ja opinnoista ei tullut yhtään mitään sen vuoden aikana kiitos epäsäännöllistä elämää viettävien epäsiistien kämppäkaverien. On suorastaan sairasta pakottaa nuorta asumaan ihan sanalla sanoen vihaamiensa ihmisten kanssa samaan asuntoon. Opinnot alkoivat sujua vasta, kun siitä surkeasta paskaläävästä pääsi pois. 

Vierailija kirjoitti:

Alivuokralaisena jossain mummon nurkassahan moni asui vielä 25 vuotta sitten. Loput kimppakämpässä tai solussa. Tämä yksiöhysteria oli kallis virheliike, jota jo aikoinaan arvosteltiin.

Oletko sinä jotenkin harvinaisen tyhmä tai sitten niin seniili, että ei enää muista montako vuosikymmentä siitä jostain muistojen kultaisesta 50-luvusta on? Itse opiskelin 90-luvulla ja silloinkaan ihan äärimmäisen harva asui missään mummon nurkassa. Koko opiskeluaikana muista yhden tuollaisen tapauksen, joka vuokrasi muilta huonetta. Pieni osa asui kimppakämpässä ja jonkin verran solussa, jotka oli aina ihan järkyttäviä bilelääviä ja ihan joka ikinen, joka sen pystyi jotenkin rahoittamaan sen asui yksin, kun se asumisen ja opiskelemisen laatu on niin valtavasti parempaa siinä. Suurin osa asui yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

 

Sanos muuta. Yksiö pitäisi saada, penniäkään ei voida ottaa lainaa, töihin ei voi mennä, jne. Ja jos on eri mieltä, tuomitaan pöhöttyneeksi tyypiksi jolla ei ole käsitystä nykypäivän opiskelusta, vaikka valmistumisesta ei kauaa olisikaan

Ei näytä olevan käsitystä nykypäivästä alkuunkaan: Katsokaapa vähän tuota työtilannetta. TV, lehdet, kaikki media kertoo, kuinka vaikea on löytää työpaikka/kesätyöpaikka tänä päivänä. Sanokaas muuta! Meidän lapset aikoinaan saivat valita kesätyöpaikoista mieleisimmät. Nyt on kaupan osa-aikaiseen työhön 3000 hakemusta. Lopettakaa se omakehu ja loikatkaa si

Näinhän se on ollut jo 16 vuotta, vuoden 2008 lamasta alkaen. Hankalaa on ollut muillakin, mummoikäiset eivät vain pysty siihen samaistumaan. Ei se sitä tarkoita etteikö töitä olisi. Jos ei saa töitä niin sitten lainaa tai jotain muuta. 

Muistan kaverini, joka asui opiskeluaikoinaan solussa, jossa yksi asukkaista teki olutta omissa tiloissaan. Valtava maltaan tuoksu kuulemma koko kämpässä. Kaveri muutti nopeasti omaan yksiöön Lauttasaareen. Kaikenlaisia tarinoita löytyy soluasumiseen liittyen.

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen todellakin opintojen loppuun saattamiseen paikan, jossa saan olla yksin eikä tarvitse kantaa huolta si

Mutta tuo on käytännössä mahdoton toteuttaa opiskelija-asuntosoluissa. Siellä kun et pääse valitsemaan kämppiksiäksi. Siksi se onkin niin paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

 

Sanos muuta. Yksiö pitäisi saada, penniäkään ei voida ottaa lainaa, töihin ei voi mennä, jne. Ja jos on eri mieltä, tuomitaan pöhöttyneeksi tyypiksi jolla ei ole käsitystä nykypäivän opiskelusta, vaikka valmistumisesta ei kauaa olisikaan

Ei näytä olevan käsitystä nykypäivästä alkuunkaan: Katsokaapa vähän tuota työtilannetta. TV, lehdet, kaikki media kertoo, kuinka vaikea on löytää työpaikka/kesätyöpaikka tänä päivänä. Sanokaas muuta! Meidän lapset aikoinaan saivat valita kesätyöpaikoista mieleisimmät. Nyt on kaupan osa-aikaiseen työhön 3000 hakemusta. Lopettakaa se omakehu ja loikatkaa si

Tässä näet tilaston: https://indikaattorit.tietoanuorista.fi/tyollisyys-ja-yrittajyys/nuorte…

olen saanut töitä silloin kun nuorisotyöttömyys on ollut matalammalla kuin nyt, todellakin annan omakehun haista

Tällä tavallako se hallitus luulee nostavansa suomalaisten koulutustasoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen todellakin opintojen loppuun saattamiseen paikan, j

Pääsee valitsemaan, kun itse perustaa tai sitten vaihtaa toiseen soluun, jossa kivemmat kaverit 

Ei aikuinen ihminen nyt voi olla noin avuton.

Vierailija kirjoitti:

Tässä opiskellessa täytyy vaan rukoilla ettei esim tietokone hajoa tai sairastu. Ei ole varaa kumpaakaan. Linssejä, linssejä. En saa kuin opintotuen, ei lainaa tai asumisosaa. En todella jää tämne kalliiseen peräpajulaan kunhan paperit on plakkarissa.

Missä sun vanhemmat on 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

 

Sanos muuta. Yksiö pitäisi saada, penniäkään ei voida ottaa lainaa, töihin ei voi mennä, jne. Ja jos on eri mieltä, tuomitaan pöhöttyneeksi tyypiksi jolla ei ole käsitystä nykypäivän opiskelusta, vaikka valmistumisesta ei kauaa olisikaan

Ei näytä olevan käsitystä nykypäivästä alkuunkaan: Katsokaapa vähän tuota työtilannetta. TV, lehdet, kaikki media kertoo, kuinka vaikea on löytää työpaikka/kesätyöpaikka tänä päivänä. Sanokaas muuta! Meidän lapset aikoinaan saivat valita kesätyöpaikoista mieleisimmät. Nyt on kaupan osa-aikaiseen työhön 3000 hakemusta. Lopettakaa se omakehu ja loikatkaa si

Kyllä 90-luvun lamassa oli tosi vaikea saada töitä myös. Manssikkamaalla ja tien varella marjoa myymässä moni opiskelija yritti selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä opiskellessa täytyy vaan rukoilla ettei esim tietokone hajoa tai sairastu. Ei ole varaa kumpaakaan. Linssejä, linssejä. En saa kuin opintotuen, ei lainaa tai asumisosaa. En todella jää tämne kalliiseen peräpajulaan kunhan paperit on plakkarissa.

Oliko rilleihin varaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan perustin oman solun, koska en halunnut joutua jakamaan kotiani suomalaistyyppillisten päihdekäyttäjien kanssa. Ei siis oikeasti huvittanut ajatus siitä, että kämmpikset haluaisivat pitää kotibileitä silloin tällöin ja aina sitten niiden jälkeisenä aamuna löytäisi oksennusta sieltä täältä ja ihmisiä makaamassa ties missä, joien henkilöllisyyttä kukaan ei tiedä. Tai sitten ajatusta siitä, että se solukämmpis kokisi, että olisi kiva istua iltaa ja jutella kämppiksen kanssa ja tästä tulisi kirjoittamaton velvollisuus kysellä toiselta "mitä kuuluu" "miten päivä meni" ja muuta sellaista. Halusin siis todellakin vain soluasunnon, jossa voin tehdä ruoan, nukkua ja lukea tentteihin rauhassa tehden kaiken oman aikatauluni mukaan vailla minkäänlaisia sosiaalisia velvoitteita. En ole epäsosiaalinen, mutta olen add, joten tiesin, että tarvitsen todellakin opintojen loppuun saattamiseen paikan, j

vuokraat yksityiseltä vuokranantajalta isomman asunnon, kerrot mitä olet sunnittelemassa ja fiksaatte vuokrasopimuksen sitä silmälläpitäen. silloin voit ihan itse valita kämppikset. Ja yhteiseen sopimukseen pitää sitten kirjata kaikki, kuten, että keittiö siivotaan aina jokaisen käytön jälkeen siistiksi ja tasot tyhjiksi, umurointivuorot yhteistiloihin, vessansiivousvuorot ja niin edelleen.  Tietysti parempi asunnon saamisen kannalta olisi sellainen, että kämppikset etsitään ensin ja kämppä vasta sitten - näin itsellesi ei tule kiirettä etsiä kämppistä, mikä yleensä johtaa siihen, että helposti sitten otetaan kuka vaan. Suhteellisen helppo niitä kämppiksiä on löytää JOS on todella rehellinen hakukriteerien suhteen. Ei tule sitten pettymyksiä puolin ja toisin. Ja vuokrasopprin voi niiden kämppisten kanssa sopia, että vuodeksi kerralaan, jos irtidsanoo sen ennen vuoden määräaikaa, niin sitten etsii uuden kämppiksen samojen kriteerien mukaan tai maksaa jäljellä olevat kuukausivuokrat sopimuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintolainan määrää nostettiin 850 euroon kk?

Ja hirveä velka niskassa kun valmistut 5 vuoden jälkeen? 

Onhan sitä 30 vuotta aikaa maksaa.

Ja paljon opiskelijoita, jotka tulevat valmistumaan hyväpalkkaisiin töihin ; juristit, lääkärit, ekonomit, insinöörit. Heillä tulee kyllä olemaan varaa maksaa omat opintolainansa vaikka moneen kertaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset ovat oppineet tekemään kesätöitä jo yläkouluikäisenä. Käsittämätöntä että että ajatellaan että joku yksiö pitäisi valtion maksaa. En ymmärrä.

 

Sanos muuta. Yksiö pitäisi saada, penniäkään ei voida ottaa lainaa, töihin ei voi mennä, jne. Ja jos on eri mieltä, tuomitaan pöhöttyneeksi tyypiksi jolla ei ole käsitystä nykypäivän opiskelusta, vaikka valmistumisesta ei kauaa olisikaan

Ei näytä olevan käsitystä nykypäivästä alkuunkaan: Katsokaapa vähän tuota työtilannetta. TV, lehdet, kaikki media kertoo, kuinka vaikea on löytää työpaikka/kesätyöpaikka tänä päivänä. Sanokaas muuta! Meidän lapset aikoinaan saivat valita kesätyöpaikoista mieleisimmät. Nyt on kaupan osa-aikaiseen työhön 3

Ei nuo mummelit pysty samaistumaan koska heille työnsaaminen oli helppoa. Sen jälkeen työelämässä ollessaan eivät laittaneet hyvää kiertämään, vaan palkkasivat vanhempia ihmisiä joilla oli enemmän kokemusta. Nyt sitten kun omat lapsenlapset kärsivät, muiden pitäisi auttaa