Mihin opiskelijoiden pitäisi muuttaa nyt kun asumisen tuki putoaa 260 euroon? Soluja ei enää juurikaan ole

Vierailija kirjoitti:

Ei soluun ole koskaan kukaan halunnut. Kimppakämpät on ihan ok. Esim. eteisestä tullaan sisään, eriävät huoneet. Yhteinen keittiö ja kylpyhuone. Mikä tässä on niin kamalaa? Tai sitten käydään vähän töissä, otetaan lainaa.

Ymmärrän kyllä, että ollaan ainoita lapsia, tai vähintään oma huone, eikä edes tehty mitään omaehtoisesti lapsena ilman  maksullista aikuisten ohjausta. Yo/korkeakoulu olisi hyvä ikä kokeilla vähän siipiä . Miehillähän on asevelvollisuus. 

Oikeasti, missään muualla maailmassa ei asuta yksiöissä kaupungissa ja makseta tukea näin paljoa - ei edes Norhassa/Tanskassa. 

Cmoon nyt vähän. 

Mitään kamalaahan ei tässä ole, niin kauan kuin kämppikset ovat fiksuja aikuisia ihmisiä, jotka kykenevät elämään muiden kanssa, pystyvät sopimaan asioista keskenään ja pitämään sovitusta kiinni! Kaikista ei vain siihen ole! 

Minulla sukurasitteena kultalusikat suussa, mutta mitään en ole saanut vanhemmiltani. Kun muutin opiskelemaan, niin isä suostui tulemaan muuttamaan tavaroitani, mutta vain sen verran mitä autoon mahtuu. jos haluan enemmän, niin tilaan muuttoauton ja maksan sen itse. Kun kaverini muutti ja vanhempansa köyhempiä, niin nämä vanhemmat sitten ostivat hälle oman asunnon ja ottivat lainan sen maksuun. Minulle vanhemmat sanoivat, että soluasunto on paras ja halvin. tiedän, että jos olisi minua joskus asunnottomuus uhkaamassa, niin vanhempani olisivat maksaneet vuokran pahimmassa tilanteessa, jos se olisi jatkunut, niin olisivat kehottaneet menemään töihin tai selvittämään voinko muuttaa takaisin kotiin ja opiskella sitten sieltä äsin. Kyllä sitä ennenkin on kuljettu kouluun päivittäin bussilla 2 tuntia suuntaansa.

Että ei kannata kadehtia meitä kaikkia rikkaiden vanhempien lapsia. Hyvin monella vauraalla vanhemmalla on asenne, että lapselle ei anneta mitään tarjottimelle valmiiksi katettuna. Tämä kumpuaa siitä tiedostuksesta, että mitä todennäköisemmin joku päivä lapsi peri vanhempansa ja joutuu elämään perityn omaisuuden kanssa. Siihen mennessä olisi hyvä olla opittuna elämän perusteet ja se miten paljon asiat elämässä maksaa ja miten sitä rahaa käytetään.

Olen tästä opista vanhemmilleni todella kiitollinen ja se on periytetty myös lapsilleni. Oltiin miehen kanssa tästä täsmälleen samaa mieltä. Lapsemme eivät saa samaa mitä keskituloisten perheiden lapset, vaan piirun verran vähemmän. Nyt kaikki lapset suunnittelevat akateemisia opintoja, eivät haihattele turhien muotioikkujen perässä, mutta ovat kuitenkin osa ikäsukupolveaan ja siellä mukana. Samalla heitä on tuossa suojeltu siltä, ettei kaverit keksi miten rikkaassa suvussa ollaan.  Meillä o suvussa päinvadtaistakin mallia ja täyty sanoa, että sieltä on kasvanut aika itsekkäitä ja armottomia aikuisia, joilla on ihan kokoomuslaiset asenteet ja halveksunta köyhiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ajatella, että yksiössä asuva ottaisi kämppiksen, jolloin vuokra pienee puoleen minun matematiikalla.

Ottaisitko itse yksiöön tuikituntemattoman ihmisen asuinkaveriksesi? 

Todella inhottava tilanne. Oma ohjeeni olisi, että lukion jälkeen pari välivuotta, asuu vanhempien luona ja tekee täyspäivätyötä ja säästää kaikki rahat. Olisin itse tehnyt näin kymmenisen vuotta sitten, jos olisi ollut mahdollista (mutta perheväkivalta...). Sen sijaan olen nyt veloissa. Ei ne pari vuotta oikeasti ole niin paljon, vaikka tuntuu todella pahalta sillä hetkellä, ymmärrän. Tietysti töiden löytäminenkään ei ole taattua, eli en yritä vähätellä minkään tilanteen hankaluutta. Empatiat on täysin minulla nuorten puolella. Hallitukselle toivon mätiä kananmunia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla sukurasitteena kultalusikat suussa, mutta mitään en ole saanut vanhemmiltani. Kun muutin opiskelemaan, niin isä suostui tulemaan muuttamaan tavaroitani, mutta vain sen verran mitä autoon mahtuu. jos haluan enemmän, niin tilaan muuttoauton ja maksan sen itse. Kun kaverini muutti ja vanhempansa köyhempiä, niin nämä vanhemmat sitten ostivat hälle oman asunnon ja ottivat lainan sen maksuun. Minulle vanhemmat sanoivat, että soluasunto on paras ja halvin. tiedän, että jos olisi minua joskus asunnottomuus uhkaamassa, niin vanhempani olisivat maksaneet vuokran pahimmassa tilanteessa, jos se olisi jatkunut, niin olisivat kehottaneet menemään töihin tai selvittämään voinko muuttaa takaisin kotiin ja opiskella sitten sieltä äsin. Kyllä sitä ennenkin on kuljettu kouluun päivittäin bussilla 2 tuntia suuntaansa.

 

Että ei kannata kadehtia meitä kaikkia rikkaiden vanhempien lapsia. Hyvin monella vauraalla vanhemmalla on asenne, että laps

Ihan höpöhöpöä tämä taas. Ensinnäkin, varakkaat kyllä todellakin ostavat lapsilleen ensiasunnon, autot ja ulkomaan matkat, sekä petaavat suhteiden avulla työpaikat, tai antavat lapselle rahaa, jotta voi tehdä ilmaisen harjoittelun jossain ulkomailla. Tiedän, koska kasvoin todella rikkaiden ihmisten ympärillä. Sanon todella rikkaiden ja tarkoitan todella rikkaiden. Rikkaiden lapsilla on myös mahdollisuus epäonnistua, koska on se tukiverkosto, joka auttaa takaisin jaloilleen. Joku muuttoauton hankkiminen on ihan todella yksinkertainen asia, jos se on sinun käsityksesi vaikeuksista ja hankalasta alusta elämälle, niin olet täysin irrottautunut todellisuudesta :D varakkaat vanhemmat kustantaa lapsille vaatteet, kirjat, ruoat hyvin usein. Okei, jotkut rikkaat tykkää köyhistellä opiskelijana kertoakseen sitten näitä kauhutarinoita myöhemmin elämässä, mutta todellisuudessa sekin on etuoikeutettua, koska on esimerkiksi nuorempana saanut terveellistä ruokaa, jolloin keho selviytyy ihan helposti pari vuotta nuudeleilla, koska varastossa on ne aiemmat ravintoaineet. 

Olen kyllästynyt näihin valheisiin. Kertokaa näitä toisillenne, muut ei enää usko. Jos syntyi varakkaaseen etuoikeutettuun tilanteeseen, niin se on täysin ok, olkaa rehellisiä itsellenne ja muille asiasta. Sitä kunnioitan, myös niissä varakkaissa ystävissäni. Tietävät elämänsä olleen helpompaa, ja sanovat sen suoraan. Sillä tavalla on helpompi myös löytää empatiaa muita kohtaan, kun tiedostaa miten vähän oikeasti ymmärtää muiden tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuin kotona niinkauan kun opiskelin.

Hyvä tuuri jos sun lapsuuspaikkakunnalla/lähellä oli sopiva opinahjo. 

Etänä suorittaa opinnot, niin voi asua kotona.

Asukoot vaikka teltassa jos ei rahat muuhun riitä. Lainaa saa ja töihin pääsee kyllä - ihan opiskelijan omista valinnoista kiinni.

Moi juntti. Helppo huudella?

Minä, 2010-luvulla opiskellut ja valmistunut: tiukkaa oli melkein kaikilla mutta toimeen tultiin ja välillä saatiin töitäkin vaikka vaikeaa oli. Soluasuminen oli ihan jees sen aikansa kun sitä kesti.

Palstamamma: et ymmärrä mitään nykytyömarkkinoista, nyt on niin vaikeaa saada töitä! Soluun lapseni ei muuta koska 80/90-luvulla se oli niin kamalaa! Opiskelijoilla on nykyään kurjaa, kaikki on loppu!

TÖIHIN prkl niinkuin muutkin ihmiset!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ajatella, että yksiössä asuva ottaisi kämppiksen, jolloin vuokra pienee puoleen minun matematiikalla.

Ottaisitko itse yksiöön tuikituntemattoman ihmisen asuinkaveriksesi? 

Miksi pitäisi ottaa tuikituntematon, voisihan se olla esim opiskelukaveri tms. Aina haetaan syitä, ettei vaan minä, minä minä kärsisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini olisi saanut solut heti täältä hgistä, kun kaikki jonottaa vain yksiöihin.

Nykyään tosiaan näin, mutta tämä uudistus nostaa solujen kysynnän pilviin kun opiskelijoilla ei ole enää varaa omiin yksiöihin.

En usko, että se pilviin nostaa. Suurella osalla vanhemmat avustaa tai ihmiset jäävät mahdollisuuksien mukaan kotiin asumaaan.

Ai pitäisi asua vanhempien luona tai sallia opiskelu vain rikkaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sukurasitteena kultalusikat suussa, mutta mitään en ole saanut vanhemmiltani. Kun muutin opiskelemaan, niin isä suostui tulemaan muuttamaan tavaroitani, mutta vain sen verran mitä autoon mahtuu. jos haluan enemmän, niin tilaan muuttoauton ja maksan sen itse. Kun kaverini muutti ja vanhempansa köyhempiä, niin nämä vanhemmat sitten ostivat hälle oman asunnon ja ottivat lainan sen maksuun. Minulle vanhemmat sanoivat, että soluasunto on paras ja halvin. tiedän, että jos olisi minua joskus asunnottomuus uhkaamassa, niin vanhempani olisivat maksaneet vuokran pahimmassa tilanteessa, jos se olisi jatkunut, niin olisivat kehottaneet menemään töihin tai selvittämään voinko muuttaa takaisin kotiin ja opiskella sitten sieltä äsin. Kyllä sitä ennenkin on kuljettu kouluun päivittäin bussilla 2 tuntia suuntaansa.

 

Että ei kannata kadehtia meitä kaikkia rikkaiden vanhempien lapsia. Hyvin

Eivät todellakaan kustanna. Minulla samanlainen kokemus. Sukumme aikoinaan on ollut talonopoikia ja sukpolvelta toiselle on vaurastuttu ja aina viety eteenpäin tätä tietoutta, että köyhyydestä on ponnistettu, joten jokainen lapsi aloittaa oman itsenäisen elämänsä samasta nollapisteesta, jotta elämän realiteetit pysyy järjestyksessä.

Muutin kotoa opiskelemaan toiseen kaupunkiin 17-vuotiaana. Opiskeluissa ja solu-, sekä kimppakämpissä vierähti ikävuodet 17-24. 

Ensimmäiset kolme vuotta meni lukukaudet solussa, kesäksi solukämppä pois ja kesätöihin vieraalle paikkakunnalle, jossa asuttiin kimppakämpässä työnantajan edullisessa tuösuhdeasunnossa. Syksyllä aina uusi solu ja uusi kämppis. Koin että hyvinkin normaalia opiskelijoille.

Loput opiskeluvuodet vuokrattiin kavereiden kanssa yhteinen asunto (kaksi eri kertaa), kun haluttiin asumaan lähemmäksi keskustaa. Näin pystyttiin pienentämään asumiskuluja vrs. yksiö. Vasta valmistuttuani ja töihin mennessäni vuokrasin yksiön.

 

Ei se aina niin herkkua soluissa ollut, mutta näin sain rahat jotenkin riittämään, jotta tulin toimeen opintolainan, opintotuen, opintotuen asumislisän & loma-aikojen töiden turvin. Valitsin näin, jotta töitä ei tarvinnut tehdä iltaisin koulun ohella. Opintolainan sain kuitattua lopulta kun olin ollut työelämässä 7 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Asuin kotona niinkauan kun opiskelin.

Ihan tässä kotona asutaan opiskellessakin. Lapset ja minä🤷

Meitä opiskelijoita on tosi monen ikäisiä ja osalla on perhekin. Lasten kanssa sitten soluun tai kimppakämppään? Juu-u. Jos joku vois näyttää mallia...

Alivuokralaiseksi vuokrahuoneeseen. Huoneen voi jakaa kaverin kanssa tarvittaessa. Tuttuni asuu Helsingin keskustassa jaetussa kämpässä, jossa on neljä mh ja kahdeksan asukasta. Kustantaa juurikin sen 250 e/hlö.

Helsingissä neliön vuokra voi hyvinkin 1300e vaikka oltaisiin kaukana keskustasta. Kolme makkaria +keittiö ja olohuone ja vesimaksun sekä sähkön kanssa huoneen vuokra siis 400e luokkaa. Toki jos jakajia on neljä, summa pienenee mutta kuka suostuu nukkumaan olkkarissa joissa ei useinkaan ole ovia.

Halvempaa tuo on kuin yksiö mutta aika taikuri saa olla jos selviää ilman opintolainaa tai työntekoa vaikka kuinka asuisi jaetussa isossa asunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Meitä opiskelijoita on tosi monen ikäisiä ja osalla on perhekin. Lasten kanssa sitten soluun tai kimppakämppään? Juu-u. Jos joku vois näyttää mallia...

Olisiko mitenkään mahdollista, että tässä kenties puhutaan enimmäkseen nuorista opiskelijoista? Aikuisopiskelijoilla on kuitenkin usein työt tai tukia, ja nuoret opiskelijat ovat se suurin opiskelijajoukko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opintolainan määrää nostettiin 850 euroon kk?

Ja hirveä velka niskassa kun valmistut 5 vuoden jälkeen? 

Ja mitähän ihmeellistä siinä on? Sellaisen velan minä, ja suurin osa muista luokkakavereista joutui aikanaan ottaa ja maksaa sitten takaisin. Korkokin oli ihan eri luokkaa kun nykyiset korot, Ainoastaan pumpulissa kasvaneet nykyiset opiskelijat eivät lainaa uskalla ottaa. Kyllä me buumerit vaan aikaisemmin otettiin koska oli pakko. Kesäisin tehtiin töitä (ihan mitä vaan) ja ensimmäisen "kesälomani" vietin vähän alle kolmikymppisenä enkä vieläkään ole ns. vanha.

 

Voi mitä mielen köyhyyttä jos et oikeasti ymmärrä miten Suomi on muuttunut niistä ajoista kun olit nuori ja pääsit työelämään! Ensinnäkin, nykyään on lähinnä pätkätöitä tarjolla ja palkkojen ostovoima on pikkuisen huvennut sinun ajoistasi. Työllistyminen on monella alalla todella vaikeaa, edes kesätyön saaminen, kilpailu on niin kovaa.

Etkö oikesti ymmärrä että on pikkuisen eri asia ottaa velkaa silloin, kun työllistymisnäkymät erittäin epävarmat! Ja lainakorot vaan nousee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla sukurasitteena kultalusikat suussa, mutta mitään en ole saanut vanhemmiltani. Kun muutin opiskelemaan, niin isä suostui tulemaan muuttamaan tavaroitani, mutta vain sen verran mitä autoon mahtuu. jos haluan enemmän, niin tilaan muuttoauton ja maksan sen itse. Kun kaverini muutti ja vanhempansa köyhempiä, niin nämä vanhemmat sitten ostivat hälle oman asunnon ja ottivat lainan sen maksuun. Minulle vanhemmat sanoivat, että soluasunto on paras ja halvin. tiedän, että jos olisi minua joskus asunnottomuus uhkaamassa, niin vanhempani olisivat maksaneet vuokran pahimmassa tilanteessa, jos se olisi jatkunut, niin olisivat kehottaneet menemään töihin tai selvittämään voinko muuttaa takaisin kotiin ja opiskella sitten sieltä äsin. Kyllä sitä ennenkin on kuljettu kouluun päivittäin bussilla 2 tuntia suuntaansa.

 

Että ei kannata kadehtia meitä kaikkia rikkaiden vanhempien lapsia. Hyvin

Varakkaat ostaa sijoitusasunnon kun lapsi alkaa opiskeleen ja auton että pääser kotona käymään. 

Ne voivat muuttaa äidin luokse.