Raskausajan pettäminen

Jos ei vaimoaan/naistaan kunnioita sen vertaa, vaan täytyy pettää, niin miehelle kenkää. Tulisin varmasti pärjäämään yksin lasten kanssa, ilman sitä pettävää ukkoakin.

Sinä odotan TEIDÄN lastaan ja mies pettää? Ei ole kaikki ihan kunnossa miehellä silloin. Miksei voi olla vaan tukena, miksi pitää tehdä niin paskasti naiselleen jolla varmasti on muutenkin tuskaa...

Mies on loukannut mua kaikilla mahdollisilla tavoilla, naisena, vaimona ja äitinä... Liitto on ollut tähän asti hyvä, enkä olisi ikinä kuvittellut meille käyvän näin. En edes tiedä miten avioeroa haetaan...



Kannattaako liittoon jäädä vaan lasten takia vai pitäisikö heti viheltää peli poikki?



-ap

että pettäminen on jäänyt ns. tunnetasolle, joten mikään ei vielä ole korjaamattomasti rikki. Onhan se varmasti suuri muutos miehellekin tuo raskausaika. Ootteko harkinneet pariterapiaa? Jos se auttaisi, että asioihin saataisiin jonkin asiantuntijan mielipide ja tunteita saisi purkaa muillekin. Kuten itsekin sanoit, teillä on ollut hyvä liitto, joten eikö sen eteen kannata taistella?

että ainakin jos pettäminen on ollut fyysistä, lähde pois. Vaikkakin kirjoitit että vain tunnetasolla, se on minusta ihan yhtä paha. Et olekaan ainoa nainen miehesi sydämessä, jos sinne on tunnetasolla toinenkin mahtunut.

Mieheni petti minua kun odotin esikoistamme, noin viisi vuotta sitten. En jättänyt häntä, riitelimme ja taistelimme tiemme helpompaan elämään, mutta asiat eivät jääneet siihen. jotenkin kai raskausaikana muistaa asiat paremmin, tunnetilat jäävät paremmin mieleen, sillä vieläkään en ole unohtanut.

Olemme nyt eroamassa viiden vuoden tappelun ja epäluottamuksen jälkeen, sillä en pysty unohtamaan enkä luottamaan. Elämä on pettämisestä asti ollut vain riitoja, haukkumista, valehtelua kummankin puolelta. Jos pettämiseen ei ole henkisesti valmistautunut (ts. jos et ole avoimessa suhteessa) se satuttaa niin pahasti, etten usko monenkaan siitä selviävän voittajana. Mieheni on sanonut että ei ikinä pettäisi enää kun on nähnyt mihin se minut ajoi, tuskaan, itkuun ja siihen etten luota. Muttaminä en usko, että pettäjä koskaan pystyy lopettamaan. Jos kerran on siihen pystynyt, pystyy uudelleenkin.

Silti tuntuu, että se on satuttanut jopa enemmän. Ja en ole kuitenkaan niin tyhmä, että kuvittelisin näiden tunteiden tuosta vaan kuolevan. Mitä tapahtuu, kun lapsi on syntynyt? Kun minä olen väsynyt ja vauva huutaa, kuinka paljon helpompaa se on miehelle sitten mennä tuossa tunnetasoa pidemmälle?



Mies ei ole halukas lähtemään pariterapiaan, koska ei ole kuulemma mitään sanottavaa.



Ja tuota minäkin pelkään, että jotain on peruuttamattomasti rikki ja en osaa enää koskaan luottaa. Nyt on vältelty tappelua, kun olen lähes aina sen jälkeen tuolla äitiyspolilla kovien supistelujen takia, ja välillä se tuntuu jopa pahemmalta kuin saati, että pääsisi huutamaan oikein kunnolla.



Olen pahoillani teidän puolesta, mutta ymmärrän kyllä. 5-vuotta epäluottamusta on pitkä aika. Meillä on tosiaan ollut hyvä liitto ja haluaisin sen eteen tehdä töitä, mutta miten saada mies sitoutumaan ja luottaa siihen, jos raskausaikana tapahtuu tällaista...

Se kuulostaa aika pahalta minusta.



Nyt minusta sinulla on muutamia vaihtoehtoja. Ensinnäkin puhu miehesi kanssa, haluaako hän yrittää vielä sinun kanssasi vai lähteä sen toisen luo. Se pitää selvittää nyt; voit antaa lyhyen miettimisajan. Ja jos mies lähtee, tulet selviämään kyllä.



Ja jos mies jää, menette terapiaan, yhdessä. Paha juttu nuo supistelut; niiden takia voitte joutua ottamaan aikalisän. Toisaalta, se voi olla hyväkin, sillä isoja päätöksiä ei voi tehdä pahimmassa kriisissä.



Oikein paljon voimia sinulle!!

en tiedä jäätiinkö koskaan kiinni

Ei kannata luovuttaa ihan heti! Ihmissuhteissa tulee vaikeuksia, ihmiset muuttuvat ja kasvavat, elämäntilanteet vaihtelevat ja ihminen kohtaa kriisejä ja reagoi niihin eri tavoin. Myötä- ja vastoinkäymissä. Puhukaa keskenänne, kerro miltä tuntuu, perustele miksi olisi hyvä käydä terapiassa tms. Tehkää työtä suhteen eteen! Teille on tulossa vauva ja sen pitäisi riittää syyksi, minkä vuoksi yrittää korjata rikkoutunut luottamus!



-4

joku hetken huumassa tehty paneminen sellasen ihmisen kanssa josta mies ei välittäisi tipan tippaa.



Olisi aivan hirveää ajatella, että hänellä on tunteita jotakuta toista kohtaan, se on myös varmaan hänen hankalampi lopettaa koska tunteilleen ei voi mitään, eikä niitä voi pakolla muuttaa.

Nyt siis miehen pitäisi yrittää korjata luottamusta ja tukea sinua, ja hän vain väittää, ettei ole mitään sanottavaa :/



Ja tuota - tuo henkisellä tasolla tapahtunut pettäminen on minusta ihan yhtä paha juttu kuin pidemmällekin mennyt suhde. Puhumattakaan siitä, että todennäköisesti mies vain yrittää jotenkin säästää sinua sanomalla suhteen olleen platoninen (minulle kävi niin, ja totuus selvisi sitten vuosia myöhemmin...). Miehelläsi on nyt aikamoinen kasvun paikka.

Kipeä asia oli silloin ja johti eroon. Meille odotettiin toista lasta yhdessä haluttua ja siitä huolimatta mies teki tuollaisen tempun.



En kestänyt ajatusta, että pettää uudelleen. Tunsin itseni niin hyvin että tulisin asiasta muistuttamaan, nalkuttamaan ja olisin epäluuloinen miehen uskollisuuden suhteen jatkuvasti. Hänellä olisi ollut halukkuutta jatkaa liittoa mutta pyysin muuttamaan pois ja niin hän tekikin



Ensimmäiset vuodet oli luonnollisesti raskaita kahden pienen lapsen kanssa jotka sairastelivat paljon korvakierre yms. Jossain vaiheessa eron jälkeen oli hetken epävarmuutta olisiko kuitenkin pitänyt jatkaa, onneksi ajatus oli ohimenevä. Yhteenpaluusta ei olla koskaan keskusteltu.



Nyt erosta on lähes kymmenen vuotta aikaa ja olen tyytyväinen valintaanni. Lapset voivat hyvin ja ovat paras tuotos tuosta suhteesta. Ovat tasapainoisia ja menestyvät koulussa ja heillä on harrastuksia ja kavereita. Kehutaan hyvin kasvatetuiksi josta olen onnellinen.

Kotona oli valmiiksi 3 alle 5v lasta.



Mä en lähtenyt, en olis pärjänny lasten kanssa yksin. Mies ei myöntäny että pettää mutta kyllähän se oli ihan selvä tapaus. Tämä nainen nimittäin soitteli meille keskellä yötä ja niin pois päin ja pari kertaa luin naisen lähettämiä tekstareita...



Otin tavoitteen - irtaudun miehestä siihen mennessä kun kaksoset on 1v. Aina kun ukko alkoi sapettaan niin mietin että vielä niin ja niin kauan. Lopulta tuli se aika. Kuukautta ennen kuin kaksoset täytti 1v.



Tiedän, käytin miestä hyväkseni. En olis vaan yksin pärjännyt, tukiverkkoa ei ollut. Eron jälkeen mies ei ole ollut lasten kanssa yhtään. Nytkin on jo vuosi kun on viimeksi edes nähnyt heitä.

Mieti asiaa rauhassa ja katselkaa yhdessä vauva-arkea. Jos et pääse asiasta yli tai mies jatkaa touhujaan, niin erotkaa. Itsellä ei ole kokemusta asiasta, mutta minusta kannattaa yrittää antaa anteeksi. Jokainen tekee virheitä. Ehkä sinäkin joskus.

minkälainen mies pettää jos yhdessä innolla odotetaan vauvaa?! Ihan käsittämätöntä. Toivottavasti ei napsahda omaan nilkkaan kun tässä kauhistelen. Mä makaan ensimmäiset kuukaudet sängyn pohjalla tiputuksessa oksentelun takia ja mies on mun tukena. Hoitaa isompia ja tekee kotihommmia minkä töiltään ehtii. Välillä käy harrastuksissa ja kavereilla ja kyselee pärjäänkö sen aikaa. Mulla taitaa olla ihana mies vaikken mä sitä oo tajunnu. Mies inhoaa verta ja oli sovittu että mies ei osallistu ponnistusvaiheeseen, niin ekaa kun synnytettiin niin mies ei lähtenytkään pois kun ponnistaminen alko: " Enhän mä sitä sinne yksin voinu jättää kun sitä sattu niin kamalasti." Voimia ihan hirveesti kaikille petetyille.

se tulee pettämään uudestaan ja tämä on totuus. Mieti,että miehen piti olla tukemassa sinua,eikä pettämässä.

Mulle tuo olisi niin suuri loukkaus,etten edes miettisi mitä tehdä!!!

Kiitokset kaikille vastauksista. Varsinkin kaikille, joilla on kipeää ja omakohtaista kokemusta asiasta.



Mies tosiaan tunnusti asian minulle itse ja jollain tasolla (tai joinain päivinä) myös luotan hänen sanaansa, ettei asiassa olla menty pidemmälle. Olemme puhuneet paljon keskenämme, mutta terapeutille ei miesta ainakaan vielä saa. Haluaisin uskoa, että tilanne menee ajan kanssa ohi eli mies arvostaisi perhettään ja antaisi tunteidensa pikku hiljaa jäähtyä. Mutta kuinka kauan siihen menee ja jaksanko odottaa?



Eihän tässä ole kysymys siitä, ettenkö selviäisi henkisesti tai taloudellisesti erosta, mutta takana on kuitenkin useampi vuosi hyvää avioliittoa, jota ei haluaisi heittää hukkaan. Olen aina sanonut miehelle, että jos vaihtaa, niin huonompaan vaihtaa ja näin edelleen uskon, mutta ei sitä asiaa poista, etteikö tilanne sattuisi aivan mielettömästi. Ei tässä mistään ripustautumisesta tai identiteetin puutteesta ole kysymys. Minua on vaan loukattu kaikilla mahdollisilla tavoilla, naisena, vaimona ja ennenkaikkea äitinä. Mies on mielestäni jollain tavoin mitätöinyt ja liannut tämän raskauden ja uuden lapsen odotuksen. Pelkään, että tulen aina muistamaan tämän ajan ja nämä tunteet, kun katson syntyvää lasta.



Ap

Jos hän on puhunut tunteidensa kohteelle tunteistaan, on asia minusta vähän vakavampi, mutta jos kyse on vain ihastumisesta niin anna olla. Se on ihan normaalia, vaikka turha siitä olisi ollut edes kertoa ja mieltäsi pahoittaa. Tärkeintä on että haluaa olla sinuun sitoutunut ja uskollinen.

Iso virtuaalihalaus sinulle: Kyynel simmussa luin koko ketjun läpi, niin tutulta kuulosti moni asia.



Meillä pettämiset ovat ajoittuneet lasten vauva-aikoihin ja olen huomannut, että se tuntuu olevan kovin otollinen ajankohta monissa suhteissa.

Se onkin ehkä kaikkein loukkaavinta, kun itse antaa itsestään KAIKEN perheen eteen, joka on yhdessä tehty=(



Tällainen tilanne täällä on taas parhaillaan.



Rankkaa on, todella rankkaa, mutta elämä ei ole mustavalkoista.



Päivä kerrallaan katselen mitä tapahtuu.



Voimia sulle, tajuan todella mitä tarkoitat tuolla, että mies on tahrannut tulevan lapsen syntymästä koituvan onnen=(

Älä tee mitään hätiköityä, vaikka pahaltahan tilanne kuulostaa.



En ikinä olisi uskonut, että mieheni voisi pettää minua (saa nauraa vapaasti...), mutta niin vain kävi. Koko juttu paljastui minulle, kun erityisesti mieheni toivoma kakkosemme oli vajaan kuukauden ikäinen. Miehellä oli ollut vuosia suhde tosi outoon naiseen, jolla oli kierroksessa muitakin naimisissa olevia miehiä. Mieheni väittää suhteen olleen platoninen, mutta totuutta en tiedä. Jäätyään kiinni valehtelemisesta mies näytti minulle naisen kanssa käymäänsä meilienvaihtoa. Olin järkyttynyt, koska suhde oli tiivistynyt pian sen jälkeen, kun olin kertonut miehelle raskaudesta ja uudestaan raskauden loppumetreillä, jopa niin, että mies lintsasi töistä muka äitipkl-käyntien varjolla tavatakseen naikkosta. Nainen tiesi raskaudestani, mutta se ei häntä haitannut, päinvastoin.



Olin aivan sekaisin, kun homma paljastui. Kesti monta kuukautta päästä jaloilleen. Aluksi olin varma, että lähden. Mies väittää, ettei ole pitänyt yhteyttä naikkoseen ja kävi terapiassa, kun ei itsekään ymmärrä, miksi toimi niin.



Käytännön syistä päätin jäädä saman katon alle, ainakin toistaiseksi. Henkisesti olen ottanut välimatkaa, mutta emme riitele. Meillä ei ole lähistöllä isovanhempia tai muuta tukiverkkoa, ja lasten vuoksi haluan olla kotona seuraavat vuodet ja tehdä samalla opintoja, mikä ei yh:na onnistuisi. Kun lapset ovat hieman isompia ja opinnot lopussa, arvioin tilannetta uudestaan. Todennäköisesti muutan lasten kanssa pois pk-seudulta töihini vedoten ja mies jää tänne.



Ap, mieti rauhassa, mitä teet. Voimia sinulle!

Kerta ei ollut ensimmäinen mutta näyttäisi jäävän viimeiseksi. (tätähän ei voi varmuudella tietää.). Jäätyään kiinni on jättänyt täysin alkoholin (mikä oli meillä todellinen alku ja juuri ongelmille) ja kävi terapiassa selvittämässä päätään niin kauan, että sai vastauksia ongelmilleen. Mies on huomaavainen, hellä, todellinen kodin monitoimikone mutta myös helposti muovattava ja vietävissä oleva. Tiedän sen itsekin että saan hänen päänsä kääntymään helposti. Nyt olen erityisesti tukenut häntä pitämään päänsä ja olemaan rehellinen, vaikkei se vastapuolta miellyttäisikään. Elämämme on tällä hetkellä todella todella onnellista vaikkakin luottamuspula vaivaa minua aika ajoin paljonkin. Suosittelen, että mietit KONKREETTISIA asioita, mitä miehesi voi luvata tekevänsä/muuttavansa jotta sinulla olisi helpompi olla. Esim. kerran kuussa kirje, missä puhuu tunteistaan ja olostaan, kukkia, muita huomionosoituksia tms. mitä tahansa mikä helpottaa ja saa sinut uskomaan, että miehesi katuu tekoaa. Jotain KONKREETTISTA! älä tee mitään hätiköityä. Erota ehdit, jos joskus olet asiasta ehdottoman varma ja luulet että olet onnellisempi ilman häntä.