Mikä siinä lapsiperhe-elämässä oikein väsyttää?

Kaikki

Vierailija kirjoitti:

Kumpi on hankalampi vaihe; pikkulapsiaika vai teini-ikä?

Ihan heittämällä teini-ikä. Se kestää vuosia. Toki pikkulapsiaikakin kestää vuosia, mutta pikkulapsen koko elämä on vanhempien kontrollissa. Teini on jo tekemisissä ison ja joskus pahan maailman kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Erityisesti 114-vuotiaan lapsen kuolema on käynyt Suomessa yhä harvinaisemmaksi. Vuonna 2020 Suomessa kuoli 58 lasta, mikä on vähemmän kuin koskaan tilastohistorian aikana. Vielä 1990-luvun alussa tämän ikäisiä lapsia kuoli lähes 200 vuodessa. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kuolemansyytilastoon.

Tilastonlukutaitosi?

Lasten määrä on vähentynyt koko ajan.

Minun lapseni ovat jonaikuisia, mutta muistan ajatelleeni, että minua väsytti kaksi asiaa: huonot yöunet ja jatkuva vaatiminen. Lapsi koko ajan haluaa jotain, ja koin sen rasittavana. Introverttina en voinut uppoutua omaan kuplaani, vaan koko ajan piti olla saatavilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kanssa olisi paljon työtä, mikäli en olisi perfektio

 

 

Mitä??? Kolme lasta syö yhdellä aterialla kaksi kiloa perunoita???

teinipoikia vissiin. Ne syö ihan älyttömästi. Kaiken, mitä kotiin kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten ollaan syyllistämässä kuinka ennen vanhaan lapset kasvatettiin paremmin. Unohdetaan mainita ne lukuisat kuolemat ja loukkaantumiset. 

Ei taidettu viitata mihinkään 1920-lukuun. Ei lapsia 80-90-luvulla kuollut yhtään sen enempää kuin nykyisinkään. 

Tilastokeskuksen mukaan esim. vuonna 1990 lasten tapaturmaisia kuolemia Suomessa oli noin 300. Vuonna 2017 niitä oli alle 100. 

Osa tapaturmaisten kuolemien vähenemisestä.selittyy sillä, että lapsia syntyykin selvästi vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kanssa olisi paljon työtä, mikäli en olisi perfektionisti.  Jokin asia pitäisi siis jättää. Lattian pesu se e

Ja mikä on syysi selvästi tuskaisessa mielentilassa olla tällaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kan

teinipoikia vissiin. Ne syö ihan älyttömästi. Kaiken, mitä kotiin kantaa.

Mutta eivät sitten kuitenkaan jaksa kantaa kauppakasseja itse ja auttaa äitiään kauppareissulla???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliinat silitetty. 

Näitä hyvän itsetunnon omaavia lapsia onkin sitten koululuokat täynnä. Joiden omat vanhemmat ja isovanhemmat ovat sitä mieltä, että ne omat kullannuput ovat maailman keskipiste.

"Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit."

Iltasatuikäinen lapsi nukkumaan 22.30? Siellähän on oikea vuosisadan vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

"Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit."

 

Iltasatuikäinen lapsi nukkumaan 22.30? Siellähän on oikea vuosisadan vanhempi.

Ei siinä niin lue.

Työmäärä. Sitä hommaa vain on ihan kamalasti. Koko ajan. Jaksoi tai ei.

No siinä sinulle vasta pari syytä, heitä soppaan vielä jokaisen ihmisen oma tunne-elämä ja mahdolliset haasteet, niin kyllä tulee aikamoinen sekametelisoppa.

https://voipiipnyttaas.blogspot.com/2023/11/olen-aiti-teen-siis-kaiken-…

Kokeile ja tule sitten kertomaan

Kaikki

Varsinkin uhmaikäisen kanssa elämä on tosi raskaan tuntuista. Kaikesta saa vääntää ja aina seurauksena itkupotkuraivarit. Välillä säikähdin omia raivon tunteita joita toi uhma saa minussa äitinä aikaan. Tää oli 1000 x kertaa raskaampaa kuin ikinä edes osasin kuvitella.

Itse kun muistelen aikaa, jolloin lapsi oli vielä pieni, nin kyllähän se väsytti, kun oli univelkaa (osittain itseaiheutettua, kun halusi valvoa yli kymmeneen viikonloppuna ja lapsi heräsi viimeistään kuudelta aina), enemmän kotitöitä ja palvelemista, jatkuvaa leikkimistä ja ulkoilua. Tämän lisäksi siis omat leipätyöt. Mutta se on vain hetki elämästä.

Voi että mikä kysymys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole näin jo aikuisten lasten äitinä (ja myös isoäitinä) koskaan ymmärtänyt miksi lasta pitää viihdyttää? Kyllä lapsi osaa piirtää, leikkiä ja katsoa lastenohjelmia ihan itse sillä aikaa kun äiti/isä laittaa ruokaa tai lukee tai vaikka löhöää hetken. Ja miksei perheessä jossa on 2 vanhempaa toinen voi välillä lähteä yksin ulos lasten kanssa tai mennä kauppaan ilman lapsia tai muille ostoksille. Miksi koko perhe pitää lähteä sinne markettiin yhdessä? Sitä omaa aikaa kun lähes jokainen tarvitsee. 

Omille lapsille olen opettanut jo pieninä ettei kenenkään puhetta keskeytetä, toki lapselle on luontaista olla itsekäs ja vaatia sen huomion heti mutta pienelle lapselle voi jo opettaa että äiti/joku muu  eli aloittaja puhuu nyt ensin ja sit on sinun vuoro kertoa. Omat lapsenlapsetkin osaavat leikkiä itsekseen ja askarrella kun tulevat kylään eivätkä vaadi koko ajan minun

Näinpä. Parempi tällainenkin koti ja tyytyväiset lapsi ja äiti kuin kiiltokuvakoti ja alati kiukkuinen äiti. 

https://www.is.fi/asuminen/art-2000010355557.html

Jatkuva saatavilla olo.