Mikä siinä lapsiperhe-elämässä oikein väsyttää?

"No pitäiskö kuitenkin vähän miettiä? Lapsiperhe-elämää ja vanhemmuutta mystifioidaan aivan suotta ja sitten ollaan lirissä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi miettiä, että onko hänellä resursseja omiin valintoihinsa myös niissä tapauksissa, kun homma haastavampi." 

Mistä tiedät, ettei tuo kaksien kaksosten vanhempi miettinyt? Ja mitä se edes sinulle kuuluu, minkä verran kukakin lapsia tekee? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku aikaisemmin kirjoitti että näytä leikki-ikäinen joka viihtyy itsekseen 30min. No meidän molemmat lapset ovat aina touhunneet omia leikkejään itsekseen. Siis jo vauvana leikkivät jumppalelulla ym ja minä sain rauhassa lukea vaikka lehteä ja juoda kahvit. Poika jo 1v leikki autoilla tuntikausia ja sitten elämään tuli lisäksi Dinot ja Legot ja mamma sai vaan häilyä taustalla ja välillä sain halit ja takaisin leikkimään. Tyttö oli samanlainen ja 3v lähtien teki myös tehtäväkirjoja ja palapelejä. Tyttö myös tanssi ja lauloi joka päivä titi-nalle ym videoiden tahtiin...ilman äitiä. Ei tarvinnut kuin välillä kehua kuinka hienosti laulaa ja tanssii. Ei ole kumpikaan roikkunut lahkeessa marisemassa.

 

Sori mutta tuo ei todellakaan ole oikea tapa kasvattaa lapsi

Niin? Miksi tehdä lapsia, jos haluaa vain nukkua ja käydä joogassa?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ottaa kyllä ihan järjettömiä riskejä. Kun ennestään vain 2-vuoriaat kaksoset, niin uutta putkeen vaan. Välillä kyllä miettii, että missä järki ja riskianalyysit? Tällä perheellä meni hyvin, samalla millään muulla elämänalueella ei oteta niin hulluja riskejä kuin lasten kanssa.

Usein kuulee näitä juttuja, että jo ensimmäisen lapsen aikana ollaan ihan väsyneitä, parisuhde rakoilee, talous ja oma pää hajalla, mutta niin vain lisää lapsia....

Parisuhde voi rakoilla ihan ilman lapsiakin. Samoin pää voi hajota ilman lapsia. Elämä on yksi iso riski. Jos pelkää, ei koskaan saa mitään. Suurin osa kuitenkin selviää ihan täysipäisenä, vaikka olisi enemmän lapsia. 

Joo, mutta tuossa tilanteessa pitää miettiä niitä lapsia, eikä itseään. Että onko resurssia turvata hyvä elämä lapselle eikä syöksyä satasta päin seinää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ottaa kyllä ihan järjettömiä riskejä. Kun ennestään vain 2-vuoriaat kaksoset, niin uutta putkeen vaan. Välillä kyllä miettii, että missä järki ja riskianalyysit? Tällä perheellä meni hyvin, samalla millään muulla elämänalueella ei oteta niin hulluja riskejä kuin lasten kanssa.

Usein kuulee näitä juttuja, että jo ensimmäisen lapsen aikana ollaan ihan väsyneitä, parisuhde rakoilee, talous ja oma pää hajalla, mutta niin vain lisää lapsia....

Parisuhde voi rakoilla ihan ilman lapsiakin. Samoin pää voi hajota ilman lapsia. Elämä on yksi iso riski. Jos pelkää, ei koskaan saa mitään. Suurin osa kuitenkin selviää ihan täysipäisenä, vaikka olisi enemmän lapsia. 

Joo, mutta tuossa tilanteessa pitää miettiä niitä lapsia, eikä itseään. Että onko resurssia turvata hyvä elämä lapselle eikä syöksyä satasta päin s

Mitä oikein saarnaat? Eiköhän jokainen osaa ilman sinun oheitasi tehdä valintansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ottaa kyllä ihan järjettömiä riskejä. Kun ennestään vain 2-vuoriaat kaksoset, niin uutta putkeen vaan. Välillä kyllä miettii, että missä järki ja riskianalyysit? Tällä perheellä meni hyvin, samalla millään muulla elämänalueella ei oteta niin hulluja riskejä kuin lasten kanssa.

Usein kuulee näitä juttuja, että jo ensimmäisen lapsen aikana ollaan ihan väsyneitä, parisuhde rakoilee, talous ja oma pää hajalla, mutta niin vain lisää lapsia....

Parisuhde voi rakoilla ihan ilman lapsiakin. Samoin pää voi hajota ilman lapsia. Elämä on yksi iso riski. Jos pelkää, ei koskaan saa mitään. Suurin osa kuitenkin selviää ihan täysipäisenä, vaikka olisi enemmän lapsia. 

Joo, mutta tuossa tilanteessa pitää miettiä niitä lapsia, eikä itseään. Että onko resurssia turvata hyvä elämä lapselle eikä syöksyä satasta päin s

Ei, vaan mietitään nimenomaan itseään. Lasten hankkiminen on aina itsekäs valinta. Ja eipä niitä reurssejakaan lapsista tule, vaan ihan itsestä ne ovat lähtöisin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ottaa kyllä ihan järjettömiä riskejä. Kun ennestään vain 2-vuoriaat kaksoset, niin uutta putkeen vaan. Välillä kyllä miettii, että missä järki ja riskianalyysit? Tällä perheellä meni hyvin, samalla millään muulla elämänalueella ei oteta niin hulluja riskejä kuin lasten kanssa.

Usein kuulee näitä juttuja, että jo ensimmäisen lapsen aikana ollaan ihan väsyneitä, parisuhde rakoilee, talous ja oma pää hajalla, mutta niin vain lisää lapsia....

Parisuhde voi rakoilla ihan ilman lapsiakin. Samoin pää voi hajota ilman lapsia. Elämä on yksi iso riski. Jos pelkää, ei koskaan saa mitään. Suurin osa kuitenkin selviää ihan täysipäisenä, vaikka olisi enemmän lapsia. 

Joo, mutta tuossa tilanteessa pitää miettiä niitä lapsia, eikä itseään. Että onko resurssia turvata hy

Näköjään ei, kun vanhemmuus on sekä hukassa että niin raskasta, että koko ajan saadaan kuulla miten ei taaskaan pärjätty.

En ole näin jo aikuisten lasten äitinä (ja myös isoäitinä) koskaan ymmärtänyt miksi lasta pitää viihdyttää? Kyllä lapsi osaa piirtää, leikkiä ja katsoa lastenohjelmia ihan itse sillä aikaa kun äiti/isä laittaa ruokaa tai lukee tai vaikka löhöää hetken. Ja miksei perheessä jossa on 2 vanhempaa toinen voi välillä lähteä yksin ulos lasten kanssa tai mennä kauppaan ilman lapsia tai muille ostoksille. Miksi koko perhe pitää lähteä sinne markettiin yhdessä? Sitä omaa aikaa kun lähes jokainen tarvitsee. 

Omille lapsille olen opettanut jo pieninä ettei kenenkään puhetta keskeytetä, toki lapselle on luontaista olla itsekäs ja vaatia sen huomion heti mutta pienelle lapselle voi jo opettaa että äiti/joku muu  eli aloittaja puhuu nyt ensin ja sit on sinun vuoro kertoa. Omat lapsenlapsetkin osaavat leikkiä itsekseen ja askarrella kun tulevat kylään eivätkä vaadi koko ajan minun seuraa. Ulkonakin leikkivät keskenään, silloin voin istua omissa ajatuksissani hetken. Ei lapsen kanssa tarvitse välttämättä koko ajan leikkiä tai keksiä tekemistä. 

 

Rajoja kannattaa opettaa ja käytöstapoja, niillä pääse pitkälle. Myös se ettei huutamalla, kiukuttelemalla saa tahtoaan läpi. 

Näköjään ei, kun vanhemmuus on sekä hukassa että niin raskasta, että koko ajan saadaan kuulla miten ei taaskaan pärjätty.

Eihän siinä lainaamassasi viestissä mitään tuollaista sanottu. Päinvastoin. Sanottiin, että pärjättiin oikein hyvin, vaikka olikin raskasta. Turhaan sinä päätäsi vaivaat muiden perheasioilla. 

Univaje.

Ei omaa aikaa, tai toki illasta hetki, kun lapset nukkuvat. Mutta siinä vaiheessa on jo niin väsynyt, että se menee siinä. Ja se oma-aika yleensä menee tehdessä rästiin jääneitä kotitöitä. 

Ei ole tukiverkostoa, ei ketään joka katsoisi lapsia edes puoli tuntia. Joinain vuosikymmeninä ollut ihan ok, että lapsia katsoo naapuri, omat vanhemmat tai joku muu aikuinen tai jopa lapsi. 

Koulusta tulee viestiä, on juhlaa, tapahtumaa ja liikunnassa tarvitsee välineet, päiväkodista tulee viestiä, että pitäisi olla luistelu/hiihto tms. välineet, tapahtumapäiviä sielläkin. Koulussa on käytävä keskustelussa opettajan kanssa, päiväkodissa on käytävä keskustelussa, pitää olla suunnitelmia ja tavoitteita lapselle. Vaatteet ja kaikki pitäisi olla tietynlaista, koska päiväkoti haluaa niin. Pomokin haluaa pitää kehityskeskustelun.

Oma sähköposti kilisee, on työjuttuja tai joku lasku erääntynyt ja lataa laskun maksua varten ihan oma sovellus siihen hommaan. 

Tee ruoka, tee terveellinen ruoka, koska eihän nykyään saisi lapsille syöttää mitä tahansa. 

Lapsen kaverilla on synttärit, juhlat jossain hevonkuusessa ja lahjaksi rahaa, summalla olisi saanut evästä kotiinkin.

Kenellekkään et voi sanoa olevasi väsynyt, koska itsehän lapset on haluttu. Toki, mutta en näitä yhteiskunnan luomia pakkoja ja velvoitteita tullut silloin ajatelleeksi, se on se joka väsyttää. 

Pikkulapsiaika on todella sitovaa ja yöunet kortilla. Alakouluikäisten kanssa on mukavinta, toki silloinkin on harrastusrumbat ja pitää muistaa milloin mitäkin (uikkarikamat, luistelukamat, hiihtokamat, kaverisynttärit jne). Teini-ikä oli esikoisella helppo, nuoremmalla aivan hirveä. Pikkulapsiaikakin oli mukavempaa kuin teini-ikä. Nyt onneksi menossa helpompaan päin kun tuo nuorempikin täytti 17v. Huh, mutta siis kaiken kaikkiaan hirveä homma saada aikuisiksi uupumatta. Kyllä olisi lapsettomana ollut kissan päivät, välillä oon katunut että ikinä piti tähän hommaan lähteä 😏! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillon kun itse olin pieni ei olisi tullut kuuloonkaan että vanhempia olisi saanut koko ajan häiritä. Saati hyppiä päällä. Niillä oli paperitöitä, remontteja, pihatöitä ym. tehtävänä ja lasten homma oli pysyä sivussa ja pois tieltä.

Ilmeisesti ennen oli sellainen kasvatustyyli, että vanhempia ja niiden töitä ja lepoa piti kunnioittaa. Ei tietysti sylivauvana, mutta sitten kun ymmärsi puhetta.

Onneksi maailma on muuttunut! Itse katson haikeana vierestä kun tyttäreni kasvattaa lempeydellä mutta rajoilla tunneälyisiä, keskustelevia, hyvän itsetunnon omaavia lapsia. Lapset tarvitsevat huomiota ja läheisyyttä. Omadsa lapsuudessa (ja itse myös äitiä) lapset tuupattiin pihalle leikkimään keskenään ja keskityttiin siihen, että koti oli pullantuoksuinen ja pöytäliinat silitetty. 

Ei, kun minua ainakin oli vastassa äiti joka ilahtui paluustani ja oli hyvin läsnä kotona.

Mutta opin kunnioittamaan et aikuisilla on aikuisten juttuja. Ja niiden mukaan mennään.

Lämpöä sain kyllä roppakaupalla vaikkei äitini tuijottanut minua alamaisenani.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin sanon 2-vuotiaan pojan äitinä, että rankinta on sitovuus ja se, ettei oikein ole aikaa levolle ja rauhalle. Introverttinä rauhallisena naisena ajattelin saavani itseni kaltaisen lapsen, joka tykkäisi piirtää, tehdä palapelejä, keskittyä tutkimaan asioita... Minä sain energisen ekstroverttipojan, joka ei juuri viihdy yksinään ja keskittymiskyky on noin 5-10 minuuttia maksimissaan. Sen 10 minuuttia hän jaksaa katsella autoja tai leluja, joiden pariin olen hänet ohjannut, jotta voin hetken levätä sohvalla työpäivän jälkeen, ja sitten kuuluukin jo "äitiiiiiiii äitiiii, missä äiti? Äiti leikitään, leikitään, leikitään!" 

Työpäivä tuntuu yleensä levolta, koska teen töitä joko etänä tai toimistolla, ja molemmissa saan olla yksin kodissa/työhuoneessa ja keskittyä ajatteluun.

Rakas ja ihana hän on silti, vaikka onhan tämä paljon väsyttävämpää, kuin lapsettomana ajatteli. Palkitsevaa ja merkityksellistäkin. L

Missä ovat nykyään naapuruston leikkikaverit??  Ei minusta vanhemman tehtävä ole leikkiä.

En itse ole leikkinyt milloinkaan vanhempieni kanssa 🤔

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kanssa olisi paljon työtä, mikäli en olisi perfektionisti.  Jokin asia pitäisi siis jättää. Lattian pesu se e

Miksi ihmeessä ravaat päivittäin kaupassa kahdesti? 

Koska ei ole autoa, enkä jaksa kantaa 15 kg painavampia kasseja. Lapset syövät pelkästään perunoita 2 kg/ateria. 

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kanssa olisi paljon työtä, mikäli en olisi perfektionisti.  Jokin asia pitäisi siis jättää. Lat

Tilaa kotiin ruokatoimitus kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea lastenhoitajaksi ja ihan päivässä ymmärryksesi kasvaa ihan uusiin mittoihin.

Ei ole tarvetta, koska olen entisessä elämässä työskennellyt päiväkodissa eikä siltikään avaudu vanhemmuuden ja lapsiperheen väsymys. Ap

Selkeästi on tarvetta, kun näinkään yksinkertainen asia ei avaudu. Ihan jo päiväkotiarki on nykyisin paljon kuormittavampaa kuin sinun "entisessä elämässäsi". 

t. nykyisessä elmässä päiväkodissa työskentelevä

Ymmärrän, että lapset eivät tule kotiini eivätkä ole omiani että onhan se erilaista olla vanhempi ja kasvattaa omat lapset, mutta en minä ollut uupunut. Ap

Niin, onhan se todella ihmeellinen asia, että ka

Ei tarvitse ilkeillä kun tuollainen käytös ei ole järkevän aikuisen käytöstä. En minä ole lapsivihaaja ja nautin työstäni päiväkodissa, vaikka en sitä työtä enää teekään. Kaikesta huolimatta lasten hyvinvointi oli ja on edelleen minulle erittäin tärkeää, joten lopeta tuollainen typerä syyttely. Lasten laulussakin lauletaan "maailmassa monta on ihmeellistä asiaa..", niin on kumma kun asioista ei saisi pohtia, kysyä ja ihmetellä. En ole maailmannapa, joten erehdyt pahasti. Ap

Vierailija kirjoitti:

En ole näin jo aikuisten lasten äitinä (ja myös isoäitinä) koskaan ymmärtänyt miksi lasta pitää viihdyttää? Kyllä lapsi osaa piirtää, leikkiä ja katsoa lastenohjelmia ihan itse sillä aikaa kun äiti/isä laittaa ruokaa tai lukee tai vaikka löhöää hetken. Ja miksei perheessä jossa on 2 vanhempaa toinen voi välillä lähteä yksin ulos lasten kanssa tai mennä kauppaan ilman lapsia tai muille ostoksille. Miksi koko perhe pitää lähteä sinne markettiin yhdessä? Sitä omaa aikaa kun lähes jokainen tarvitsee. 

Omille lapsille olen opettanut jo pieninä ettei kenenkään puhetta keskeytetä, toki lapselle on luontaista olla itsekäs ja vaatia sen huomion heti mutta pienelle lapselle voi jo opettaa että äiti/joku muu  eli aloittaja puhuu nyt ensin ja sit on sinun vuoro kertoa. Omat lapsenlapsetkin osaavat leikkiä itsekseen ja askarrella kun tulevat kylään eivätkä vaadi koko ajan minun seuraa. Ulkonakin leikkivät keskenään, silloin v

Toi oli sitä ysäri tyyliä, penskat oli keskenään ja aikuiset tekivät omia juttuja. Oma äitini on sitä sukupolvea jolle tärkeintä oli, että koti oli viimeisen päälle siisti, lakanat silitetty ja kaikki paikat puunattu ja mokkapalat leivottu.

Nykyinen tyyli on minusta parempi, lasten kanssa tehdään asioita eikä vaan henkihieverissä mopata ja väännetä pullaa.

Uppp

Vierailija kirjoitti:

Päivittäin. 6.30 herätys. Lasten aamupala pöydälle. 7.00 Töihin. 17.00 Kotiin ja kauppaan. 17.30 Ruuan valmistus ja ateriointi. 18.30 Pyykkikoneen ja astianpesukoneen täyttö ja tyhjennys. 19.30 Lasten läksyjen tarkistus ja seuraavan päivän kouluvaatteiden valinta. 20.00 Uusi kauppareissu ja seuraavan lasten koulustapaluun ruuan valmistaminen, koska suursyömäreitä. 22.00 Lapsten iltapesu, nukkumaan meno ja iltasatu. 22.30 Kuivan pyykin viikkaus ja korjaus. Aina aikataulun välissä lasten kanssa oleskelua ja taisteluiden selvittelyä. 

Viikottain. Pölyjen pyyhkiinen ja imurointi.

Kausittain. Ikkunoiden ja lattioiden pesu.

Satunnaisesti, joka usein kuukausittain. Sairaiden lasten hoito. Höyryhengitys, lääkitys, rasvaus, lääkärissä ja sairaalassa käynnit.

Mutta kuten aviomies sanoo, ei kolmen lapsen kanssa olisi paljon työtä, mikäli en olisi perfektionisti.  Jokin asia pitäisi siis jättää. Lat

Mitä??? Kolme lasta syö yhdellä aterialla kaksi kiloa perunoita???

Kumpi on hankalampi vaihe; pikkulapsiaika vai teini-ikä?