Lapsi syö salaa kaiken sokeripitoisen huushollista, mikä avuksi?

Ihan kamalaa lukea näitä kommentteja. Vain muutama on ottanut esille lapsen psyykkeen. Kuullaanko lasta kotona? Tuetaanko häntä? Pakeneeko tunteitaan sokeriin? Vai onko keskustelu sitä että vanhemmat puhuu ja lapsi kuuntelee? En halua kuulostaa syyttävältä, mutta usein tätä näkee ja lapsi ei osaa/uskalla kertoa mitä kokee ja tuntee

Nälkä. Lapsi saa liian vähän ruokaa

ei mitään lukkoja, ei herkkuja kotiin

Kumma kun nykylapset saavat tehdä mitä tahansa ilman seuraamuksia. Meillä kun olisi mennyt salaa vetämään kaapeista kiellettyjä ruokia, olisi tullut sellaiset saarnat tai vielä risusta, ettei toista kertaa olisi uskaltanut. Mutta eihän nyt saa pentuja kiellettyä millään. Ostetaan vaan jugurttia palkinnoksi että saa vielä enemmän mussutettua.

Vierailija kirjoitti:

Olin lapsena samanlainen. Tuntui, että aivot sammuvat, jollen syö sokeria. Kyseessä oli jokin murrosikään liittyvä sokeriaineenvaihdunnan häiriö. Verensokeri laski ruokailun jälkeen liikaa. Vielä näin nelikymppisenäkin näitä kohtauksia tulee muutaman kerran vuodessa.

Reaktiiviselta hypoglykemialta kuulostaa. Tuttu juttu

Vierailija kirjoitti:

Tulee paha olo, kun näitä vastauksia lukee. Olin se lapsi, joka söi vaikka palasokeria, jos ei muuta makeaa saanut. Ei siihen auttanut normaali ruokavalio, lohdutin itseäni sokerilla kun kotiolot olivat huonot ja koulussa kiusattiin, kun pienessä kylässä kaikkien asiat tiedettiin. Olen nyt 46 ja vasta tänään mietin, että olen vihdoin päässyt ahmimishäiriöstä eroon. Se tapahtui, kun lopulta löysin viisi vuotta sitten parisuhteen, jossa koen olevani rakastettu.

Nyrkeillä niitä ipanoita hoidetaan! Saadaan ipana kuin ipana kuntoon!

T. Raaka-Arska

Anna sen syödä kerran itsensä sen luokan ähkyyn, että yrjöää herkut ulos. Jää edes vähäksi aikaa ällötys kaikkea kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa lukea näitä kommentteja. Vain muutama on ottanut esille lapsen psyykkeen. Kuullaanko lasta kotona? Tuetaanko häntä? Pakeneeko tunteitaan sokeriin? Vai onko keskustelu sitä että vanhemmat puhuu ja lapsi kuuntelee? En halua kuulostaa syyttävältä, mutta usein tätä näkee ja lapsi ei osaa/uskalla kertoa mitä kokee ja tuntee

Vesikuulustelu on hyvä hoitokeino lapsen psyykkeelle 😃 Saadaan lapsi nopeasti kuntoon, ilman mitään turhaa draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Anna sen syödä kerran itsensä sen luokan ähkyyn, että yrjöää herkut ulos. Jää edes vähäksi aikaa ällötys kaikkea kohtaan. 

Ei jää ällötystä, vain syömishäiriö.

T. Ex-bulimikko

Siis jos syö sokeria ihan sellaisenaan niin kuulostaa joltain syömishäiriöltä.

Mulla on ollut lapsesta asti BED ja en syönyt koskaan mitään ruoka-aineita. Esim. jauhoa, sokeria, puurohiutaleita.

Ei herkkuja kaappiin ja opetelkaa leipomaan kaikenlaista vähäsokerista. Muutenkin leipominen on ihan kivaa puuhaa ja joutuu näkemään vaivaa sen eteen, että saa makeaa. Tiukat säännöt, että tietystä kaapista ei mennä ottamaan mitään muuten kuin yhdessä sovittuna hetkenä. Hedelmiä sokerin himoon, eihän ne sama asia ole, mutta toistolla pikkuhiljaa lapsi oppii syömään hedelmiä siihen herkkunälkään.

Olen itse aika perso sokerille, mutta olen oppinut, että aika usein pahin himo lähtee ihan vain syömällä jotain ravitsevaa. Alkaako 11-vuotias olla siinä iässä, kun kouluruoka alkaa muka olla pahaa? Eli liian pienet lounasmäärät saattaisi aiheuttaa herkkuhimoa. Miten syö aamiaista ja välipalaa?

Jotenkin kuulosta siltä, että perheessä on tehty oikein syömisestä liian iso numero. Lisää vain rajoituksia ja lapselle kehittyy syömishäiriö. 

Oman lapsuuteni perusteella sanoisin, että tyttö syö tunteisiinsa, ei nälkään.

Omassa elämässäni tuollainen tunteisiin syöminen alkoi, kun olin 11 vuotta. Ukkini kuoli ja äitini meni asiasta ihan sekaisin. Ei osannut tukea minua ollenkaan surussani, vaan jäin suruni kanssa yksin. Ukin kuolemasta ei meillä puhuttu, kun äiti ei siihen kanssani kyennyt. Äidiltä jos kysyttäisiin, niin mielestään hän ei toiminut äitinä tuossa tilanteessa mitenkään väärin. Isäni yritti lohduttaa minua vaikeassa tilanteessa herkuilla, mikä ei helpottanut asiaa. Söin käytännössä makeaa joka päivä, viikkoraha (8 e) meni kokonaan karkkiin.

Aikuinen ei aina hoksaa, vaikka lapsi kävisi läpi isojakin tunnekuormia. Siksi haastankin sinua pohtimaan. Voisiko lapsella olla jotain surua, ahdistusta tms? Kiusataanko lasta? Onko yksinäinen? Onko perheessä tapahtunut jotain muutoksia? 

Tässä oikein hyviä kuvia diabeetikoiden jalkaongelmista:

https://www.kaypahoito.fi/hoi50079

Kyllä kotona saisi olla avointa elämää, kasvurauhaa nuorille,

kunnioitusta kansaihmisiä kohtaan eikä laittaa suurennuslasin

alle, että mitäs nyt ja mitenkähän oikoisin tuota.

Helposti leikkaa nuorelta korvia pois.

Kultainen keskitie, onhan  lapsen ja nuoren vanhemmilla jo katse

kauemmas, ettei ihan höttöä tarjota.

Makean nälkä voi kertoa jonkun ravintoaineen puutteesta ruokavaliossa.

Kyllä mä muistan, kun lapsena piti etsiä pakkasesta korvapuusteja, 

tuli vaan makean nälkä, jälkiruokaa. Pohjalla oli normiruokaa.

Oli onni ettei kukaan haukkunut minua ruokailuistani.

Olen ollut aina vähän millin tarkka, että söisin terveellistä.

" Ei makeaa mahan täydeltä",

"Makean syönti ennen ruokailua

heikentää ruokahalua",

" menee ainakin vartti aikaa kunnes kylläisyys alkaa tulla tutuksi eli

syö mitä syöt,

mutta anna aikaa itsellisesi ruokailusta nauttimiseen."

On teorioita. Yksilöitä olemme 

syömisten suhteen. 

Puolisoni ei voi elää ilman makeita, hyviä herkkuja.

Taatelikin tulee siivutettuna aloitettua, jollei kakuksi kerkiä paistella.

Et hanki mitään sokeripitoista kotiin ja huolehfit lapsen kunnolllisesta ruokinnasta. Lapsen kuuluu saada aamupala, lounas, välipala , päivällinen ja iltapala laadukasta, terveellistä ja täyttävää ruokaa. Tällöin verensokeri pysyy tasaisena eikä tule mielihalua nappia ylimääräisiä.

Itsellä tulee ja on aina tullut makeanhimo, jos en saa ruuasta tarpeeksi rasvaa. Ei toimisi todellakaan nämä syö mieluummin omena tai mysliä tai jotain jutut. Ruoka-aikana kunnon annos tarpeeksi rasvaista ruokaa. Iästä päätellen voi olla murrosikään liittyvää, että ei vaan saa tarpeeksi kaloreita. Tai sitten murrosikään liittyvä hormonitoiminta saa aikaan, ihan niin kuin monella aikuisellakin esim. ennen kuukautisia jostaim syystä.

Saako tarpeeksi vitamiineja ja proteiineja ruuasta? Proteiini nostaa aivojen dopamiinitasoa ja pitää kylläisenäkin. 

Tulee ihan muistot mieleen. Olin aivan samanlainen lapsena, sokeria oli pakko saada, söin sitä vaikka pussista suoraan. Aikuisena omilla rahoilla sokerin syönti meni aivan yli. Tarvitsin herkkuja joka päivä, muuten ihan järkyttävät vierotusoireet iskivät eivätkä jättäneet rauhaan, ja lähdin vaikka keskellä yötä kauppaan kilometrien päähän kaatosateessa. Yritin aivan kaikkea, mikään ei auttanut tai helpottanut. Kerran sain oltua tasan puoli vuotta sokerilakossa, en syönyt hedelmiäkään. Joka päivä oli tuskaa ja sokerinhimo ei helpottanut hetkeksikään, ja pohdin että monilla huumeriippuvaisillakin on helpompaa.

Myöhemmin tuli diagnoosi, ja ADHD:han se oli. Sokerinhimo loppui lääkitykseen, eli pelkkää dopamiininhakua se oli. Tai no, nykyisin se on kuten muilla. Silloin tällöin sitä tunnen, mutta pystyn sen ohittamaan eikä se valtaa enää ajatuksiani. Ja jos päätän syödä sokeria, riittää nykyisin hyvin pieni määrä.

Vierailija kirjoitti:

Tulee ihan muistot mieleen. Olin aivan samanlainen lapsena, sokeria oli pakko saada, söin sitä vaikka pussista suoraan. Aikuisena omilla rahoilla sokerin syönti meni aivan yli. Tarvitsin herkkuja joka päivä, muuten ihan järkyttävät vierotusoireet iskivät eivätkä jättäneet rauhaan, ja lähdin vaikka keskellä yötä kauppaan kilometrien päähän kaatosateessa. Yritin aivan kaikkea, mikään ei auttanut tai helpottanut. Kerran sain oltua tasan puoli vuotta sokerilakossa, en syönyt hedelmiäkään. Joka päivä oli tuskaa ja sokerinhimo ei helpottanut hetkeksikään, ja pohdin että monilla huumeriippuvaisillakin on helpompaa.

Myöhemmin tuli diagnoosi, ja ADHD:han se oli. Sokerinhimo loppui lääkitykseen, eli pelkkää dopamiininhakua se oli. Tai no, nykyisin se on kuten muilla. Silloin tällöin sitä tunnen, mutta pystyn sen ohittamaan eikä se valtaa enää ajatuksiani. Ja jos päätän syödä sokeria, riittää nykyisin hyvin pieni määrä.

Sama homma. Järkky sokerihimo oli usein ja myöhäinen adhd-dg tuli jokin aika sitten. Täysi karkkilakkokaan ei kadottanut makeanhimoa, ennen kuin ruokavalio oli kunnossa. Ei pelkkää höttöä, tarpeeksi rasvaa ja proteiinia. 

Vie lapsi lääkäriin. Kilpirauhaskokeet tärkeimmät. Ha katsokaa että saa d-vitamiinia riittävästi. Meillä suvussa vastaava tapaus ja löytyi kilpirauhassyöpä myöhemmin.