Toisen naisen tunteet kun salasuhdekumppani menehtyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei olisi aikanaan vaivautunut naisen luokse kiireellisesti, vaikka tämä olisi ollut henkihieverissä. Eiköhän vähän liikaa korostu tämän naisen tunnepuoli.

No mistäs sinä sen tiedät? Täällä tunnutaan ajattelevan (toivovan) että salasuhde on pelkkää seksiä ja haisevaakin vielä (mistä se haju muuten olisi tullut? pettäjämiehen vaimostako?) ilman mitään lämpöä ja hellyyttä, todellisia tunteita ja huolenpitoa. Voi se salasuhde olla se oikea suhde ja liitto päättyä kokonaan.

 

Ja sitten uusi suhde päättyä samalla tavalla miehen ottaessa taas uuden salasuhteen. Sadistisen narsistin, josta ketjussa olikin aiemmin puhetta, toimintatapa elämässään.

Joo, on häiriöisiä tyyppejä jotka tekee noin. Mutta on m

Se on juurikin tuo saman kaavan toistaminen kerta toisensa jälkeen joka ilmentää sen häiriöisyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi ikinä olemaan kenenkään toinen nainen. Mä oon vaan ensimmäinen nainen. 

Minä myös priorisoin rakkauden. Ajatuskin siitä, että olisin jollekin jonkinlainen hätävara, tai likainen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäjä, ahdistaa. 

Miks miks miks seksuaalisuus on likaista???

Ei seksuaalisuus ole likaista, mutta se erotettuna hedonistiseksi tarpeeksi rakkaudesta on. Käytännössä jäljelle jää libidovetoinen liskoaivo, tunne-elämätön elimen hinkkari, jonka koko ihmisyys on kyseenalainen - kuten voimme ketjusta luke.

Se on sitten täysi mahdottomuus että ei olisi kyse likaisesta hedonistisuudesta vaan aidosta rakastumisesta ja huolenpidosta.

Hyvää pöyhimistä ja ruotimista tämä ketju. Lisää tätä!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

salasuhteissahan usein naimisissa oleva mies tekee väärin, eli sivuuttaa vaimonsa omien halujen edelle. Toinen nainen ei ehkä edes käsitä hyväksikäyttöä. Mies voi olla ainut tärkeä ihminen.

Ja vaikka mies vaihtaisi vaimon tuohon salasuhteeseen niin sellainen suhde harvoin on terve, rakastava ja kestävä. Hajoaa omaan mahdottomuuteensa.

Polyamoria ei ole salasuhde.

En olisi päästänyt toista naista mieheni hautajaisiin, vaan hänpä lähti tiehensä ennen kuin niin pitkälle päästiin. Luulin, että avioliitossamme on kaikki hyvin. Meillä oli hyvä keskusteluyhteys, vaikkei hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä enää ollut ollutkaan pitkiin aikoihin. Minulla oli hyvä olla ja uskoin myös hänen olevan tyytyväinen elämäämme. Salasuhde tuli kuin puskista. Hän ilmoitti haluavansa eron ja oli valmis jättämään minulle talon ja auton, jonka oli äskettäin ostanut. Hän halusi vain vapautensa. Myöhemmin sain tuttavan kautta tietää, että hän oli joutunut nuoren opiskelijatytön pauloihin ja koki elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Hautajaisista vielä sen verran, että kokisin nöyryyttävänä toisen naisen osallistumisen hautajaisiin, jos olisin yhä vaimo. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista miten paljon vihaa tässä ketjussa on. Kun leimataan se yksi osapuoli lortoksi, niin ei tarvitse kohdata omaa rooliaan tapahtumien kulussa. 

Joo kun ne vaimot on tuonlaisia ei tarvi ihmetellä miksi miehet käyvät vierailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan relevantti kysymys. Tunteet ne on sillä toisella naisellakin.

Tunteet, joita pidettiin päivånvalolta piilossa miehen eläessä. Ja kuoleman jälkeen yhtäkkiä pitää tuoda itsensä ja tunteensa julki? Eipä olisi mieskään halunnut että salasuhde menee esittäytymään hautajaisiin. 

Me olemme sopineet, että kun toinen kuolee niin haudalle tuo kukkia se kumpi tänne jää. Pitkä rakkaus-/salasuhde.

Ne kukat lähtee äkkiä.

Mistä kukaan tietää kuka ne kukat on tuonut? Vai eikö miehelläsi ole ketään ystäviä, työkavereita tms jotka voisivat tuoda haudalle kukkia? Varmuuden vuoksi heität kaikki heti menemään?

 

Niinpä, vaikuttaa että edellinen ei ole kovin suurella älyllä varustettu :D

En. Jos suhde ollut salainen niin että on valehdeltu myös sille petetylle puolisolle niin tukehtukoon siihen suruunsa ihan salassa vaan kuten tähänkin asti. Itse on ollut keittämässä sitä soppaa. 

Olet itseriittoinen ääliönarsisti. Tuollaisia on paljon sinkkuna, ja syystä, kukaan ei huoli.

Vierailija kirjoitti:

En olisi päästänyt toista naista mieheni hautajaisiin, vaan hänpä lähti tiehensä ennen kuin niin pitkälle päästiin. Luulin, että avioliitossamme on kaikki hyvin. Meillä oli hyvä keskusteluyhteys, vaikkei hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä enää ollut ollutkaan pitkiin aikoihin. Minulla oli hyvä olla ja uskoin myös hänen olevan tyytyväinen elämäämme. Salasuhde tuli kuin puskista. Hän ilmoitti haluavansa eron ja oli valmis jättämään minulle talon ja auton, jonka oli äskettäin ostanut. Hän halusi vain vapautensa. Myöhemmin sain tuttavan kautta tietää, että hän oli joutunut nuoren opiskelijatytön pauloihin ja koki elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Hautajaisista vielä sen verran, että kokisin nöyryyttävänä toisen naisen osallistumisen hautajaisiin, jos olisin yhä vaimo. 

Hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä ei ollut ollut aikoihin, asiasta ei ilmeisesti oltu edes keskusteltu, ja sinä yllätyit kun miehesi petti?

Oletko sinä provo, vai onko tällainen sinisilmäisyys todella näin yleistä?

Ehkä samanlaiset kuin miehellä kun naisen pettämisen takia jostain eksästä tullut ero, juhlii tietysti ainoa oikea oikeus on vihdoin toteutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi ikinä olemaan kenenkään toinen nainen. Mä oon vaan ensimmäinen nainen. 

Minä myös priorisoin rakkauden. Ajatuskin siitä, että olisin jollekin jonkinlainen hätävara, tai likainen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäjä, ahdistaa. 

Miks miks miks seksuaalisuus on likaista???

Ei seksuaalisuus ole likaista, mutta se erotettuna hedonistiseksi tarpeeksi rakkaudesta on. Käytännössä jäljelle jää libidovetoinen liskoaivo, tunne-elämätön elimen hinkkari, jonka koko ihmisyys on kyseenalainen - kuten voimme ketjusta luke.

Älä petä itseäsi kuvittelemalla, että se rakkaus löytyy aina yksinomaan siellä avioliiton sisältä. On olemassa erilaisia elämäntilanteita. Toki se miehensä menettämistä pelkäävän vaimon oloa helpottaa ajatella juuri noin kuin kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään edes haluaisi mennä hautajaisiin. 

T. Toinen nainen jo 20v.

Voi sua raukkaa. Et ole saanut normaalia parisuhdetta.

Siksi nämä kakkoseksi päätyykin. Kukaan ei kehtaa julkisesti seurassa näyttäytyä. Reikä kelpaa neljän seinän sisällä.

Kakkosnainen on monesti samalla jonkun toisen ykkösnainen.

Vähän ohi aiheen, mutta miksi oletatte, että toinen nainen olisi automaattisesti sinkku? Yhtälailla voi olla varattu perheellinenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suostuisi ikinä olemaan kenenkään toinen nainen. Mä oon vaan ensimmäinen nainen. 

Minä myös priorisoin rakkauden. Ajatuskin siitä, että olisin jollekin jonkinlainen hätävara, tai likainen seksuaalisien tarpeiden tyydyttäjä, ahdistaa. 

Miks miks miks seksuaalisuus on likaista???

Ei seksuaalisuus ole likaista, mutta se erotettuna hedonistiseksi tarpeeksi rakkaudesta on. Käytännössä jäljelle jää libidovetoinen liskoaivo, tunne-elämätön elimen hinkkari, jonka koko ihmisyys on kyseenalainen - kuten voimme ketjusta luke.

Älä petä itseäsi kuvittelemalla, että se rakkaus löytyy aina yksinomaan siellä avioliiton sisältä. On olemassa erilaisia el

Miksi vaimo sellaista pelkäisi mitä ei tiedä? Eiköhän se mies ole erosta enemmän peloissaan, koska ei sitä ole ottanut. Niin ja miksi ei ole ottanut, sitä olisi kakkonenkin hyvä miettiä..

Salarakkaani kuoli viime kesänä ja vaimo kutsui hautajaisiin minut ja mieheni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tietenkään edes haluaisi mennä hautajaisiin. 

T. Toinen nainen jo 20v.

Voi sua raukkaa. Et ole saanut normaalia parisuhdetta.

Siksi nämä kakkoseksi päätyykin. Kukaan ei kehtaa julkisesti seurassa näyttäytyä. Reikä kelpaa neljän seinän sisällä.

Kakkosnainen on monesti samalla jonkun toisen ykkösnainen.

Jonkun tossukkaressukan.

"Hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä ei ollut ollut aikoihin, asiasta ei ilmeisesti oltu edes keskusteltu, ja sinä yllätyit kun miehesi petti?

Oletko sinä provo, vai onko tällainen sinisilmäisyys todella näin yleistä?"

En ole provo. Meillä oli tuossa vaiheessa reippaasti yli 20 vuotta yhteiseloa takana ja itselläni halut hiipuneet kokonaan. Virheellisesti kuvittelin, että mies kokee samoin ja on täysin tyytyväinen kumppanuuteemme. Hänessä ei miehenä ei ollut mitään vikaa, vaan oli itsestään huolehtiva, urheilullinen ja menestyvä kaikin puolin. 

Hautajaisissa sitten nyyhkitään petturimiehen perään ja pappi puhuu, kuinka hieno mies hän oli 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies ei olisi aikanaan vaivautunut naisen luokse kiireellisesti, vaikka tämä olisi ollut henkihieverissä. Eiköhän vähän liikaa korostu tämän naisen tunnepuoli.

No mistäs sinä sen tiedät? Täällä tunnutaan ajattelevan (toivovan) että salasuhde on pelkkää seksiä ja haisevaakin vielä (mistä se haju muuten olisi tullut? pettäjämiehen vaimostako?) ilman mitään lämpöä ja hellyyttä, todellisia tunteita ja huolenpitoa. Voi se salasuhde olla se oikea suhde ja liitto päättyä kokonaan.

 

Ja sitten uusi suhde päättyä samalla tavalla miehen ottaessa taas uuden salasuhteen. Sadistisen narsistin, josta ketjussa olikin aiemmin puhetta, toimintatapa elämässään.

Joo, on

Et nyt ihan ymmärtänyt. Ei ole mitään kaavan toistamista vaan mainitut parit ovat eri pareja, kaikilla on/on ollut pitkä kestävä liitto sen aiemman salasuhteen kanssa, ei niin että yksi ja sama tyyppi salailee ja vaihtaa yhdestä toiseen. Eli se salainen rakkaus onkin ollut se oikea.