Meni se viimeinenkin usko ihmisiin
Ihan oikeasti.
Poika oli kaatunut pyörällä ja itkenyt. Kertoi meille että paljon ihmisiä meni ohi ja eikä kukaan auttanut. Sitten oli saanut kaivettua puhelimen ja soitettua itse mulle. Sen jälkeen joku oli koiran kanssa pysähtynyt odottamaan pojan kaveriksi, että mies hakee pojan. Kiitos hänelle. Muiden toimintaa en voi kuin ihmetellä. Lapsi istuu itkuisena ja verisenä maassa ja kävellään vain ohi? Just. Ei paljon maksa vaivaa kysyä tarviiko apua.
Kommentit (65)
Olen pahoillani, ap. Olisin pysähtynyt kysymään, että sattuiko ja tarvitseeko apua. Mä huutelen ootko ookoota talven liukkailla kaatuneille aikuisillekin jos ne ei heti nouse ylös...
Sitä saa mitä tilaa. Jos on itse jäänyt vaille myötätuntoa ja apua, niin eipä sitä huvita toisiakaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Jostainhan se tällainen ilmapiiri täytyy johtua. Olisiko ihmiset muuttuneet yleisesti niin mulgeroiksi että auttaja pitää vähintään saada syylliseksi siihen omaan vahinkoon. Siksi ei uskalleta jäädä auttamaan.
Et oo sattunut huomaamaan, mikä määrä syyllistämistä yhteiskunnassamme esiintyy nykyaikana? Autoit tai et, puhuit itsesi tai jonkun puolesta, niin joku tulee syyllistämään aina. Tää yhteiskunta on täysin pilalla.
Varmaan kiistatta aika havaittavaa suomalaisen yhteiskunnan moraalista rappiota. Siitä vaan keksimään keinoja miten sen saa korjattua takaisin entisen laiseksi.
Niille turha soittaa kun semmosia ahneita loisia.
Tekee vielä käteiset ja lähtee maanpakoon.