Miehellä vauvakuume, lupaa hoitaa tulevaa lasta 80-prosenttisesti

Palstalaisille nyt on erityisen raskasta lähes kaikki: pikkulapsiaika, työelämä, parisuhde, sukulaissuhteet...

Neuvosi on hyvä. Ongelma on siinä, etten tiedä olisiko minusta äidiksi. Kyllä minä lasta hoitaisin, mutta mistä ihmeestä sen tietää, että onko lapsen yrittäminen oikea päätös kun ei ihan palavaa halua perheellistymiseen kuitenkaan ole. Olen aina ajatellut asian niin, että lasta haluaa enemmän kuin mitään muuta elämässä tai sitten sitä ei halua ollenkaan. Minulla ajatukset on jossain välimaastossa.

Voit luottaa tuohon yhtä paljon kuin siihen, kuinka lapset lupaa hoitaa sen koiran jos saavat sellaisen. 

Täällä on sellainen tilanne:) Mies on reippaasti mua vanhempi ja sanoi jo meidän suhteen alussa, että jos toivon jälkikasvua hänen kanssaan, mun ei tarvitse luopua urastani, vaan hän hoitaa tenavan ihan kokonaan. Hän kun on saavuttanut urallaan jo kaiken mahdollisen. Tuo lupaus on pitänyt yli 110 prosenttisesti. Poika on isänsä silmäterä:) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ehdottaa eroa. Tuo harmittaa sillä ei kaikki pariskunnat ole valmiita eroamaan hyvästä suhteesta, vaikka kompromisseja pitäisikin tehdä. Ja tietysti ero on vaihtoehto, mutta kumpikaan meistä ei halua erota.

Jos joutuu tekemään liikaa kompromisseja, ei suhde ole välttämättä niin hyvä miltä se vaikuttaa. Lisäksi yhdessä eläminen tarkoittaa yhteisiä päämääriä ja perhe nyt on sellainen asia missä ei tehdä kompromisseja. Kumpaankaan suuntaan, itse haluaisin mieheltä selkeän päätöksen, joko lopettaa pilvilinnoissa elämisen tai sitten yrittää lasta jonkun toisen kanssa. Onhan tuo täysin mahdollista, että miehesi tyytyy tilanteeseen, kunnes keski-iän kriisissä vaihtaa nuorempaan. Voi tietysti tapahtua, vaikka olisi lapsiakin, mutta kuitenkin. You have been warned.

Jos ap:n mies keski-iässä lähtee, ap voi ottaa sopivamman kumppanin. Lapsettomana ei edes lasten etua tarvitse miettiä uusissa parisuhdekuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on sellainen tilanne:) Mies on reippaasti mua vanhempi ja sanoi jo meidän suhteen alussa, että jos toivon jälkikasvua hänen kanssaan, mun ei tarvitse luopua urastani, vaan hän hoitaa tenavan ihan kokonaan. Hän kun on saavuttanut urallaan jo kaiken mahdollisen. Tuo lupaus on pitänyt yli 110 prosenttisesti. Poika on isänsä silmäterä:) 

Et ole hoitanut lastasi ollenkaan, vaikka ilmeisesti asutte samassa taloudessa? Mite pystyt välttelemään lastasi?

Poistun nyt linjoilta. Kiitos hyvistä vastauksista. Ehkä menemme vielä jonnekin perhesuunnittelukeskusteluun tai vastaavaan. Uskoisin, että tuollainen voisi tuoda jonkinlaista selkeyttä asiaan. Ei ole mitään pieniä juttuja nämä perheellistymisasiat ainakaan itselle.

Sun puoliso voi vaikka kuolla. Ihan ilman omaa syytään.

Eli vaikka olisi tarkoitus isän hoitaa lähes kokonaan vauva ja hoitaisikin, niin aina se ei ole oma valinta että ei voikaan.

Älä usko.

Vierailija kirjoitti:

Oikeassa olet. Ja nyt kun parhain kaverinsakin sai lapsen, on vauvavouhotus ihan omissa sfääreissään.

Mies sanoo, ettei kavereidensa mielestä vauva-arki niin raskasta ole. Mutta minusta tuntuu, että kavereillaan tilanne menee juuri niin, että nainen on enemmän vastuussa perhearjesta tai sitten arkea silotellaan kevyemmäksi, mitä se oikeasti on.

Mistähän saisi realistisen käsityksen vauva-arjesta? Pitääkö miehelle ehdottaa, että nukkuisi vuoden katkonaisesti ja hääräisi jotain kotileikkejä lähes kaiken vapaa-ajan, mitä töistä jää. Sillai saisi maistaa edes vähän työlästä arkea, mihin haluaisi.

Antakaa miehesi kaverivanhemmille vauvavapaa viikonloppu. Miehesi hoitaa viikonloppuna sitten sen 80%. Kaveri on tyytyväinen ja saa äidin kanssa hengähdystauon. Viikonloppu on vain kalpea aavistus kokonaisuudesta, mutta vähän suuntaa-antava kuitenkin.

Omalla kohdalla mies sanoi hoitavansa lapsen/lapset 100%. En tehnyt, ei ollut minun juttuni millään tavalla hoidettuna.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi sen kuuluukin mennä niin että äidin ainoa tehtävä on imetys ja joku muu (puoliso, naisen äiti tms.) hoitaa kaiken muun. SILTI on todella rankkaa äidille.

Eli kuulostaa siltä että tuolla lupauksella mies tekisi lähinnä oman osansa, sillä tuskin ymmärtää antaa tarpeeksi arvoa imetykselle.

Pääset vähällä lähinnä jos et imetä, miehellä on joku muu auttamassa ja lisäksi asut äänieristetyssä omassa huoneessasi.

Miksi naisen isä ei voi hoitaa?

Tee kirjallinen sopimus jossa mies lupaa hoitaa kaikki lapseen liittyvät asiat vähintään 80 %. Listatkaa siihen vielä kaikki ne asiat. Vaipanvaihdot, vaatteidenpesut, ruokkiminen, yöheräilyt, hoitolakäynnit, kuljetukset, leikitys, vanhempana sama tarhojen ja koulujen kanssa, läksyjen tarkistelu yms yms. Lisätkää myös kohta että eron sattuessa sinä saat päättää kumpi pitää lapsen (jos käykin niin että mieli muuttuu, niin ei kannata suoraan laittaa että lapsi jää miehelle :p)

Saa mieskin ainakin etukäteen pohtia onko sittenkään valmis hoitamaan kaiken sen yksin.

Minun mieheni hoiti kaikki kolme lastamme. Oli kyllä normityössä, mutta kun kotiin tuli, sen jälkeen en vaippaa vaihtanut, en syöttänyt tai ulkoiluttanut. Kaupassa kun kävi (hänellä aina kauppavuoro) otti koko porukan mukaan. Osti vaatteet, kengät ja prinsessamekot.

Ei tarvi uskoa, jos ette halua, mutta tällaisiakin miehiä on. Hän olisi halunnut vielä enemmän lapsia. Nyt lapset aikuisia. Mistähän johtuu, että kaikilla läheisempi suhde isäänsä kuin minuun 🤔 ?

Vierailija kirjoitti:

Sikiö on ihminen. Aborttia ei tule tehdä.

OT: Jos sikiö on ihminen, sillä on silloin ihmisoikeudetkin kuten sosiaaliturvatunnus, oikeus lapsilisään ja hoitopaikkaan, oikeus passiin, oikeus kansalaisuuteen jne. ennen syntymäänsä heti hedelmöitymisestä lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ehdottaa eroa. Tuo harmittaa sillä ei kaikki pariskunnat ole valmiita eroamaan hyvästä suhteesta, vaikka kompromisseja pitäisikin tehdä. Ja tietysti ero on vaihtoehto, mutta kumpikaan meistä ei halua erota.

Jos tulevaisuuden näkymät eivät näin isossa asiassa kuin lapsi ja lisääntyminen ole samaan suuntaan, niin sehän johtaa väistämättä ennen pitkää eroon. Ainoastaan, jos toinen luopuu tulevaisuuden näkymästään toisen mieliksi, eroa ei tule. EHKÄ.

Joskus käy niin että vaikka on miten hyvä ja sopiva kumppani, tuon kyseisen kumppanin kanssa ei voi saada kaikkea sitä mitä parisuhteelta ja elämältä haluaa. Silloin on mietittävä mikä merkitsee itselle eniten. Se, että toteuttaa elämänsuunnitelmansa jonkun toisen kanssa vai luopuu suunnitelmista nykyisen parisuhteen hyväksi.

3 vuotta on minusta jo melko pitkä aika pohtia lapsiasiaa. Onko sitä pohdittu ihan tosissaan vai onko se ollut miehen vauvakuplahöösäämistä ja ap olet siinä sivussa mutustellut asiaa sen kummemmin ottamatta siihen kantaa, ja mahdollisesti odottanut, että se vauvakuplahöösäys loppuu itsekseen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 32 ja mies on 35. Ollaan toisillemme ne ensimmäiset seurustelukumppanit eli joskus teininä alettu jo seurustella. Tuo ikäasia on ihan totta, tuota mieskin minulle sanoo että raskautuminen voisi olla hankalempaa tai mahdotonta vanhempana. 

 

Onhan tämä asia tietyllä tavalla raskas. Mies on paljon joustanut asioissa minun takiani ja minä hänen takiaan. En minä varsinaisesti lapsia vihaa, mutta en voi kiistää sitä etteikö nykyinen elämä houkuttaisi enemmän. Kyllä lasta tulisin hoitamaan jos sellainen tulisi, mutta tuo on niin sitova asia, etten uskalla suin päin rynnätä moiseen. Tämä vauva-asia meillä ollut suurennuslasin alla kolme vuotta.

Mihin sinä olet kallistumassa vauva-asian suhteen vai mietitkö vielä?

Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla että aihe on tietyllä tapaa raskas, samaa olen monesti itsekin ajatellut. Valtava päätös joka pitäisi tehdä..



Oletko miettinyt että miksi nykyinen elämä houkuttaa enemmän, vaikuttaako siihen kenties muutoksen/tuntemattoman pelko jos päättää perhettä yrittää perustaa..? on pelkästään viisasta miettiä tätä asiaa perinpohjin ja rauhassa, ja jutella ja jutella ja taas kerran jutella aiheesta sen oman miehen kanssa. 



Mietin edelleen, että jos yhtään lohduttaa niin samassa veneessä ollaan :)