Miehellä vauvakuume, lupaa hoitaa tulevaa lasta 80-prosenttisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, jos jossain perheessä ihan oikeasti menee niin, että mies on enemmän vastuussa lapsiarjesta. Kiitos sinulle, joka kerroit tuosta, että mies on lähivanhempana. Tuosta saa edes vähän sellaista kuvaa, että kyllä mieskin pystyy tarvittaessa ottamaan enemmän vastuuta kuin nainen.

Puolison kuollessa miehet voi hoitaa lapset.

Naapurista kuoli rouva ja mies jäi yksin kolmen pienen tytön kanssa. Siinä suuren surun keskellä teki parhaansa mutta ensimmäisinä vuosina oli todella rankkaa ja suoraan sanottuna lapset eivät tulleet hoidetuksi yhtä hyvin kuin äidin ollessa elossa. Ei voi verrata pariskunnan isää hoitajana ja leskeä hoitajana.

 

Ei ne aina silloinkaan tule yhtä hyvin hoidetuksi, jos äiti jää nuorena leskeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla, jos jossain perheessä ihan oikeasti menee niin, että mies on enemmän vastuussa lapsiarjesta. Kiitos sinulle, joka kerroit tuosta, että mies on lähivanhempana. Tuosta saa edes vähän sellaista kuvaa, että kyllä mieskin pystyy tarvittaessa ottamaan enemmän vastuuta kuin nainen.

Puolison kuollessa miehet voi hoitaa lapset.

Naapurista kuoli rouva ja mies jäi yksin kolmen pienen tytön kanssa. Siinä suuren surun keskellä teki parhaansa mutta ensimmäisinä vuosina oli todella rankkaa ja suoraan sanottuna lapset eivät tulleet hoidetuksi yhtä hyvin kuin äidin ollessa elossa. Ei voi verrata pariskunnan isää hoitajana ja leskeä hoitajana.

 

Ei luoja miten idiootti olet, tottakai se ensimmäinen vuosi on raskas kun puoliso on kuollut, haloo pahvi!!

Ei tuollaista tilannetta voi edes verrata normaaliin tilanteeseen. Häpeä hölmö akka! Arvostelet miestä joka on menettänyt puolisonsa ja lapset äidin! Yök minkälainen ihminen olet!

ps. Tää kosketti aika lujaa koska itse menetin juuri puolison enkä todellakaan ole vielä ns. Normaaliarjessa kiinni. 

En suosittele lasta, kun ap olet tyytyväinen nykytilanteeseen. Tästä on puhuttava ihan selkeästi miehen kanssa ja korostettava, että lasta EI ole tulossa. Mies voi tehdä itse omat päätöksensä. Lapsipäätös ei ole, että "Ei haittaa, jos ei saada lasta, MUTTA yritetään nyt kuitenkin". Silloinhan se tarkoittaa, että haluttiin lapsi, mutta ei saatu sitä lapsettomuushoidoista huolimatta.

Vähän kuin "Ei oteta koskaan koiraa, MUTTA voitais ryhtyä sijaiskodiksi koirille ja jos sieltä ei löydy meille mieleistä koiraa, niin sitten ei haittaa".

Lasta ei pidä koskaan tehdä vain toisen mieliksi.

Mulla on myös vauvakuumetta poteva mies. 

Itse tein hänelle selväksi etten vielä ole 100% varma vauvan yrittämisestä ja pyysin ettei painosta asialla, suosittelen samaa sinulle koska sitähän tuo kaikki tavaroista hehkuttaminen ja muu on, painostamista. 



Mieti ihan rauhassa mitä haluat, oletko valmis raskauteen ja siihen liittyviin mahdollisiin vaivoihin, synnytykseen ja sen jälkeiseen arkeen vauvan kanssa. 

Pyri sulkemaan aivan kaikki muut ihmiset ulos kun mietit mitä SINÄ haluat. Loppujenlopuksi miehen on niin helppo haluta vauvaa kun heille on suotu se hauskin osuus ja naiselle jää ne kaikki vaikeudet ennenkuin koko vauva on edes maailmassa. 



saanko udella minkä ikäisiä olette? jos olet yli 30, kannattaa sitäkin pohtia koska biologia tulee valitettavasti nopeasti vastaan :(

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä yli 15 vuotta. Ei sitä nuorena osannut ajatella kovin pitkälle perheellistymisasioita. Nyt muutaman vuoden mies on ollut vauvakuplassaan, toki jo hieman aiemmin on herännyt siihen ajatukseen että haluaisi lapsen. Mies ei halua erota, vaikka lasta ei alettaisi yrittämään mutta haluaisi kuitenkin, että yritettäisiin.

Jestas, eihän tuollainen tuuliviiripäätös ole päätös. Ei haittaa, mutta yritetään silti.

Minä itse en halua lasta. Sitä ei edes yritetä, ei edes vahingossa. Että huolehditaan ehkäisystä erinomaisesti, mutta vahingoraskauden sattuessa lapsi saa kyllä tulla. Ei, vahingon sattuessa minä marssin hakemaan jälkiehkäisyn tai abortin.

Mitä se mies nyt ihan oikeasti haluaa? Sen lapsen vai sinut? Molempia hän ei voi saada, ainakaan tähän mennessä tapahtuneen keskustelun perusteella. Eikä ap:n kannata edes lähteä ähän, jos et ap itse ole valmis kasvattamaan lasta yksinhuoltajana, koska se riski on aina olemassa.

Eihän tuossa ole kyse siitä että miehesi haaveilee että teidän mahdollinen vauva olisi sitten parhaita kavereita sen miehen oman parhaan kaverin vauvan kanssa? kannattaa tästäkin keskustella

Jos et todellakaan halua ikinä lasta niin sano se niin painokkaasti että mies varmasti ymmärtää että sinun kanssasi hän ei voi isäksi tulla.

Sano että lopettaa tuon painostamisen ja hössöttämisen asiasta.

No olisiko parempi tehdä lapsi sellaisen miehen kanssa, joka juuri ja juuri siihen suostuu. Ap, vie miehesi lapsiperheeseen ja seuraa, miten toimii. Ottaako yhtään kontaktia lapsiin vai ei. Monet varmaan väittävät tähän vastaan, mutta kyllä siitä näkee, ovatko lapset ylipäätään miehelle vain ilmaa. Se on hyvä muistaa, että äiti on kuitenkin aina loppujen lopuksi suurimassa vastuussa. 

Minä olen 32 ja mies on 35. Ollaan toisillemme ne ensimmäiset seurustelukumppanit eli joskus teininä alettu jo seurustella. Tuo ikäasia on ihan totta, tuota mieskin minulle sanoo että raskautuminen voisi olla hankalempaa tai mahdotonta vanhempana. 

Onhan tämä asia tietyllä tavalla raskas. Mies on paljon joustanut asioissa minun takiani ja minä hänen takiaan. En minä varsinaisesti lapsia vihaa, mutta en voi kiistää sitä etteikö nykyinen elämä houkuttaisi enemmän. Kyllä lasta tulisin hoitamaan jos sellainen tulisi, mutta tuo on niin sitova asia, etten uskalla suin päin rynnätä moiseen. Tämä vauva-asia meillä ollut suurennuslasin alla kolme vuotta.

Mihin sinä olet kallistumassa vauva-asian suhteen vai mietitkö vielä?

Ei se lapsi ole mikään lelu. Sillä on oikeus molempiin vanhempiin ja vanhempien pitää olla mieleltäänkin aikuisia.

Meillä aikanaan mies halusi lapsen, ja lupautui ehdottomasti hoitamaan häntä tasapuolisesti. Tästä esimerkkinä hän kertoi, että jos minä haluaisin joskus vaikka käydä kavereiden kanssa jossain, niin hän voisi sen aikaa katsoa lasta. Hän ei ollut valmis tekemään raskausaikaa helpottavia muutoksia kämppään, koska kyllähän muutkin raskaana olevat kantavat pyykkikoreja huteria portaita alakertaan, eikä se ole mikään juttu. Hän ei uskonut, että raskaudesta ja synnytyksestä saattaisi jäädä vaurioita kehooni, koska kavereiden vaimoillekaan ei ollut jäänyt (tai he eivät olleet niitä julkisesti jakaneet). Yöheräämisten suhteen hän oli ehdottoman valmis osallistumaan, kunhan ei sellaisina päivinä, kun itsellä on aamuvuoro. Hän halusi vaan sen lapsen, ja tarvittaessa sitten _osallistua_, ei olla itsestään selvästi tasavertainen vanhempi. Hänen visionsa oli pelata jalkapalloa lapsensa kanssa ja esitellä häntä isovanhemmille, mutta sitä edeltävät vuodet menisivät kai vaan jotenkin - minusta viis. Koska itse en erityisemmin ollut innostunut lasten hankinnasta, erosimme. Minua ei oikein vakuuttanut hänen visionsa siitä, mitä vanhemmuus on. 

Kyllä mies ihan mielellään on lapsenlikkana. Ei siis ole mitään välttelevää käytöstä tai sellaista. Rauhallinen ja harkitseva on persoonaltaankin olemassa.

Täällä moni ehdottaa eroa. Tuo harmittaa sillä ei kaikki pariskunnat ole valmiita eroamaan hyvästä suhteesta, vaikka kompromisseja pitäisikin tehdä. Ja tietysti ero on vaihtoehto, mutta kumpikaan meistä ei halua erota.

Silläpä juuri tuota lapsiasiaa ollaan kolme vuotta mietittykin. Lapsi ei missään nimessä ole lelu, olet oikeassa.

Miehellä on peräsuolenlaskeuma. 

Niin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä aikanaan mies halusi lapsen, ja lupautui ehdottomasti hoitamaan häntä tasapuolisesti. Tästä esimerkkinä hän kertoi, että jos minä haluaisin joskus vaikka käydä kavereiden kanssa jossain, niin hän voisi sen aikaa katsoa lasta. Hän ei ollut valmis tekemään raskausaikaa helpottavia muutoksia kämppään, koska kyllähän muutkin raskaana olevat kantavat pyykkikoreja huteria portaita alakertaan, eikä se ole mikään juttu. Hän ei uskonut, että raskaudesta ja synnytyksestä saattaisi jäädä vaurioita kehooni, koska kavereiden vaimoillekaan ei ollut jäänyt (tai he eivät olleet niitä julkisesti jakaneet). Yöheräämisten suhteen hän oli ehdottoman valmis osallistumaan, kunhan ei sellaisina päivinä, kun itsellä on aamuvuoro. Hän halusi vaan sen lapsen, ja tarvittaessa sitten _osallistua_, ei olla itsestään selvästi tasavertainen vanhempi. Hänen visionsa oli pelata jalkapalloa lapsensa kanssa ja esitellä häntä isovanhemmille, mutta sitä edeltävä

Juuri näin, tunnistan tuosta täysin itseni. Vihaan niiiiiin helvetisti lastenhoitoa. Se on aivan vihoviimeisintä hommaa. Erittäin pitkin hampain teen tuota. En olisi lapsia itse edes halunut, mutta ovat ihan ok ja paranevat, kunhan vanhenevat.

Tuo asia ei ole käynyt edes mielessäni. Ei mies ole tuosta kyllä sanonut mitään. En usko tuon asian olevan taustalla, vaikka varmaksi en tietenkään voi sanoa. 

Älä usko kaikkea pelottelua. On olemassa hyviä isiä, ja sitten on huonoja isiä. Itse sinä miehesi tunnet. Toki ihminen voi muuttua, ja toisinaan vanhemmuus muuttaa ihmistä paljonkin, hyvään tai huonoon.

Lasten hankinta on kuitenkin aina yhteinen päätös. Teidän tulee molempien aidosti tahtoa sitä. Älä myönny lasten hankintaan miehesi mieliksi, on neuvoni.

Sikiö on ihminen. Aborttia ei tule tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä moni ehdottaa eroa. Tuo harmittaa sillä ei kaikki pariskunnat ole valmiita eroamaan hyvästä suhteesta, vaikka kompromisseja pitäisikin tehdä. Ja tietysti ero on vaihtoehto, mutta kumpikaan meistä ei halua erota.

Jos joutuu tekemään liikaa kompromisseja, ei suhde ole välttämättä niin hyvä miltä se vaikuttaa. Lisäksi yhdessä eläminen tarkoittaa yhteisiä päämääriä ja perhe nyt on sellainen asia missä ei tehdä kompromisseja. Kumpaankaan suuntaan, itse haluaisin mieheltä selkeän päätöksen, joko lopettaa pilvilinnoissa elämisen tai sitten yrittää lasta jonkun toisen kanssa. Onhan tuo täysin mahdollista, että miehesi tyytyy tilanteeseen, kunnes keski-iän kriisissä vaihtaa nuorempaan. Voi tietysti tapahtua, vaikka olisi lapsiakin, mutta kuitenkin. You have been warned.