Nepsyt-sarja

Vierailija kirjoitti:

Näille kauhistelijoille kun lapsi satuttaa toista. Monesti takana on se ettei lapsi osaa ilmaista tunteitaan ja on lisäksi impulsiivinen. Meillä kanssa yksi tälläinen lapsi ja jatkuvasti tulee viestiä lyömisestä, huutamisesta jne. Olemme vaatimalla vaatineet pienryhmä paikkaa eskarista saakka eli useampi vuosi. Ainoa vastaus: kuntamme integroi kaikki erityisoppilaat. Eli miten tässä vanhempana pystyy mitään tekemään? On terapiat, miljoonat kotikeskustelut, olen koulussa apukäsinä vähintään 1-2 päivänä viikossa. Ihan se pienryhmä olisi pelastus kaikelle tälle ongelmalle.

Juuri näin. Ei vainehmpi voi sille mitään että kunta pakottaa kaikki lapset samalle luokalle, tarvitsi pienryhmää tai ei. Min lapsi on odottanut kotona pienryhmäpaikkaa vuoden, kun ei pysty käymään tavallista luokkaa. On toki kirjoilla edellisessä koulussa, mutta opinnot ei etene. Olisipa oikeasti vaihtoehtona kotikoulu, mihin saisi edes jotain tukea.  

Vierailija kirjoitti:

Impulsiivinen käytös ei saisi olla mikään syy siihen, että painetaan väkivalta villasella. Lyömisen ei pitäisi ikinä olla hyväksyttävää ja selitettävissä nepsyoireilla, toisen lyöminen vain on väärin

Kuka väheksyy asiaa? Tukea riittävästi kouluun. Integraatio on saatanasta, ei sovi kaikille lapsille. Vanhempi ei voi sille mitään jos  päättäjät eivät ymmärrä että pwinryhmiä tarvitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnitin huomiota siihen että ympäristö piti muuttaa nepsylle sopivaksi, siis koulu. Mites sitten tulevaisuudessa? Miten tällainen nepsy pärjäilee töissä, jos ympäristö ei ole sopiva? Pitääkö muiden olla aina hissunkissun ettei vaan nepsy hermostu? Kyllä se nyt vaan on niin että nepsynkin pitää sopetua yhteiskuntaan tai edessä on kivinen tie, tai pahimmillaan linnareissut. Nykäsellä oli adhd, ja kaikkihan tietävät millaista elämää vietti. 

Aikuisena nepsy menee sille alalle mikä kiinnostaa, ei sen kummempaa. Silloin ei ole enää pakko sietää koulua. 

Luin ensin että sillan alle. Juu, koulua ei tarvitse sietää, mutta eiköhän työpaikoillakin ole jonkinlaiset säännöt. Esim.että työpaikalle on tultava tiettyyn kellonaikaan ellei halua saada potkuja. Tai sitten alkaa taiteilijaksi ja te

No kuka on sanonut ettei autisminkirjolainen tai adhd osaisi noudattaa sääntöjä, jotkut jopa pilkun tarkkaan niin tekeekin. Itse adhd ihmisenä olen löytänyt oman alani, olen ollut ongelmitta samassa työpaikassa 25 vuotta. Koulusta on jäänyt hirveät traumat se oli helvettiä. Toivoisin että adhd lapsia osattaisiin kohdella paremmin nykypäivänä, aika huonolta näyttää.

ei minulla ollut koulussa vaikeuksia noudattaa sääntöjä, ongelma oli se miten muut kohtelevat minua. Minua kiusasi sekä oppilaat että osa opettajista, väheksytään pakotettiin, kohtasin väkivaltaa ja nimittelyä. Sellaista on ollut nepsyn koulunkäynti 80- luvulla. 

 

valitetravasti erilaiset lapset edelleenkin kokevat koulussa samaa. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin myös kaikki jaksot ja jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, kun kyseessä oli kuitenkin pintaraapaisu perheiden elämään.

Vanhemmat penäsi sitä, ettei lapsi saa sitätätätota tukea/apua, mutta kuitenkin jokainen lapsi oli jonkinlaisen tuen/avun piirissä ohjelman alusta asti.

Oli perhetyöntekijää, sosiaalityöntekijää, terveydelliset hoitokontaktit, harrastuksia, rahallista tukea ym. ja koulukin oli pyrkinyt jollakin tavalla tukemaan näitä lapsia tai ainakin moni sai mahdollisuuden siirtyä pienluokalle. 

 

Kuten täälläkin on moneen kertaan todettu, jokainen nepsy on yksilö > mikä toimii yhdelle, ei toimi toiselle. Vanhemmat ovat neuvottomia ja joutuvat henkisesti todella tiukille saadakseen sitä tukea, mikä juuri hänen lapselleen olisi parasta.

 

Ei ihme, että yhteiskuntakin on helisemässä näiden kanssa, kun jokaiselle pitäisi räätälöidä yksilölliset puitteet selvitä ihan

No huostaanotto maksaa yli kymppitonnin kuussa, sekö on ratkaisu? Tuen pitäisi ollasellaista, josta on hyötyä. Helsingissä nuori joutuu odottamaan pienryhmäpaikkaa vuoden ja Psyk Polin jonoon pääsyä 2 vuotta, kolmannen jonossa, neurologille vuoden lasu tarjoaa sellaista tukea jota et tarvitse, jos et sitä ota, olet yhteistyökyvytön vanhempi, jos otat vastaan, se pahimmillaan  estää sen oikean tuen saannin koska se joka vähäisistä resursseista päättää näkee että perhe saa jo tukea. Pahimmillaan putoaa täysin väliin tarvittavasta tuesta, vanhemmat uupuu tapellessa oikeanlaisesta tuesta.

 

Yritän selittää konkretiaa kautta: jos lapsi tarvitsee pyörätuolin että pääsee kouluun, olisi sama että hänelle ei sit annettaisi ja otettaisiin huostaan. Sit vasta saisi sen pyörätuolin. Ja sit kun vanhempi haluaisi lapsen takaisin, vastattaisiin että pyörätuoli sopii vain jos on laitoksessa, jos palaa kotiin, se otetaan pois. 

Olisiko kotikoulu mahdollisuus, jos nepsylapset eivät saa pienryhmäpaikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Impulsiivinen käytös ei saisi olla mikään syy siihen, että painetaan väkivalta villasella. Lyömisen ei pitäisi ikinä olla hyväksyttävää ja selitettävissä nepsyoireilla, toisen lyöminen vain on väärin

Kuka väheksyy asiaa? Tukea riittävästi kouluun. Integraatio on saatanasta, ei sovi kaikille lapsille. Vanhempi ei voi sille mitään jos  päättäjät eivät ymmärrä että pwinryhmiä tarvitaan. 

Tätä ketjua kun lukee, niin hyvin moni poisselittää väkivaltaa, "kun ei ole tukea" -> koulukaverin pahoinpitely on ok, kuitenkin se uhri on jossain vaiheessa vähintään katsonut nepsyn päälle rumasti ja ansaitsee tulla hakatuksi.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kotikoulu mahdollisuus, jos nepsylapset eivät saa pienryhmäpaikkaa?

Onhan se toki vaihtoehto, mutta koulut suostuvat pääsääntöisesti vain lyhyeen kotikouluun epävirallisesti. Jos siirtyy kokonaan kotikouluun niin silloin koti joutuu hankkimaan kaikki materiaalit ja on täysin vastuussa opintojen etenemisestä. Meillä on ollut kokeilussa tuo ja se oli raskasta oman työn ohessa. Kyllä, olen vanhempi ja minulla on vastuuni, mutta opettajat ovat suorittaneet kuitenkin pääsääntöisesti yliopistotutkinnon, joten heillä on huomattavasti paremmat valmiudet kuin minulla. Ja lapsella on oikeus saada opetusta ja terveydenhuollon palvelut sitten terveydenhuollon puolelta. Ei voi olettaa, että vanhempi pystyisi tai osaisi toimia opettajana, psykiatriana ja terapeuttina. Tämä on myös sanottu koulun puolelta. Vanhemmat keskittyy vanhemmuuteen ja muut hoitaa sitten oman tonttinsa. Toki meillä on hyvät tukitoimet saatu, mutta helpolla ne ei tulleet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Impulsiivinen käytös ei saisi olla mikään syy siihen, että painetaan väkivalta villasella. Lyömisen ei pitäisi ikinä olla hyväksyttävää ja selitettävissä nepsyoireilla, toisen lyöminen vain on väärin

Kuka väheksyy asiaa? Tukea riittävästi kouluun. Integraatio on saatanasta, ei sovi kaikille lapsille. Vanhempi ei voi sille mitään jos  päättäjät eivät ymmärrä että pwinryhmiä tarvitaan. 

Tätä ketjua kun lukee, niin hyvin moni poisselittää väkivaltaa, "kun ei ole tukea" -> koulukaverin pahoinpitely on ok, kuitenkin se uhri on jossain vaiheessa vähintään katsonut nepsyn päälle rumasti ja ansaitsee tulla hakatuksi.

Ei kukaan ole väittänyt väkivallan olevan hyväksyttävää. Juuri siksihän niitä tukitoimia silloin kaivataan, koska se väkivalta ei ole ok.

Suurin osa meistä nepsyistä ei tietenkään ole väkivaltaisia. 

En pystynyt katsomaan yhtä jaksoa pidempään, ahdistava sarja! 

Tukea vaaditaan. Koulun pitäisi joustaa, kunnan pitäisi joustaa, harrastukset ja tukitoimet maksaa veroista. Paljonko perheet kustantavat itse toimia tai tekevät muutoksia, esim. jäävät kotiin pitämään kotikoulua tai muuttavat paikkakunnalle missä tarjotaan haluttua toimintaterapiaa? Hämmentää näissä ohjelmissa ja keskusteluissa, että tukea tunnutaan vaativan, mutta ei puhuta perheen tai lapsen omasta panostuksesta

En ymmärrä miksi tollasille lapsille syötetään sokeria ja annetaan pelata? Ylipäätään kellekään lapselle... Tuossakin nuo kaksi peliriippuvaista poikaa olivat huolestuttavan ylipainoisia ja syyllisiä haetaan muualta...

Vierailija kirjoitti:

Tukea vaaditaan. Koulun pitäisi joustaa, kunnan pitäisi joustaa, harrastukset ja tukitoimet maksaa veroista. Paljonko perheet kustantavat itse toimia tai tekevät muutoksia, esim. jäävät kotiin pitämään kotikoulua tai muuttavat paikkakunnalle missä tarjotaan haluttua toimintaterapiaa? Hämmentää näissä ohjelmissa ja keskusteluissa, että tukea tunnutaan vaativan, mutta ei puhuta perheen tai lapsen omasta panostuksesta

Mistä päättelet etteivätkö perheetkin panostaisi lapsiina? Omasta puolestani voin kertoa sen, että olen jäänyt kokonaan pois työelämästä. Eletään puolison tuloilla vaatimattomasti, itse saan kuopuksesta lapsilisää ja alinta vammaistukea, esikoinen on jo 18 v. Välillä yritin käydä töissä, mutta arki kävi aivan liian rankaksi, vaikka tällä hetkellä olisin ikionnellinen jos nuortemme tilanteet olisivat yhtä helpot kuin silloin. Tosin nyt elellään melko seesteistä, vaikkakin kuormittavaa arkea sillä yhteiskunnan tarjoama tuki on kohdallaan. Yläkoululainen on päässyt ammattitaitoisen eristyisopen pienryhmään lyhennetyillä koulupäivillä, lukiolainen tekee pelkkiä verkko-opintoja kotona. Yläkoululainen on myös vihdoin saanut pätevän toimintaterapeutin. Diagnooseina heillä on asperger ja sen lisäksi enemmän tai vähemmän psyykkisen puolen liitännäisiä seurauksena puutteellisesta tuesta aiempina vuosina. Molemmilla on toiminnan ohjauksessa pulmia ja he tarvitsevat arjessaan todella paljon ohjaamista ja muistuttelua, varsinkin näin lukuvuoden loppupuolella kun jaksaminen alkaa olla todella vähissä. Silloin kun ei ole koulukuormitusta niin omatoimisuutta löytyy enemmän, joten kesälomaa odotellessa.

Miksi äidit joutuvat Suomessa ja 2020-luvulla vastaamaan lähes yksin perheensä arjesta? Miksi lasten isät eivät kanna vastuuta omista lapsistaan?

Nykyajan lapsiperheitten on usein hankala saada pienintäkään käytännön apua ja tukea omilta tukiverkoilta. Ja monella lapsiperheellä ei edes ole näitä tukiverkkoja. Sukulaisia ja isovanhempia ei joko asu lähellä niin, että muutaman tunnin apuakaan olisi mahdollista saada kerran tai pari kertaa vuodessa. Tai jos sukulaisia on, niin he eivät auta lapsiperhettä mitenkään.

Miksi lapsiperheille ei ole tarjolla matalan kynnyksen kotipalvelua? Suomen kunnissa on ollut vielä 1980- ja 1990-luvulla lapsiperheen kotiin tulevia kodinhoitajia. Lapsiperheiden kotipalvelu on romutettu. Nykyaikana ns. tavallisen perheen on lähes mahdotonta saada lyhytaikaista ja tilapäistäkään apua.

Paljonko huostaanotot maksavat yhteiskunnalle? Ja paljonko turhat huostaanotot aiheuttavat inhimillistä kärsimystä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen?

Vierailija kirjoitti:

Näille kauhistelijoille kun lapsi satuttaa toista. Monesti takana on se ettei lapsi osaa ilmaista tunteitaan ja on lisäksi impulsiivinen. Meillä kanssa yksi tälläinen lapsi ja jatkuvasti tulee viestiä lyömisestä, huutamisesta jne. Olemme vaatimalla vaatineet pienryhmä paikkaa eskarista saakka eli useampi vuosi. Ainoa vastaus: kuntamme integroi kaikki erityisoppilaat. Eli miten tässä vanhempana pystyy mitään tekemään? On terapiat, miljoonat kotikeskustelut, olen koulussa apukäsinä vähintään 1-2 päivänä viikossa. Ihan se pienryhmä olisi pelastus kaikelle tälle ongelmalle.

Mikään, siis mikään, ei velvoita olemaan nepsyn nyrkkeilysäkkinä ja vielä päälle pitää vaan ymmärtää ja ymmärtää, kun "impulsiivinen" tyyppi käy taas kiinni. Rajansa se on ymmärtämiselläkin. Kaikilla on oikeus koskemattomuuteen. Ja mä en kauhistele, vaan tuomitsen jyrkästi väkivallan. On omakohtaista kokemusta siitä, kun lapsi tulee mukiloituna koulusta, ja lässytetään vaan kuinka pitää ymmärtää. Ei tarvitse. 

Vierailija kirjoitti:

Tukea vaaditaan. Koulun pitäisi joustaa, kunnan pitäisi joustaa, harrastukset ja tukitoimet maksaa veroista. Paljonko perheet kustantavat itse toimia tai tekevät muutoksia, esim. jäävät kotiin pitämään kotikoulua tai muuttavat paikkakunnalle missä tarjotaan haluttua toimintaterapiaa? Hämmentää näissä ohjelmissa ja keskusteluissa, että tukea tunnutaan vaativan, mutta ei puhuta perheen tai lapsen omasta panostuksesta

Et selkeästi ole lukenut koko ketjua. Moni on avannut elämäänsä ja lisäksi monessa kommentissa on tuotu esiin se, että ympäristön kuormitus on suurin vaikuttava tekijä. Eli lapsen kohdalla kodin lisäksi koulu. Ja koulun velvollisuus on tarjota tukitoimia. Aikuinen ei niistä päätä vaan koulu. Tuossa sarjassahan oli esimerkiksi muutettu. Osa oli omaishoitajia ja minusta vanhemmat eli käytännössä äidit jaksoivat todella hyvin olla läsnä, selittää, antaa aikaa. Nepsyjen kohdalla on esimerkiksi turha huutaa, kun se pahentaa usein tilannetta. 

Esimerkiksi meillä on kokeiltu kotikoulua. Olen valvonut öitä lapsen itsetuhoisuuden takia. Olen istunut kymmeniä kertoja palavereissa, olen istunut päivystyksessä. Olen vaatinut tukitoimia. Olen kuljettanut kouluun. Olen kuljettanut toimintaterapiaan. Olen kirjoittanut kymmeniä vammaistukihakemuksia. Olen jonottanut kymmeniä kertoja terveydenhuoltoon. Olen opettanut ja opetellut tunnetaitoja, olen keskustellut, tsempannut, jankannut, rajoittanut. Olen opetellut sopivia toimintatapoja. Meillä on arkirytmi kunnossa, ravintoasiat kunnossa, unirytmiin kiinnitetään huomiota jne. Kertoisitko vielä mitä enemmän olisin voinut tehdä tai jättää tekemättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nuo ovat  tosiaan yh äitejä ja isä poistunut kuvioista lasten alkuvuosina. Sitten näkyy noita isäpuolia mutta kaikki näyttävät olevan samalla tasolla kuin nepsylapsi.

Äideille tosi suuri taakka kantaa vastuu yksin noista ongelmista. Monethan niistä ovat perinnöllisiä. 

Hansin ja Matildan isä kerrottiin kuolleen onnettomuudessa. 

 

Ja Tatun isäpuoli vaikutti ihan tolkun tyypiltä. Osallistui kasvatukseen rakentavalla tavalla ainakin mitä tässä näytettiin. Mutta se lippis-kännykkä isäpuoli oli ihan vitsi. Minäkin luulin Adan isoveljeksi.

 

No ei tuo Tatun tilannekaan kaksinen ole, isäpuolella näköjään oma lapsi jota suosii. Poika virnuilee ja näyttää vahingoniloiselta kun Tatu itkee ja kerjää peliaikaa samalla kun  itse räiskii menemään ammuntapelejä. Selvästi nauttii tilanteesta. 

Miksei vanhemmat voi rajoittaa nuoremmankin pojan pelejä tasapuolisuuden vuoksi? Voisihan hän pelata ollessaan äitinsä luona niin tilanteet olisivat rauhallisempia Tatullekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt kuuluu tarkkikselle tai hoitoon

Helsingissä yksi nuori odotti hoitoon pääsyä kolme vuotta ja toinen pienryhmäpaikka vuoden. Ketään muita ei tässä massa kohdella näin huonosti kuin nuoria mielenterveys ja neurologian aloilla. Ala arvoista toimintaa.

Hansille ja Adalle saatiin koulupaikka järjestymään vasta huostaanoton jälkeen. Olin jostain lukevinani että Lasun lausunnon mukaan Hansin  perheessä ja kotona ei ongelmia ole, poika haluaa ymmärrettävästi käydä koulun loppuun, vaikka lastensuojelu jatkanut huostaanoton laittomasti. 



ilmeisesti veronmaksajien rahoja voi surutta hukata näihin turhiin huostaanottoihin ja jättää perusasiat hoitamatta. 

ei tässä maassa lapsille ja nuorilla ole oikeuksia, heitä saa kohdella vaikka kuinka huonosti. 

.Tarkkailuluokkia  ei ole ollut vuosikymmeniin. 

 

Olet väärässä. Aikuiset eivät sitäkään apua, jota nuoret saavat. Aikuiset ovat täysin avun ulkopuolella.

Tarkkailuluokkia ei ole lopetettu, niitä on edelleen jokaisessa kaupungissa.

Mä kyllä ymmärrän koulua oikein hyvin siinä, että jokaisella oppilaalla ei vaan voi olla omat, räätälöidyt säännöt. Ei homma toimi noin.

Kaikki ei johdu kurittomuudesta, mutta kyllä siitäkin on tutkimusnäyttöä, että huono vanhemmuus on haitaksi lapsille ja aiheuttaa esim häiriökäyttäytymistä. Toki eri syistä kuin oikeasti nepsyn tapauksessa.

Mua ei niin paljoa kiinnosta, että ottaisin selvää joka ikisen nepsyn oireista ja näiden aiheuttajista. Ihan mahoton savotta. 

 

että jos sun lapselta puuttuu pyörätuoli, se ei tartte sitä, olkoot ilman, kotonaan tai laitetaan se päihde- nuorten sekaan laitokseen, ei ketään kiinnosta, hei älä valita..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepsyt kuuluu tarkkikselle tai hoitoon

Helsingissä yksi nuori odotti hoitoon pääsyä kolme vuotta ja toinen pienryhmäpaikka vuoden. Ketään muita ei tässä massa kohdella näin huonosti kuin nuoria mielenterveys ja neurologian aloilla. Ala arvoista toimintaa.

Hansille ja Adalle saatiin koulupaikka järjestymään vasta huostaanoton jälkeen. Olin jostain lukevinani että Lasun lausunnon mukaan Hansin  perheessä ja kotona ei ongelmia ole, poika haluaa ymmärrettävästi käydä koulun loppuun, vaikka lastensuojelu jatkanut huostaanoton laittomasti. 



ilmeisesti veronmaksajien rahoja voi surutta hukata näihin turhiin huostaanottoihin ja jättää perusasiat hoitamatta. 

ei tässä maassa lapsille ja nuorilla ole oikeuksia, heitä saa kohdella vaikka kuinka huonosti. 

.Tarkkailuluokkia &n

Tarkkailuluokkia ei ole, pienryhmiä, erityiskouluja ja autismi- luokkia tms on., ja miksi lasten ja nuorten ei tarvitsisi saada tukea? 

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kotikoulu mahdollisuus, jos nepsylapset eivät saa pienryhmäpaikkaa?

Varmasti, sen pitäisi olla varteenotettava vaihtoehto ja siihen pitäis saada edes vähän tukea, nyt tulanne on se että lapsi pitää irtisanoa peruskoulusta, perhe on todella omillaan ja lasu villiintyy samantien, vaikka kotikoulu olisi Oras vaihtoehto, kukaan perheen ulkopuolinen ei sitä ymmärrä.