Lue keskustelun säännöt.
Nepsyt-sarja
11.04.2024 |
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010322743.html
Kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään levottomia lapsia.
Nykyään on niin paljon levottomuutta lapsissa. Adhd- oireilua on aina vain enemmän.
Mielestäni lasten kasvatus on mennyt todella pieleen Suomessa. Mieluummin houdatetaan ihan pienet lapset, alle vuoden ikäisetkin päivähoidossa kuin että itse hoidettaisiin. Olen nähnyt/kuullut kuinka katkeria isommat sisarukset ovat, kun äiti on kotona vauvan kanssa ja itse on joutuvat tulemaan hoitoon, ikävä on todella suuri. Ei siis ihme, jos pieni lapsi stressaantuu ja pienet aivot eivät sitä stressiä kestä. Lisäksi stressaantunut lapsi ei syö eikä nuku kunnolla.
Myös avioero voi olla rankkaa lapselle, kun vanhemmat kiistelevät vuosikausia kaikesta mahdollisesta eikä syynä ole muu kuin oma kosto. Äidit osaavat olla myös näissä tilanteissa tosi ilkeitä ja mustamaalata isää lapselle. Siis tosi stressaavaa on sellainen lapselle. Eikö nämä äidit ajattele yhtään lapsiaan, vaan vain omaa loukattua egoaan. Tämä lasten kiusaaminen pitäisi todella lailla kieltää erotilanteissa ja määrätä kunnon sanktiot.
Eri asia on väkivaltaiset isät ja äidit, jolloin ero on välttämättömyys ja lasten turvaan saattaminen tärkeintä. Mutta miksi tässäkin viivytellään joskus vuosikausia ja annetaan lasten nähdä se kaikki väkivalta ja huuto. Uhkailevista ja hakkaavista puolisoista pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lähteä oitis eikä jäädä kyyristelemään pelon vallassa. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, mutta vaarallista on jäädäkin.
Ja vielä se alkoholi, jota niin usea juo lastensa nähden, höpöttää ja örveltää. Tätä lapset pelkäävät, kun vanhemman käytös muuttuu eikä lapsi ymmärrä miksi. Se on iha sama onko olo aikuisella ratkiriemukas tai murjottava, lapsi kokee sen erilaisena. Olen sen nähnyt kuinka lapset pelkäävät näitä kännääviä vanhempiaan. Siis miksi vanhemmat haluavat kiusata lapsiaan vain siksi että saisivat juoda ja päänsä sekaisin?
Kaikki tämä aiheuttaa lapselle pitkittyessään käytöshäiriöitä, ei sen tarvitse olla synnynnäinen ongelma. Isompana ongelma vain korostuu, kun nuori muistaa kaiken tapahtuneen. Pieni lapsi reagoi raivoamalla, koska hänellä ei ole sanoja kertoa mikä stressaa.
Niin, se kännykkä on myös haitallinen... se on nähty kuinka kuutamolla voivat vanhemmat olla lasten läsnä ollessa kun samalla selaavat kännykkäänsä. Ohitetaan kysymykset, ohitetaan lapsen tarpeet kokonaan. Voi luoja kuinka se minua säälittää, kun näen sen tapahtuvan. Lapsi hakee kontaktia muista ihmisistä, seuraa ja vaatii huomiota. Päiväkodissa ja koulussa opettajat ovat helisemässä näiden kännykkähylättyjen lasten kanssa.
Ajatelkaa vanhemmat, kaikki tuo kostautuu myöhemmin, kun lapsi kasvaa. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Katso lähetysajat : Nepsyt - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1152)
Aika karmeeta sekin, että Hansin huoneessa on kalterit ikkunassa. En meinannut uskoa. Vankilassako hän on? Jlauta, että pistää vihaksi tällainen koulutuspolitiikka ja sosiaali-ja terveyspolitiikka. Kataisen hallituksen aikaan tämä lanseerattiin ja pantiin toimeen. Kokkarit, nuo konsulttien ohjaamat. Jenkeistä tuli firma, joka laati hallitusohjelman. H*lvein hyvänkö taas. Nyt yksityiset lasten"suojelu"yksiköt keräävät hulppeat voitot sijoituksilleen. Meidän lapset kalterien takana jenkkimalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon, sinulle se on vapaa valinta. Me nepsyt emme ole valinneet piirteitämme.
Nyt on taas kok-johtoinen hallitus ajamassa perheet ja lapset ennätysmäiseen köyhyyteen ja kurjuuteen. Samoin vanhukset. Leikkausrouva viuhuu saksiensa kanssa hullun lailla.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2b7a0894-ed5c-4559-a50b-277979517…
Tulevat eläkkeen maksajat loppuvat ja uupuvat. Koulutustuki leikataan ja ei tule lisää erityisopettajia. Satosen unelma kokeista ja opeista.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina.
Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?
No kyllä se raja kuule kulkee aika kaukana, eikä puhuta ollenkaan samasta asiasta.
Meilläkin on perheessä nepsylapsi ja ei-nepsylapsi. Kyllä se ei-nepsy kestää aika paljon myllytystä ja menoa ja muutosta, ennenkuin edes kuormittuu. Nepsy taas voi kuormittua jo ihan arkisista asioista, vaikka mitään ihmeellistä ei olisi edes tehty.
Ei-nepsy myös palautuu nopeasti. Antaa ruokaa ja laittaa nukkumaan, aamulla aloitetaan alusta akut ladattuna. Nepsyn kuormituksen purkautumiseen voi mennä useampi hallittu päivä, ja oikeastaan nepsy tarvitsee sitä palautumista ihan joka ikinen päivä.
Nepsyillä usein lisäkuormitusta tuo erilaiset yliherkkyydet, joita ei-nepsy edes ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina.
Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?
No niin joutuu ja sietävät. Tavallinen lapsi oppii siihen. Puhutaan mm resilienssistä, ja tuosta itseohjautuvuudesta.
Ja sitten joku autisminkirjolla ei kestä tavanomaistakaan arkea ilman että hän tietää tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan, ja jos jotain muuttuu (=tulee painetta) niin hän menee tolaltaan.
Jos puhuttaisiin koirista, niin puhuttaisiin hermorakenteesta. Jotkut kestää painetta, ja jotkut eivät. Siihen ei paljon voi ulkopuolelta vaikuttaa. Koirilla se on synnynnäinen ominaisuus. Miksei hyväksyttäisi että niin se on ihmisilläkin. (en tykkää koira-ihminen-vertailuista, mutta en enää keksi, miten muuten näitä eroja nepsyjen ja tavalllisten välillä avaisi... Olen kirjoittanut tähän ketjuun jo niin monta kertaa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina.
Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?
No niin joutuu ja sietävät. Tavallinen lapsi oppii siihen. Puhutaan mm resilienssistä, ja tuosta itseohjautuvuudesta.
Ja sitten joku autisminkirjolla ei kestä tavanomaistakaan arkea ilman että hän tietää tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan, ja jos jotain muuttuu (=tulee painetta) niin hän menee tolaltaan.
Jos puhuttaisiin koirista, niin puhuttaisiin hermorakenteesta. Jotkut kestää painetta, ja jotkut eivät. Siihen ei paljon voi ulkopuolelta vaikuttaa. Koirilla se on synnynnäinen ominaisuus. Miksei
Tähän lisäksin vielä peilisoluteorian. Mikäli peilisolut eivät toimi, kuten autisteilla eivät, on vamman taso esimerkiksi sosiaalisessa sokeudessa verrattavissa normaaliin sokeuteen/kuurouteen. Se ei parane, ei aina kuntoudukaan, se vain _on_.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina.
Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?
No niin joutuu ja sietävät. Tavallinen lapsi oppii siihen. Puhutaan mm resilienssistä, ja tuosta itseohjautuvuudesta.
Ja sitten joku autisminkirjolla ei kestä tavanomaistakaan arkea ilman että hän tietää tarkkaan, mitä tulee tapahtumaan, ja jos jotain muuttuu (=tulee painetta) niin hän menee tolaltaan.
Jos puhuttaisiin koirista, niin puhuttaisiin hermorakenteesta. Jotkut kestää painetta, ja jotkut eivät. Siihen ei paljon voi ulkopuolelta vaikut
Tää oli hyvä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taustalla on osittain kysymys yhteiskunnan muutoksesta ja siitä, että "minulla on oikeus". Odotetaan osittain, että yhteiskunta hoitaa ja minä voin vaatia ja käyttäytyä miten vain. Samaanaikaan, niillä joiden pitäisi puuttua ja rajoittaa, ei ole siihen välineitä. Opettajat, sosiaalityöntekijät, hoitohenkilökunta. Itsemäärämisoikeus on hyvä ajatus, mutta se ei saisi viedä mahdollisuuksia oikeaan suuntaan ohjaamiselta, joskus vaikka sitten rajoittamisen keinoin.
No aika paksua. Adhd:ta on ollut aina, tosin se oli aiemmin MBD nimellä, mutta on ollut. Ensimmäiset kuvaukset näin toimivasta ihmisistä on 1700-luvun lopulta.
Vankilaanhan ne usein päätyi, kun ei tunnistettu eikä hoidettu. Tarkkisluokka oli ainoa tukitoimi ja jos koulusta putosi, niin putosi. Päihteet, niiden rahoittaminen rötöksillä, vankilakierre... Hannu Lauerma on sanonut että nykyäänkin vankilat on täynnä hoitamattomia adhd-poikia.
Ei ole kyse jostain "Minulla on oikeus käyttäytyä miten vaan" vaan hoitamaton adhd on iso kustannus yhteiskunnalle. Jos et välitä yksilöstä ja inhimillisestä tragediasta niin välitätkö edes verovarojen säästämisestä?
Vierailija kirjoitti:
"Jossain vaiheessa pitää lopettaa lässytys ja alkaa vaatia lapseltaan jotain. Koko maailmaa ei voi muuttaa palvelemaan lapsen tarpeita, vaikka muutamalla nepsyllä ja varsinkin monella nepsyn vanhemmalla tällainen harha onkin."
Lempeästi herättäminen on ihan yhtä lailla heräämisen vaatimista, kuin tylysti herättäminen. Miksi se tylyys ja epäystävällisyys on sun mielestä välttämätöntä? Kukaan ei oleta, että se muu maailma on aina lempeä ja ystävällinen, mutta eihän se ole mikään syy siihen, että koko muun maailman lisäksi vielä omassa kodissakin pitäisi kärsiä. Siellä kodin ulkopuolella se nepsy joutuu jokatapauksessa aina kärsimään.
Miksi sun mielestä lapselle pitäisi opettaa, että tyly ja epäystävällinen käytös on rauhallisuutta ja ystävällisyyttä parempi tapa toimia? Niinkö haluat lapsesi käyttäytyvän?
Kunhan mun lapset kasvaa teini-ikään, niin saavat ihan itse huolehtia heräämisestään. Ihan siksi, että oppivat vastuuta itsestään. Tämä toki on nykyään kovin epäsuosittua, kun kaikilla on vain oikeuksia. Diagnoosilla saa vähän lisäoikeuksia. Vapauttaa myös vanhemmat kasvatusvastuusta, koska diagnoosi. Ihanaa, ei tarvitse edes yrittää! Ihan sama kuinka paljon lapsi käyttäytyy huonosti, ei voi vaatia parempaa kun diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä näköjään poistui kommenttini, että adhd ja muut autismin kirjon häiriöt ovat perinnöllisiä. Mitkä siinä on väärin todeta?! Onko nykyään enemmän näitä, kun kyseisen kirjon häiriöt ovat aidosti lisääntyneet vai diagnostisoidaanko niitä enemmän vai onko kyse valediagnooseista, kun asiantuntemus on heikkoa? Kaiken kaikkiaan on turha kuvitella, että sotesektorilta tai kouluista voisi mitenkään löytää resurssia kaikkien näiden tapausten hoitamiseen ja tukemiseen.
Perinnöllisyysoletus pohjautuu suurelta osin kaksostutkimuksiin, jotka perustuvat oletukseen siitä, että kaksoset jakaisivat saman ympäristön. Todellisuudessahan lapsi "luo" aina omanlaisensa kasvuympäristön perustuen osittain synnynnäisille (ei vain geneettisille) piirteille ja mitä samankaltaisempia ja läheisempiä lapset ovat, sitä yhteneväisempi on heidän elinympäristönsä
Perinnöllisyydestä; tämä ei ole suoraan adhd:n periytymisestä mutta liippaa läheltä;
Huono impulssikontrolli on periytyvää. Sen näkee aivokuvista. Impulssikontrollin alue on otsalohkossa. Ne, joilla on todella huono impulssikontrolli, on otsalohko on erilainen kuin muilla, muistaakseni pienempi tai sileämpi. Tällaiset henkilöt tekevät mm väkivaltarikoksia enemmän. Ja tämä ominaisuus otsalohkoineen kaikkineen siirtyy sukupolvelta toiselle.
Aivot on yhtä fyysinen osa meitä, kuin vaikka nenä, jonka ulkomuoto sekin on ihan päivänselvästi periytyvää. Aivojen rakenne ja muoto periytyy ihan kuten mikä muukin osa meistä. Ei ole kyse ympäristöstä, vaan ihan fyysisestä rakenteesta. Mutta kun aivoja ei nähdä, ja aivojen erilaisuus näkyy mm käytöksessä, niin sitä tuntuu olevan vaikea uskoa että kyseessä on periytyvä asia.
(En muista oliko artikkeli suomeksi vai englanniksi, joten tuskin löydän linkkiä enää kovin helposti.)
MIKÄ SITTEN ratkaisuksi?
Johannan katse kääntyy ylimmälle tasolle, sinne, missä lait säädetään ja koulutuksen rahoituksesta päätetään.
Ei tämä ole vain kuntien vika. Syitä täytyisi lähteä purkamaan ministeriössä. Päättäjille pääkysymykseni on, että mitä Suomi oikeasti haluaa meidän kaikista lapsistamme tulevan.
Jos Jutta Puotiniemi saisi päättää, hän lopettaisi välittömästi pienryhmien lakkauttamiset.
Sitten lisäisin erityisopettajien määrää. Koulutuksesta leikkaaminen voisi myös pikkuhiljaa riittää.
https://www.opettaja.fi/tyossa/inkluusion-pulmat-tuovat-opettajille-rii…
Mutta mitä tekee kok-johtoinen hallitus? Leikkaa koulutuksesta ja perheiden hyvinvoinnista. Koulutustuella on moni sosiaalialan ja koulutusalan työntekijä lisäkouluttautunut. Se ei käy kokkarisetille eikä EK:lle. Ei koskaan enää kokkareita maan johtoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.
Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.
<
Siksi kun viimeistään armeijassa joutuu ottamaan käskyjä vastaan. Useat lapset jo harrastuksissa.
Tuossakin kommentissa näkee, miten ei sitä nepsyn maailmaa ymmärrä, mitä se on. Armeijaan ei pääse, jos tarvitsee lääkkeen siihen adhd:een. Se on este, ei pääse jos ei pärjää ilman lääkettä. Ja ohjattuihin harrastuksiin ei jaksa, jos kuormitttu jo koulupäivästä .
Eli nuo "huolet" on ihan irti nepsyperheen huolista. Normilasten kohdalla tuollaisia kyllä miettii. Mutta ketju ei koskenut normilapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä näköjään poistui kommenttini, että adhd ja muut autismin kirjon häiriöt ovat perinnöllisiä. Mitkä siinä on väärin todeta?! Onko nykyään enemmän näitä, kun kyseisen kirjon häiriöt ovat aidosti lisääntyneet vai diagnostisoidaanko niitä enemmän vai onko kyse valediagnooseista, kun asiantuntemus on heikkoa? Kaiken kaikkiaan on turha kuvitella, että sotesektorilta tai kouluista voisi mitenkään löytää resurssia kaikkien näiden tapausten hoitamiseen ja tukemiseen.
Perinnöllisyysoletus pohjautuu suurelta osin kaksostutkimuksiin, jotka perustuvat oletukseen siitä, että kaksoset jakaisivat saman ympäristön. Todellisuudessahan lapsi "luo" aina omanlaisensa kasvuympäristön perustuen osittain synnynnäisille (ei vain geneettisille) piirteille ja mitä samankaltaisempia ja läheisempiä lapset ovat,
Tuo sinun tulkintasi huonon impulssikontrollin periytyvyydestä johtuu nyt lähinnä siitä, ettet ymmärrä mitään neurobiologiasta, et genetiikasta etkä tilastotieteestä. Aivot ovat plastinen elin, ja ryhmätason erot esimerkiksi etuotsalohkon volyymissä eivät kerro mistään periytyvyydestä. Aivot mukautuvat ympäristöön, ja on olemassa näyttöä siitä, että pitkäkestoinen stressi vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja toimintaan. Samoin erilaiset lääkkeet ja päihteet. Aivokuvantamistutkimuksissa ei tutkita yksilöitä, vaan ryhmiä. Otetaan koeryhmä A ja sitten kontroliryhmä B, ja verrataan näiden ryhmien välisiä eroja. Kyse on käytännössä tilastollisten jakaumien ja keskiarvojen välisistä sijainneista kuvitteellisella kuvaajalla. Kun tutkijat havaitsevat, että jossain tutkimuksessa jakauma ja keskiarvo sijaitsee hieman eri kohdassa kuvaajaa ryhmällä B kuin A, ja tämä ero on tilastollisesti merkitsevä kyseisessä otoksessa, niin voidaan tehdä päätelmä, että ryhmä B eroaa terveistä verrokeista jollain osa-alueella, esimerkiksi etuotsalohkon volyymin osalta. Tilastollinen merkitsevyys on sopimuksenvarainen suurre, jota voi käyttää vain yleistämisen apuvälineenä ja se riippuu paitsi efektikoosta, myös otoskoosta. Jotta tällainen löydös olisi mitenkään kliinisesti relevantti eli että sitä voitaisiin käyttää diagnostiikan apuvälineenä, niin tutkimuksen pitäisi olla a) toistettavissa ja yleistettävissä perusjoukkoon b) riittävän suuri eli niin suuri, että ero ei olisi vain tilastollisesti merkitsevä, vaan että erot olisivat systemaattisesti tunnistettavissa yksilötasolla c) riittävän johdonmukainen eli jos toinen tutkimus löytää, että tietty aivojen rakenne on suurempi ja toinen löytää, että se on pienempi, kuin verrokkiryhmällä, niin tulos ei ole johdonmukainen ja d) erot eivät johtuisi sekoittavista tekijöistä kuten lääkeaineista, päihteistä tai tuntemattomasta tekijästä x, jota ei edes osta ottaa huomioon. Mikään näistä ehdoista ei täyty neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyvissä aivokuvantamistutkimuksissa, minkä takia myös esimerkiksi ADHD:n hoitosuosituksessa todetaan, että löydetyt erot aivotasolla ovat ryhmätason eroja, eikä niitä näin olen voi käyttää diagnostiikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan mun lapset kasvaa teini-ikään, niin saavat ihan itse huolehtia heräämisestään. Ihan siksi, että oppivat vastuuta itsestään. Tämä toki on nykyään kovin epäsuosittua, kun kaikilla on vain oikeuksia. Diagnoosilla saa vähän lisäoikeuksia. Vapauttaa myös vanhemmat kasvatusvastuusta, koska diagnoosi. Ihanaa, ei tarvitse edes yrittää! Ihan sama kuinka paljon lapsi käyttäytyy huonosti, ei voi vaatia parempaa kun diagnoosi.
Sinulla löytyy kiinnostusta autisminkirjosta ja nepsyistä, mutta kommentoit heistä mitä sattuu mututuntumalla eli ilman ilman tietoataitoa. Kannattaisiko se kiinnostus käyttää vaikka opiskeluun aiheesta? Tästä voit aloittaa:
https://autismiliitto.fi/autismi/perustietoa-autismista/#title-1
https://naenepsy.fi/tietoa/tietoa-kaikille-nepsyille/
Toisekseen olisi hyviä oppia myös hyviä käytöstapoja eikä niihin kuulu tietystä vammaisryhmästä kommentointi tuohon sävyyn edes sen takia, että ei ole itsellä tietämystä asiasta.Toivottavasti opetat hyviä käytöstapoja omille lapsillesi ja muiden ihmisten kunnioitusta eikä muita saa vammansa vuoksi vähätellä varsinkaan heidän vammaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä näköjään poistui kommenttini, että adhd ja muut autismin kirjon häiriöt ovat perinnöllisiä. Mitkä siinä on väärin todeta?! Onko nykyään enemmän näitä, kun kyseisen kirjon häiriöt ovat aidosti lisääntyneet vai diagnostisoidaanko niitä enemmän vai onko kyse valediagnooseista, kun asiantuntemus on heikkoa? Kaiken kaikkiaan on turha kuvitella, että sotesektorilta tai kouluista voisi mitenkään löytää resurssia kaikkien näiden tapausten hoitamiseen ja tukemiseen.
Perinnöllisyysoletus pohjautuu suurelta osin kaksostutkimuksiin, jotka perustuvat oletukseen siitä, että kaksoset jakaisivat saman ympäristön. Todellisuudessahan lapsi "luo" aina omanlaisensa kasvuympäristön perustuen osittain synnynnäisille (ei vain geneettisille) piirteille ja mi
kappalejako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jossain vaiheessa pitää lopettaa lässytys ja alkaa vaatia lapseltaan jotain. Koko maailmaa ei voi muuttaa palvelemaan lapsen tarpeita, vaikka muutamalla nepsyllä ja varsinkin monella nepsyn vanhemmalla tällainen harha onkin."
Lempeästi herättäminen on ihan yhtä lailla heräämisen vaatimista, kuin tylysti herättäminen. Miksi se tylyys ja epäystävällisyys on sun mielestä välttämätöntä? Kukaan ei oleta, että se muu maailma on aina lempeä ja ystävällinen, mutta eihän se ole mikään syy siihen, että koko muun maailman lisäksi vielä omassa kodissakin pitäisi kärsiä. Siellä kodin ulkopuolella se nepsy joutuu jokatapauksessa aina kärsimään.
Miksi sun mielestä lapselle pitäisi opettaa, että tyly ja epäystävällinen käytös on rauhallisuutta ja ystävällisyyttä parempi tapa toimia? Niinkö haluat lapsesi käyttäytyvän?
Kunhan m
Mitäs jos ne sun lapset ei kykene itse huolehtimaan heräämisestään? Jätätkö vaan nukkumaan, etkä huolehdi, että lähtevät kouluun?
Ja niin totaalista puppua taas toi, että lapsen diagnoosi vapauttais kasvatusvastuusta. Voin vakuuttaa, että näen enemmän vaivaa PDA-lapsen kanssa, kun kukaan kovan kurin kasvattaja neurotyypillisten lastensa kanssa, vaikka tää ulkopuoliselle vois näyttäytyä sellaisena, etten osais tai viitsis pitää rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Teini pitäisi laittaa johonkin fyysisesti vaativaan hommaan. Perhe ei vaikuta siltä, että mitään tehtäisiin yhdessä. Isäpuoli selaa vain puhelinta, ei kommunikoi kenenkään kanssa. Minusta teini oireilee tuota täysin pysähtynyttä elämää, ja on tehnyt äidistään palvelijan. Hakee siis vain huomiota, jota ei saa muuten.
Isäpuoli näyttää ikänsä puolesta siltä, että sopisi paremmin tyttären poikaystäväksi kuin äidin miesystäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täältä näköjään poistui kommenttini, että adhd ja muut autismin kirjon häiriöt ovat perinnöllisiä. Mitkä siinä on väärin todeta?! Onko nykyään enemmän näitä, kun kyseisen kirjon häiriöt ovat aidosti lisääntyneet vai diagnostisoidaanko niitä enemmän vai onko kyse valediagnooseista, kun asiantuntemus on heikkoa? Kaiken kaikkiaan on turha kuvitella, että sotesektorilta tai kouluista voisi mitenkään löytää resurssia kaikkien näiden tapausten hoitamiseen ja tukemiseen.
Perinnöllisyysoletus pohjautuu suurelta osin kaksostutkimuksiin, jotka perustuvat oletukseen siitä, että kaksoset jakaisivat saman ympäristön. Todellisuudessahan lapsi "luo" aina omanlaisensa kasvuympäristön perustuen osittain synnynnäisille (ei vain geneettisille) piirteille ja mi
"Tuo sinun tulkintasi huonon impulssikontrollin periytyvyydestä johtuu nyt lähinnä siitä, ettet ymmärrä mitään neurobiologiasta, et genetiikasta etkä tilastotieteestä."
Se ei ollut minun tulkintani, vaan olen lukenut artikkelin, jossa todettiin ihan kirjaimellisesti näin. Minä en sitä tutkimusta ollut tehnyt enkä artikkelia julkaissut.
Sinä sitten luulet tietäväsi kaikesta kaiken, ja kukaan muu ei ole mitään tieteellistä julkaisua koskaan lukenut, vai. Jos oikeasti olet neurobiologian, genetiikan ja tilastotieteen ammattilainen *reps* niin tuskin heilut arkipäivänä keskellä päivää vauvapalstalla copypastettamassa muiden tutkimuksia. Voisit laittaa tähän aiheeseen liittyen jonkun omankin julkaisusi, vai mitä? Mutta et laita? Et siis tiedä asiasta sen enempää kuin muutkaan tavalliset tallaajat.
Mene pätemään jollekin muulle, minä en edes jaksanut lukea vuodatustasi. Olet niin vuorenvarma omista googlen avulla muodostetuista teorioistasi, että aito ajatustenvaihto, keskustelu, on mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan myös, vielä näin kuuskymppisenä, ryhtyä käyttäytymään täysin holtittomasti. Laitan nepsy-T-paidan päälle, ja sitten tuonne baanalle sekoileen?
Idiootti toimii noin. Ei nepsyt sekoile. Heillä on kehityshäiriö. Yritä edes vanhoilla päivilläsi ymmärtää.
"Sanna kertoo toisesta oppilaastaan, jolle hän kahden vuoden ajan yritti saada paikkaa pienryhmästä.
Tilaa ei ollut ja hän ei pienryhmään päässyt. Tällä hetkelläkään, kolmasluokkalaisena, tämä oppilas ei ole saavuttanut edes kaikkia ekaluokan tavoitteita."
"HAPUILU TUEN järjestämisessä johtuu paitsi yksilöllisten tarpeiden kirjosta, myös siitä, että kukin kunta toteuttaa inkluusiota tavallaan. Yhdet lisäävät kaasua purkamalla erityisluokkia ja pienryhmiä. Toiset taas peruuttavat perustamalla lakkauttamiaan ryhmiä uudelleen.
Siinä määrin suunta on selvä, että vuonna 2010 päivitetyn perusopetuslain jälkeen erityiskoulujen määrä on pudonnut 118 koulusta 73:een. Erityisluokkien ja -opettajien määrät vaihtelevat kunnittain.
Vaihtelu on suurta, koska päättäjät sen toistaiseksi sallivat.
Näin on varmasti siksikin, ettei missään ole määritelty riittävän selkeästi, mitä oikeastaan tarkoittaa riittävä tuki, luokanopettaja Kaisa tiivistää."
https://www.opettaja.fi/tyossa/inkluusion-pulmat-tuovat-opettajille-rii…