Nepsyt-sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettaja täällä hei! Omasta melko vankastakin kokemuksesta sanon vaan, että kyllä sen nopeasti huomaa, onko kyse vain ns. huonosti käyttäytyvästä (eli ns. huonosti kasvatetusta) vai nepsy-lapsesta. Ensin mainitut saa ruotuun systemaattisella kasvatuksella ja ohjauksella, nepsyjen kanssa arki on sujuessaankin jatkuvaa luovimista.  Näin niin kuin yksinkertaistetusti sanottuna.

 

Toivon voimia jokaiselle nepsy-lapsen vanhemmalle. Kotona on varmasti monin verroin rankempaa kuin neurotyypillisten lasten kanssa.

Toivon myös, että kouluihin saataisiin oppilaiden tarpeisiin nähden riittävästi aikuisia. Opettajat jäävät helposti aivan yksin haasteiden kanssa.

Itse asiassa kotiarki ei välttämättä ole mitenkään haasteellista nepsyillä, jos kotiolot tukevat lasten hyvinvointia.

Jos lapsi ylikuormittuu koulussa, niin kotona voi olla sitten hieman vauhdikkaampaa. 

-ohis

Onko lapsilla mitään harrastuksia, ulkoilevatke he?  Saavatko he riehua ja leikkiä pihalla? Tehdäänkö perheen kanssa mitään hauskaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

En halua osoittaa syyttävää sormea ketään tiettyä ohjelman henkilöä kohtaan, mutta yleisellä tasolla huomaan sarjan äideillä näkyvän viitteitä masennuksesta. Mahdollisesti muistakin mt-häiriöistä. Vanhemman mielenterveysoireilu vaikuttaa lapseen luonnollisesti negatiivisesti. Etenkin, jos perheessä ei ole tasapainottamassa toista vanhempaa, jolla ei ole mt-ongelmia.

Miten itse pärjäisit yksin nepsylapsen kanssa? Olisitko kuormittunut? Miten tärkeää riittävä yöuni on sinulle, entä jos et saa unta riittävästi? 

Paljon voimia nepsyperheiseen

Oksettaa on se, että jokainen terveydenhuollon ammattilainen ja psykiatri tietää, ettei ole olemassa mitään yksiselitteistä tutkimustietoa tämän lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista, lue vuosia, kehittyviin aivoihin. Se tiedetään, että aikuisilla muutokset otsalohkojen tilavuuden pienentymisessä ovat selkeät. Jokainen voi itse ottaa oman lapsen kohdalla sen riskin lapsen kognitiivisten kehityksen kohdalla, se rautainen lastenlääkäri ei kymmenen vuoden kuluttua ole katsomassa, kun lapsesi ei pysty kognitiivisten muutosten takia työelämään. Tämä on lääke, jolla kuolaamisen lisäksi on kymmeniä muita sivuvaikutuksia, kuten hitaus, painonnousu, tunteiden tasaantuminen, tiedonkäsittelynopeuden hidastuminen. Tottakai tätä syövä 6v on "helppoa käsitellä" koulussa tämän jälkeen.

Mielestäni pojan äidin asenne on siinä mielessä hyvä, että hän vaatii koulua korjaamaan asennettaan ja oikeanlaista tukea opiskeluun. Mutta samalla hän polttaa langan toista päätä, kun ottaa lapselleen vastaan tällaisen lääkkeen. Omien sanojensa mukaan "että poika voisi sopia koulun muottiin". Eikö tässä juuri pitänyt se keinotekoinen "muotti" rikkoa eikä alistua lapsen hyvinvoinnin kustannuksella? 

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla mitään harrastuksia, ulkoilevatke he?  Saavatko he riehua ja leikkiä pihalla? Tehdäänkö perheen kanssa mitään hauskaa?

Koulun jälkeen harrastus voi vaatia liikaa voimia. Monen vuoden jälkeen löysimme harrastuksen, missä voi käydä välillä jaksamisen mukaan - tämä jaksaminen on vähillä autisminkirjoon liittyvän stressiherkkyyden vuoksi. Harrastaa voi paljon myös kotona ja usein niitä oman mielenkiinnonkohteita juuri. Ulkoilua tulee, mutta eivät nämä lapset aina siihenkään kykene. Ainakin meillä teemme paljon hauskoja asioita lapsen jaksamisen mukaan.

Se on vähän sama kuin ihmettilisit miksi MS-tautinen istuu paljon tuolilla eikä käy ulkona kävelemässä kuin sen verran mitä jaksaa tai miksei MS-tautinen jaksa käydä viikottain kuntosalilla. Esim. autisminkirjossa stressiherkkyyden vuoksi nämä lapset ja aikuiset stressaantuvat eli kuormittuvat herkästi ja tämä vaikuttaa suoraan toimintakykyyn. Kykeneekö edes puhumaan, liikkumaan tai hallitsemaan toimintaansa. MS -taudissa plakkien sijainti ja tulehdustilanne aivoissa/selkäytimessä vaikuttaa siihen, mtiä MS-tautinen jaksaa ja kykenee minäkin päivänä tekemään. Heitäkään ei arvostella siitä, että eivät jaksa juosta , joskus edes kävellä tai seisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

En halua osoittaa syyttävää sormea ketään tiettyä ohjelman henkilöä kohtaan, mutta yleisellä tasolla huomaan sarjan äideillä näkyvän viitteitä masennuksesta. Mahdollisesti muistakin mt-häiriöistä. Vanhemman mielenterveysoireilu vaikuttaa lapseen luonnollisesti negatiivisesti. Etenkin, jos perheessä ei ole tasapainottamassa toista vanhempaa, jolla ei ole mt-ongelmia.

Miten itse pärjäisit yksin nepsylapsen kanssa? Olisitko kuormittunut? Miten tärkeää riittävä yöuni on sinulle, entä jos et saa unta riittävästi? 

Paljon voimia

Nämä äidithän hirveästi pistävät vastaan huostaanotolle/sijoitukselle. Jos ovat niin kuormittuneita, kuten varmasti ovatkin, niin eikö se vaan ole hyvä juttu, että lapsi saa kasvaa jossain missä on resursseja luomaan lapselle sopiva ympäristö, ja äiti saa lepoa?

Vierailija kirjoitti:

Oksettaa on se, että jokainen terveydenhuollon ammattilainen ja psykiatri tietää, ettei ole olemassa mitään yksiselitteistä tutkimustietoa tämän lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista, lue vuosia, kehittyviin aivoihin. Se tiedetään, että aikuisilla muutokset otsalohkojen tilavuuden pienentymisessä ovat selkeät. Jokainen voi itse ottaa oman lapsen kohdalla sen riskin lapsen kognitiivisten kehityksen kohdalla, se rautainen lastenlääkäri ei kymmenen vuoden kuluttua ole katsomassa, kun lapsesi ei pysty kognitiivisten muutosten takia työelämään. Tämä on lääke, jolla kuolaamisen lisäksi on kymmeniä muita sivuvaikutuksia, kuten hitaus, painonnousu, tunteiden tasaantuminen, tiedonkäsittelynopeuden hidastuminen. Tottakai tätä syövä 6v on "helppoa käsitellä" koulussa tämän jälkeen.

Mielestäni pojan äidin asenne on siinä mielessä hyvä, että hän vaatii koulua korjaamaan asennettaan ja oikeanlaista tukea opiskeluun. Mutta samalla hän polttaa la

Ehkä et ymmärrä sitä, että kahdesta pahasta on valittava se, mikä on vähemmän paha. Olin itsekin pitkään ns. lääkevastainen kunnes ei ollut enää muuta vaihtoehtoa ja lääkkeettömyys olisi ollut lapselle kaikinpuolin pahempi vaihtoehto....olemme mekin pyrkineet tietyistä lääkkeistä eroon, mutta eipä onnistu vielä. Lääkärit tekevät nämä päätökset vanhempien kanssa tarkkaan arvioiden ja myös lapsen terveyttä seurataan tarkasti aina tällaisten lääkkeiden kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luokanopettaja täällä hei! Omasta melko vankastakin kokemuksesta sanon vaan, että kyllä sen nopeasti huomaa, onko kyse vain ns. huonosti käyttäytyvästä (eli ns. huonosti kasvatetusta) vai nepsy-lapsesta. Ensin mainitut saa ruotuun systemaattisella kasvatuksella ja ohjauksella, nepsyjen kanssa arki on sujuessaankin jatkuvaa luovimista.  Näin niin kuin yksinkertaistetusti sanottuna.

 

Toivon voimia jokaiselle nepsy-lapsen vanhemmalle. Kotona on varmasti monin verroin rankempaa kuin neurotyypillisten lasten kanssa.

Toivon myös, että kouluihin saataisiin oppilaiden tarpeisiin nähden riittävästi aikuisia. Opettajat jäävät helposti aivan yksin haasteiden kanssa.

Itse asiassa kotiarki ei välttämättä ole mitenkään haasteellista nepsyillä, jos kotiolot tukevat lasten hyvinvointia.

Näin mun kaveri kertoi, että kotona ei ollut mitään ongelmaa. Koulussa häiritsi kaikki, sekin oli kiusaamista tämän lapsen mielestä kun joku katsoi hänen suuntaansa. Siitä reaktiona muun muassa saattoi alkaa riehua tuolin kanssa luokassa. Jostain syystä tällä lapsella ei ollut kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko tuo nepsyn oirekirjoon, että kiroillaan aivan hervottomasti, eikö vanhempi todella voi puuttua siihen? Puhun tuosta teinitytöstä. Kiroilee kuin merimies ja on todella uhmakas. Raskasta.

Kuuluu. Voi olla tourettea, tai vain ahdistuksen purkamista. Osa nepsyistä kiroilee, sillä se helpottaa heidän oloaan. Osa nepsyistä taas ei kiroile koskaan.

Uhmakkuus voi olla PDA:ta. Se vaatii ihan omanlaisensa kasvatuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

En halua osoittaa syyttävää sormea ketään tiettyä ohjelman henkilöä kohtaan, mutta yleisellä tasolla huomaan sarjan äideillä näkyvän viitteitä masennuksesta. Mahdollisesti muistakin mt-häiriöistä. Vanhemman mielenterveysoireilu vaikuttaa lapseen luonnollisesti negatiivisesti. Etenkin, jos perheessä ei ole tasapainottamassa toista vanhempaa, jolla ei ole mt-ongelmia.

Miten itse pärjäisit yksin nepsylapsen kanssa? Olisitko kuormittunut? Miten tärkeää riittävä yöuni on sinulle, entä jos et s

Mielestäni yhdessä tapauksessa sarjan perheissä oli tilanne, missä huostaanotto/sijoitus tai laitos oli parasta lapselle siinä hänen tilanteessaan. Muissa tilanteissa huostaanotto/sijoitus ei ole lapsen etu. Miten vaikeaa on ymmärtää, että jos kotona asiat on kunnossa tukitoimet kunnossa, mutta koulussa ei ole, niin ne tukitoimet pitäisi kohdistaa sinne kouluun, jotta lapsi kykenee käymään koulua. Ei ole lapsen etu, että hänen perheensä rikotaan ja hänet revitään irti kodista ja välittävistä vanhemmista.

SIellä kotona oli lähes kaikilla resursseja ja osaamista luoda lapselle se hyvä ympäristö - koulussa ei ollut. Lapsia ei hankita siksi, että ne annetaan rahakoneiksi laitokseen ja sijoitusperheisiin...lastensuojelun bisnekseen. Se on yhteiskunnan rahojen ja resurssien haaskausta, perheiden rikkomista eikä ole lasten etu edes tutkimustiedon valossa! Näille lapsille kun lastensuojelun toimet eivät ole sitä apua, mitä he tarvitsevat. Kouluun tukitoimet kuntoon!

Miten kukaan voi sanoa, että lapsi olisi parempi sijoitta tai ottaa huostaan ja perustella sitä lapsen vanhemmille, että he saavat nyt levätä? Sydämetöntä. Lapsi ei ole esine.

Viisi lasta ja jokainen vaikeasti psyykkisesti sairas?? Olis pitänyt hälytyskellojen soida jo toisen (viimeistään  kolmannen) jälkeen ja ehdottomasti lisääntyminen seis. Järjetöntä touhua, ei voi muuta sanoa. Ja ylläri ylläri, ettei isää kuviossa. Se on näissä enemmän sääntö kuin poikkeus.

Huolestuttavaa kuinka paljon nykyään on näitä erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria. 

Mitä liikkuu päässä, kun synnytetään vaan lisää sairaita lapsia? Hohhoijaa. Pitäis olla laitonta. Ja kyllä, puhun tästä mammelista, jolla viisi todella sairasta lasta. Kyllä jo kahden ekan jälkeen tiesi mitä jatkosta seuraa.

"Nämä äidithän hirveästi pistävät vastaan huostaanotolle/sijoitukselle. Jos ovat niin kuormittuneita, kuten varmasti ovatkin, niin eikö se vaan ole hyvä juttu, että lapsi saa kasvaa jossain missä on resursseja luomaan lapselle sopiva ympäristö, ja äiti saa lepoa?"

Puhut aivan kuin kyseessä ei olisi lapselle todella traumatisoiva tapahtuma, jos viedään pois kotoa ja pois vanhemman luota. Ikinä en altistaisi lastani sellaiselle vain siksi, että saisin itse lepoa. 

Kyllä olen tyytyväinen etten lisääntynyt! Hermoni eivät olisi kestäneet tuollaista rumbaa ollenkaan.

Moni kommentoija ei taida tajuta, että nämä periytyvät todella vahvasti. Aina on ylenevässä polvessakin nepsyjä. Onko siis ihme, jos itse diagnosoimattoman nepsyäidin on vaikea saada otetta nepsypesueestaan.

Olen itse lievä asperger ja voin sanoa, että ihan riittävän traumatisoivaa sekin ilman itselle sopivaa tukea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää nepsyt on nykyään niin yleistä, että pitäisi katkaista perinnöllinen osuus ja sehän on helppoa ku kielletään lisääntymästä.

Esim. Halla-aho on selvä nepsy autismin kirjolla. Sellainen yläpuolelle asettuva jankkaaja. Ja lapsia on molempien vaimojen kanssa. Yhteensä viisi (5) lasta.

Ja pakko- oireet. 

Ovat usein myös huippuälykkäitä. Mutta sosiaaliset taidot huonot.

Vierailija kirjoitti:

Moni kommentoija ei taida tajuta, että nämä periytyvät todella vahvasti. Aina on ylenevässä polvessakin nepsyjä. Onko siis ihme, jos itse diagnosoimattoman nepsyäidin on vaikea saada otetta nepsypesueestaan.

Olen itse lievä asperger ja voin sanoa, että ihan riittävän traumatisoivaa sekin ilman itselle sopivaa tukea. 

Ei ole mitenkään välttämättä huono asia, että vanhempi on myös nepsy. Usein tällöin hän osaa jo luonnostaan tukea lasta paremmin ilman mitään koulutusta. Tietäähän hän luonnostaan, mikä auttaa ja mikä ei. Mikä on tärkeää ja mikä kuormittaa. Usein käy pikemminkin niin päin, että nepsyvanhempi ei huomaa itse mitään erikoista lapsessaan- miten voisi huomatakaan jos vaikka molemmat ovat autisminkirjoilla ja toimivat kotiympäristössä siten, mikä on heille luonnostaan parasta. Haasteet tulevat ilmi siinä koulu- tai päiväkotiympäristössä sitten esille, koska ympäristö on neurotyypilliselle sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

En halua osoittaa syyttävää sormea ketään tiettyä ohjelman henkilöä kohtaan, mutta yleisellä tasolla huomaan sarjan äideillä näkyvän viitteitä masennuksesta. Mahdollisesti muistakin mt-häiriöistä. Vanhemman mielenterveysoireilu vaikuttaa lapseen luonnollisesti negatiivisesti. Etenkin, jos perheessä ei ole tasapainottamassa toista vanhempaa, jolla ei ole mt-ongelmia.

Miten itse pärjäisit yksin nepsylapsen kanssa? Olisitko kuormittunut? Miten tä

Sun pitää nyt päättää kumpaa puolta haluat argumentoida: lasten täytyy saada olla kotona, vai että äidit tarvitsevat lepoa lapsistaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Nämä äidithän hirveästi pistävät vastaan huostaanotolle/sijoitukselle. Jos ovat niin kuormittuneita, kuten varmasti ovatkin, niin eikö se vaan ole hyvä juttu, että lapsi saa kasvaa jossain missä on resursseja luomaan lapselle sopiva ympäristö, ja äiti saa lepoa?"

Puhut aivan kuin kyseessä ei olisi lapselle todella traumatisoiva tapahtuma, jos viedään pois kotoa ja pois vanhemman luota. Ikinä en altistaisi lastani sellaiselle vain siksi, että saisin itse lepoa. 

Selaa sivu tai pari taaksepäin, niin puhuttiin kuinka sijoitus teki hyvää jollekin sarjan lapsista. Kantoi huonoa omaatuntoa, kun äiti halusi lapsen kotiin mutta lapsi voi paremmin muualla. Ei kaikkia nepsyjä pidä tietenkään sijoittaa muualle, haloo! Nyt puhutaan tästä sarjasta. Ja siitä onko kyseisillä henkilöillä paukkuja lasten kanssa pärjäämiseen. Tottakai asiat pitää saada sujumaan koulunkin puolesta, mutta minusta noilla ei ole mitenkään hyvät kotiolotkaan.