Nepsyt-sarja

Pojan kotona tietokonenäyttö, pelit ja vehkeet ja viimeisen päälle näppäimet yms. Veli (myöskin ihan lapsi vielä) pelaa sillä kun toiselle laitettu rajat pelaamiseen. Miksi ylipäänsä tuon ikäisille on ostettu tietokone asian mahdollistamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Pojan kotona tietokonenäyttö, pelit ja vehkeet ja viimeisen päälle näppäimet yms. Veli (myöskin ihan lapsi vielä) pelaa sillä kun toiselle laitettu rajat pelaamiseen. Miksi ylipäänsä tuon ikäisille on ostettu tietokone asian mahdollistamiseen?

Ymmärrän, että herättää ihmetystä jos ei ole itse autismista kokemusta. Peli voi olla tapa pitää kontaktia myös muihin ihmisiin (pelin välityksellä) jos ei siihen muuten jaksa (esim. kaverit). Se voi myös rauhoittaa ja olla erityismielenkiinnon kohde. Itse pelaamisessa edes hienoilla laitteilla (joillekin toki voi tulla kateutta) ei ole mitään pahaa. Pahaa olisi jos pelaamista ei mitenkään rajoitettaisi. Oli perheessä hyvät säännöt ja huolenpito.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina. 

Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?

Avaan vähän asaa. Esimerkiksi yksi keskeinen osa autisminkirjoa on stressiherkkyys. Autisminkirjon ihminen stressaantuu helpommin, nopeammin kuin neurotyypilillinen ja myöskin se stressitaso laskee hitaammin. Ei voi puhua edes samassa lauseessa normaalista stressaamisesta ja autismiin liittyvästä stressaamisesta eli kuormittumisesta. Kun kuormitus tulee liian suureksi autisminkirjolaisella, niin se vaikuttaa hänen toimintakykyyksä. Ei ole leikin asia jos ei kykene syömään, kävelemään tai puhumaan tai jos ei enää kykene hallitsemaan käytöstään. Kyse on siis tähän vammaan liittyväst ominaisuudesta. Yleensä nepsyilla on aistiherkkyyksiä, mitkä myös kuormittavat ja autisminkirjon ihmiset kuormittuvat sosiaalistista tilanteista, muutoksista, vaatimuksista, rutiinien muutoksista ja tietenkin ne aistikuormitus

Mun mielestä taustalla on osittain kysymys yhteiskunnan muutoksesta ja siitä, että "minulla on oikeus". Odotetaan osittain, että yhteiskunta hoitaa ja minä voin vaatia ja käyttäytyä miten vain. Samaanaikaan, niillä joiden pitäisi puuttua ja rajoittaa, ei ole siihen välineitä. Opettajat, sosiaalityöntekijät, hoitohenkilökunta. Itsemäärämisoikeus on hyvä ajatus, mutta se ei saisi viedä mahdollisuuksia oikeaan suuntaan ohjaamiselta, joskus vaikka sitten rajoittamisen keinoin.

Nasima Razmyar vaietusta ongelmasta Helsingin kouluissa: Inkluusio ajaa luokkia kaaokseen

Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan Helsingin kouluissa on kaoottisia luokkia, eikä kukaan halua puhua siitä ääneen.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009054728.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.

Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.

 

Miks sä mainostat tollasta huonoa ja tylyä vanhemmuutta jotenkin lempeyttä ja rauhallisuutta parempana vaihtoehtona? Miksi ihmeessä vanhemman pitäisi tylysti käskeä lapsi hereille, eikä herättää ystävällisesti? Miksi lapselle pitäisi opettaa tylyä ja huonoa käytöstä? 

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Meikit ja tupakat pois tytöltä, ennen kuin osaa käyttää vessaa ja syö itse.

Eihän tuollaisesta julmuudesta olisi mitään hyötyä. Tytön mielenterveyden noin saisi toki tuhottua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.

Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.

 

Miks sä mainostat tollasta

Jossain vaiheessa pitää lopettaa lässytys ja alkaa vaatia lapseltaan jotain. Koko maailmaa ei voi muuttaa palvelemaan lapsen tarpeita, vaikka muutamalla nepsyllä ja varsinkin monella nepsyn vanhemmalla tällainen harha onkin. 

Mä taidan myös, vielä näin kuuskymppisenä, ryhtyä käyttäytymään täysin holtittomasti. Laitan nepsy-T-paidan päälle, ja sitten tuonne baanalle sekoileen?

Vierailija kirjoitti:

Selittäkää, en oikeasti ymmärrä. Miten jonkun keho ei kerro milloin pissattaa? Miten se voi olla mahdollista?

Ja onko oikea ratkaisu että joku on aina vieressä lipun elämää sanomassa että mene vessaan?

 

No se on mahdollista monista eri syistä. Onko sulla siihen jotain parempaa ratkaisua sitten?

Mun lapsella PDA (äärimmäinen vaatimusten välttely, kuuluu autismin kirjoon) aiheutti tuota pienempänä, koska PDAlla oman kehon fyysiset vaatimukset voi myös tuntua vaatimuksiltaan, joita pitää välttää. Eli juuri se pissahädän tunne estää menemästä vessaan. Nyt vähän isompana ei onneksi enää tee housuun, mutta ihan viimeiseen asti yhä pidättää ja selvästi viivyttää vessaan menoa niin pitkään kuin voi. Mutta tuohon ei auttanut yhtään mikään muu kuin aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.

Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.

 

Miks sä mainostat tollasta

Siksi kun viimeistään armeijassa joutuu ottamaan käskyjä vastaan. Useat lapset jo harrastuksissa.

"Jossain vaiheessa pitää lopettaa lässytys ja alkaa vaatia lapseltaan jotain. Koko maailmaa ei voi muuttaa palvelemaan lapsen tarpeita, vaikka muutamalla nepsyllä ja varsinkin monella nepsyn vanhemmalla tällainen harha onkin."

Lempeästi herättäminen on ihan yhtä lailla heräämisen vaatimista, kuin tylysti herättäminen. Miksi se tylyys ja epäystävällisyys on sun mielestä välttämätöntä? Kukaan ei oleta, että se muu maailma on aina lempeä ja ystävällinen, mutta eihän se ole mikään syy siihen, että koko muun maailman lisäksi vielä omassa kodissakin pitäisi kärsiä. Siellä kodin ulkopuolella se nepsy joutuu jokatapauksessa aina kärsimään.

Miksi sun mielestä lapselle pitäisi opettaa, että tyly ja epäystävällinen käytös on rauhallisuutta ja ystävällisyyttä parempi tapa toimia? Niinkö haluat lapsesi käyttäytyvän? 

"Siksi kun viimeistään armeijassa joutuu ottamaan käskyjä vastaan. Useat lapset jo harrastuksissa"

Ja jokainen lapsi koulussa. Ei toi oo mikään syy olla varmuuden vuoksi tyly ja epäystävällinen, lapsihan oppii siitä vain itse käyttäytymään huonosti. 

Ei käskeminen ole välttämättä tylyyttä, senkin voi tehdä jämptisti ja ystävällisesti. Perustellaan, miksi tehdään niinkuin tehdään. Jotkut lapset tarvitsevat oikeasti välillä äänenkorotusta, että aikuisellakin on rajat ja niiden yli ei kitistä ja märistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei käskeminen ole välttämättä tylyyttä, senkin voi tehdä jämptisti ja ystävällisesti. Perustellaan, miksi tehdään niinkuin tehdään. Jotkut lapset tarvitsevat oikeasti välillä äänenkorotusta, että aikuisellakin on rajat ja niiden yli ei kitistä ja märistä.

Joo, mutta tuossa juuri joku peräänkuulutti nimenomaan tylyä käskemistä sen ystävällisen sijaan. 

Äänen korottaminen on ihan yhtä huonoa käytöstä lasta kohtaan kuin aikuista kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täältä näköjään poistui kommenttini, että adhd ja muut autismin kirjon häiriöt ovat perinnöllisiä. Mitkä siinä on väärin todeta?! Onko nykyään enemmän näitä, kun kyseisen kirjon häiriöt ovat aidosti lisääntyneet vai diagnostisoidaanko niitä enemmän vai onko kyse valediagnooseista, kun asiantuntemus on heikkoa? Kaiken kaikkiaan on turha kuvitella, että sotesektorilta tai kouluista voisi mitenkään löytää resurssia kaikkien näiden tapausten hoitamiseen ja tukemiseen. 

Perinnöllisyysoletus pohjautuu suurelta osin kaksostutkimuksiin, jotka perustuvat oletukseen siitä, että kaksoset jakaisivat saman ympäristön. Todellisuudessahan lapsi "luo" aina omanlaisensa kasvuympäristön perustuen osittain synnynnäisille (ei vain geneettisille) piirteille ja mitä samankaltaisempia ja läheisempiä lapset ovat, sitä yhteneväisempi on heidän elinympäristönsä ja sitä enemmän he samaistuvat toisiinsa. Kaksostutkimuksilla ei voida näin ollen matemaattisen tarkasti erottaa "ympäristön" ja "geenien" vaikutusta toisistaan, koska ne ovat aina vuorovaikutuksessa. Käytännössä harva edes hyvin biologisesti ohjelmoitu kyky tai ominaisuus, kuten näkökyky tai pään kehittyminen, ei ole 100 % geneettinen ilmiö, vaan sikiön normaali kehitys edellyttää aina tietyn kasvuympäristön. Näkökyvyn kehittyminen edellyttää valoa, kävelyn oppiminen edellyttää sitä että lapsi pääsee kävelemään ja puhumaan oppiminen edellyttää, että lapsi kuulee puhetta. Ei ole mitään keinoa erottaa ympäristöä ja geenejä toisistaan kaksostutkimuksilla. Toinen ongelma kaksostutkimuksiin liittyen on se, että niihin valikoidaan ihmisiä, jotka eivät ole edustava otos populaatiosta. Tämä on tilastomatematiikan perusoletus, että otoksen pitäisi olla edustava otos tutkitusta perusjoukosta, jotta voitaisiin tehdä yleistyksiä.. Esimerkiksi ADHD:ssa 80 % perinnöllisyysarvioita tuottavat kaksostutkimukset tyypillisesti perustuvat tutkimuksiin, joissa on käytetty tällaista perinnöllisyysarviota inflatoivaa laskentamenetelmää ja laskettu kahdesti ne identtiset kaksoset, jotka ovat olleet konkordantteja suhteessa tutkittuun häiriöön. Kolmas ongelma on se, miten kaksostutkimuksia tulkitaan. Kaksostutkimuksista ei voi saada selville kenenkään yksilön spesifiä geneettistä alttiutta mihinkään, vaan kyse on populaatiotason ARVIOSTA.  Jos sanotaan, että jokin vielä tuntematon geneettinen komponentti selittää kaksostutkimusten mukaan 50 % jostain häiriöstä, niin se ei tarkoita, että vaikkapa ADHD:sta jollakin yksilöllä selittyisiä 50 % geeneillä vaan sitä, että populaatiotasolla häiriön vaihtelusta selittyy 50 % vielä tuntemattomalla geneettisellä komponentilla. ADHD:n ja myös autismin kirjon lievempään muotoon liittyy piirteitä, jotka ihan tutkitusti ovat hyvin tilanne-ja kontekstisidonnaisia ja voivat johtua osin ympäristötekijöistä sekä kasvatuksesta.

Ei lapsi esimerkiksi opi impulssikontrollia, jos hän ei aikuisen ohjauksessa opi itsesäätelyä ja syy- seuraussuhteiden hahmottamista. Osin ehkä tämän vuoksi molekyyligenetikassa ei myöskään ole löydetty ADHD:ta selittäviä geneettisiä tekijöitä, vaan vain ei-spesifejä geneettisiä riskitekijöitä eli korrelaatioita. Korrelaatio on myös esimerkiksi jäätelön syömisellä ja hukkumiskuolemien määrällä, itse asiassa näillä on paljon suurempi korrelaatio kuin monilla geneettisillä riskitekijöillä, joita löydetään vain ja ainoastaan siksi, koska otoskokoa on paistettu valtavaksi jolloin efektikooltaan hyvin pienet korrelaatiot saadaan tilastollisesti merkitseväksi. 

Kaffebulla kirjoitti:

Ei järkipuhe ja oma vastuun otto kiinnosta, helpompaa on mennä piiloon diagnoosien taakse.

Kurittomia ja rasittavia kakaroita.

Inkluusion pulmat tuovat opettajille riittämättömyyden tunteita: Näemme koko ajan sitä, että oikea-aikainen tuki puuttuu

Jokaisen oppilaan oikeus riittävään oppimisen tukeen ei toteudu. Inkluusion tavoite on hyvä, mutta säästöjen ikeessä sen kunnollista toimintaa ei aina päästä toteuttamaan. Opettajat tuntevat riittämättömyyttä.

https://www.opettaja.fi/tyossa/inkluusion-pulmat-tuovat-opettajille-rii…

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

Hans toi ilmi, että saa rakennella/olla koneella paljon ja ainut hyvä asia oli, että saa kouluun nyt sen tuen vihdoinkin! Koulun takia haluaa nyt suorittaa sen koulun siellä, että saa päättötodistuksen. Nyt sitten lastensuojelulaitos käärii rahat. Koti oli turvallinen hyvä ja ainut ongelma oli kouluakäymättömyys riittävän tuen puutteen vuoksi. Yhteiskunta joutuu maksaa hirveästi turhaa sijoituksesta (se on kallista, se on bisnestä) ja lisäksi äiti joutuu maksamaan sijoituksesta. 

Ainut etu koko hommasta oli koulu, missä oli riittävästi tukea! Tämän tuen kun olisi voinut järjestää huomattavasti halvemmalla kouluun ilman sijoitusta, mikä tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi.