Lue keskustelun säännöt.
Nepsyt-sarja
11.04.2024 |
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010322743.html
Kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään levottomia lapsia.
Nykyään on niin paljon levottomuutta lapsissa. Adhd- oireilua on aina vain enemmän.
Mielestäni lasten kasvatus on mennyt todella pieleen Suomessa. Mieluummin houdatetaan ihan pienet lapset, alle vuoden ikäisetkin päivähoidossa kuin että itse hoidettaisiin. Olen nähnyt/kuullut kuinka katkeria isommat sisarukset ovat, kun äiti on kotona vauvan kanssa ja itse on joutuvat tulemaan hoitoon, ikävä on todella suuri. Ei siis ihme, jos pieni lapsi stressaantuu ja pienet aivot eivät sitä stressiä kestä. Lisäksi stressaantunut lapsi ei syö eikä nuku kunnolla.
Myös avioero voi olla rankkaa lapselle, kun vanhemmat kiistelevät vuosikausia kaikesta mahdollisesta eikä syynä ole muu kuin oma kosto. Äidit osaavat olla myös näissä tilanteissa tosi ilkeitä ja mustamaalata isää lapselle. Siis tosi stressaavaa on sellainen lapselle. Eikö nämä äidit ajattele yhtään lapsiaan, vaan vain omaa loukattua egoaan. Tämä lasten kiusaaminen pitäisi todella lailla kieltää erotilanteissa ja määrätä kunnon sanktiot.
Eri asia on väkivaltaiset isät ja äidit, jolloin ero on välttämättömyys ja lasten turvaan saattaminen tärkeintä. Mutta miksi tässäkin viivytellään joskus vuosikausia ja annetaan lasten nähdä se kaikki väkivalta ja huuto. Uhkailevista ja hakkaavista puolisoista pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lähteä oitis eikä jäädä kyyristelemään pelon vallassa. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, mutta vaarallista on jäädäkin.
Ja vielä se alkoholi, jota niin usea juo lastensa nähden, höpöttää ja örveltää. Tätä lapset pelkäävät, kun vanhemman käytös muuttuu eikä lapsi ymmärrä miksi. Se on iha sama onko olo aikuisella ratkiriemukas tai murjottava, lapsi kokee sen erilaisena. Olen sen nähnyt kuinka lapset pelkäävät näitä kännääviä vanhempiaan. Siis miksi vanhemmat haluavat kiusata lapsiaan vain siksi että saisivat juoda ja päänsä sekaisin?
Kaikki tämä aiheuttaa lapselle pitkittyessään käytöshäiriöitä, ei sen tarvitse olla synnynnäinen ongelma. Isompana ongelma vain korostuu, kun nuori muistaa kaiken tapahtuneen. Pieni lapsi reagoi raivoamalla, koska hänellä ei ole sanoja kertoa mikä stressaa.
Niin, se kännykkä on myös haitallinen... se on nähty kuinka kuutamolla voivat vanhemmat olla lasten läsnä ollessa kun samalla selaavat kännykkäänsä. Ohitetaan kysymykset, ohitetaan lapsen tarpeet kokonaan. Voi luoja kuinka se minua säälittää, kun näen sen tapahtuvan. Lapsi hakee kontaktia muista ihmisistä, seuraa ja vaatii huomiota. Päiväkodissa ja koulussa opettajat ovat helisemässä näiden kännykkähylättyjen lasten kanssa.
Ajatelkaa vanhemmat, kaikki tuo kostautuu myöhemmin, kun lapsi kasvaa. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Katso lähetysajat : Nepsyt - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1152)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomio kiinnittyi siihen, että melkein kaikilla oli huomattavan paljon karkkeja ja limsoja käytössä. Kahden pojan perheessä lisäksi väkivaltaisia kohtauksia saava lapsi sai pelata räiskintäpelejä.
Katsotaan varmaan eri silmin. En muista nähneeni karkkia tai limsaa, yhdessä perheessä söivät jauhelihakastiketta, toisessa perheessä joivat aina kahvia. En muista karkkia ja limsaa.
Ohjelmassa näytetyn räiskintäpelin ikäraja oli K7.
Meillä on lapsi (nyt hän on koulussa), joka saa väkivaltaisia kohtauksia (tavaraa hajoaa) vaikka ei pelaa ollenkaan. Ihan jostain muualta voisi välillä katsella syitä, kuin aina siitä ruudusta.
Meidän lapsella yleensä on syynä ihan vaan kuormittava päivä ja iltaväsymys.
Et nähnyt namipusseja, lettuja, pakkomielteistä
No nyt muistan että kinusivat jäätelöä mutta saiko ne sitä sitten aina, ei? Karkkia ja limsaa en edelleenkään muista. "Pakkomielteistä kinuamista?" Sellaisia lapset joskus on. Onko sulla lapsia vai onko aika kullannut muistot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomio kiinnittyi siihen, että melkein kaikilla oli huomattavan paljon karkkeja ja limsoja käytössä. Kahden pojan perheessä lisäksi väkivaltaisia kohtauksia saava lapsi sai pelata räiskintäpelejä.
Katsotaan varmaan eri silmin. En muista nähneeni karkkia tai limsaa, yhdessä perheessä söivät jauhelihakastiketta, toisessa perheessä joivat aina kahvia. En muista karkkia ja limsaa.
Ohjelmassa näytetyn räiskintäpelin ikäraja oli K7.
Meillä on lapsi (nyt hän on koulussa), joka saa väkivaltaisia kohtauksia (tavaraa hajoaa) vaikka ei pelaa ollenkaan. Ihan jostain muualta voisi välillä katsella syitä, kuin aina siitä ruudusta.
Meidän lapsella yleensä on syynä ihan vaan kuormittava päivä ja iltaväsymys.
Et nähnyt namipusseja, lettuja, pakkomielteistä
Et nähnyt namipusseja, lettuja, pakkomielteistä sokerin ja jäätelön kinuamista? Pullaa ja limppareita? Minä näin. Ja älylaitteita, loputtomasti älylaitteiden pakkomielteistä rassaamista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010354222.html
Sun laittamassa linkissä puhutaan eri asiasta kuin tässä ketjussa. Adhd tai autismi ei tule älylaitteelta, vaan ne on todistettu perinnöllisiksi. Linkissä puhutaan mielenterveydenongelmista. Puurot ja vellit sekaisin?
Ihailen perhettä, joka taisteli lapsensa pienryhmään. Itse olen tavallinen luokanopettaja. Olen tämän talven joutunut kuuntelemaan, kuinka koulumme tiloissa olevassa eskarissa nepsylapsi raivoaa ja tekee muutenkin aivan omiaan. Jo kaukaa näkee, että hänellä on suuria haasteita ihan perusolemisessa. Nyt vanhemmat haluavat lapsen normiluokkaan ja saivat tahtonsa läpi, koulun ja eskarin kovasta vastustuksesta huolimatta. Lapselle olisi siis varattuna pienryhmäpaikka. Saan tämän lapsen oppilaakseni syksyllä. Tiedän jo nyt, että siitä ei tule mitään. Minulla ei ole osaamista, eikä apukäsiä. En voi laiminlyödä muita lapsia tämän yhden takia, hekin tarvitsevat minua. En ymmärrä näitä vanhempia, enkä heidän itsekeskeisyyttään. Tämä ei ole kenenkään etu.
Vierailija kirjoitti:
Huomio kiinnittyi siihen, että melkein kaikilla oli huomattavan paljon karkkeja ja limsoja käytössä. Kahden pojan perheessä lisäksi väkivaltaisia kohtauksia saava lapsi sai pelata räiskintäpelejä.
Alussa syötyjen karkkien oletin olevan vaan sitä, että juhlistettiin joululoman alkamista tms. Eiköhän kaikissa lapsiperheissä nykyään syödä karkkia.
Pelaamiseen kiinnitin itsekin huomiota ja se sai silmäni avautumaan sen suhteen mitä pelaaminen voi myös olla. Olen ollut aina se vanhempi, joka puolustelee vertaisryhmissä pelaamisen hyviä puolia ja kyseenalaistan peliajan tiukkaa rajoittamista tai pelaamisen kieltämistä. Olen aina perustanut näkemykseni siihen, mitä se tarkoittaa omilla autismikirjon nuorillani, jotka pelaavat pääsääntöisesti Minecraftia vuorovaikutuksessa toisten kanssa. He oppivat pelatessa huomaamatta mm. tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja. Heillä pelaaminen siis on ihan muuta kuin toisten pelaajien tai vihollisten tappamista. Ovatpa he jopa aikoinaan tehneet minulle synttärilahjaksi oman Minecraft-seikkailun erilaisine haasteineen ja korostivat vielä sen antaessaan, että parkour-osio on "äititurvallinen" eli ihan jotain muuta kuin heidän oman taitotasonsa mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.
Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää haittaava sairaus, ilmiselvästi. Haittaa myös läheisille. Eikö tähän sairauteen ole hoitoa, lääkitystä tai muuta oireita lievittävää?
Katsoin sarjan ja päällimmäisenä tunteena on lämpö. Huolimatta haasteista kaikilla lapsilla näytti olevan rakastavat vanhemmat, jotka yrittävät parhaansa. Toivon vilpittömästi heille kaikille pelkkää hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä sarjan kiroilevilla teineillä kiroilu lienee ongelmista pienimpiä. Luultavasti he ovat saaneet negatiivista palautetta koko elämänsä ajan ja sitä kautta heidän itsetuntonsa on murskana. Toivon todella, että kukaan näistä nuorista ei eksy tänne palstalle lukemaan näitä tietämättömien ja empatiakyvyttömien aikuisten ihmisten kommentteja.
Vanhemmiltaan oppineet kiroilun.
Kaverit myös erinomaisia opettajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomio kiinnittyi siihen, että melkein kaikilla oli huomattavan paljon karkkeja ja limsoja käytössä. Kahden pojan perheessä lisäksi väkivaltaisia kohtauksia saava lapsi sai pelata räiskintäpelejä.
Katsotaan varmaan eri silmin. En muista nähneeni karkkia tai limsaa, yhdessä perheessä söivät jauhelihakastiketta, toisessa perheessä joivat aina kahvia. En muista karkkia ja limsaa.
Ohjelmassa näytetyn räiskintäpelin ikäraja oli K7.
Meillä on lapsi (nyt hän on koulussa), joka saa väkivaltaisia kohtauksia (tavaraa hajoaa) vaikka ei pelaa ollenkaan. Ihan jostain muualta voisi välillä katsella syitä, kuin aina siitä ruudusta.
Meidän lapsella yleensä on syynä ihan vaan kuormittava päivä ja iltaväsymys.
Liiitännäisinä noilla kaikilla mt-ongelmia. Linkissä mainitut seikat koskevat kaikkien lapsien mielenterveyttä. Voisin veikata, että _etenkin_ herkkien nepsy-lapsien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelin, että sarjan katsominen saisi ihmiset näkemään, ettei kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt johdu kasvatuksesta, eikä niitä siten voi kasvatuksen keinoin poistaa. Ajattelin, että sarja toisi muutoksen siihen, miten "nepsyt" nähdään. Vaan eipä se näin näköjään olekaan.
Peruspulliainen kokee tietävänsä edelleen lastenlääkäreitä ja neuropsykiatreja paremmin esim. ko. sarjan lasten (ja aikuisten) diagnoosit. Tai paremminkin, että mitään diagnooseja ei ole, vain huonoa kasvattamista. Huomasitteko, että sitä samaa kuraa kertoi esim. tämä useamman nepsy-tytön äiti saaneensa alusta asti, kunnes diagnoosit olivat varmistuneet? Kuinka julmaa jatkaa samaa epäilemistä ja solvaamista.
Neuropsykiatriset kehityshäiriöt ovat aivokuvin todennettavissa. Muutoksia nähdään mm. etuotsalohkossa ja välittäjäaineiden toiminnassa. Aivot ovat oikeasti erilaiset kuin tavisaivot. Tämän perustuu lääkityksen teho. Lääkitys on us
Se pieni mutta, ettei meillä aina todenneta esim. ADHD.ta kalliilla aivokuvantamisella, vaan diagnoosi ja lääkkeet irtoaa osin melko heppoisin perustein. Asiaa on onneksi nyt alettu kyseenalaistamaan.
-Varmaan on niin, että jotkut ihmiset ovat saaneet diagnooseja aika keveinkin perustein, Leppämäki sanoo.
HUS Neuropsykiatrian poliklinikalla ja Helsingin kaupungin neuropsykiatrisessa työryhmässä työskentelevä psykiatrian erikoislääkäri Suvi Olkkola huomauttaa, että huolellinen ADHD-diagnostiikka vaatii aikaa ja resursseja. Siihen ei riitä yksi eikä kaksikaan tapaamista.
- On mahdollista, että kiireessä ja rajallisilla resursseilla toimittaessa toisinaan saatetaan diagnoosi asettaa suppeamman arvion perusteella ja tällöin virheellisten diagnoosien todennäköisyys kasvaa, Olkkola kertoo. YLE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälläkin palstalla huomaa, että osa yrittää verhota vanhemmuuden puutteen nepsyn taakse. Kyllä ne tytöt ja esim. se teinityttö oli vaan huonon kasvatuksen tulosta. Ja tyttöjen perheessä syötiin tosi paljon herkkuja, limuja yms. ja sen lisäksi sallittiin mm. toipuvan koiran kovaa käsittelyä. Eli ihan vaan elämänhallinnan puutosta. Nämä hyssyttelijöiden lapset on useimmiten juuri niitä jotka saa tehdä mitä vaan ja pompottaa vanhempia miten sattuu. Pitkä pinna on äidillä ja itsekin toipui leikkauksesta. Silti lapset oli kimpussa ja äiti vaan hyssytti ja antoi kaiken tapahtua. Jotain erikoista siinäkin on, että äiti on yh ja lapsia kuitenkin tuollainen määrä tehty. Olisi ehkä kannattanut hieman himmata sitä määrä jos diagnoosia pukkaa joka lapsella. Teinitytöt käytös oli kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Se olisi tarvinnut sääntöjä ja tiukkaa kuria. Vaadittu tekeen jotain eikä vaan makaan ja syömään kilo tolkulla karkkia. Ja tietty äiti vaan passaa. Kannattaa miettiä miksi yks kaks näitä nepsy diagnooseja tippuu kun sieniä sateella. Varmasti osa on todellisia mutta osa on sitä että kasvatus on mennyt mönkään ja sitten se verhotaan nepsyn taakse. Mitä tulee kouluihin niin käy opettajia sääliksi. Vanhemmat sysää vastuun kouluille kun ovat itse epäonnistuneet. Koulussa pitäisi opettajan voida opettaa rauhassa. Eikä taistella päivästä toiseen näiden vaikeiden lasten kanssa. Koulu ei ole se paikka jos lapsi ja nuori voi noin huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka jankutatte rajojen asettamisesta, niin mitä se teidän mielestänne on? Rajoja voi asettaa myös lempeästi puhumalla ja ymmärtäväisenä kuten parjaamanne teinitytön äiti teki. Esim. kun hän kävi herättämässä tytön ja varmisteli aamupalatoivetta, hän totesi myös tytölle tämän halutessa jatkaa unia, että ei onnistu vaan pue päälle ja käy pissillä. Rajoja ei tarvitse asettaa huutamalla pää punaisena vaan sen voi tehdä myös hienovaraisemmin ja se on se tapa, joka usein toimii haastavien nepsyjen kanssa.
Monessa normiperheessäkin joutuu korottaan ääntään välillä ja väkisin käskeä. Monen teinin vanhempi olisi marssinut huoneeseen, laittanut ikkuvaverhot auki ja käskenyt ylös. Aamupalatoive? Se mitä kaapista löytyy ja osaa teini itsekin ottaa.
Voin kertoa omasta kokemuksesta, että tuo tie vie vain ojasta allikkoon. Sitäkin on tullut kokeiltua ja lopputuloksena teini, joka piti tiukasti kiinni sängystä paniikkikohtauksen kourissa eikä todellakaan lähtenyt kouluun. Puhelimen ja tietokoneen johdon takavarikointi ei myöskään vaikuttanut millään tavoin lähtöintoon. Nämä on niitä hetkiä, joita kadun vanhemmuuteni saralla. Pakottaminen tai lahjonta ei ole toiminut meillä koskaan. Kouluunlähtö onnistuu nykyään ex-koulukieltäytyjällä (ainakin toistaiseksi) sillä, että herätän hänet lempeästi, sanon laittavani aamupalaleivät samalla kun hän käy aamupesulla ja pukeutuu. Nepsyillä on usein toiminnanohjauksen pulmia, jotka korostuvat entisestään kuormittuneina ja se aamupalan ottaminen kaapista ei ole ihan niin yksinkertaista aina. Tosin suurin syy nykyiseen koulussa käymiseen on pienryhmäpaikka ja ammattitaitoinen erityisope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolaaminen, vai käytöshäiriöt ja aggressiivisuus koulussa ja lopulta huostaanotto laitokseen. Kumpi tekee lapselle enemmän haittaa?
Lapselle järjestyi lopulta pienryhmään opetus. Aivan järkyttävää, että lapset myrkytetään psykoosilääkkeillä, jotta pärjäisi isossa ryhmässä, jossa hän ei pärjää. Tämän lapsen vanhemmat osasivat ja jaksoivat vaatia pieneen ryhmään pääsyä, mutta lapsiparka oli saanut jo varoituksen (kirjallisen) koulusta, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavasta ongelmasta hänet olisi erotettu koulusta. Vanhemmat jaksoivat vielä valittaa siitä ja saivat lopulta oikeuden päätöksen, jossa varoitus purettiin.
Tämmöiseksi koulu mennyt, kun ei nepsyt saa tarvitsemaansa opetusta sopivassa pienryhmässä. Kalseen kylmää menoa on.
Niin, ei se poista lääkityksen tarvetta, vaikka pääsi pienryhmään! Voidaan tarvita molempia ja usein tarvitaankin. Tärkeintä on kuitenkin se koulun tuki, jotta nepsyhaasteinen kykenee käymään koulua varsinkin jos on autisminkirjoa.
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei ole se paikka jos lapsi ja nuori voi noin huonosti.
Tästä olen aivan samaa mieltä. Valitettavasti nykykäsitys on se, että koulu kuntouttaa ja lapset ja nuoret tarvitsevat ikätovereitaan saavuttaakseen kehityspsykologiassa mainitut kehitystehtävät. Tämän takia harvat lääkärit suostuvat kirjoittamaan peruskoululaiselle sairauslomaa ja tiedän tapauksia, että vaikka sairausloma on saatu niin koulu on vaatinut ehdotonta läsnäoloa. Monelle nepsylle sopisi paremmin kotikoulu, mutta sen järjestäminen ei ole aina yksinkertaista ja raha voi olla monella esteenä.
Itsekkin olin pienenä nepsy lapsi. Äiti ryyppäsi 24/7. Isä painoi reissutöitä. Vanhemmat tappelivat jatkuvasti ja minä pienenä töllerönä ihmettelin miksi poliisi sedät oli melkein viikottain käymässä meillä. Lopulta Erosivat ja isä sai yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu ei ole se paikka jos lapsi ja nuori voi noin huonosti.
Tästä olen aivan samaa mieltä. Valitettavasti nykykäsitys on se, että koulu kuntouttaa ja lapset ja nuoret tarvitsevat ikätovereitaan saavuttaakseen kehityspsykologiassa mainitut kehitystehtävät. Tämän takia harvat lääkärit suostuvat kirjoittamaan peruskoululaiselle sairauslomaa ja tiedän tapauksia, että vaikka sairausloma on saatu niin koulu on vaatinut ehdotonta läsnäoloa. Monelle nepsylle sopisi paremmin kotikoulu, mutta sen järjestäminen ei ole aina yksinkertaista ja raha voi olla monella esteenä.
Kouluun tarvitaan tarvittavat tukitoimet, jotta lapsi voi hyvin koulussa ja kykenee käymään koulua. Jos koulun puuttuvat tukitoimet ajavat lapsen koulukyvyttömäksi,niin silloin tarvitaan breikkiä koulusta ja lääkärit, joilla on neuropsykiatrista osaamista kirjoittavat lapselle sairaslomaa, jotta pääsee pahimman yli. Kuitenkaan ei ole lapsen edun mukaista ihan hänen terveydenkään kannalta, että lapsi palaisi vain kouluun ilman, että tukitoimia on ensin lisätty. Yleensä tavallisissa kouluissa ei vain riitä edes osaaminen tai ymmärrys siihen, mitä ne tukitoimet ovat tai eivät osaa ottaa niitä käyttöön. Koulupäivää voidaan lyhentää, välitunteja viettää omassa rauhassa luokassa, apuvälineitä käyttööön aistien kannalta, tarvittaessa avustaja, hupun salliminen pitää luokassa, valaistuksen himmentäminen jne.
Vierailija kirjoitti:
Tälläkin palstalla huomaa, että osa yrittää verhota vanhemmuuden puutteen nepsyn taakse. Kyllä ne tytöt ja esim. se teinityttö oli vaan huonon kasvatuksen tulosta. Ja tyttöjen perheessä syötiin tosi paljon herkkuja, limuja yms. ja sen lisäksi sallittiin mm. toipuvan koiran kovaa käsittelyä. Eli ihan vaan elämänhallinnan puutosta. Nämä hyssyttelijöiden lapset on useimmiten juuri niitä jotka saa tehdä mitä vaan ja pompottaa vanhempia miten sattuu. Pitkä pinna on äidillä ja itsekin toipui leikkauksesta. Silti lapset oli kimpussa ja äiti vaan hyssytti ja antoi kaiken tapahtua. Jotain erikoista siinäkin on, että äiti on yh ja lapsia kuitenkin tuollainen määrä tehty. Olisi ehkä kannattanut hieman himmata sitä määrä jos diagnoosia pukkaa joka lapsella. Teinitytöt käytös oli kamalaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Se olisi tarvinnut sääntöjä ja tiukkaa kuria. Vaadittu tekeen jotain eikä vaan makaan ja syömään kilo tolkulla karkkia. Ja tietty äit
Vanhemmuuden puutetta näin korkeintaan siinä yhdessä perheessä siinä, että äidillä ei ollut tarvittavia työkaluja kuten itse mainitsikin ja ehkä passasi liikaa lastaan. Muissa perheissä ei näkynyt vanhemmuuden puutetta. Näkyi hyvin, että osasivat kasvattaa nepsypiirteistä lasta, oli päivästruktuuri esillä, rajat ja rakkaus.
Toisaalta, joutuuhan normilapsetkin sietämään jonkinlaista kuormittumista, ahdistusta ja epämukavuutta koko ajan. Se on sitä kasvamista. Aikuiset antavat työkalut niistä selviämiseen esim. aikatauluttamisen ja eväät itsekuriin. Toki itseohjautuvuuden ihanne on kasvanut viime vuosina.
Siis missä se nepsyn ja normaalin raja oikeastaan kulkee?
Et nähnyt namipusseja, lettuja, pakkomielteistä sokerin ja jäätelön kinuamista? Pullaa ja limppareita? Minä näin. Ja älylaitteita, loputtomasti älylaitteiden pakkomielteistä rassaamista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010354222.html