Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?
Harvemmin on kenenkään kanssa mitään aidosti yhteistä. Helpommalla pääsee, kun ei mene henkilökohtaisuuksiin työpaikalla. Olenko outo?
Kommentit (137)
Meillä oli töissä aina hauskaa ja porukka hyvä, mutta emme koskaan varsinaisesti ystävystyneet.
Vapaa-ajan viettomme oli kaikilla ihan erilaista, joten ei olisi siltä osin ystävyys onnistunut.
Kyllä. Elinikäisiä ystävyyssuhteita olen saanut työkavereista, naapureista ja harrastepiireistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut osan parhaimmista ystävistäni töistä. Myös mieheni löysin työpaikalta. Eli siis kannattaa.
Sama. Ja lisäksi olen saanut ystäviä paitsi omasta työpaikasta myös yhteistyökumppaneista.
Minulla on ollut monia työpaikkoja ja paljon työkavereita. Yhden työkaverin kanssa olen ystävystynyt töissä niin, että nyt vielä monien vuosien ja uusien työpaikkojen myötä olemme edelleen tekemisissä. Eli kyllä joskus saattaa ystävystyä työkaverin kanssa ihan aidosti.
Haluaisin ystävystyä, mutta vaatimukset ovat niin kovat, etten ehdi töissä jutella mitään ylimääräistä enkä jaksa työajan lisäksi tehdä mitään ylimääräistä.
Työnantaja järjestää yhtä sun toista, jotta voi näennäisesti näyttää, että työntekijöistä pidetään huolta.
Sillä rahalla voisi palkata henkilökuntaa, mutta tietenkään. Sitten ihmetellään kun vaihtuvuus on kova.
En halua ystäviä ollenkaan. Vapaalla puhun vain mieheni kanssa ja siinäkin on yli sosiaalisten tarpeitteni.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki känniviestejä työystäville laittamaan!
Älkää minulle ainakaan laitatko, kiitos vain.
Enpä ole kaivannut ketään näin viikonloppuna ja huomenna taas katselemaan niitä samoja naamoja.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole kaivannut ketään näin viikonloppuna ja huomenna taas katselemaan niitä samoja naamoja.
Ajatuskin alkaa jo ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole kaivannut ketään näin viikonloppuna ja huomenna taas katselemaan niitä samoja naamoja.
Ajatuskin alkaa jo ahdistaa.
Juu sinne ekstroverttien sekaan taas kuuntelemaan kauheeta metelöintiä.
Ihanaa päästä taas kahvittelemaan työystävien kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Anna kun arvaan. Ne kommentoijat täällä, joiden mielestä ystävystyminen työkaverin kanssa on tiukasti kiellettyä ovat keski-ikäisiä täti-ihmisiä, jotka itse kiusaavat muita ja juoruilevat näistä masentuneina ja vihaisina työpaikallaan? Sen takia ajatus ystävystymisestä on kielletty, koska he katsovat alas työkavereitaan, tai, vaikka jollain tasolla haluaisivatkin ystävystyä, pelkäävät avautumista ja haavoittuvaisuutta, koska he itse kiusaajina iskevät juuri noihin herkkiin kohtiin muissa.
No minä olen 31 enkä halua kummemmin ystävystyä työkavereiden kanssa. Toki jos joku tosi hyvä tyyppi tulisi vastaan voisin harkita, mutta mieluummin ei. Työkaverit on työkavereita ja ystävät on erikseen. Haluan pitää oman elämäni erillään työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli töissä aina hauskaa ja porukka hyvä, mutta emme koskaan varsinaisesti ystävystyneet.
Vapaa-ajan viettomme oli kaikilla ihan erilaista, joten ei olisi siltä osin ystävyys onnistunut.
Sama täällä! Jos vietettäisiin aikaa myös vapaalla luulen ettei töihin meneminen ja niiden ihmisten näkeminen olisi enää aidosti mukavaa vaan alkaisi kyllästyttää lopulta. Miksi lähteä sörkkimään jotain mikä toimii jo valmiiksi?
Nyt kaikki känniviestejä työystäville laittamaan!