Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha itkeä yksinäisyyttä, jos on niin älytön ajatusmaailma, että työkaverin kanssa ei voisi ystävystyä. Kenen kanssa sitten on ok ystävystyä? Ei tietenkään kenenkään, koska eihän aikuisena voi löytää kavereita suomalaisen tavan mukaan. Miten kerta kaikkisen typerää!

Eihän tässä kukaan itkekkään yksinäisyyttä. Päinvastoin ihmisillä yleensä on aivan tarpeeksi ystäviä ja perhettä muutenkin  ,joten aikaa ei riitä randomeille työkavereille . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Aika jäykäksi menee, jos pitää koko ajan varoa, ettei vahingossakaan sano mitään omasta perheestään, mieltymyksistään, harrastuksistaan jne. jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Sinä olet se työpaikan kuiva tylsimys, joka ei kerro itsestään mitään henkilökohtaista ja jauhaa vain työasioita? No ei sinuun kukaan varmaan enempää haluakaan tutustua.

Pystyn keskustelemaan hyvin mistä tahansa muusta  aiheesta kenen tahansa kanssa , mutta työpaikalla en jaa mitään henkilökohtaisia asioitani. Ne ei kuulu työtovereille. Töissä on ihan ok henki ja mukava työilmapiiri, mutta kyllä jokaisella on ne ystävät ja harrastukset muualla kuin työhön liittyen. Aika sivistymättömiä ja vuorovaikutustaidottomia pitää porukan olla, mikäli ei osaa puhua kuin henkilökohtaisista asioistaan 

Ei liity sivistymättömyyteen mitenkään. Kukin tavallaan, sinä olet siellä työyhteisön reunamilla, tyyppi jonka kanssa ei synny sen syvempää työflowta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha itkeä yksinäisyyttä, jos on niin älytön ajatusmaailma, että työkaverin kanssa ei voisi ystävystyä. Kenen kanssa sitten on ok ystävystyä? Ei tietenkään kenenkään, koska eihän aikuisena voi löytää kavereita suomalaisen tavan mukaan. Miten kerta kaikkisen typerää!

Eihän tässä kukaan itkekkään yksinäisyyttä. Päinvastoin ihmisillä yleensä on aivan tarpeeksi ystäviä ja perhettä muutenkin  ,joten aikaa ei riitä randomeille työkavereille . 

Ei siltä vaikuta, kun tätäkin palstaa lukee. Hyvin moni tavallaan jopa ylpeilee sillä, että kukaan ei koskaan soita jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Ystävyys ei estä asiallisuutta. 

Kyllä se sitä häiritsee.

Ei tietenkään. Hölmö kysymys. Mitä kauempana pysyt muista ihmisitä, sen onnellisenpi olet. Sillä suurin etäisyys ei ole välimatka vaan ymmärtämättömyys. Pätee kaikkiin ihmisiin, ei vain työihmisiin. Eläimet ovat sitten asia erikseen.

Kuten luomiskertomuksessakin todetaan: "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi." Ymmärtäminen on siten kaiken pahan alku ja juuri. Aatamikin olisi elellyt tyytyväisenä paratiisissa, jos olisi vain tyytynyt eläimiin. Sillä ei ihmistä kukaan voi ymmärtää, etenkään naista. Näin ollen, on Jumalankin pakko olla nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Mun mielestä taas työpaikalla on ihan hyvä vähän jäykistellä ja olla tuomatta henkilökohtaisia ongelmiaan toisten riepotteltavaksi. En jaksa yhtään sitä "mulla on v*ttu nyt huono päivä, kun pertti jätti jääkaapin oven yöksi auki!"-meininkiä.

Surullista, että sinulla ei elämässäsi tapahdu mitään hyvää, vaan henkilökohtaiset asiat ovat sinulle aina ongelmien vatvomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Ystävyys ei estä asiallisuutta. 

Kyllä se sitä häiritsee.

Ei millään tasolla, kun ihmisellä on normaalin aikuisen ihmisen tilannetaju ja tunnetaidot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan turha itkeä yksinäisyyttä, jos on niin älytön ajatusmaailma, että työkaverin kanssa ei voisi ystävystyä. Kenen kanssa sitten on ok ystävystyä? Ei tietenkään kenenkään, koska eihän aikuisena voi löytää kavereita suomalaisen tavan mukaan. Miten kerta kaikkisen typerää!

Eihän tässä kukaan itkekkään yksinäisyyttä. Päinvastoin ihmisillä yleensä on aivan tarpeeksi ystäviä ja perhettä muutenkin  ,joten aikaa ei riitä randomeille työkavereille . 

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu jostain ihme syystä ajatus, että aikuisena ei voisi löytää ystäviä ja tämä työkaveri-asenne taitaa heijastella juuri sitä. Ehkä juuri sinä et ole yksinäinen, moni muu on. 

Mulla on varmaan ollut todella hyvä tuuri saada kivoja työkavereita, kun useammasta työpaikasta on jäänyt hyviä, pitkäaikaisia ystävyys- ja kaveruussuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Aika jäykäksi menee, jos pitää koko ajan varoa, ettei vahingossakaan sano mitään omasta perheestään, mieltymyksistään, harrastuksistaan jne. jne. 

Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa kenellekään  jos sinulla  on vaikeuksia olla hölöttämättä omia asioita kaikille?  Minä ainakin voi keskustella asioista yleisellä tasolla tarvitsematta vetää mukaan henkilökohtaisia mieltymyksiäni ,perhettäni tai harrastuksiani.

No jos mä vietän työkavereiden kanssa arkena aikaa enemmän kuin oman perheeni kanssa, väkisinkin siinä jutut menee muulle kuin pelkälle pintatasolle. Varsinkin pienessä työyhteisössä, jossa tehdään tiivisti yhteistyötä. Ei meistä kukaan ole robotti, joka voi pitää kaiken yksityisen piilossa joka ikinen päivä vuosien ajan. Enkä keksi yhtään syytä, miksi niin edes pitäisi tehdä. Ei se, että tunnemme toisemme syvemmin, estä meitä tekemästä töitämme hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Aika jäykäksi menee, jos pitää koko ajan varoa, ettei vahingossakaan sano mitään omasta perheestään, mieltymyksistään, harrastuksistaan jne. jne. 

Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa kenellekään  jos sinulla  on vaikeuksia olla hölöttämättä omia asioita kaikille?  Minä ainakin voi keskustella asioista yleisellä tasolla tarvitsematta vetää mukaan henkilökohtaisia mieltymyksiäni ,perhettäni tai harrastuksiani.

Missä kohtaa tuossa luki, että mistään muusta ei puhuta? 

Minusta ihmiset, jotka peittelee omaa yksityiselämää, ovat jotenkin ressukoita. Ja eivät koskaan niitä työpaikan oikeasti tykättyjä ihmisiä. 

Sinun kannaltasi oikeanlaisten ihmisten kanssa kannattaa ystävystyä. Sillä on vähemmän merkitystä ovatko he työkavereita vaiko eivät.

Ts. ei kenenkään kanssa kannata ystävystyä tai olla ystävystymättä työkaveruuden vuoksi.

Työpaikat täynnä 1d10077eja tai jollain diagnoosilla varustettuja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on varmaan ollut todella hyvä tuuri saada kivoja työkavereita, kun useammasta työpaikasta on jäänyt hyviä, pitkäaikaisia ystävyys- ja kaveruussuhteita. 

Arvaan, että olet itse terveellä tavalla avoin ja mukava tyyppi.Niille käy näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Sinä olet se työpaikan kuiva tylsimys, joka ei kerro itsestään mitään henkilökohtaista ja jauhaa vain työasioita? No ei sinuun kukaan varmaan enempää haluakaan tutustua.

Pystyn keskustelemaan hyvin mistä tahansa muusta  aiheesta kenen tahansa kanssa , mutta työpaikalla en jaa mitään henkilökohtaisia asioitani. Ne ei kuulu työtovereille. Töissä on ihan ok henki ja mukava työilmapiiri, mutta kyllä jokaisella on ne ystävät ja harrastukset muualla kuin työhön liittyen. Aika sivistymättömiä ja vuorovaikutustaidottomia pitää porukan olla, mikäli ei osaa puhua kuin henkilökohtaisista asioistaan 

Määrittele toki "henkilökohtaiset asiat". Etkö koskaan puhu edes harrastuksista tai mielenkiinnon kohteista? Ei nyt tietenkään synkimpiä murheita ja salaisuuksia kannatakaan mennä itkemään työpaikalla, mutta kai nyt edes jotain henkilökohtaista jaat elämästäsi. Mistä sitten puhut työpaikalla, pelkistä työasioista? Itse ainakin sanoit, että pystyt keskustelemaan hyvin muiden kanssa, niin jää vähän ihmetyttämään mistä sitten keskustelet. Heti kun esität mielipiteen yhtään mistä asiasta, olet jo automaattisesti jakanut jotain henkilökohtaista itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Aika jäykäksi menee, jos pitää koko ajan varoa, ettei vahingossakaan sano mitään omasta perheestään, mieltymyksistään, harrastuksistaan jne. jne. 

Eikö sinulla ole mitään muuta sanottavaa kenellekään  jos sinulla  on vaikeuksia olla hölöttämättä omia asioita kaikille?  Minä ainakin voi keskustella asioista yleisellä tasolla tarvitsematta vetää mukaan henkilökohtaisia mieltymyksiäni ,perhettäni tai harrastuksiani.

Pöljä! Totta kai on MUUTAKIN sanottavaa. Mutta aika harva pystyy olemaan 8 tuntia päivässä vuosien ajan sanomatta sanaakaan omasta itsestään ja omasta elämästään. Johan lause "sushi on hyvää" kertoo ihmisestä jotain yksityistä, joka ei liity työhön. Noin esimerkiksi. Normaalista jutustelusta jää aika paljon pois, jos koko ajan pitää pelätä, ettei vahingossa lipsauta jotain henkilökohtaista mielipidettä tai tietoa. Tämä taasen EI tarkoita, etteikö osaisi puhua MYÖS yleisellä tasolla. 

t. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Mun mielestä taas työpaikalla on ihan hyvä vähän jäykistellä ja olla tuomatta henkilökohtaisia ongelmiaan toisten riepotteltavaksi. En jaksa yhtään sitä "mulla on v*ttu nyt huono päivä, kun pertti jätti jääkaapin oven yöksi auki!"-meininkiä.

Surullista, että sinulla ei elämässäsi tapahdu mitään hyvää, vaan henkilökohtaiset asiat ovat sinulle aina ongelmien vatvomista. 

Luetun ymmärtäminen? Edellinen  ei sanonut mitään omista henkilökohtaisista asioistaan- hän totesi ettei jaksa kuunnella töissä sitä kun muut vatkuttaa omista tyhjänpäiväisistä ongelmistaan. Ehkäpä vielä antavat niiden vaikuttaa työntekoonkin.