Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?
10.04.2024 |
Harvemmin on kenenkään kanssa mitään aidosti yhteistä. Helpommalla pääsee, kun ei mene henkilökohtaisuuksiin työpaikalla. Olenko outo?
Kommentit (137)
Ei ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Aina on taka-ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorempana,epävarmana, yritin aina ystävystyä työkavereiden kanssa. En saanut ystäviä, pelkästään tuttuja, joita ei kiinnostanut kuin omat asiat. Nyt, iän tuoman viisauden turvin, en kerro omista asioistani mitään. Teen vain työni ja menen kotiin työvuoron päätyttyä. Työ on minulle vain paikka, jossa käyn palkan vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Painajaista tuollaiset pakohuoneessa pakkoryhmäytymiset.
Only in Finland joku tulee alle 5minuutissa kommentoimaan noin :D
Ei sitä tarvitse erikseen kertoa. Kommentistasi näki sen jo koomisen hyvin.
Minä olen arka introvertti ja haluaisin kertoa omia juttuja, mutta en voi jos on paljon porukkaa.Punastelen heti jos vain kysytäänkin jotain vaikkei ole mitään syytä.
Ongelma vaivaa päivittäin ja harmittelen miksi olen tälläinen,huono itsetunto ainakin on.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen arka introvertti ja haluaisin kertoa omia juttuja, mutta en voi jos on paljon porukkaa.Punastelen heti jos vain kysytäänkin jotain vaikkei ole mitään syytä.
Ongelma vaivaa päivittäin ja harmittelen miksi olen tälläinen,huono itsetunto ainakin on.
No hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä jokainen on omalla työpisteellään ja tauoilla käydään vuorotellen, kun pitää saada tauottaja tilalle siksi aikaa. Saa olla rauhassa. Suuri osa on lyhytaikaisia sijaisia muutenkin.
Mitä ihmettä te teette työksenne, mikäli ette voi olla kahdeksaa tuntia höpöttämättä omista mieltymyksistänne, perheestänne ja tekemisistänne työkavereille? Meillä työaikana on paljon mielenkiintoisempia asioita pohdittavana ja keskusteltavana. Ruoka- ja kahvitauoilla puhutaan toki vapaammin muustakin esim. Ajankohtaisista asioista ,paikkakunnan uutisista, pohdiskellaan vaikkapa mustan murskan kierrätystä tai urheilutuliksia tai säätä tai vaikkapa Ukrainan tilannetta tai USAn vaalijärjästelmää. Ketään ei kiinnosta mitä minä pidän sushista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin mukava työyhteisö, ettei tarvitse pelätä sitä, jos sattuu sanomaan jotain henkilökohtaista. Osalle täällä tuntuu olevan lähes traumaattinen kokemus kuulla esim. työkaverin käyvän joogassa.
Miksi ihmeessä haluat kertoa kenellekään työtoverillesi käyväsi joogassa? Luuletko ,että ketään kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Ei yritys voi olettaa, että työntekijän on osallistuva yhtään mihinkään ylimääräiseen "hauskaan" työajan ulkopuolella ilman lisäkorvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ihmiset, jotka peittelee omaa yksityiselämää, ovat jotenkin ressukoita. Ja eivät koskaan niitä työpaikan oikeasti tykättyjä ihmisiä.
Ei se ole yksityiselämän peittelyä ettei tuo sitä esille työpaikalla, jonne se ei kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Ei yritys voi olettaa, että työntekijän on osallistuva yhtään mihinkään ylimääräiseen "hauskaan" työajan ulkopuolella ilman lisäkorvausta.
Unpaid emotional labor
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan pitää rajat työn ja muun välillä. En halua ajatella työpaikkaa vapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Aina on taka-ajatuksia.
Ei pidä paikkaansa. Kaikilla ei pyöri paneminen jatkuvasti mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä töissä olevaa voisin kaveriksi sanoa, muut tuttuja joiden kanssa tulee toimeen.
Great minds discuss ideas.
Average minds discuss events.
Small minds discuss people.
Eipä tähänkään asiaan ole olemassa oikeaa tai väärää. Itse olen sitä mieltä, ettei ihmisen kanssa ainakaan kannata jättää ystävyttämättä sen takia, että hän on työkaveri, jos muuten synkkaa.
Itse päädyin aikoinani niin hyvän tiimin jäseniksi, että ystävystyttiin koko porukka. Tiimi on hajonnut jo vuosia sitten ja moni meistä uusissa työpaikoissa, mutta edelleen pidetään yhteyttä ja nähdään säännöllisesti. Yhdestä työpaikasta löysin taas nykyisen miesystäväni.
Töissä vietetään niin iso osa valveillaoloajasta, että pidän ihan luontevana sieltä löytyä ihmissuhteita.
Ei missään tapauksessa. Ajattele jos sinusta tulee esimies ja joudut sanomaan irti "ystäväsi".
Ei kannata. Et hyödy siitä yhtään mitään- päinvastoin siitä voi tietyissä tilanteissa olla haittaa.
Ihmiset yrittävät vain hyötyä muista. Myös ne työ"ystävät".
Voiko olla suomalaisempaa kommenttia kuin tuo? 🤣 Onneksi kaikki ei ole erakkointrovertteja, vaan moni jopa nauttii hauskanpidosta työajan ulkopuolella. Ei siihen mitään pakkoa liity, koska osallistuminen on vapaaehtoista.
t. toinen vastaavissa ollut