Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?
10.04.2024 |
Harvemmin on kenenkään kanssa mitään aidosti yhteistä. Helpommalla pääsee, kun ei mene henkilökohtaisuuksiin työpaikalla. Olenko outo?
Kommentit (137)
En keksi yhtään syytä, miksi mukavan ja samalla aaltopituudella olevan ihmisen kanssa pitäisi olla ystävyttymättä, jos tuo henkilö sattuu olemaan työkaveri. Outo ajatus, että nimenomaan työpaikka on ehdottomasti kiellettyä ystävystyä, vaikka tapaisi miten samanhenkisen ihmisen, jonka kanssa synkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hauat olla työkavereiden kanssa tekemisissä myös vapaa-ajalla, niin sitten olet niiden kanssa, jotka kaipaavat sitä samaa. Me ollaan kaikki erilaisia ja joillakin ei ole samoja tarpeita kuin juuri sinulla.
Jos joku ei jaa sun kanssa samoja ajatuksia vaikkapa siitä työelämän kaveruudesta, niin voisitko kunnioittaa hänen tapaansa ja keskittyä enemmän siihen omaan elämääsi ja niihin ihmisiin, jotka ovat kanssasi samanlaisia?
Työyhteisöissä vallitsee juurikin tämä oletus, että kaikki eläisivät sen enemmistön tarpeiden mukaan.
Haittaako se nyt sua ihan hirveästi, jos et tiedä kaikkien sun työkavereiden henkilökohtaisia asioita?
Olin sinkkuna kymppimatkoilla töissä. Meitä oli monta nuorta sinkkua ja kävin Turkissa monta krt vuodessa.
Tosi kiva työpaikka, vielä kivempia työkavereita. Olen 3 entisen työkaverin lapsen kummi
Vierailija kirjoitti:
Jos hauat olla työkavereiden kanssa tekemisissä myös vapaa-ajalla, niin sitten olet niiden kanssa, jotka kaipaavat sitä samaa. Me ollaan kaikki erilaisia ja joillakin ei ole samoja tarpeita kuin juuri sinulla.
Jos joku ei jaa sun kanssa samoja ajatuksia vaikkapa siitä työelämän kaveruudesta, niin voisitko kunnioittaa hänen tapaansa ja keskittyä enemmän siihen omaan elämääsi ja niihin ihmisiin, jotka ovat kanssasi samanlaisia?
Työyhteisöissä vallitsee juurikin tämä oletus, että kaikki eläisivät sen enemmistön tarpeiden mukaan.
Haittaako se nyt sua ihan hirveästi, jos et tiedä kaikkien sun työkavereiden henkilökohtaisia asioita?
Miksi luulet, että jonkun mielestä KAIKKIEN työkavereiden kanssa on ystävytyttävä? Eihän nyt puhuta kaikista työkavereista, vaan yksittäisistä työkavereista. Sen nyt jokainen tajuaa sanomattakin, että kaikkien kanssa ei ole mahdollista ystävystä oli kyse sitten työkaverista, naapurista, harrastuskaverista tai vaikka raamattuseurasta.
Kaikista työpaikoista on löytynyt hyviä ystäviä 😊. Olen tosi kiitollinen heistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ongelma enemmän siinä, että ei ole samanhenkisiä tyyppejä töissä, ap?
Olin muinoin vakituisena eräässä firmassa yli kuuden vuoden ajan kunnes tuli YT ja sain paperit kouraan. Tutustuin tuona aikana erääseen henkilöön ja kahvettelimmekin joskus toistemme luona. Kunnes työttömäksi jouduttuani muutuin siltä istumalta hänelle kuin olisin ilmaa. Ei minkään valtakunnan reagointia jos satuin vaikka kaupan pihalla tulemaan vastaan ja vierestä kävelemään, sanoen selkeästi päivää. Korkeintaan tuijotti sanaakaan sanomatta tonnin seteli ilme naamallaan. On meitä moneen junaan ja jotkut jäävät asemalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on niin mukava työyhteisö, ettei tarvitse pelätä sitä, jos sattuu sanomaan jotain henkilökohtaista. Osalle täällä tuntuu olevan lähes traumaattinen kokemus kuulla esim. työkaverin käyvän joogassa.
Kannattaa, jos ystävystyminen tapahtuu luontevasti. Ystäviä ei ole koskaan liikaa.
Ei kannata, jos ystävystyminen tuntuu pakolta tai väkinäiseltä. Ei se edes ole ystävystymistä, jos tilanne on tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä eräs tyyppi on yrittänyt tehdä tuttavuutta ja kutsua vapaalla kahville ym. Mua vain epäilyttää, koska hänestä tulee mieleen yksi ENTINEN kaveri, jonka kanssa tuli ongelmia. Heissä on hyvin paljon samaa. Ulkonäköä myöten. Persoona ja puhumisen tapa. Kiinnostuksen kohteet ja puhetapa. En halua toistaa vanhaa virhettä.
Vierailija kirjoitti:
Olin sinkkuna kymppimatkoilla töissä. Meitä oli monta nuorta sinkkua ja kävin Turkissa monta krt vuodessa.
Tosi kiva työpaikka, vielä kivempia työkavereita. Olen 3 entisen työkaverin lapsen kummi
Suomalaiset sinkut Turkissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Nuorena työporukka ollut huomattavasti vanhempaa eikä samanhenkisiä kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Painajaista tuollaiset pakohuoneessa pakkoryhmäytymiset.
Keskimäärin töissä on mukavampaa ystävien kanssa kuin pelkästään työasioista jauhavien kanssa. Tauotkin tuntuvat tauoilta kun voi aidosti päästää irti työasioista eikä lounaallakin jauheta jotain "keissiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Painajaista tuollaiset pakohuoneessa pakkoryhmäytymiset.
Only in Finland joku tulee alle 5minuutissa kommentoimaan noin :D
Ystävyys syntyy itsestään jos kemiat kohtaat. Ei sillä ole väliä missä tutustuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin töissä firmassa, jossa osana rekryä oli sellainen culture fit-haastattelu. Sen lisäksi firma järjesti meille kivaa työajan ulkopuolella tapahtuvaa tekemistä vähintään kerran kuussa (oli pakohuonepeliä, kokkausta, urheilulajikokeiluja jne) Siellä siis oltiin vähän kuin sellainen kaveriporukka, mikä oli kivaa. Mulle on jäänyt niiltä ajoilta pari ystävää, joihin pidän edelleen yhteyttä. Oli aikamoinen shokki kun muutettiin miehen työn takia ja piti mennä semmoseen paikkaan töihin, jossa ihmiset "on vain töissä", eikä ole työajan ulkopuolella mitään yhteisiä juttuja. On ollut aika ankeaa sopeutua tähän.
Painajaista tuollaiset pakohuoneessa pakkoryhmäytymiset.
Only in Finland joku tulee alle 5minuutissa kommentoimaan noin :D
Kyllä, olen suomalainen.
Yhden kerran ystävystyin yhden miehen kanssa mutta eihän tapaaminen olisi onnistunut työajan ulkopuolella koska kummallakin omat perheet.
Luetun ymmärtäminen? Edellinen ei sanonut mitään omista henkilökohtaisista asioistaan- hän totesi ettei jaksa kuunnella töissä sitä kun muut vatkuttaa omista tyhjänpäiväisistä ongelmistaan. Ehkäpä vielä antavat niiden vaikuttaa työntekoonkin.
Jos ihmiselle tulee henkilökohtaisista asioista mieleen vain ongelmista ruikuttamista, kyllä se kertoo hänenkin jutuistaan aika paljon. Opettele lukemaan myös rivien välistä. Auttaa monessa asiassa.