Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juuri koskaan lähenny työkavereiden kanssa sitä ammatillista työkaveruutta enempää, koska en halua juoruta työkavereista. 

Meillä töissä, sen kerran kun sattuu samaan aikaan työkavereiden kanssa vaikka lounaalle, on aivaan jäätävä paskan puhuminen valloillaan.

Jos olisi joku kiva tyyppi, joka osaa puhua muustakin, kun työkavereista pahaa, niin sitten voisin lähentyä enemmän. Mä en vaan kestä missään muodossa kiusaamista ja se, että pääsisi porukoihin, vaatisi sen, että lähtisi mukaan niihin juttuihin. Ei kiitos. 

 

En tiedä millaista työtä teet, mutta en ole koskaan todistanut työporukkaa, joka puhuisi työkavereistaan pahaa näiden selkien takana. Olen aina olettanut, että tämä on tavallista aikuisten maailmassa...

Olen ollut nuorena harjoittelijana teollisuudessa töissä. Itse olin  kokoajan tietyssä tehtävässä ja kaksi muuta vaihtui vuorolistojen mukaan. Kaikkiaan näitä hommia teki kuusi muuta työntekijää ja ruoka -ja kahvitauoilla  nämä vakkarit käsitteli sillä hetkellä poissa olevien intiimeimmätkin asiat ja haukkuivat toisiaan selän takana. Oli kamalaa pysytellä puolueettomana niin ettei joudu sekaantumaan mihinkään dtaamaan.

Ihan turha itkeä yksinäisyyttä, jos on niin älytön ajatusmaailma, että työkaverin kanssa ei voisi ystävystyä. Kenen kanssa sitten on ok ystävystyä? Ei tietenkään kenenkään, koska eihän aikuisena voi löytää kavereita suomalaisen tavan mukaan. Miten kerta kaikkisen typerää!

Kyllä aikuisena läheisimmiksi ystäviksi pääsee juuri työkaverien kanssa, joiden kanssa on tekemisissä 5 päivää viikossa. Yhtä tiivistä ystävyyttä on vaikea muuten lapsiperhearjessa luoda.

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Onko sinulla perustetta, miksi ei? Kun tuntee toisen hyvin, yhteistyö töissäkin pelaa sujuvammin.

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Sinä olet se työpaikan kuiva tylsimys, joka ei kerro itsestään mitään henkilökohtaista ja jauhaa vain työasioita? No ei sinuun kukaan varmaan enempää haluakaan tutustua.

Kenenkään kanssa ei kannata ystävystyä, puhumattakaan että erehtyisi johonkin parisuhteeseen.

Minä ainakin viihdyn töissä just sen takia, että siellä on niitä kivoja tyyppejä, jotka kiinnostuneita samoista asioista kerran samassa työpaikassa ollaan. Olen kai niitä harvinaisia onnekkaita, jotka viihtyvät työssään? Ja jos työpaikka täynnä ikäviä tyyppejä, vaihdan työpaikkaa. Näin ei kyllä tosin ole käynyt 20 vuoteen. Johtuukohan siitä, että itse olen kiva tyyppi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Onko sinulla perustetta, miksi ei? Kun tuntee toisen hyvin, yhteistyö töissäkin pelaa sujuvammin.

Koska syntyy helposti kaikenlaisia kuppikuntia ,jotka vaikeuttavat asioiden eteenpäin vientiä. Myös eturistiriitoja voi syntyä. Tasapuolisuus kärsii. Monet kuvittelevat myös voivansa hyödyntää ystävyyttä . Muutamia seikkoja mainitakseni. 

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Onko sinulla perustetta, miksi ei? Kun tuntee toisen hyvin, yhteistyö töissäkin pelaa sujuvammin.

Koska syntyy helposti kaikenlaisia kuppikuntia ,jotka vaikeuttavat asioiden eteenpäin vientiä. Myös eturistiriitoja voi syntyä. Tasapuolisuus kärsii. Monet kuvittelevat myös voivansa hyödyntää ystävyyttä . Muutamia seikkoja mainitakseni. 

Ei kypsillä, tasapainoisilla aikuisilla, joilla tunneälyä, käy noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Onko sinulla perustetta, miksi ei? Kun tuntee toisen hyvin, yhteistyö töissäkin pelaa sujuvammin.

Koska syntyy helposti kaikenlaisia kuppikuntia ,jotka vaikeuttavat asioiden eteenpäin vientiä. Myös eturistiriitoja voi syntyä. Tasapuolisuus kärsii. Monet kuvittelevat myös voivansa hyödyntää ystävyyttä . Muutamia seikkoja mainitakseni. 

No se ei ole liity ystävystymiseen, jos sinä et osaa käyttäytyä kuin aikuinen ihminen. 

Ap:n aloitusteksissä puhutaan eri asiasta kuin otsikossa. Työkavereiden kanssa kannattaa ystävystyä. Mutta aina se ei ole mahdollista, koska kaikkien kanssa ei ole tarpeeksi yhteistä. Et sinä missään tilanteessa voi väkisin ystävystyä. 

Olisi kyllä äärettömän raskasta olla esim. 25 vuotta 40h/viikko ihmisten kanssa, joille ei pysty puhumaan mitään henkilökohtaista. Loppuu aika äkkiä puheenaiheet jo ensimmäisen viikon aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtä ja huvia ei kannata sekoittaa. Eli ystävät kannattaa etsiä muualta kuin työympyröistä.

Sinä olet se työpaikan kuiva tylsimys, joka ei kerro itsestään mitään henkilökohtaista ja jauhaa vain työasioita? No ei sinuun kukaan varmaan enempää haluakaan tutustua.

Pystyn keskustelemaan hyvin mistä tahansa muusta  aiheesta kenen tahansa kanssa , mutta työpaikalla en jaa mitään henkilökohtaisia asioitani. Ne ei kuulu työtovereille. Töissä on ihan ok henki ja mukava työilmapiiri, mutta kyllä jokaisella on ne ystävät ja harrastukset muualla kuin työhön liittyen. Aika sivistymättömiä ja vuorovaikutustaidottomia pitää porukan olla, mikäli ei osaa puhua kuin henkilökohtaisista asioistaan 

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Kaikkein läheisin ystäväni on entinen työkavereini, johon tutustuin ollessani 20-vuotiaana ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa. Olimme samassa työpaikka 7 vuotta ja ystävyys jatkuu edelleen nyt 30 vuotta myöhemmin. Eli kyllä kannattaa ystävystyä, jos siltä tuntuu. Riippumatta siitä, onko kyseessä työkaveri vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Miksi luulet, että ystävyys on epäasiallista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Asiallisuus ei ole jäykistelyä.

Ystävyys ei estä asiallisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Erakon tai teinidraamailuun taipuvaisen ei kannata. Normaalille aikuiselle ihmiselle ystävystymisessä ei ole mitään ongelmaa. Päinvastoin. Työnteko on mukavampaa, kun ei tarvitse jäykistellä. 

Mun mielestä taas työpaikalla on ihan hyvä vähän jäykistellä ja olla tuomatta henkilökohtaisia ongelmiaan toisten riepotteltavaksi. En jaksa yhtään sitä "mulla on v*ttu nyt huono päivä, kun pertti jätti jääkaapin oven yöksi auki!"-meininkiä.