Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako työkavereiden kanssa ystävystyä?
10.04.2024 |
Harvemmin on kenenkään kanssa mitään aidosti yhteistä. Helpommalla pääsee, kun ei mene henkilökohtaisuuksiin työpaikalla. Olenko outo?
Kommentit (137)
Onpa outo kysymys. Eikös sitä ystävysty jonkun kanssa, jos tulee olo, että tykkää viettää aikaa toisen kanssa? Ei ystävystymisen tule olla mikään laskelmoitu, vaan orgaaninen ilmiö. Jos työpaikalla tulee vastaan ihminen, joka voisi olla hyvä ystävä, niin sitten vaan ystävystymään myös vapaa-ajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pääsee helpommalla, kun ei tutustu kehenkään, ei tee lapsia, ei käy missään, ei tee mitään, ei elä.
Onko helpolla pääseminen se mitä elämässä eniten kannattaa tavoitella, se onkin toinen kysymys.
Ei ystäviä kasva joka oksalla, ja jos sellainen löytyy, en todellakaan torju häntä vain siksi, että olemme työkavereita.
Fiksumpaa on työpaikalla pitää ystävälliset ammatilliset suhteet eikä sen enempää. Ystävyyssuhteet kuuluu lastentarhan ja koulumaailmaan. Aikuisten kuuluu pystyä pitämään henkilökohtaisuudet omina asioinaan eikä sekoittaa niitä työntekoon.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tulee vain ongelmia ja turhaa draamaa.
Eli kaikki ystävyyssuhteesi ovat siis ongelmallisia ja dramaattisia? Miksi? Johtuuko sinusta?
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin kanssa kannattaa myös rakastua. Työnteosta tulee kertaheitolla todella mukavaa.
Oli kerran kevyt suhde työpaikka esimieheni kanssa. En ollut rakastunut tai mitään sellaista. Mukavaa oli, muutaman kerran pantiin töissä työajalla.
Mä en juuri koskaan lähenny työkavereiden kanssa sitä ammatillista työkaveruutta enempää, koska en halua juoruta työkavereista.
Meillä töissä, sen kerran kun sattuu samaan aikaan työkavereiden kanssa vaikka lounaalle, on aivaan jäätävä paskan puhuminen valloillaan.
Jos olisi joku kiva tyyppi, joka osaa puhua muustakin, kun työkavereista pahaa, niin sitten voisin lähentyä enemmän. Mä en vaan kestä missään muodossa kiusaamista ja se, että pääsisi porukoihin, vaatisi sen, että lähtisi mukaan niihin juttuihin. Ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverin kanssa kannattaa myös rakastua. Työnteosta tulee kertaheitolla todella mukavaa.
Oli kerran kevyt suhde työpaikka esimieheni kanssa. En ollut rakastunut tai mitään sellaista. Mukavaa oli, muutaman kerran pantiin töissä työajalla.
*työpaikalla
Yksiselitteisesti. Ei kannata. Kuppikunnista työpaikalla on vain haittaa. Adioistadi juoruilkaan ja ammatillisuus kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä nyt taas?! Ilman muuta kannattaa ystävystyä, jos siltä tuntuu. Samalla tavalla, kun ystävystytään vaikka opiskelukavereiden kanssa. Monelle aikuiselle työpaikka on keskeisiä paikkoja tavata muita ihmisiä ns luonnollisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en juuri koskaan lähenny työkavereiden kanssa sitä ammatillista työkaveruutta enempää, koska en halua juoruta työkavereista.
Meillä töissä, sen kerran kun sattuu samaan aikaan työkavereiden kanssa vaikka lounaalle, on aivaan jäätävä paskan puhuminen valloillaan.
Jos olisi joku kiva tyyppi, joka osaa puhua muustakin, kun työkavereista pahaa, niin sitten voisin lähentyä enemmän. Mä en vaan kestä missään muodossa kiusaamista ja se, että pääsisi porukoihin, vaatisi sen, että lähtisi mukaan niihin juttuihin. Ei kiitos.
En tiedä millaista työtä teet, mutta en ole koskaan todistanut työporukkaa, joka puhuisi työkavereistaan pahaa näiden selkien takana. Olen aina olettanut, että tämä on tavallista aikuisten maailmassa...
Etelän vetelät,ei niistä saa ystäviä,pää täynnä itteään,eli sontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas?! Ilman muuta kannattaa ystävystyä, jos siltä tuntuu. Samalla tavalla, kun ystävystytään vaikka opiskelukavereiden kanssa. Monelle aikuiselle työpaikka on keskeisiä paikkoja tavata muita ihmisiä ns luonnollisella tavalla.
En usko, että keskimääräinen vastaaja ketjussa edustaa tavallista ihmistä. Tosi hämmentävä ajatus, että ystävystyminen työpaikalla olisi jotenkin suoranaisesti kiellettyä. Joku myös sanoi, että ainoastaan tarhassa ja koulussa voi ystävystyä ja että aikuiselle on lapsellista hankkia uusia ystäviä! Toiset taas puhuvat juoruilusta ja työpaikkakiusaamisesta ikään kuin nämä olisivat hyvinkin tavallisia ilmiöitä. Onpas katkeria ihmiskohtaloita täällä näytillä.
Yleisesti ei kannata, mutta poikkeuksia löytyy. Hyviä kavereita voi kuitenkin löytää mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei enää olisi juuri ollenkaan kavereita, jos olisin päättänyt, etten koskaan ystävysty työkaverien kanssa. Vanhat kaverit kun perheellistyy ja muuttavat eri paikkakunnalle, niin eivät he ole enää kavereita kuin muodollisesti. Kaikki näkeminen on tosi harvinaista. Työkavereita näen paljon enemmän vapaa-ajallakin kuin vanhoja kavereita.
Mun yksi parhaista kavereistani on työpaikalta. Oltiin nuoria ja tämä oli ennen someaikaa. Joskus natsaa. Ole avoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en juuri koskaan lähenny työkavereiden kanssa sitä ammatillista työkaveruutta enempää, koska en halua juoruta työkavereista.
Meillä töissä, sen kerran kun sattuu samaan aikaan työkavereiden kanssa vaikka lounaalle, on aivaan jäätävä paskan puhuminen valloillaan.
Jos olisi joku kiva tyyppi, joka osaa puhua muustakin, kun työkavereista pahaa, niin sitten voisin lähentyä enemmän. Mä en vaan kestä missään muodossa kiusaamista ja se, että pääsisi porukoihin, vaatisi sen, että lähtisi mukaan niihin juttuihin. Ei kiitos.
En tiedä millaista työtä teet, mutta en ole koskaan todistanut työporukkaa, joka puhuisi työkavereistaan pahaa näiden selkien takana. Olen aina olettanut, että tämä on tavallista aikuisten maailmassa...
Pahimmat puhuu paskaa vaikka henkilö olisi paikalla. Itsellä käynyt monesti näin. Onneksi pääsin pois. Se on ihan samallaista yläaste menoa miesten alalla kuin naistenkin.
Onko ap näitä, joiden mielestä päiväkoti-, koulu- ja opiskelukaverien kanssa olisi ollut myös turha ystävystyä, ettei vaan tule turhaa draamaa?
Anna kun arvaan. Ne kommentoijat täällä, joiden mielestä ystävystyminen työkaverin kanssa on tiukasti kiellettyä ovat keski-ikäisiä täti-ihmisiä, jotka itse kiusaavat muita ja juoruilevat näistä masentuneina ja vihaisina työpaikallaan? Sen takia ajatus ystävystymisestä on kielletty, koska he katsovat alas työkavereitaan, tai, vaikka jollain tasolla haluaisivatkin ystävystyä, pelkäävät avautumista ja haavoittuvaisuutta, koska he itse kiusaajina iskevät juuri noihin herkkiin kohtiin muissa.
Joitain aikoja sitten muutin useamman sadan kilometrin päöhän saatuani määräaikaisen työsopparin ja työttömyytteni sai ainakin hetkellisesti päätöksen. , Sai paikasta, josta en entuudestaan tuntenut tai tiennyt ketään.
Työssä ollessa työkaverit olivat ainoat kaverit ja joita oli ja hyvin ottivatkin minut vastaan.
Vahinko vain, että määräaikaisuuteni ei saanut jatkoa. (- Vanhempainvapaalla ollut palasi työhönsä.takaisin)..
Määräaikaisuuteni päätyttyä jäi paitsi työ niin myös työkaverit.
Meneväthän päivät paljossa itsekseenkin mutta kyllä tällaisella pikkupaikkakunnalla eläessä välillä kokee itsensä aika yksinäiseksi.
Mihinkähän sitä seuraavaksi muuttaisi?
Jos vaikuttaa reilulta työyhteisöltä niin miksipä ei, mut jos on meininki perusduunaritasoa en suosittele vaan keskittymään hoitamaan työnsä.