Kunpa edes yksi kiusaajistani ottaisi yhteyttä ja
pyytäisi anteeksi miten kohteli koulussa. Mutta on näköjään turha toive.
Kommentit (31)
Mä lankesin tällaiseen ja jouduin vain uudestaan naurunalaiseksi. Kun lopulta siis sai minut uskomaan valheensa, lämpenin ja lähennyttiin, niin jakoi kaiken yhteydenpitomme, kuvat ja muut kiusaajakavereille. Tämä siis aikuisiällä kolmekymppisenä.
Edellinen siis aiempaan ihastusviestiin vastauksena.
Vierailija kirjoitti:
Mä lankesin tällaiseen ja jouduin vain uudestaan naurunalaiseksi. Kun lopulta siis sai minut uskomaan valheensa, lämpenin ja lähennyttiin, niin jakoi kaiken yhteydenpitomme, kuvat ja muut kiusaajakavereille. Tämä siis aikuisiällä kolmekymppisenä.
Tässä onkin sitten tapaus jossa kiusatusta tuleekin kiusaaja. Siis ylempi, jos aikookin esittää kiusaajalleen tunteiden vastakaikua. Oletteko kiusaajat sitä miettineet kostonhimoissanne että te olette sitten kiusaajia? vain anteeksianto on oikein.
Minä puolestani olen iloinen, että vaihdoin kaupunkia ja sinne jäivät kiusaamiset. Nykyään en siedä minkäänlaista epäkunnioittavaa käytöstä ketään kohtaan. Menneisyyden kiusaajani ovat nykyään reppanoita. Osa narkkeja, osa alkoholisteja rikkinäisine perheineen. Mieluummin otin ne iskut vastaan ala- ja yläasteella kuin nyt.
Kiusaaminen on vuorovaikutussuhde, vinoutunut sellainen, ja ap kaiketi vailla kunnon mollausta, mutta löytyy niitä uusia jos vanhat eivät ennää ole kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Mä lankesin tällaiseen ja jouduin vain uudestaan naurunalaiseksi. Kun lopulta siis sai minut uskomaan valheensa, lämpenin ja lähennyttiin, niin jakoi kaiken yhteydenpitomme, kuvat ja muut kiusaajakavereille. Tämä siis aikuisiällä kolmekymppisenä.
Melko liuskaotsaista toimintaa, jotkut eivät näemmä aikuistu koskaan.
Mitä se anteeksipyyntö hyödyttää? sehän on vaan merkityksetön sana. Kosta niille.
Vierailija kirjoitti:
Yksi kiusaajistani otti yhteyttä myöhemmin ja selitti kiusaamisen syyksi sen että oli ihastunut ja edelleen:D
Olen miettinyt jos feikkaisin kiinnostunutta ja alettaisiin suhteeseen ja jättäisin hänet oikein törkeällä tavalla ja rikkoisin hänen sydämensä tuusan nuuskaksi niin ettei mielessään enää tuntisi iloa ja toivoa sen jälkeen yli kymmeneen vuoteen. Tai olisiko väliä ettei koskaan.
Kosto on suloinen.
Mä voisin tehdä samoin. Veisin rahat, en särkisi sydäntä. Jäisi takaportti auki.
Kiusaajani oli joutunut käymään terapiassa ja sen myötä tajunnut miten huonosti oli minua kohdellut. Terapeutin neuvo oli yrittää pyytää anteeksi. Sanoin että en minä sinua tunne, olet erehtynyt henkilöstä. Myöhemmin kuulin että kiusaajalla menee todella huonosti. Uskon karmaam, mutten kostoon. Vaikka kiusattiin todella pahasti niin en koskaan voisi samanlaista julmuutta kohdistaa toiseen, edes kiusaajaani kohtaan. Mutta en pistä pahaksi jos joku muu sen tekee tai että kiusaajani kärsii muulla tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se anteeksipyyntö hyödyttää? sehän on vaan merkityksetön sana. Kosta niille.
Kostaminen tekee susta vain huonomman. Kiusaamiselle on aina joku syy, kiusaajalla/pahantekijällä on paha olla, normaali ei kiusaa eikä kosta.
Yksi kiusaajistani otti yhteyttä myöhemmin ja selitti kiusaamisen syyksi sen että oli ihastunut ja edelleen:D
Olen miettinyt jos feikkaisin kiinnostunutta ja alettaisiin suhteeseen ja jättäisin hänet oikein törkeällä tavalla ja rikkoisin hänen sydämensä tuusan nuuskaksi niin ettei mielessään enää tuntisi iloa ja toivoa sen jälkeen yli kymmeneen vuoteen. Tai olisiko väliä ettei koskaan.
Kosto on suloinen.