Lue keskustelun säännöt.
Suomalaisten miesten väkivalta naisia kohtaan lisääntynyt
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole lisääntynyt. Sitä on aina ollut, mutta asioista on vaiettu.
Naisille vaarallisia miehiä on aina ollut joukossamme. Nykyään vain naisten hakkaamista ei normalisoida, eikä naisten tarvitse (aina) hävetä, jos heitä on lyöty, kuristettu, raiskattu tms., vaan heillä on nykyään oikeus tehdä ilmoitus, ja saada joskus oikeuttakin itselleen.
Suomalaiset ovat ottaneet oppia Qu'ranista joka sallii miehelle tottelemattomattoman naisen ojentamisen kun luita ei tarpeettomasti murreta. Hyvä, että saadaan oikeita miehiä opettamaan näitä feministin tossun allacolevia vätyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei varmaan vaikuta juurikaan että Suomeen tuodaan ulkkiksia perheineen.
Höpö pöpö. Jännästi lisääntynyt ja lisääntyy samaan aikaan kun sompanssit ym rät ti päät lasketaan suomalaisiksi. Siinäpä se vastaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan vaikuta juurikaan että Suomeen tuodaan ulkkiksia perheineen.
Suurin osa tulijoista on nuoria miehiä, jotka vihaavat vääräuskoisia ja länsimaista kulttuuria. Näiden avulla vasemmistopuolueet suunnittelevat tekevänsä vallankumouksen.
On aika hylätä se vanhentunut oletus, että väkivalta olisi vain miesten ominaisuus. Jo 70-luvulla turvakotiliikkeen perustaja Erin Pizzey havaitsi jotain, mikä oli monelle liikaa: merkittävä osa avunpiiriin tulleista naisista oli vähintään yhtä väkivaltaisia kuin kumppaninsa. Pizzeyn kenttätutkimukset osoittivat, ettei kyse ollut aina vain passiivisista uhreista, vaan usein molemminpuolisesta väkivallan kierteestä, jossa molemmat osapuolet käyttivät kovia otteita.
Tämä niin sanottu sukupuolisymmetria on vahvistettu myöhemmin lukuisissa laajoissa meta-analyyseissä. Esimerkiksi John Archerin (2000) ja Martin Fiebertin (2014) tutkimuskoosteet osoittavat, että parisuhteissa fyysinen aggressio jakautuu määrällisesti yllättävän tasan sukupuolten välillä. Usein kuulee väitettä, että naisten väkivalta olisi vain itsepuolustusta, mutta tutkimukset eivät tätä suoraan tue; naiset aloittavat fyysisen aggression tilastollisesti lähes yhtä usein, ja monesti taustalla on kontrollin tavoittelu tai opittu tapa reagoida konflikteihin.
Väkivallan vakavuutta ei pitäisi arvioida pelkästään ulkoisten merkkien perusteella, sillä se ohittaa itse toiminnan vahingollisuuden ja sen jatkuvan henkisen trauman, jonka aggressiivinen ilmapiiri aiheuttaa. Jos naisten harjoittama väkivalta kuitataan vähäpätöisempänä, tullaan samalla normalisoineeksi käyttäytymistä, joka tuhoaa ihmissuhteita ja perheitä. Väkivallan vähättely on karhunpalvelus kaikille osapuolille myös naisille itselleen, sillä se estää pureutumasta aggressiivisen käytöksen taustatekijöihin.
Jos halutaan oikeasti katkaista väkivallan kierre, on uskallettava katsoa kaikkien osapuolten toimintaa rehellisesti. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Archerin artikkelia Sex Differences in Aggression Between Heterosexual Partners tai Pizzeyn klassikkoa Prone to Violence. Ne avaavat hyvin sitä, miksi väkivallasta pitäisi puhua yleisinhimillisenä ja opittuna ongelmana eikä pelkästään sukupuolikysymyksenä.
Sitä se väestönvaihto ja islamisaatio teettää.