Puheluihin vastaamattomat ystävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä ystävyydestä.  Jollekin riittää,  että 1-2 kuukauden välein puhutaan tunnin puhelu ja muun ajan kumpikin elää omaa elämäänsä. Tärkeintä kuitenkin on puhelu.  Toinen taas tykkää siitä,  että ystävä laittaa jotain viestiä päivittäin.  Pitää tärkeämpänä usein toistuvaa yhteydenpitoa kuin harvoin toistuvaa.  Kuinka monelle kelpaisi kauempana asuva seurustelukumppani  joka kerran kuukaudessa soittaisi yhden pitkän puhelun? Vai olisiko sittenkin mukavampaa,  että viestejä tulisi pitkin päivää? "Huomenta kulta,  nukuitko hyvin?"

 

Minulla on ystäviä, joita näen kerran pari vuodessa. Ystäviä, joiden kanssa käyn katkeamatonta keskustelua Whatsappissa. Ystäviä, joita näen viikottain. Ystäviä, joiden kanssa puhun muutaman kuukauden välein monen tunnin puhelun. Minulla ei ole y

Kyllä minullakin ne soittelijat ovat jääneet. Voi toki olla, että he luulevat sen olevan niin päin, että he loukkaantuneina päättäneet, että nyt hylkäävät minut ja ähäkutti, kuolen yksinäisenä ja unohdettuja, kun hän ei enää soittele.

Siinä heillä on elämän sisältöä, kun muutaman kymmenen vuotta stalkkaavat minun elämää, että kuolenko yksinäisenä vai en

Vierailija kirjoitti:

Työelämä ja harrastukset on ne päällimmäiset, jotka puuttuu. Suurin osa puheluista tulee sukulaisilta, työkavereilta ja vanhoilta ystäviltä, jotka ovat jääneet pois työelämästä eläköitymisen tai alkoholismin takia ja ovat täysin kadottaneet ymmärryksen sekä kunnioituksen muiden rytmiä kohtaan. Itsellä on työpäivät, jotka menee ylitöiksi ja lapset joita voi joutua viemään lääkäriin ilman sen kummpaa varoitusaikaa. Vastaan jos on hyvä hetki, mutta suurin osa päivästä ei ole. 

 

Harmillista, että tuo on elämäsi. Lapset aina kipeinä ja vietävä lääkäriin ja sinä aina monen tunnin ylitöissä joka päivä ja ystävätkin alkoholisoituneita tai ja ennenaikaisella eläkkeellä ja sitten vielä työkaveritkin häiritsee vapaa-ajalla ja kaikki he haluavat jauhaa maratoonipuheluita. Onneksi tänä ei koske kaikkia ihmisiä ja heidän ystäviään, vaan lähinnä sinua.

Sanot, että muilta puuttuu elämä, mutta ei t

Lapset ja ylityöt ovat vain esimerkkejä monesta eri velvollisuuksista, jotka täyttävät suurimman osan hereillä olo ajasta. Eläkeläiset ovat sukulaisia, jotka ovat menneet eläkkeelle ihan iän takia ja suurin osa ystävistä ei ole alkoholisoituneita, mutta suurin osa puheluista tulee alkoholisteilta, koska ovat nousuhumalassa niin innokkaita soittamaan. Harrastuksista on tullut lisää ystäviä ja on useita ihmisiä, joiden kanssa tapaan kasvotusten, enkä todellakaan silloin vastaa puhelimeen. Puheluissa priorisoin kaukana asuvia ystäviä. 

Minä en pidä puheluista. Jotenkin se on hankalaa, ei näe ilmeitä ja pitää keskeyttää kaikki mitä tekee just silloin kun joku soittaa. En pidä ääniviesteistäkään yhtään. Viestit on parhaita. Pikakuulumiset ja sitten sovitaan tapaaminen. Siinä tapaamisessa sitten oikeasti ollaan läsnä.

Minusta lähestyt vain tätä ihmistä väärin. Laita viesti. Jos siihenkään ei vastaa, niin kaveruudesta on paljastunut totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Jep, tuntuu että täällä ränttäävät puhumattomuuden puolesta ne kaikista etuoikeutetuimmat: ihmiset, joilla on lapsia, puoliso, töitä ja terveyttä harrastaa. Siinä kuplassa taantuu moni fiksukin ihminen oman navan tuijottajaksi.



 

Viestittely ei korvaa mitenkään juttelua. Hyvin harva minun perheellisistä ystäväistäni lähtee arkena kahville tai tulee kylään. Eivät he käsitä millaista on elää ilman arjen juttuseuraa.

 

Lapset kasvavat ja jonain päivänä heitä ei tarvitse viedä enää lääkäriin, ei tarvitse mennä kevätjuhliin ja tuntien juoksulenkitkin vähenevät kävelylenkkeihin. Tämä kiireinen lapsiperhearki tulee olemaan yhä harvemman ihmisen todellisuutta. Edes sen muutaman vuoden kun se oikeasti kestää ja sitten ne realiteetit iskee myös heihin. Yksinäisyys tulee lisääntymään ja se tulee koskettamaan myös heitä joilla nyt vaikuttaa olevan niin kiire. Minulla on aikaa katsella ympä

Monella on elämän ihan livenä ja saa esim harrastuksista ystäviä, joita voi tavata livenä. Ei tarvitse roikkua laitteiden ääressä niin paljoa. Toisessa kaupungissa tai maassa asuvan ystävän kanssa voi puhua sen tunnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihaan tekstiviestejä. Minulle on paljon nopeampi ratkaista asiat 5 minuutin puhelussa kuin pitkien tekstiviestien lähettäminen. Jossain vaiheessa aloin jättää huomioimatta tekstiviestejä ihmisiltä, jotka jättivät huomiotta puheluni. Kaikki oudot, jotka eivät osaa kommunikoida lyhyellä puhelulla, suodatettiin luonnollisesti pois elämästäni. Ennen tätä huomasin, että tekstiviestit aiheuttivat paljon viestintähäiriöitä. Ei intonaatiota tai tunteita. Tärkeä osa viestintää puuttuu.

Samat sanat ja se mitä en tosiaan ymmärrä on nämä ääniviestit. Miksi? Voiko joku selittää?  Voit puhua minulle, mutta et halua vastausta heti? Pelkäät, että puhun liikaa ja vastaan liian pitkään? Mutta et sitten pelkää, että se ääniviestivastaus on liian pitkä?

Odotat, että vastaan puhuen, mutta emme voi silti soittaa ja saada vastausta heti toiselta, viesti  pitää

Jos sovitaan jotain tapaamista puhelimitse niin yleensä pitää tarkistaa kalenteri, että voi olla varma asian sopivan. Puhelu loppuu sitten siihen ja varmistus tulee viestillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, miksi sen,  joka ei ehdi, voi tai jaksa just silloin vastata puhelimeen,  pitäisi laittaa soittajalle tekstiviesti ja kysyä,  mitä asiaa.  Miksi soittaja ei voi itse laittaa? Viestin luettuaan pystyy arvioimaan,  miten kiireellisestä asiasta on kyse.  Pitääkö soittaa mahdollisimman pian vai riittääkö,  että soittaa illalla tai huomenna. 

Minusta tuo on suorastaan halveksiva asenne toista kohtaan. Sinä määrittelisit sen toisen puhelun kiireys ja tärkeysarvon ja sitten vastaat tai olet vastaamatta, jos koet sen aikasi arvoiseksi. Puhumme siis ystävistä, emme puhelin myyjistä. Ehkä juuri siksi he eivät laita viestiä mistä on kyse, koska et sinä tietenkään vastaisi ihan vaan jonkun tarpeeseen kuulla muita ihmisiä, puhua heille jne. Ei mene kauaakaan kun ihminen alkaa ymmärtämään miten toimit ja ajattelet ja käsitys siitä, et

Voin työpaikallani sanoa pomolleni, että ystäväni sai syöpädiagnoosin ja haluaa puhua, mutta laivamatkaa en voi sopia puhelimitse työajalla.

Puhelun aikana unohtaa kaiken. Viestistä voi aina tarkistaa mitä puhuttiin ja rauhassa tsekata kalenterin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä APn kanssa. Asun yksin ja nimenomaan pointti olisi JUTELLA jonkun kaverin kanssa. Nykyään tuntuu olevan niin vaikeaa monelle, todella outoa. Mistä voi löytää nelikymppisenä uusia kavereita jotka haluavat jutella? 

Harrastuksista,  vapaaehtoistyötä jne.  Työpaikallakin voi kahvitauolla jutella työkavereiden kanssa.  Tai hanki koira ja alkaa löytyä juttuseuraa lähialueen muista koiranomistajista. Koirapuistossa yleensä koirat touhuaa keskenään ja omistajat seisoo aidan vieressä ja juttelevat toisilleen.  

Tai ryhtyy taksikuskiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä APn kanssa. Asun yksin ja nimenomaan pointti olisi JUTELLA jonkun kaverin kanssa. Nykyään tuntuu olevan niin vaikeaa monelle, todella outoa. Mistä voi löytää nelikymppisenä uusia kavereita jotka haluavat jutella? 

Harrastuksista,  vapaaehtoistyötä jne.  Työpaikallakin voi kahvitauolla jutella työkavereiden kanssa.  Tai hanki koira ja alkaa löytyä juttuseuraa lähialueen muista koiranomistajista. Koirapuistossa yleensä koirat touhuaa keskenään ja omistajat seisoo aidan vieressä ja juttelevat toisilleen.  

Tai ryhtyy taksikuskiksi.

Tai kampaajaksi. Siinäkin saa jutella asiakaiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse se joka ei vastaa. En yksinkertaisesti siedä puhelimessa puhumista. Silti minulla on läheisiä ystäviä ja myös perheeseen hyvät välit, vaikka ei soitella oikeastaan ikinä. Enpä ikinä ajattelisi että joku voi loukkaantua viestistä jos ei ole vastannut puhelimeen. Silloin ei varmaan ystävyyden tyylit sovi yhteen.

Mulla on myös ystäviä joiden kanssa nähdään kerran vuodessa eikä käytännössä viestitelläkään koskaan ja silti ollaan todella hyviä ystäviä kun se kerta nähdään. Ja tämä tyyli sopii meille täydellisesti. Ja joku taas ei sietäisi tätä eli ei silloin ole sopiva kaveri just mulle.

Käytännön kokemus taas on näyttänyt, että nämä tämäntyyppiset ystävyydet muuttuvat, että vähitellen ei tosiaan tiedetä edes onko se toimen töissä tai parisuhteessa. Todennäköisesti jopa naapurisi tietää enemmän ja paremmin mitä sinulle kuuluu ja mi

muuten ihan ok teksti, mutta pilasit sen rasistisilla kommenteilla adhdhenkilöistä. Juttelen parikymppisen adhdlapseni kanssa useita kertoja viikossa pitkähköjä puheluita. Adhdihmiset on ihan samanlaisia kuin muutkin, toiset tykkäävät soitella ja toiset viestitellä. Miten tämä voi olla vielä vuonna 2024 näin vaikea ymmärtää? Onko sinulla itselläsi ymmärryksessä vikaa?

Elän aktiivista elämää.En istu missään puhelin kädessä.Kun kodistani lähden jonnekin,on puhelimeni silloin jo äänetön ja vältämättä ilta kun palaan,edeleen äänetön.En jaksa turista,ilta rauha kuuuu minullekin yksin asuvalle. .Lisäksi en koskaan vastaa viesteihin.

Mitenköhän nämä lumihiutaleet, jotka eivät suostu puhumaan puhelimessa, selviävät sellaisissa töissä, jossa vaan täytyy vastata puhelimeen? 

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän nämä lumihiutaleet, jotka eivät suostu puhumaan puhelimessa, selviävät sellaisissa töissä, jossa vaan täytyy vastata puhelimeen? 

Työaikana tehdään mitä työhön kuuluu siksi, että siitä maksetaan palkkaa. Voi siis olla velvoite vastata puheluihin.

Vapaa-ajalla tehdään mitä itse halutaan. Ei ole velvoitetta vastata puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

"Jostain ihme syystä tänne aaveelle on pesiytynyt aina näitä superkiireisiä, käsittämättömän herkkähipiäisiä ystäviä omaavia kirjoittajia. Sitten jostain ihme syystä, heillä kyllä on aikaa kirjoittaa tänne pitkiäkin vastuksia, mutta tekstien perusteella elämä on non stop juoksua ja puhelinkin soi koko ajaan ja lääkärissä olla kerran päivässä ja lapsetkin ovat vuosikymmeniä tarhassa ja 17 vuotiaillekin on aina oltava kotona tekemässä ruokaa,"

En tiedä tuleeko sulle yllätyksenä se, että siihen puhelimessa puhumiseen vaaditaan KAKSI osapuolta, ja näiden osapuolten aikataulut pitää mennä vieläpä yksiin (!)

Eli se, että minulla olisi juuri nyt aikaa (aikaahan tällä hetkellä siis on, kun voin tänne palstalle kirjoittaa) puhua puhelimeen ei tarkoita sitä, että ystäväni juuri nyt minulle sattuisi soittamaan. Vaan hän soittaisi silloin kun hänellä sattuisi olemaan hyvä hetki. Ja silloin ei taas välttämättä ole min

Oma ystäväni asuu 500km päässä joten sovitaan kyllä ihan soittoaikoja. Ei nähdä kasvotusten edes joka vuosi

Ihmiset tulee luokitella sen mukaan vastaavatko puheluihin tai viesteihin. Mikäli vastaamattomuus kroonistuu, käynnistetään henkilön toiminnan arviointi sekä seuranta, jolloin prioriteettiluokkaa pudotetaan portaittain. Tätä ei kuitenkaan informoida kohdehenkilölle, vaan totetutetaan hiljaisena prioriteettiluokan muutoksena. Vastaamattomuuden jatkuessa N kpl epäonnistuneen yhteydenoton jälkeen henkilö hiljaisesti pudotetaan täydelliseen estotilaan, jolloin yhteydenottoja henkilölle ei enää lähde, eikä henkilön yheydenottoihin reagoida. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tulee luokitella sen mukaan vastaavatko puheluihin tai viesteihin. Mikäli vastaamattomuus kroonistuu, käynnistetään henkilön toiminnan arviointi sekä seuranta, jolloin prioriteettiluokkaa pudotetaan portaittain. Tätä ei kuitenkaan informoida kohdehenkilölle, vaan totetutetaan hiljaisena prioriteettiluokan muutoksena. Vastaamattomuuden jatkuessa N kpl epäonnistuneen yhteydenoton jälkeen henkilö hiljaisesti pudotetaan täydelliseen estotilaan, jolloin yhteydenottoja henkilölle ei enää lähde, eikä henkilön yheydenottoihin reagoida. 

Se on juurikin näin.

No, minä en vastaa puheluihin jos soittaja 

- On negatiivinen ja jauhaa vaan sairauksista, kuolemista ja ikävistä tapahtumista 

- Alkaa jankata elämänohjeita, halusin niitä tai en

- Jättää pitkiä epämukavia hiljaisuuksia puheen väliin, eli ei tajua keskustelun luontevaa rytmiä

- Soittelee usein 

Kunnioittakaa hyvät ihmiset toisen omaa tilaa!

Asiat eivät ole niin yksipuolisia. Minulla on tuttava joka haluaisi jatkuvasti soitella, jaaritella ja juoruilla. Ei kiinnosta sitten pätkääkään ja olen itse aika introvertti. Hän myös syyllistää ja uhriutuu jos toiset eivät kokoajan ole hänen saatavillaan.

Omassa elämässä ja terveydessä sellaisia haasteita, etten jaksa käyttää energiaa tuollaiseen. Hän ei sitä ymmärrä tai ota huomioon. En siis jaksa vastata enää. Hänen mielestään se on loukkaavaa, jos toiset eivät aina ole hänen tavoitettavissa. Muilla on oikeus pitää kiinni rajoistaan ja jaksamisestaan. Ja jos joku ei tykkää puhua puhelimessa sitä voi kunnioittaa.

En vastaa ikinä puhelimeen. En jaksa lätistä turhanpäiväisyyksiä työpäivän jälkeen tuntitolkulla, jossa olen jo lätissyt koko päivän. Sosiaalinen kiintiöni on siis täynnä. Se ei johdu soittajasta, vaan ihan omasta jaksamisestani. 

Mieluummin sovin viestillä tapaamisen ja näen ystäväni ihan livenä. Sitäkin jaksan aika harvoin, onneksi ystävät ovat aika samanlaisia erakkoja, niin ei kukaan pahoita mieltään että kommunikoidaan pääosin viesteillä. 

Mulla myös tuollainen puheluihin ja viesteihin vastaamaton kaveri. Soitellaan ehkä 4 kertaa vuodessa, eli ei pitäisi kohtuuttomasti rasittaa häntä. Jättää vastaamatta, ja soittaa takaisin joskus kuukauden päästä. En katso asiakseni laittaa tekstaria asiastani, kun ei vastaa. Ihmetyttää, missä on vastavuoroisuus..olisi kohteliasta laittaa esim. tekstari, että en nyt ehdi puhumaan, soitellaan myöhemmin tms. Tulee mieleen, että jonkinlaista passiivisaggressiivisuuttahan tuo on.