Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta
07.04.2024 |
Olen lapseton nainen, jonka kaverista tuli viime kesänä itsellinen äiti. Ymmärrettävästi hänen puheensa ovat paljon lapsessa, mutta mulle alkaisi jo riittää WhatsAppilla lähetetyt "PinjaPetteri on taas nukkunut huonosti, vissiin hampaita tulossa" -tyyppiset tilannepäivitykset. Nämä on yleensä höystetty sankarin kuvalla, johon arvatenkin pitäisi reagoida sydämellä tai kommentoimalla kuinka ihana lapsi onkaan, toivotella tsemppejä hampuleiden kanssa tms.
Lapsi on harvinaisen vaativa, ja alkaa huutamaan melkein heti, jos huomaa äitinsä huomion olevan muualla kuin itsessään. En siis oikeastaan pidä tästä lapsesta (tämä ei tarkoita etten tykkäisi kenestäkään lapsesta).
Kaksi kysymystä. 1) miten pitäisi toimia, jotta tämäntyyppiset tilannepäivitykset ja valokuvat vähenisivät? En toki haluaisi tarpeettomasti loukata kaveria, jolle lapsi on pitkäaikaisen haaveen täyttymys. En kuitenkaan rehellisesti ottaen ole tippaakaan kiinnostunut vauvan kuulumisista.
1) Mitä te äiti-ihmiset odotatte, että tällaisiin päivityksiin reagoidaan. Onko ok, olla reagoimatta mitenkään ja kysellä sen sijaan äidin kuulumisia tms.? Vai onko ainoa vaihtoehto teeskennellä kiinnostunutta lapsesta?
Kommentit (613)
Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kuulu someen, ei ole tuollaista ongelmaa. Ja jos ruokapöydässä ruvetaan puhuun PinjaPetterin kakista tai puklauksista niin vastaavasti kerron omistani.;) Toimii.
Ehkä itsellinen äiti kaipaa aikuista seuraa ja haluaa iloita lapsestaan yhdessä toisen aikuisen kanssa, kun ei ole kumppania iloitsemassa? Ehkä hienovaraisesti kannustaisin häntä etsimään äitiystäviä kerhoista tai jostain vauvauinneista? Ja vaihda/keksi itse muita puheenaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.
Valitettavasti osa vanhemmista raportoi lastensa kuulumisia vielä teini-iässäkin.
Kaverillasi ei saa olla muita tärkeitä ihmisiä kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Olen myös miettinyt sitä, miksi naisilta aina odotetaan ihastunutta suhtautumista vauvoihin. Miesten on ok suhtautua välinpitämättömämmin ja siirtää puhe muihin aiheisiin.
Ap
No ei ole ok miehiltä. Pitäisin todella urpona keneltä tahansa tuollaista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on riesana vähän "liian" ystävällinen mieskaveri, jonka kanssa ollaan puhuttu suhteemme laadusta ja todettu että ihan kaverilinjalla ollaan. Joskus lähettää silti sydän-hymiöitä ja lopettaa lauseita hellittelysanoihin. Reaktioni on aina neutraali "ok" tai sivuutan ko.kommentit kokonaan.
Toimisiko sama käytäntö vauvapsykoottiseen tuttavaan?
Se on vähän niin kuin ystävyyden määritelmä, että toisen juttuja kuunnellaan ja hänen elämästään ollaan kiinnostuneita. Jos se ei kiinnosta, sitten varmaankin ystävyys pikku hiljaa hiipuu, niin kuin luonnollista onkin.
Aloittajasta riippuu, onko sydämen painaminen toisinaan liian iso vaiva ystävyyden säilymiseksi. Ehkä onkin, mistäpä me tiedämme.
Lapsi tulee olemaan iso osa hänen elämäänsä. Jos tuollainen ystävä ei kiinnosta, ei liene suuri menetys, jos ystävyys päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.
On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.
Ap
Ei varmasti hän oletakaan sinun tietävän hölkkäsen pöläystä lapsista, tai erityisemmin piittaavan hänen lapsestaan, hän hakee sinulta tukea, jota ystäville yleensä annetaan. Just ne tsempit, että kyllä se siitä, ja kyselyt että miten sinä itse voit, jospa sitten tehdään yhdessä jotain kivaa kun vauvan kanssa vähän helpottaa ja isä voi olla lapsensa kanssa enemmän jne. Ole ystävä. Ole tukena. Osoita myötätuntoa kuten normaali ihminen. Se lapsi ei ole vauva ikuisesti, vauvavuosi on nopeasti ohi.
Vierailija kirjoitti:
No laitan tähän nyt muutamia asioita mitä tuli mieleen:
1. Sun ystävä on nyt äiti. Hänen maailma on mullistunut. Vauvan syntyminen mullistaa aina elämän.
2. Suhtaudu empaattisesti ja ystävällisesti.
3. Kukaan ei pakota puhumaan pelkästään vauvasta. Voit koska rahansa vaihtaa aihetta. Pienten lasten äidin elämä pyörii tällähetkellä sen lapsen ympärillä. Ja hän on siitä itsekin varmasti hämillään eikä edes ymmärrä sitä.
4. Mieti miksi asia triggeröi? Mitä tämä kertoo sinusta, että hänen vauvansa kuulumiset ärsyttää?
5. Mieti millainen ystävä olet ja millainen haluat olla. Vaikka et itse pidä lapsista, niin voisiko ystäväsi lapsi olla poikkeustapaus? Voisitko suhtautua tähän lapseen tärkeänä henkilönä , koska se liittyy sun ystävään?
6. Oletko mustasukkainen?
Mustasukkainen itseelliselle äidille, joka on seuraavat 18 vuotta pallo jalassa? Lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellinen toisen lapsesta ja äitiyden onnesta. Parempi pistää välit poikki ja sinkkuilla rauhassa omassa kuplassaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.
On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.
Ap
Ei varmasti hän oletakaan sinun tietävän hölkkäsen pöläystä lapsista, tai erityisemmin piittaavan hänen lapsestaan, hän hakee sinulta tukea, jota ystäville yleensä annetaan. Just ne tsempit, että kyllä se siitä, ja kyselyt että mi
Isä? Ap:han kertoi ystävänsä olevan itsellinen äiti. Ei tuo kyllä hetkeen helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun vastaukset kuulostaa niin avoimen vihamielisiltä, että jokin tuossa nostaa noin voimakkaita tunteita. Oletko ihan sinut oman lapsettomuutesi kanssa? Miksi ystävän vauva herättää noin voimakkaita negatiivisia tunteita? Sehän on sun ystävän, ei sinun. Sinä saat ihan vapaasti pitää eläimistä enemmän kuin lapsista ja kohdella silti ystävällisesti muiden lapsia.
Vaikea sanoa kun mä en ollut tollanen. Ei mua kiinnosta nuo jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi miettiä voisitko viettää enemmän aikaa jonkun muun kaverin kanssa lähivuosina. Tuo on intensiivistä aikaa kaverille, ja noin isot erot elämäntilanteessa tekee kyllä sen että kaveruus ei ole entisellään. Sitten kun lapsi kasvaa, niin kaveria alkaa taas muutkin asiat kiinnostaa.
Ai hylkäät kaverisi juuri kun hän sinua eniten tarvitsisi, koska vihaat lapsia? Kuvittelet että muutaman vuoden päästä sulle on ovi auki?
Tee palvelus itsellesi ja ennenkaikkea ystävällesi. Anna välien hiipua. Löydätte kumpikin parempaakin seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä avaus ja samaistun AP:hen täysin. Olen kuitenkin raskaana ja otan mielelläni vastaan vinkkejä miten välttyä muuttumasta itse samanlaiseksi.
Ennemminkin sun kannattaisi lähentyä niiden ystäviesi kanssa, joilta sun on mahdollista saada apua, kun lapsi on pieni. Minusta on ollut mukava antaa välillä mun omille äiti-ystäville vapaata ja ottaa tenavat hoitooni:)
N27
Mulla on sama tilanne. Olen alkanut harvemmin reagoimaan niihin kuviin. Välillä kun kertoo vauvastaan, vastaan vain omilla kuulumisillani. Minun on jotenkin niin vaikeaa mitään hymyjä tai sydämiä laittaa kuviin, joissa se vauva on. Tuntuu valehtelulta, kun ei ole mielestäni mitenkään erityisen söpö. Odottelen siis vain, että pahin tilanne menee vuosien saatossa ohi ja ehkä vielä joskus ollaan samoista asioista kiinnostuneita.
Minä laitan sydämiä kavereiden kissakuviin vaikka kiinnostus on nolla. Kyselen myös välillä kissoista. Miksi? Ne ovat kavereilleni tärkeitä.
Paljon mieluummin kuulisin juttua lapsista, mutta heillä on vain kissoja
Alan kertomaan vastaavasti omista kakkaamisista m, ripuleista ja puklaamista. 🤢🤮🤮🤮😵💫
TOIMII AINA!!😂🤣👍🏻👍🏻👍🏻
. 1) miten pitäisi toimia, jotta tämäntyyppiset tilannepäivitykset ja valokuvat vähenisivät? En toki haluaisi tarpeettomasti loukata kaveria, jolle lapsi on pitkäaikaisen haaveen täyttymys. En kuitenkaan rehellisesti ottaen ole tippaakaan kiinnostunut vauvan kuulumisista.
Auta kaveria saamaan elämäänsä jotain muuta sisältöä. Mistä muusta hän puhuisi jos ei ehdi olla muuta elämää?
Jos et pysty auttamaan, johdattele keskustelu muihin aiheisiin, jos et löydä ihan jo lapsen saamisesta mitään sinua kiinnostavaa näkökulmaa, olet aika tylsä ihminen. Yhteiskunnallinen näkökulma, psykologinen näkökulma, lapsen kehitys jne.
1) Mitä te äiti-ihmiset odotatte, että tällaisiin päivityksiin reagoidaan. Onko ok, olla reagoimatta mitenkään ja kysellä sen sijaan äidin kuulumisia tms.? Vai onko ainoa vaihtoehto teeskennellä kiinnostunutta lapsesta?
Miten huonot sosiaaliset taidot on jos tätä pitää kysyä? Tottakai jotenkin reagoidaan aina toisen sanomaan riippumatta aiheesta. Voit kutsua sitä teeskentelyksi, suurin osa kutsuu käytöstavoiksi. :) Tietysti on kiva kysyä myös äidin kuulumisia.
Tuskin kavereitasikaan kaikki juttusi aina aidosti kiinnostavat,.