Lue keskustelun säännöt.
Suojelin lastani mielenvikaiselta isovanhemmalta
07.04.2024 |
Ja nyt kun lapsi on aikuinen, isovanhempi on jotenkin onnistunut vieroittamaan tämän minusta.
Lyhyesti, omat vanhempani olivat monella tavalla kauheita sekä minulle, miehelleni että lapsellemme. Kontrollointia, manipulointia, haukkumista, soittoja työpaikoillemme, vainoamista, lapsen seuraamista koulumatkoilla, perättömiä lasuja jne. Mieheni kanssa yritimme heitä pitää elämässämme, mutta lopulta oli pakko laittaa välit kokonaan poikki, kun omakin mielenterveys alkoi olla koetuksella.
Nyt lapsi on aikuinen ja isäni on jo kuollut. Äitini kuitenkin on jotenkin onnistunut saamaan lapsen puolelleen. Hän mm. on hankkinut lapselle asunnon, auton ja mitä nyt kaikkea. Rahan avulla hän manipuloi nyt lasta ja lapsi syyttää nyt minua ja isäänsä mm. menetetyistä vuosista isovanhemman kanssa. Mikään määrä keskustelua, kirjallisia todisteita isovanhempien teoista jne ei riitä siihen, että hän haluaisi olla tekemisissä meidän kanssamme kuin aivan satunnaisesti. Olen tavallaan jo luovuttanut ja alistunut sille, että rahalla saa ja aikuisella on oikeus tietenkin päättää kenen kanssa on. Mutta tuntuu vaan niin väärältä, että itse on vain halunnut lapselleen hyvän lapsuuden ja mahdollisuuden katkaista sukupolvien myrkyllinen kierre.
En tiedä enää mitä tehdä. Ihan kuin lapsi olisi aivan vieras henkilö, eräänlainen satunnainen tuttu. Mieheni suree omalla tavallaan, mutta ei hänestäkään oikein tukea saa, alistunut hänkin.
Onko kellään mitään lohduttavaa sanottavaa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä valitettavasti lohdutusta löydy. Tulin vaan sanomaan, että tuo on itsellä myös pelkona. Erilaisista syistä emme pidä mitään yhteyttä mieheni vanhempiin ja pelkään että tämä kääntyy joskus meitä vastaan. Päätös on mieheni ja kunnioitan sitä, mutta silti mietityttää. Hänellä on myös varakkaat vanhemmat, paljon varakkaammat kuin me olemme.
Voi kurjuus. Minä en jotenkaan osannut edes ajatella, että (aikuinen) lapsi jonka kanssa aina olemme olleet hyvinkin läheisiä, lähtisi mukaan sellaisen henkilön juttuihin, joka on todella paljon vaikeuttanut perheemme elämää. Se tuntuu jollain tapaa jopa petokselta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sinä katkaiset sen kierteen juurikin sillä, että et manipuloi tai yritä liikaa vaikuttaa lapsesi valintoihin vaikka ne olisivat kuinka vääriä mielestäsi. Sillä voi aina lohduttautua, että hyvin todennäköisesti aika hoitaa tämän ongelman. Mutta ihan kamala ja epäreilu tilanne kyllä äidille ja isällekin tottakai.
Ettekai ite ole tyhmiä ja köyhiä. Kai nyt rahalla saa
Rahaa vastaan ei oikein millään taistella. Nuorilla aikuisilla on tiukkaa ja elämän alkuun pääseminen ei ole helppoa. Siksi varmasti helpot ratkaisut viehättävät ja niitä tarjoava on helppo nähdä hyväntekijänä. Toivottavasti lapsesi kuitenkin jossain vaiheessa vähän kypsyttyään ymmärtää, ettet halunnut hänelle pahaa. Ihmisen aivot ja harkintakyky kypsyvät sinne melkein 30 v asti.
Vierailija kirjoitti:
No sinä katkaiset sen kierteen juurikin sillä, että et manipuloi tai yritä liikaa vaikuttaa lapsesi valintoihin vaikka ne olisivat kuinka vääriä mielestäsi. Sillä voi aina lohduttautua, että hyvin todennäköisesti aika hoitaa tämän ongelman. Mutta ihan kamala ja epäreilu tilanne kyllä äidille ja isällekin tottakai.
Näin minä teenkin ja yritän vain katsoa sivusta vähän ulkopuolisena. Se vaan sattuu niin paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekai ite ole tyhmiä ja köyhiä. Kai nyt rahalla saa
No emme varsinaisesti kumpaakaan. Mutta ei meillä sentään varaa ole asuntoja ostella useita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Rahaa vastaan ei oikein millään taistella. Nuorilla aikuisilla on tiukkaa ja elämän alkuun pääseminen ei ole helppoa. Siksi varmasti helpot ratkaisut viehättävät ja niitä tarjoava on helppo nähdä hyväntekijänä. Toivottavasti lapsesi kuitenkin jossain vaiheessa vähän kypsyttyään ymmärtää, ettet halunnut hänelle pahaa. Ihmisen aivot ja harkintakyky kypsyvät sinne melkein 30 v asti.
Niin, ristiriitaista tässä jotenkin vaan on, että mekin olemme isänsä kanssa kuitenkin auttaneet paljon rahallisestikin. Toki ei mitään omia asuntoja hankittu, mutta säästäneet hänelle ihan kohtuullisen summan pitkin matkaa, auttaneet vuokrassa ja vuokravakuudessa ja sen sellaista. Että tavallaan hänellä on ollut ihan kohtuulliset lähtökohdat taloudellisesti omienkin vanhempien avulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä katkaiset sen kierteen juurikin sillä, että et manipuloi tai yritä liikaa vaikuttaa lapsesi valintoihin vaikka ne olisivat kuinka vääriä mielestäsi. Sillä voi aina lohduttautua, että hyvin todennäköisesti aika hoitaa tämän ongelman. Mutta ihan kamala ja epäreilu tilanne kyllä äidille ja isällekin tottakai.
Näin minä teenkin ja yritän vain katsoa sivusta vähän ulkopuolisena. Se vaan sattuu niin paljon.
Ap
Onkohan sekään oikeasti hyvä? En siis tiedä, mietin vain, että voihan nuori aikuinen kokea jonkinlaista häpeää siitä, että toimii kuten toimii. Ja jos pysyttelet etäisenä, hän etääntyy lisää ja altistuu enemmän kierolle vuorovaikutukselle. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tosiaan kyllä siis tiedä mikä olisi sopiva tasapaino olla läsnä ja samalla olla puuttumatta liikaa.
Saanko arvata, vanhempasi ovat suuria ikäluokkia? Siinä porukassa on harvinaisen paljon itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja tarvetta kontrolloida sairaalloisesti muiden tekemisiä. Pahoittelut aloittaja, että sinulle on tällainen osunut kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saanko arvata, vanhempasi ovat suuria ikäluokkia? Siinä porukassa on harvinaisen paljon itsekkyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja tarvetta kontrolloida sairaalloisesti muiden tekemisiä. Pahoittelut aloittaja, että sinulle on tällainen osunut kohdalle.
Nojoo, isäni oli -49 syntynyt ja äitini on -48. Ap
"Onkohan sekään oikeasti hyvä? En siis tiedä, mietin vain, että voihan nuori aikuinen kokea jonkinlaista häpeää siitä, että toimii kuten toimii. Ja jos pysyttelet etäisenä, hän etääntyy lisää ja altistuu enemmän kierolle vuorovaikutukselle. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tosiaan kyllä siis tiedä mikä olisi sopiva tasapaino olla läsnä ja samalla olla puuttumatta liikaa."
Kuule tätä minä olen pohtinut ihan loputtomiin. Olenko ollut liian salliva ja pyrkinyt kasvattamaan itsenäistä ajattelua? Onko hän siinä kokenut jotain että kaipaisi enemmän huolenpitoa ja ohjausta. Ja saa sitten jotenkin siihen nyt tyydytystä, kun äitini ohjailee häntä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sinä katkaiset sen kierteen juurikin sillä, että et manipuloi tai yritä liikaa vaikuttaa lapsesi valintoihin vaikka ne olisivat kuinka vääriä mielestäsi. Sillä voi aina lohduttautua, että hyvin todennäköisesti aika hoitaa tämän ongelman. Mutta ihan kamala ja epäreilu tilanne kyllä äidille ja isällekin tottakai.
Näin minä teenkin ja yritän vain katsoa sivusta vähän ulkopuolisena. Se vaan sattuu niin paljon.
Ap
Sitä se kierteen katkaisu juuri on. Suurta tuskaa omasta juurettomuudesta ja valmiutta kärsiä se, jotta sen jälkeen omilla lapsilla ja heidän mahdollisilla lapsillaan olisi erilaiset lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyllä valitettavasti lohdutusta löydy. Tulin vaan sanomaan, että tuo on itsellä myös pelkona. Erilaisista syistä emme pidä mitään yhteyttä mieheni vanhempiin ja pelkään että tämä kääntyy joskus meitä vastaan. Päätös on mieheni ja kunnioitan sitä, mutta silti mietityttää. Hänellä on myös varakkaat vanhemmat, paljon varakkaammat kuin me olemme.
Minä olen köyhä kuin kirkonrotta. Ikinä en ole sanonut lapsenlapsen vanhemmista poikkipuolista sanaa. Hän ei hyväksy, että silloin kun hän oli alle 5v, emme pitäneet yhteyttä, Omituista, että muistaa. Kirkonrotta ei voi lahjoa, eikä lasta oikeasti voi lahjoakaan hylkäämään vanhempiaan. Se, että vanhemmat ovat läheisimmät, on sisäänkirjoitettu lapseen ja niin pitää ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lohdutan sillä, että jos äitisi on syntynyt -48, ei hänellä ihan kauheasti ole ns aktiivisia ja hyviä vuosia jäljellä. Ja jos lapsellasi on taipumusta valita "helppo" ratkaisu, ei hän todellakaan ole ryhtymässä omaishoitajaksi tai muutenkaan hoitamaan huonokuntoisen vanhuksen asioita.
Karua mutta näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
"Onkohan sekään oikeasti hyvä? En siis tiedä, mietin vain, että voihan nuori aikuinen kokea jonkinlaista häpeää siitä, että toimii kuten toimii. Ja jos pysyttelet etäisenä, hän etääntyy lisää ja altistuu enemmän kierolle vuorovaikutukselle. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tosiaan kyllä siis tiedä mikä olisi sopiva tasapaino olla läsnä ja samalla olla puuttumatta liikaa."
Kuule tätä minä olen pohtinut ihan loputtomiin. Olenko ollut liian salliva ja pyrkinyt kasvattamaan itsenäistä ajattelua? Onko hän siinä kokenut jotain että kaipaisi enemmän huolenpitoa ja ohjausta. Ja saa sitten jotenkin siihen nyt tyydytystä, kun äitini ohjailee häntä.
Ap
Tämä lienee ikuisuuskierre. Jos olet kontrolloivasta perheestä, annat lapsille (liikaa) vapautta ja he taas kokevat tarvetta tiukemmille rajoille. Ihan normaaleja pohdintoja ja ehkä osin tottakin. Sanotaanhan sitä juuri, että ei halua toistaa omien vanhempien virheitä ja siksi saattaa mennä toiseenkin ääripäähän. Ja tällöin lapselle vaikkapa isovanhempi voi tuntua turvallisemmalta. Nuorena aikuisena itsenäistyessä sitä käy läpi kaikenlaisia keloja ja pohtii suhdettaan omaan perheeseen ja sukuun ihan ilmankin mitään ylisukupolvisia traumoja.
Lohduttaako ajatus siitä, että lapsella näyttää kaikki kuitenkin olevan hyvin?
Minkä tyylisiä juttuja ne isovanhemmat on tehneet jos mitkään todisteet ei asiaan vaikuta?
On se kamalaa olla varakas, mummokin ostaa lapselle asunnon ja auton. Kyllä on lähestymiskielto haettava.
On joutunut selvästi narsistin pauloihin. Eipä kai tuossa muuta voi, kun pysytellä rauhallisena ja yrittää itse pitää normaaleja välejä lapseensa.
Ei kyllä valitettavasti lohdutusta löydy. Tulin vaan sanomaan, että tuo on itsellä myös pelkona. Erilaisista syistä emme pidä mitään yhteyttä mieheni vanhempiin ja pelkään että tämä kääntyy joskus meitä vastaan. Päätös on mieheni ja kunnioitan sitä, mutta silti mietityttää. Hänellä on myös varakkaat vanhemmat, paljon varakkaammat kuin me olemme.