Lue keskustelun säännöt.
Suojelin lastani mielenvikaiselta isovanhemmalta
07.04.2024 |
Ja nyt kun lapsi on aikuinen, isovanhempi on jotenkin onnistunut vieroittamaan tämän minusta.
Lyhyesti, omat vanhempani olivat monella tavalla kauheita sekä minulle, miehelleni että lapsellemme. Kontrollointia, manipulointia, haukkumista, soittoja työpaikoillemme, vainoamista, lapsen seuraamista koulumatkoilla, perättömiä lasuja jne. Mieheni kanssa yritimme heitä pitää elämässämme, mutta lopulta oli pakko laittaa välit kokonaan poikki, kun omakin mielenterveys alkoi olla koetuksella.
Nyt lapsi on aikuinen ja isäni on jo kuollut. Äitini kuitenkin on jotenkin onnistunut saamaan lapsen puolelleen. Hän mm. on hankkinut lapselle asunnon, auton ja mitä nyt kaikkea. Rahan avulla hän manipuloi nyt lasta ja lapsi syyttää nyt minua ja isäänsä mm. menetetyistä vuosista isovanhemman kanssa. Mikään määrä keskustelua, kirjallisia todisteita isovanhempien teoista jne ei riitä siihen, että hän haluaisi olla tekemisissä meidän kanssamme kuin aivan satunnaisesti. Olen tavallaan jo luovuttanut ja alistunut sille, että rahalla saa ja aikuisella on oikeus tietenkin päättää kenen kanssa on. Mutta tuntuu vaan niin väärältä, että itse on vain halunnut lapselleen hyvän lapsuuden ja mahdollisuuden katkaista sukupolvien myrkyllinen kierre.
En tiedä enää mitä tehdä. Ihan kuin lapsi olisi aivan vieras henkilö, eräänlainen satunnainen tuttu. Mieheni suree omalla tavallaan, mutta ei hänestäkään oikein tukea saa, alistunut hänkin.
Onko kellään mitään lohduttavaa sanottavaa?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
On se kamalaa olla varakas, mummokin ostaa lapselle asunnon ja auton. Kyllä on lähestymiskielto haettava.
No lähestymiskiellon keksit sinä, en minä. Vaikka aikanaan sillekin olisi mahdollisesti perusteet olleet.
Ja sinustakin on normaalia, että isovanhempi hankkii kalliita asioita ja samaan aikaan nuori aikuinen lapsi jättää aika lailla nollaan kaike yhteydenpidon lapsuudenperheeseensä? Tervettä ja näin?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkä tyylisiä juttuja ne isovanhemmat on tehneet jos mitkään todisteet ei asiaan vaikuta?
No sanotaan nyt vaikkapa, että esimerkiksi heistä on tehty rikosilmoitus kymmenistä perättömistä lasuista.
En ala liikaa eritellä tässä, jos nyt joku tuttu linjoilla sattuu olemaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
On joutunut selvästi narsistin pauloihin. Eipä kai tuossa muuta voi, kun pysytellä rauhallisena ja yrittää itse pitää normaaleja välejä lapseensa.
No tämäpä juuri, mutta vaikeaa on pitää normaaleja välejä, kun lapsi ei selvästi itse halua yhteyttä pitää ja omakin jaksaminen edes satunnaisesti soitella ja viestitellä on vähän niin ja näin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lohdutan sillä, että jos äitisi on syntynyt -48, ei hänellä ihan kauheasti ole ns aktiivisia ja hyviä vuosia jäljellä. Ja jos lapsellasi on taipumusta valita "helppo" ratkaisu, ei hän todellakaan ole ryhtymässä omaishoitajaksi tai muutenkaan hoitamaan huonokuntoisen vanhuksen asioita.
Karua mutta näin se menee.
Tällä minäkin yritän itseäni lohduttaa, niin kurjalta kuin se tuntuukin. Äitini on kyllä varsin hyväkuntoinen, mutta väistämättä tietysti ikä tulee vastaan. Ap
Ei oikeastaan, koska en usko että näin olisi. Ei kukaan aidosti koe elämää hyväksi pelkästään sillä, että on asunto tai auto, jos läheiset ihmissuhteet ovat heikolla tolalla. Jotainhan siinä on syvästi pielessä, jos yhtäkkiä alkaa inhota ja syytellä lapsuudenperhettään.
Ap