Oletteko jotkut oikeasti sitä mieltä, että jos ei ole mieluista työtä, niin mitään ei tarvitse tehdä?

Suomen valtionvelka on kasvanut rajusti kansainvälisen finanssikriisin (2007-2009) jälkeen.

Vuodesta 2009 valtio eli hallitukset toisensa perään ovat tehneet kroonista alijäämää, olipa sitten taantuma tai nousukausi. Alijäämät on katettu reippaalla velanotolla.

Suomi sai elää pitkään nollakorkojen aikaa ja korkoale houkutti osaltaan poliitikkoja ottamaan lainaa.

Korkojuhla päättyi vuoden 2022 alussa, minkä jälkeen korkojen nousu on ollut erittäin voimakasta.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0fc13075-9444-456e-ad92-1df9d9fc7c50

Vuonna 2009 pääministerinä oli Matti Vanhanen. Hänen jälkeensä pääministerinä olivat Mari Kiviniemi, Jyrki Katainen, Alexander Stubb, Juha Sipilä ja vasta sitten Antti Rinne ja Sanna Marin.

https://valtioneuvosto.fi/hallitukset-ja-ministerit

Vuonna 2016 Petteri Orpo oli valtionvarainministeri. Silloin uutisoitiin, että velaksi eläminen jatkuu myös ensi vuonna.

https://yle.fi/a/3-9087896

Kyllähän kaikki ansaitsee laittaa kortensa kekoon. Ei sen tarvitse mieluisinta olla, mutta jotain edes sinnepäin.

Itsehän en tee siivoustöitä enää, enkä mitään missä joutuu asiakaspalveluun. Ei vaan pää kestä ihmisten typeryyttä. Olin pakkaamassa ja pyykkäämässä jonkin aikaa. Olivat mukavan itsenäisiä hommia. Ei vaikeita, että aivot sai narikkaan hyvin ja se olikin tarpeen. :)

Onhan tässä nyt tapahtunut ihan älytön muutos sen suhteen, että miten mukavuudenhaluista porukka on. Vielä 15 vuotta sitten kotikaupungissani ei nähnyt juuri ollenkaan vaikkapa muuttajataustaisia siivoojia tai bussikuskeja. Nyt on varmaan 70% muuttajia noissa töissä. Ihan turhaa on väittää, että joo, kyllä porukalla on ihan yhtä hyvä asenne ja motivaatio kuin aiemminkin työhön kuin työhön.

Ei tämä kokonaisuus selity vain sillä, että työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä.

Minä ainakin olen sitä mieltä. Jos työstä saatava korvaus ei ole vaivan arvoinen niin ei tulisi mieleenkään miettiä asiaa mistään yhteisunnan pystyssäpysymisen perspektiivistä. Sen miettiminen kuuluu jonkun muun työnkuvaan ja hän todennäköisesti saa aika huomattavaa palkkaa.

Porukka tuntuu usein luulevan, että avoimien työpaikkojen määrä on vain se, mitä jossain työkkärin sivulla ilmoitetaan. Väitän, että reilusti yli puolet paikoista on piilotyöpaikkoja. Avoimilla hakemuksilla työllistyy todennäköisesti paremmin kuin niillä, että laitat hakemuksen vain niihin julkisesti ilmoitettuihin paikkoihin.

Jos työ aiheuttaa tekijälle enemmän haittaa kuin hyötyä, esim. terveyden menetyksen tai palkka ei riitä elämiseen ilman tukia niin silloin ei todellakaan kannata ottaa mitä tahansa työtä. Se ei tule yhteiskunnalle yhtään sen halvemmaksi loppupeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä nyt tapahtunut ihan älytön muutos sen suhteen, että miten mukavuudenhaluista porukka on. Vielä 15 vuotta sitten kotikaupungissani ei nähnyt juuri ollenkaan vaikkapa muuttajataustaisia siivoojia tai bussikuskeja. Nyt on varmaan 70% muuttajia noissa töissä. Ihan turhaa on väittää, että joo, kyllä porukalla on ihan yhtä hyvä asenne ja motivaatio kuin aiemminkin työhön kuin työhön.

Ei tämä kokonaisuus selity vain sillä, että työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä.

Voiskohan tähän liittyä se, että noiden ammattien palkalla oli enemmän ostovoimaa silloin 15 vuotta sitten? Tuskin noiden palkka on noussut elämän kustannukset huomioonottaen kovinkaan huomattavasti. Jo ennestään matalan palkkatason työ taitaa nykypäivänä olla vielä matalampi, jolloin kelpaa lähinnä ulkomaalaistaustaisille.

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeiden avulla jaksaa sellaistakin, joka muutoin ahdistaisi liikaa.

 

Joo. Ihminen korjataan ympäristöön sopivaksi, eikä toisin päin.

Miten määritellään mieluinen? Siitähän se riippuu.

En ole. Mikä tahansa työpaikka on mahdollisuus hankkia kokemusta ja kehittää itseään.

Toyotomi Hideyoshi aloitti sandaalien kantajana ja eteni Japanin hallitsijaksi. Ei olisi edennyt jos olisi ollut nirso.

Totta kai ihmisen pitää pyrkiä siihen mihin voi ja haluaa. Muuten on toisten ohjailtavana ja elämä surkeaa.

Kaikki tämmöiset masennus- ja ahdistustyypin eläkeläiset pitäisi laittaa ihan pakolla takaisin töihin tai työkokeiluihin. (Skitsofrenia ja vaikeat kaksisuuntaisen oirekuvat eri juttu.)

Lähes kaikkiin töihin pitää perehdyttää, erityisesti työkokeiluissa. Kuka jaksaa päivästä toiseen perehdyttää ihmisiä, joilla voi olla ties mitä oireita ja joista ei sitten välttämättä missään vaiheessa ole kunnolla työkavereiksi?

 

Kun niitä työntekijöitä on lähes joka alalla jo nyt liian vähän, pitää olla entistä perustellumpaa sitoa yhden tai useamman työtunteja toisten perehdyttämiseen. Moni sairaanhoitaja esimerkiksi lopettaa työssä juuri siksi että joutuvat jatkuvasti kouluttamaan.

Eläkeasiat olisi jo aikoja sitten pitänyt hoitaa aivan toisella tavalla. En syytä välttämättä nykyisiä eläkeläisiä, mutta syytä kyllä poliitikkoja jotka lepäsivät laakereillaan kun eläkejärjestelmään olisi pitänyt tehdä suuria muutoksia. Ne olisi pitänyt aloittaa jo 80-luvulla, kun oli selvää millainen väestörakenne Suomeen on todennäköisesti tulossa.

 

Tämä kaikki on valitettavaa ja pitkälti syynä nykyiseen ahdinkoomme, muttei missään tapauksessa tarpeeksi hyvä syy ottaa nyt töihin osatyöllistettäviä eläkeläisiä syömään niitä vähäisiä resursseja, joita työpaikoilla on. 

Vierailija kirjoitti:

Mielialalääkkeiden avulla jaksaa sellaistakin, joka muutoin ahdistaisi liikaa.

 

Mielialalääkkeet tuhoaa vähänkin terveyden ja suurella osalla estää masennuksen paranemisen. Suurin osa eläkkeelle mt-syistä jäävistä on lääkeputkessa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tässä nyt tapahtunut ihan älytön muutos sen suhteen, että miten mukavuudenhaluista porukka on. Vielä 15 vuotta sitten kotikaupungissani ei nähnyt juuri ollenkaan vaikkapa muuttajataustaisia siivoojia tai bussikuskeja. Nyt on varmaan 70% muuttajia noissa töissä. Ihan turhaa on väittää, että joo, kyllä porukalla on ihan yhtä hyvä asenne ja motivaatio kuin aiemminkin työhön kuin työhön.

Ei tämä kokonaisuus selity vain sillä, että työpaikkoja on vähemmän kuin työttömiä.

Jossain niidem mamujenkin pitää olla töissä, muuten haukutaan että loisii meidän rahoilla.

Jos on palkkaus ja työolot kunnossa, niin tekijöitä kyllä löytyy. 

En ole. Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ollut nuoresta saakka. Kovilla olen ollut monessa työpaikassa. Nykyisessä viihdyn ihan hyvin. Minulla on ollut joku vimma onnistua elämässä, joka on ajanut eteenpäin. Myös haaveet ja tavoitteet elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun pitäisi anastaa työpaikka joltain toiselta joka nauttii työpaikasta varmasti enemmän kuin minä. Töitä ei ole kaikille, antakaamme työt heille keille se on mieluisinta. 

Ja antakaamme rahat niille ahkerille, ketkä rahat ansaitsevat.

Olen sitä kieltä, jos olet kouluttautunut johonkin ammattiin ja menetät työpaikkasi, niin ensimmäinen teko ei todellakaan ole ottaa vastaa mitä tahansa työtä vaan keskittyy sopivan työpaikan hakuun. On täysin kohtuutonta vaatia ketään "ojaa kaivamaan", jos oma ala ei ole kitään siihen liittyvää eikä ole mitään kiinnostusta "oja kaivuuseen. Ei takuulla kannata ainakaan aukottoman cv:n takia tuollaiseen ryhtyä, on nimittäin ihan p askapuhetta, että aukot cv:ssä olisi jotenkin älyttömästi haitaksi, enemmän hallaa tekee se "ojan kaivuu".

Vierailija kirjoitti:

Porukka tuntuu usein luulevan, että avoimien työpaikkojen määrä on vain se, mitä jossain työkkärin sivulla ilmoitetaan. Väitän, että reilusti yli puolet paikoista on piilotyöpaikkoja. Avoimilla hakemuksilla työllistyy todennäköisesti paremmin kuin niillä, että laitat hakemuksen vain niihin julkisesti ilmoitettuihin paikkoihin.

Lopeta p*skanjauhanta!