Oletteko jotkut oikeasti sitä mieltä, että jos ei ole mieluista työtä, niin mitään ei tarvitse tehdä?

Puhelinmyyjän työtä ei kenenkään tarvitse ottaa vastoin tahtoaan. Se kuka on toista mieltä joutaa kyllä aina ostamaan heitä ja olemaan heille aina ystävällinen lyömättä luuria korvaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen, että aina on lopulta maksettava mitä tässä elämässä velkaantuu. Jos elän toisten rahoilla, se on velkaantumista. Loisiminen sopii niille, jotka uskoo kaiken loppuvan kuolemaan, että se kuittaa velat, mutta minä uskon että velat seuraavat viimeiselle tuomiolle. Siten ahkeruus kannattaa.

Aivan kaunis ajatus uudenlaisesta näkökulmasta, jollaisesta tällaisena tahallisena "loisena" en ole aiemmin kuullutkaan. Koen ymmärtäväni pointtisi, näin kuoleman jälkeiseen jatkumiseen ja oikeuden tapahtumiseen uskovana. Pidän kirjoittamaasi näkemystä tärkeänä.

En oikeastaan näe rahaa toisten rahoina, vaan pankeilta otettuna velkana, jolla ei itsessään ole arvoa. Sen arvo tulee sen tuotoksena miten ihminen on tämän maailman järjestellyt. Tottakai se laillisesti ryöstetään ihmisiltä veroina, mutta sellaisten ihmissääntöjen mukaan meidän on rangaistuksen uhalla laitet

En edelleen osaa ilmeisesti lainata oikein, mutta mukava jos sait uuden näkökulman asiaan. Se ainoa tavoitteeni onkin: että ihmiset edes hetken pohtisivat kaikilta kannoilta. Minäkään en kannata järjestelmää ja rahakin on kuten sanot, arvotonta ja pankkien huijaus. Se ei silti poista sitä, että on hyvä syödä omaa leipäänsä eikä olla kenellekään vaivaksi vaan auttaa muita jos voi. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Edelliseen viitaten, että on hyvä syödä omaa leipäänsä, niin pidän aivan hyvänä, jos järjestelmää ei halua tukea niin silloin sitä ei pitäisi myöskään hyväksikäyttää. Eli syöt myös omaa leipääsi silloin kun et nosta sosiaalietuutta vaan poimit marjasi ja kalastat kalasi. 

Riippuu syystä. Jos asuu paikkakunnalla jossa mieluista työtä ei ole tarjolla, en koe että on perusteltua. Jos taas nykyinen koulutus ei vastaa avoimena olevien työpaikkojen vaatimuksia ja esimerkiksi asiakaspalvelutyö ei oikeasti sovellu, niin se voi olla lyhyellä aikavälillä ok. Mutta silloinkin pitäisi olla jokin suunnitelma, uudelleenkoulutus tms. 

 

En näe järkeä siinä että ihmisiä pakotetaan tekemään töitä joita eivät oikeasti halua tehdä. Olin opiskeluaikoina kassalla töissä, ja siellä oli niin paljon vakkarityöntekijöitä jotka inhosivat työtään, että onnistuivat pilaamaan työilmapiirin kunnolla. Huono työilmapiiri sairastuttaa myös muut. Töihin meneminen alkaa ahdistaa kun tietää että siellä on joku joka tekee työskentelemisestä helvettiä. 

 

Uskon, että niitä jotka eivät aidosti sovellu mihinkään on kuitenkin häviävän pieni joukko. Politiikan ei tulisi keskittyä heihin, vaan heihin joilla on todellisia esteitä työllistymisessä. Esimerkiksi tällä hetkellä aivan turhaan rankaistaan niitä jotka haluavat kouluttautua uudelleen tai toipua uupumuksesta. Normaali ihminen tahtoo tuntea itsensä hyödylliseksi, kehittää osaamistaan, ylläpitää rutiineja ja kuulua porukkaan. Tukien pitäisi lähteä siitä, että kaikki tahtovat tämän ihmisen työllistyvän alalle, jossa hän voi hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun laki sen sallii niin se on täysin hyväksyttävää. Itse laitan ainakin oman mielenterveyteni tarpeet yhteiskunnan tarpeiden edelle. 

Aika huolestuttavaa, että ihmisen omatunto on yhtä kuin alati muuttuva maallinen Suomen laki. Tällainen ihminen on tyhjä kuori ilman sisäistä olemusta. 

Minusta ihmisellä on oikeus olla opportunisti. Kaiken mahdollisen tekeminen on sallittua ja tekojensa seurausten kanssa eläminen sen jälkeen. Jokainen tekee valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta mieluisia töitä kutsutaan esimerkiksi harrastukseksi ja oikeasti todella harva pääsee ihan leipätyöksi tekemään, sitä itselleen erityisen mielekästä työtä, jota joskus myös kutsumustyöksi sanotaan.

Nythän kaikki haluaa olla jotain sisällöntuottajia tai mediapersoonia tai jotain, eli suomeksi sanottuna halutaan päästä helpolla ja nautiskella.

Ei sisällön tuottaminen someen niin auvoista ole, kuin kuvitellaan. Toisaalta en edes tahtoisi levitellä yksityiselämääni somessa. 

Blogihan voi käsitellä mitä tahansa aihetta ei sen tarvitse olla yksityiselämästäsi, voi olla vaikka valokuvaukseksesta tai sijoittamisesta. Ja menestyneiden blogien luomiseen taas kyllä tarvitaan paljon muutakin kirjoittamistaitoja. Tarvitsee olla perillä SEO:sta, sosiaalisen median markkinoinnista, sähköpostimarkkinoinnista, valokuvauksesta ja kuvienkäsittelystä, projektinhallinnasta, analyyttiset taidot jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun laki sen sallii niin se on täysin hyväksyttävää. Itse laitan ainakin oman mielenterveyteni tarpeet yhteiskunnan tarpeiden edelle. 

Aika huolestuttavaa, että ihmisen omatunto on yhtä kuin alati muuttuva maallinen Suomen laki. Tällainen ihminen on tyhjä kuori ilman sisäistä olemusta. 

Päinvastoin, sisäinen ääni ohjaa pikemminkin kohti merkityksellisempää elämää kuin suostumista työhön, josta ei saa mitään sisältöä elämään, ja olemista itse yhteiskunnan sätkynukkeina. Laki yleensä on se minkä puitteissa yhteiskunta toimii, joten siksi viittaus siihen. 

Yritin tehdä aikani ei mielekästä hommaa. Ei sekään loppupeleissä yhteiskunnalle kannattavaksi tule. Hajotin itseni fyysisesti ja henkinen palautuminen on pitkä. Sitä ennen olin sitä mieltä, että työ kuin työ.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinmyyjän työtä ei kenenkään tarvitse ottaa vastoin tahtoaan. Se kuka on toista mieltä joutaa kyllä aina ostamaan heitä ja olemaan heille aina ystävällinen lyömättä luuria korvaan. 

Eihän sillä työllä edes tienaa mitään, ellei ole tosi hyvä myymään ja kaikista ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnantaja haluaa palkata aina sen Parhaan. Miksi hän palkkaisi jonkun, joka haluaa työn vain siksi että kunhan nyt joku työ on? Motivaatiovaatimukset ovat aivan käsittämättömiä rupusiinkin töihin. Siivouksen pitää olla elämän täyttymys, blokkauksen myös. Hymy ei saa hyytyä vaikka aivosolut hyppäis harakirin korvasta ulos. Myytävä ois niin akuankkaa, kotiliettä kuin viemärin sukituksia dementikoille, vaikka pitäisi itse toimintaa vähintään moraalittomana.

Totta kai motivaatio pitää olla kohdallaan, tai muutoin ei kyllä varmasti pärjää töissä. Itse tein neljä vuotta siivoustyötä ja pääsääntöjään lähinnä vihasin sitä. Silti piiskasin itseni tekemään työni niin hyvin kuin suinkin, vaikka se vıtutti. En saanut negatiivista palautetta juuri koskaan ja se on siivoustyössä harvinaista.

Kyllä noitakin töitä pystyy parhaansa mukaan tekemään, jos vain on henkistä selkärankaa sietää epämukavuusalueella olemista. Suurella osalla ei ole, sen näki siivoustöissäkin. Hommia tehtiin puoliteholla ja annettiin sille vitutukselle valta. Huutiahan siitä tuli.

Eli haaskasit neljä vuotta elämästäsi tekemällä työtä jota vihaat ja itseäsi piiskaamalla jouduit tekemään. Ainoa asia, jonka sait tuosta työstä, oli se, että vältyit tuntemattomien ihmisten negatiiviselta palautteelta. No, kukin tavallaan.

Turhanpäiväinen nirsoilu en eri juttu, kuin että oikeasti joutuisi tekemään työtä johon ei kertakaikkiaan sovellu. Harva tykkää työstään. Mutta pitäisikö vaikkapa eläinsuojeluaktivistin mennä teurastamoon töihin, kun muuta työtä ei ole? Ei mielestäni. On inhimillistä haluta tehdä työtä, johon oma persoona ja elämäntilanne sopii. 

Nythän kaikki haluaa olla jotain sisällöntuottajia tai mediapersoonia tai jotain, eli suomeksi sanottuna halutaan päästä helpolla ja nautiskella.

Joo.

Vierailija kirjoitti:

Nythän kaikki haluaa olla jotain sisällöntuottajia tai mediapersoonia tai jotain, eli suomeksi sanottuna halutaan päästä helpolla ja nautiskella.

Joo.

Useimmat ihmiset eivät ole masokisteja. Silkkaa typeryyttähän se on kärsiä ja tehdä asiat vaikeimman kautta jos vaihtoehtona on päästä helpommalla ja nautiskella. Tosin kyllä ne menestyneet sisällöntuottajat ja mediapersoonatkin joutuvat paljon tekemään menestymisensä eteen, muutenhan kaikki olisivat menestyneitä mediapersoonia.

Vierailija kirjoitti:

Turhanpäiväinen nirsoilu en eri juttu, kuin että oikeasti joutuisi tekemään työtä johon ei kertakaikkiaan sovellu. Harva tykkää työstään. Mutta pitäisikö vaikkapa eläinsuojeluaktivistin mennä teurastamoon töihin, kun muuta työtä ei ole? Ei mielestäni. On inhimillistä haluta tehdä työtä, johon oma persoona ja elämäntilanne sopii. 

 

Harva tykkää työstään? Anteeksi mitä? Missä ihmeen dystopiassa sinä elät? Ei tuollaista ajattelua pidä normalisoida. 

Mun akateemista koulutusta vastaavassa työssäni, jota olen nyt tehnyt jo vähän reilu 20 vuotta, on paljon hyvää ja paljon huonoa.

Mulla henkilökohtaisesti ei olis silti enää yhtään motivaatiota mennä sinne, jos olis vaan joku järjellinen vaihtoehto. Riittäis hyvin, mutta 20v pitää vielä jaksaa. 

Tai enemmän jos nostavat eläkeikää. Mutta koska olen fyysisesti niin monisairas jo nyt, hyvin todennäköisesti kuolen ennen eläkettä joka tapauksessa.

Järjellinen vaihtoehto mulle ei ole jäädä kotiin valittamaan sairauksiani, kipujani ja oireitani. Keskittymään niihin ja itseeni. Se olisi vihoviimeistä.

Ei ole mulle vaihtoehto, vaikka saisin työterveyslääkärini mukaan ihan helposti puolikkaan sairaseläkkeen. En sitä hae. Minä en halua hyytyä itsesääliin kipujeni kanssa enkä elää toisten siivellä. 

Työnteko on tietenkin raskasta, mutta se on myös kuntouttavaa ja aktivoivaa. Vastuunotto itsestään ja myös yhdessä koko maasta/kansasta kuuluu minusta aivan kaikille kynnelle kykeneville täysi-ikäisille.

Kaikki tämmöiset masennus- ja ahdistustyypin eläkeläiset pitäisi laittaa ihan pakolla takaisin töihin tai työkokeiluihin. (Skitsofrenia ja vaikeat kaksisuuntaisen oirekuvat eri juttu.)

Muutenkin on hirveän lyhytnäköistä ajattelua antautua sille, että väsyttää ja ei nappaa. Jokaikisestä tuntuu samalta. Ja se olo ei kotona makaamalla ja työntekoa välttelemällä helpota.

Kyllähän se kaikenlainen vastikkeellinen ja aktivoiva sosiaaliturva on ihmisen oma etu. Lapset ja vanhukset toki erikseen. 

Olen. Ei kiinnosta, onko realistista yhteiskunnan säilymisen kannalta, sillä en henkilökohtaisesti voi perustaa elämänvalintojani sille, sillä muutoin olisin pian pelkkä ihmisraato, mahdollisesti itsemurhan partaalla. Täytyy jokaisen kuitenkin ensin ajatella itseään ja omaa jaksamistaan voidakseen edes olla mitenkään aidosti pidemmän päälle hyödyksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai motivaatio pitää olla kohdallaan, tai muutoin ei kyllä varmasti pärjää töissä. Itse tein neljä vuotta siivoustyötä ja pääsääntöjään lähinnä vihasin sitä. Silti piiskasin itseni tekemään työni niin hyvin kuin suinkin, vaikka se vıtutti. En saanut negatiivista palautetta juuri koskaan ja se on siivoustyössä harvinaista.

Kyllä noitakin töitä pystyy parhaansa mukaan tekemään, jos vain on henkistä selkärankaa sietää epämukavuusalueella olemista. Suurella osalla ei ole, sen näki siivoustöissäkin. Hommia tehtiin puoliteholla ja annettiin sille vitutukselle valta. Huutiahan siitä tuli.

Eli haaskasit neljä vuotta elämästäsi tekemällä työtä jota vihaat ja itseäsi piiskaamalla jouduit tekemään. Ainoa asia, jonka sait tuosta työstä, oli se, että vältyit tuntemattomien ihmisten negatiiviselta palautteelta. No, kukin tavallaan.

En nyt asiaa kyllä noin näe. Sain siinä neljässä vuodessa kuitenkin paremman toimeentulon kuin tuilla elämällä. Lisäksi olen nyt paremmassa työpaikassa ja toimenkuvassa, mutta epäilen, että olisi tämä nykyinen työ jäänyt saamatta, jos olisinkin aiemmin vain päättänyt jäädä kotiin makaamaan ja sen tiimoilta olisi cv:ssä pitkä työtömyysjakso pohjilla.

Ongelma ei ole mieluinen/epämieluinen asetelmassa vaan siinä että työpaikkoja ei ole tarpeeksi. Usein satoja hakijoita samaan paikkaan,jopa siihen epämieluiseen. Jollakin ihmisen pitää elää vaikka ei töissä olisi.Näin ainakin sivistys valtioissa.

Työttömistä on tehty turhaan syntipukkeja; todellinen syy on väestön ikääntyminen ja kasvaneet valtionvelan korot.

Työttömyys ei selitä valtion menojen kasvua. Sen selittävät kuntien valtionosuuksien sekä valtion maksamien työ-, kansan- ja takuueläkkeiden kasvu.

Tarkasteli asiaa miltä kantilta tahansa, julkisen talouden rasitus ei johdu työttömyydestä, vaan niin sanottujen ikäsidonnaisten menojen kasvusta [ts. eläkkeet, terveydenhoito].

Tilannetta vaikeuttaa se, että väestön ikääntyminen on oikeastaan vasta toden teolla alkamassa. Kun vuonna 2014 Suomessa oli jokaista sataa työikäistä kohden noin 25 yli 65-vuotiasta, 2030-luvun alussa heitä on jo lähes 45.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001919111.html