En jaksa tehdä töitä seitsemänkymppiseksi!

Vierailija kirjoitti:

Olen 60 v. Enkä ikinä halua mennä töihin enää. Nyt on kuntoilun, kotoilun ja matkustamisen aika taas. Vuokraan asunnon etelän lämmöstä ja pikku eläke riittää siihen hyvin. Hyvässä kunnossa olen kaikin puolin, työelämähelvettiin minua ei saa. 

Tätä nuoretkin haluaisi. Edes muutaman hyvän vuoden vailla työelämän rasittavuutta tai kelaa niskassa. Sitä että on lupa vain olla.

On kyllä vähän eri jäädä eläkkeelle reilu 60 vuotiaana kuin lähes 70 vuotiaana. Silloin aika monella alkaa jo tulemaan vanhuuden vaivoja. Ei tässä muu auta kuin säästää ja sijoittaa tarpeeksi, jotta voi irtisanoutua töistä ennen varsinaista eläkeikää.

up

Ei kai kukaan jaksa. Kai se on työttömyyttä ja sairaslomaa tai muuta työkyvyttömyyttä, ellei kehon terveys petä. Mutta onhan se ihan selvä, että ihminen ei kestä eikä pysty, vaikka miten haluais päättäjät repiä viimeisenkin hyödyn irti. Se ei vaan ole todellisuutta. Voin olla tietysti aivan väärässä, mutta minun tuntemani seitsemänkymppiset eivät kyllä ole työkunnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan tämä nyt aika vänkää meille 60-luvulla syntyneille, jotka olemme jo kohta 40 vuotta maksaneet eläkemaksut joka palkasta eikä ole kysytty haluaako maksaa vai ei. Nyt jos sitten sanotaankin että ei riitäkään 44 vuotta töitä vaan pitää jaksaakin 46 vuotta töitä ennen eläkettä, niin ei ihan reilua ole. Nuoremmat voivat vielä itse vaikuttaa asiaansa esimerkiksi sijoittamalla ja nostamalla palkkansa yrityksen kautta pääomatuloina. Niistä ei tarvitse eläkemaksuja maksaa valtion eläkehuijaussysteemiin.

Me vanhemmat ei enää saada rahojamme tuolta millään pois. Ihan perseestä että eläkemaksut on pitänyt maksaa valtiolle sen sijaan että jokainen maksaisi ne omalle eläketililleen. Nyt jos kuolet ennen eläkeikää niin rahat  on menetetty. Omalle eläketilille maksetut sentään jäisi lapsille perinnöksi.

Anopilla teki siivoustöitä toiminimellä, toiminta ei ollut mitään järisyttävään suurta, toimeen tuli kuitenkin, mutta silti maksoi 15 vuotta (sen aikaa ehti yritystä pitää) joka toinen kuukausi YEL-maksuja 700 euroa. Kuoli 58-vuotiaana. Yli 60 000 euroa eläkemaksuja kankkulan kaivoon. Systeemi on mätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ei kukaan meistä. Sairaseläke häämöttää sitä ennen. On tämäkin jotenkin outoa? Nuoret odottavat töihin pääsyä, mutta vanhat ja sairaat vievät heidän paikat työelämässä. Onko mitään järkeä?

Ei se mene noin. Sairauseläkkeelle ei tulevaisuudessa enää pääse kuin ainoastaan hoitolaitoksissa makoilevat. Omalla rahalla voit eläköityä milloin vain.

 

Sille ei pääse nykyisinkään enää edes pää kainalossa. 

Kyllä minä ainakin pääsin,  tulevaisuudessa kyllä kiristävät pääsyä edelleen mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät ja eläkeikä nousee siinä samalla ja uutisista voidaan kuulla että eläkkeelle jääminen on luonnollisesti myöhentynyt 😊

Mitäs työnantajat tykkää pakotettuna töihin jäävistä 60-70-vuotiaista joilla voi olla jo pitkiäkin sairauslomia vaativia vaivoja? Tervaskannot on asia erikseen, mutta tuon ikäisillä on jo syöpä/sydänvaivat/liikuntaelinviat yms yleisiä. Eikö se tiedä työnantajalle lisää sairastelukuluja ja läsnäolevan työvoiman puutetta?

Toinen näkökulma: kuinka paljon ihminen on ansainnut nauttia eläkkeestä ennenkuin ikä loppuu? Joillakin se on ollut jopa 30 vuotta, nyt se saattaa olla 5-15 vuotta jos keskimääräinen elinikä on jotain 80 molemmin puolin. Lyhyeksi jää jos kuolee vaikka 72 vee, viimeisen vuodet lisäksi töissä jo liian raskaita. Elämme tehdäksemme työtä?

Ei ole mitenkään linjassa sen kanssa kun puhutaan että tekoäly vie työpaikat.

Ei jaksa edes aloittaa työntekoa kunnolla, kun tietää ettei siitä ikinä loppua tule. Luulen, että monilla saman ikäisillä nuorilla aikuisilla on sama "asenneongelma". Nuorilla ei ole kiirettä valmistua kouluista, koska tietävät että raataa täytyy läpi elämän.

T. 22v opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Mitäs työnantajat tykkää pakotettuna töihin jäävistä 60-70-vuotiaista joilla voi olla jo pitkiäkin sairauslomia vaativia vaivoja? Tervaskannot on asia erikseen, mutta tuon ikäisillä on jo syöpä/sydänvaivat/liikuntaelinviat yms yleisiä. Eikö se tiedä työnantajalle lisää sairastelukuluja ja läsnäolevan työvoiman puutetta?

 

Toinen näkökulma: kuinka paljon ihminen on ansainnut nauttia eläkkeestä ennenkuin ikä loppuu? Joillakin se on ollut jopa 30 vuotta, nyt se saattaa olla 5-15 vuotta jos keskimääräinen elinikä on jotain 80 molemmin puolin. Lyhyeksi jää jos kuolee vaikka 72 vee, viimeisen vuodet lisäksi töissä jo liian raskaita. Elämme tehdäksemme työtä?

Muistisairaudet ovat järkyttävässä nousussa, ja seuraavan vuosikymmenen aikana juurikin nuo 60-70-vuotiaat täräyttävät sellaisen paskan tuulettimeen Alzheimereilla, Lewyn kappalletaudilla ja verisuoniperäisillä muistisairauskilla, että haluan minä nähdä sen sekoilun määrä! Fyysiset ongelmat tulevat olemaan pieni osa katastrofia noihin nähden.

Toivoisin, että pinnalle nousisi elämän kohtuullistaminen. Enää ei hankittaisi isoja asuntoja, uusimpia härpäkkeitä ja tehtäisi jatkuvia ulkomaanmatkoja. Sitten olisi mahdollista vähentää työaikaa ja huolehtia enemmän itsestään ja keskittyä tärkeisiin asioihin elämässä. Tehdä vapaaehtoista ja huolehtia muistakin. 

Mutta tämä ei näytä missään nimessä olevan suunta ja osa-aikaisten töiden kannattavuuskin menee huonompaan suuntaan. Ei hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs työnantajat tykkää pakotettuna töihin jäävistä 60-70-vuotiaista joilla voi olla jo pitkiäkin sairauslomia vaativia vaivoja? Tervaskannot on asia erikseen, mutta tuon ikäisillä on jo syöpä/sydänvaivat/liikuntaelinviat yms yleisiä. Eikö se tiedä työnantajalle lisää sairastelukuluja ja läsnäolevan työvoiman puutetta?

 

Toinen näkökulma: kuinka paljon ihminen on ansainnut nauttia eläkkeestä ennenkuin ikä loppuu? Joillakin se on ollut jopa 30 vuotta, nyt se saattaa olla 5-15 vuotta jos keskimääräinen elinikä on jotain 80 molemmin puolin. Lyhyeksi jää jos kuolee vaikka 72 vee, viimeisen vuodet lisäksi töissä jo liian raskaita. Elämme tehdäksemme työtä?

Muistisairaudet ovat järkyttävässä nousussa, ja seuraavan vuosikymmenen aikana juurikin nuo 60-70-vuotiaat täräyttävät sellaisen paskan tuulettimeen Alzheimereilla, Lewyn kappalletaudil

Tämä! Niin tämä!

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa edes aloittaa työntekoa kunnolla, kun tietää ettei siitä ikinä loppua tule. Luulen, että monilla saman ikäisillä nuorilla aikuisilla on sama "asenneongelma". Nuorilla ei ole kiirettä valmistua kouluista, koska tietävät että raataa täytyy läpi elämän.

 

T. 22v opiskelija

Eikä välttämättä jää mitään itselleen siitä raatamisesta, kun ei ole varaa taloon, mökkiin ym. 

Ole tekemättä. Ei sinua sinne töihin kukaan väkisin raahaa. 

Juttelin tästä työterveyslääkärin kanssa, hån sanoi, että useat siirtyvät viimeisinä vuosina osa-aikaeläkkeelle. Jaksaisitko esim. 3 päivää viikossa töitä?

Vierailija kirjoitti:

Juttelin tästä työterveyslääkärin kanssa, hån sanoi, että useat siirtyvät viimeisinä vuosina osa-aikaeläkkeelle. Jaksaisitko esim. 3 päivää viikossa töitä?

Toki se sitten vähentää eläkkeen määrää loppuiäksi, mutta voi olla silti kannattava ratkaisu kokonaiselämäntilanteen kannalta. Osatyökyvyttömyyseläke sitten niille, joilla siihen riittää terveydelliset perusteet. 

En mäkään. Teen nyt 80 % enkä ikinä enää täyttä viikkoa.

Eihän se Marja-Liisa koko ajan ole töissä, vaan hänet kutsutaan esim. loma-aikoihin, kun nuoremmat perheelliset tappelevat jostain hiihtolomasta. Keneltä se nyt sitten on pois? 

Vierailija kirjoitti:

Ei jaksa edes aloittaa työntekoa kunnolla, kun tietää ettei siitä ikinä loppua tule. Luulen, että monilla saman ikäisillä nuorilla aikuisilla on sama "asenneongelma". Nuorilla ei ole kiirettä valmistua kouluista, koska tietävät että raataa täytyy läpi elämän.

 

T. 22v opiskelija

No tämäkin. Ei ole mikään pakko kiirehtiä työelämään enää. Töitä saa tehdä hautaan saakka.

Ennen sentään piti varmistaa, että ehtii olla töissä sen verran että jotain eläkettä karttuu. Kun sinne eläkkeelle oli sentään oikeasti mahdollista päästä ja eläkkeellä oikeasti jaksoi vielä jotain tehdäkin.

Minun kohdallani on itsestään selvää että en tule jaksamaan niin myöhään töissä. Odotan että perin vanhempani tai jos se ei onnistu, hoidan asian jollain muulla tavalla.