Oliko vanhempasi kuolema sinulle helpotus? Tämä on tabu josta ei puhuta.

Vierailija kirjoitti:

Itse lähden lomalle Espanjaan, sinne myös päättyy vaellukseni. Saan nimittäin siellä eutanasian (eutanasia hyväksyttiin Espanjassa 2021). Olen helpottunut ja luultavasti myös jo vaivaiset keski-ikäiset lapsenikin ovat. Se on minulta rakkauden teko.

Salliiko Espanja eutanasian muille kuin maan pysyville asukkaille? Esimerkiksi Alankomaat ei käsittääkseni salli. Sveitsissä on mahdollisuus saada "avustettu lähtö" (eri asia kuin eutanasia) myös ulkomaalaisena jos ehdot täyttyvät mutta se on kohtalaisen kallista (yli 10 000 euroa). Moni sairaus saattaa vielä nopeasti sellaiseen kuntoon, että matkustaminen ei välttämättä onnistu ja ns. liian aikaisin eutanasiaa tms. taas ei myönnetä. Olisi hyvä jos eutanasia olisi joissakin tilanteissa sallittu myös Suomessa.

Äitini kuolema oli helpotus siinä mielessä, ettei hänen tarvinnut elää Alzheimerin vaikeaa loppuvaihetta. Olen ainoa lapsi ja olin uupunut jatkuvaan matkusteluun äidin asuin paikkakunnalle. Lisäksi tapahtui kaikenlaista ja oli säätöä viranomaisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Miksi hemmetissä kuuskymppinen ihminen ei  vieläkään saa elä elämäänsä rauhassa. Menee loppuelämäkin ja terveys pilalle kun joutuu antamaan liikaa itsestään, jotta Vanhuksella olisi hienoa elämää. Miksi sen vanhuksen elämänlaatu on tärkeämpää kuin oman elämäni laatu?

Niin, ei olekaan. Omaa terveyttään ja elämäänsä ei ole mitään järkeä pilata toisen takia. Apu ja yhteydenpito vain oman jaksamisen jne. rajoissa. Älä anna liikaa.

Mulla sama tilanne ja toivon että menehtyisi ennen äitiä ettei tarvitse takuta emomaisuuden jaossa. Erottu mutta ositus tekemättä 

Isäni kuolema ei tuntunut miltään, emme olleet missään väleissä. Sain kyllä lakiosani perintöä silti, helpotti se taloudellisesti silloin.

Äitini on nyt saattohoidossa, ja kuolema olisi helpotus. Ei siksi että itse pääsisin helpommalla, mutta hänelle elossa pysyminen ei enää tuota iloa. Sekavassa tilassa on hätääntynyt, ei muista missä on, on lähdössä kotiin hoitamaan keskenjääneitä askareita... koetan rauhoittaa, että olen tehnyt ne hänen puolestaan, ei niistä ole mitään hätää. 

Upp

Tavallaan kyllä. Molemmat sairasti pitkään ennen poismenoaan.

Minulla oli hyvät välit vanhempiin ja huolehdin heistä viimeiset vuodet. Nyt on tyhjä olo, ei ole omia lapsia eikä tuu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se niin on, että ihminen, joka kokee läheisensä kuoleman helpotuksena, on kokenut tavalla tai toisella raskaita asioita/aikoja tämän kyseisen ihmisen kanssa/vuoksi.

Näinhän se on