Millainen puoliso superälykkäälle?

Eikös juuri uutisoitu jostain tutkimuksesta, jonka mukaan naisten korkea älykkyys oli turnoff lähes kaikille miehille? Osa ei sitä etukäteen tunnistanut, mutta todellisuudessa miehet eivät pitäneet naisista, jotka olivat heitä älykkäämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Eikös juuri uutisoitu jostain tutkimuksesta, jonka mukaan naisten korkea älykkyys oli turnoff lähes kaikille miehille? Osa ei sitä etukäteen tunnistanut, mutta todellisuudessa miehet eivät pitäneet naisista, jotka olivat heitä älykkäämpiä.

Tämä on kyllä erikoista. Älykkyys on vahvasti perinnöllinen ominaisuus. Eivätkö miehet halua, että lapsistaan tulee älykkäitä, ja voivat aikuisena valita minkä tahansa koulutuksen tai työn helposti? 

Vierailija kirjoitti:

Eikös juuri uutisoitu jostain tutkimuksesta, jonka mukaan naisten korkea älykkyys oli turnoff lähes kaikille miehille? Osa ei sitä etukäteen tunnistanut, mutta todellisuudessa miehet eivät pitäneet naisista, jotka olivat heitä älykkäämpiä.

Tuo kertoo enemmän miehistä kuin älykkyyden vaikutuksesta. 

Jos Tinderiin laittaa tavisnaiset, joilla on täsmälleen samat mitat ja toisen painoksi ilmoitetaan 62 ja toisen 75, niin kevyemmäksi ilmoitettu on kuumaa kamaa ja painavaksi ilmoitettua kohdellaan kuin roskaa. Vaikka molemmilla on samalla tavalla vyötäröäkin :DDDD

Samasta kertoo se, miten kehäraakin näköiset ukot väittävät olevansa 36-v, vaikka oikeasti ikä alkaa vitosella. 

Luottavaisille ja mukavilla miehille naisen älykkyys ei ole ongelma - sehän vaan helpottaa elämää kun kaikki on helppoa. Koijareita fiksuus saattaakin ahdistaa! 

Superälykäs on niin älykäs, että ymmärtää pysyä sinkkuna ja nauttia vapaudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä älykkyysosamäärä on superälykkäällä? Yli 130?

Tuolla sinänsä ei ole merkitystä, koska ihmiset eivät tiedä älykkyysosamääräänsä. Nettitestit ja mensan testit eivät ole luotettavia. Psykologin luona tutkimuksissa käy harva. Tuolloinkin puhutaan yleensä vaihteluvälistä, jolle älykkyys todennäköisesti asettuu.

Sinänsä itse en pidä 130 vielä kovin kummoisena älykkyytenä. Mensan rajahan se toki on, mutta ei superälykkyyden raja mielestäni. Itsekin tuon ylitän (nuorena käytiin Mensan testissä) ja olen ihan tavis, toisin kuin esim. puolisoni ja lapseni. 

Ap

 

Mensan testi, se pääsykoetesti, on psykologien käyttämä ja testitulokset lukee psykologi. Kyllä se on yhtä luotettava kuin et

 

 

Tästäkin näkee että ison älykkyysosamäärän saanut voi olla tyhmä. Keskihajonta oli silloin tietenkin 24 ja mensan raja oli tietenkin 2 keskihajonnan päässä keskiarvosta eli 148. Pitäisi nyt tuolla älyllä tajuta että 48 ei voi olla keskihajonta. Jos niin olisi ollut, mensan raja olisi ollut 196

 

Anteeks, ajatusvirhe. En ole tilastotiedettä lukenut, joten termi hukassa. Muistan kyllä nyt, että raja on kaksi keskihajontaa, eikä yksi. Kun niin ystävällisesti huomautit ja samalla haukuit tyhmäksi. :) 

Isot rinnat pitää olla ja pyöreä takamus, mutta ei ylipainoa. Tiukka sieltä ja lempeät silmät ja hänen tulee nauraa minun vitseille.

Kas, täällä olikin vähän samantapainen kysymyksenasettelu, jota olen itsekin pohtinut. Puolisoni on siis minua paljon älykkäämpi, vaikkakaan ei testattu toisin kuin minut, virallisella psykologin tekemällä testillä, jossa tulokseni oli 128. 

Tutkitusti puolisoiden äo:t ovat suurin piirtein samaa tasoa, mutta kyllä puolisoni on minua paljon älykkäämpi ja tunnen itseni monesti tyhmäksi. Muutenkin olen saanut kokea olevani tyhmä, lapsesta asti, koska isäni on ns. nero. Myös ystäväpiirissäni olen tyhmimmästä päästä :)

Siksi olisinkin ollut kiinnostunut muiden suurin piirtein saman älykkyysosamäärän omaavien kokemuksesta. Ainoastaan opettaessani yliopistossa huomasin, että ehkä olen normaalia hiukan fiksumpi, koska pystyn vaivatta seuraamaan erittäin korkean abstraktiotason ajattelua ja päättelyä, mikä tuottaa vaikeuksia noin puolelle tai kolmasosalle opiskelijoista. Osa ei tajua, vaikka selittäisi monta kertaa. Osa taas on kartalla jo ensimmäisellä kerralla. 

Muulloin en ole kokenut olevani fiksumpi, koska luultavasti olen aina osannut hakeutua itseäni fiksumpien seuraan. Olen myös hyötynyt siitä monin tavoin. Nautin kovasti siitä, että opin lisää ja ajatteluani haastetaan.