Tyttöystävän kanssa ei kemiaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Eivät tosiaan alakaan, ja sitten nämä katkerat selvittämässä suhteessa tai muussa puutteessa elävät antavat täällä ohjeita muille, kuinka pitää ottaa se mitä annetaan eikä perustaa parisuhdettaan

Ja kun nämä samaiset tyypit kertoisivat sille tulevalle puolisolleen etten nyt todellakaan rakasta sinua, niin suhdetta ei edes tulisi. Ihan törkeää vedätystä. 

"Niinpä, avioerothan kasautuvat. "

Lisäys: avioerot kasautuvat samoille ihmisille. Suurin osa ensimmäisistä avioliitoista ei pääty, vaikka sitä virheellistä hokemaa edelleen toistellaan välillä, että puolet solmituista avioliitoista päättyy. Näin asia ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Eivät tosiaan alakaan, ja sitten nämä katkerat selvittämässä suhteessa tai muussa puutteessa elävät antavat täällä ohjeita muille, kuinka pitää o

 

Persoonallisuushäiriöiset vedättävät. Siksi heillä paljon eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Niinpä. Aikuinen rakkaus rakentuu ajan kanssa.

Ap ei kuulosta vanhalta aikuiselta.

Ap on jonkun alter ego

No biologiaa siinä tarvitaan eikä kemiaa.

"Netissä kaikki pitää koettaa selvittää, lisäksi kaikki voi olla valetta, jos huonosti käy."

Itselläni tässä oli muihin tarjokkaisiin erona juuri se, että kirjoittamalla päästiin todella syviin vesiin heti alusta alkaen. Tuskin olisin osannut tai uskaltanut naamatusten sellaisia jollekin baarituttavuudelle puhua. 

Kontakti oli alusta alkaen ihan erilainen, kuin kenenkään muun kanssa. Jotenkin ihan spesiaali.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, et yllättävän moni liitto Suomessa on tällainen intohimoton. Voi mennä pitkäänkin ok, mut haaste tulee, jos ihastuu oikeasti johonkin toiseen. On myös vaarana, et ajan myöten katkeroituu ja kyynistyy. Itse ajattelen, et lapsiperhearki on sen verran rankkaa, ettei sitä ilman oikeaa rakkautta jaksa. 

oikeeseen osuit. Lähipiirissäni kaikki jotka ovat tälläiseen suhteeseen alussa jääneet ovat lapsiarjessa eronneet ja yleensä sitten naisen hakeman avioeron vuoksi. Tyydyttiin alussa puolisoon mutta yhteiselo ei ollutkaan mukavaa. Katsos kun ne lapset on tehty niin sitten voi etsiä sitä suurta rakkautta. Miesten kannattaa miettiä tätä ennen kuin siirtyvät suhteessa vakavampaan vaiheeseen (yhteenmuuton tai naimisiin meno). 

Vierailija kirjoitti:

"Netissä kaikki pitää koettaa selvittää, lisäksi kaikki voi olla valetta, jos huonosti käy."

Itselläni tässä oli muihin tarjokkaisiin erona juuri se, että kirjoittamalla päästiin todella syviin vesiin heti alusta alkaen. Tuskin olisin osannut tai uskaltanut naamatusten sellaisia jollekin baarituttavuudelle puhua. 

Kontakti oli alusta alkaen ihan erilainen, kuin kenenkään muun kanssa. Jotenkin ihan spesiaali.

Hieno homma.

Baarituttavuuksien kanssa ei nykyään taida enää kukaan pariutua. Kun ennestään tuntee, niin suhdetta on helppo syventää. Tietää taustat ym. Näin ainakin kuvittelen sen menneen näiden uusparien suhteen. On tunnettu ex-puolisokin.

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

Omalla avomiehelläni on tuo. Viimeksi ärtyi kun kerroin etsiväni miespuolisia X harrastukseen. Muuten on hyvin rauhallisen tasainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Minua kiinnostaa todella paljon ja aidosti miksi aloitetaan parisuhde, ellei tunneta rakkautta/vetovoimaa/kemiaa? Ihan normaalia Intiassa tai 1800-luvun Suomessa, mutta että nykyään? 

Ei tuu toimimaan kokeiltu on. Nainen oli kaikinpuolin upea niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin mut kun ei lähde niin ei lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Minua kiinnostaa todella paljon ja aidosti miksi aloitetaan parisuhde, ellei tunneta rakkautta/vetovoimaa/kemiaa? Ihan normaalia Intiassa tai 1800-luvun Suomessa, mutta että nykyään? 

Sua voi kiinnostella juu. Ei tuollaisia ole juuri lainkaan. Mutta voihan niistä sepitellä sopivia tarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietipä ap hetkeksi jos minä alkaisin vokottelemaan tyttöystävääsi. En siis ala, mutta ajatusleikkinä. Mieti sitten onko intohimoa jos odotat naistasi eikä kuulu, ei vastaa puhelimeen eikä viesteihin ja viettäisi aikaa luonani. Olisitko valmis taistelemaan kanssani tyttöystävästäsi vai luovuttaisitko suosiolla? Jos olisit valmis taistelemaan etkä luovuttaisi heti alkuun, on intohimoa. Korostan vielä kerran painokkaasti että tämä ajatuskoe on tarkoitus ajaa pääsi sisällä, en todellisuudessa ole viemässä naistasi.

Omalla avomiehelläni on tuo. Viimeksi ärtyi kun kerroin etsiväni miespuolisia X harrastukseen. Muuten on hyvin rauhallisen tasainen.

X harrastus varmaan teatteri? Sinne tulee aina enemmän naispuolisia, vaikka rooleja on tasaisesti molemmille. Naiset joutuu sitten esittämään miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä lottoot? 

Muista ap, että se suuri rakkaus tasantuu aina. Tulee arkipäivä. Kiintymys riittää, kos on muuten hyvä vaimo. Kipinä saattaa löytyä myöhemminkin

Ei ole edes mitään tasaantumista, kun ei ole edes rakastanut missään vaiheessa. Onko ap:lla tunne-elämää ollenkaan vai miten on päätynyt tuohon suhteeseen? 

Todella lapsellinen näkökulma, että kaikki parisuhteet alkaisivat jostain suuresta rakkaudesta. Herttainen ajatus toki. 

Minua kiinnostaa todella paljon ja aidosti miksi aloitetaan parisuhde, ellei tunneta rakkautta/vetovoimaa/kemiaa? Ihan normaalia Intiassa tai 1800-luvun Suomessa, mutta että nykyään? 

Minä voin kertoa vaikka esimerkin omalta osaltani. Olin pettynyt rakkauteen ja menettänyt hänet ketä rakastin aivan järjettömän paljon. Olin vuosia yksin ja viime kesänä tapasin miehen, joka oli mukavaa seuraa, seksi oli ihan hyvää ja hänen seurassaan unohdin murheeni. Voisi sanoa että ihastuin siis vähän. Tapailimme jokusen kuukauden mutta loppujen lopuksi mies ei halunnut enempää. Tuosta olisi voinut kuitenkin itselleni muodostua juuri tällainen ihan kiva suhde, mutta ei koskaan verrattavissa siihen suureen rakkauteen kuitenkaan. Todennäköisesti olisin alkanut seurustelusuhteeseen tuon miehen kanssa mutta en minä hänestä olisi koskaan voinut sanoa että hän on mikään elämäni rakkaus. En usko että muidenkaan ihmisten syyt alkaa parisuhteeseen tuon kummallisempia on. Löytyy mukava tyyppi ja sattuu olemaan oikea aika suhteelle. 

Mina ole kylä olu jo tytösi seläsä. 

T. Kiima-Jamal

Kyllä se taitaa olla moro ja näkemiin?

Entäs sitten, kun kiintymyssuhdemalli on turvaton ja luultavasti vielä muutakin problematiikkaa lapsuudessa/menneisyydessä? Voi vaikka aina alitajuisen tuttuuden tunteen takia vetää puoleensa alkoholisteja, varattuja tai muuten huonosti kohtelevia tyyppejä. Näitä kohtaan tuntee säkenöivää kemiaa, mutta turvallinen, hyvin kohteleva ja tasapainoinen kumppani tuntuu tylsältä ja kemiattomalta. Kokemusta on, ja luulen, että mieluummin eläisin ilman räiskyvää intohimoa kuin intohimossa ja huonosti voiden. Kokemusta on vain jälkimmäisestä, turvalliset olen jättänyt hyvin nopeasti.

So what? Johan laulussakin sanottiin vuosia sitten:

"Mut hei ei se riitä

Et on mukavaa

Sen täytyy olla paljon parempaa

Siinä täytyy olla rakkautta

Siinä täytyy olla unelmii

Mannapuuroa ja mansikkaa

Juuri oikeenlaista kemiaa

Sen täytyy joskus satuttaa

Sen täytyy voida naurattaa

Ei siitä muuten mitään tuliskaan

Ilman oikeenlaista kemiaa"

Neon 2   Kemiaa

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten, kun kiintymyssuhdemalli on turvaton ja luultavasti vielä muutakin problematiikkaa lapsuudessa/menneisyydessä? Voi vaikka aina alitajuisen tuttuuden tunteen takia vetää puoleensa alkoholisteja, varattuja tai muuten huonosti kohtelevia tyyppejä. Näitä kohtaan tuntee säkenöivää kemiaa, mutta turvallinen, hyvin kohteleva ja tasapainoinen kumppani tuntuu tylsältä ja kemiattomalta. Kokemusta on, ja luulen, että mieluummin eläisin ilman räiskyvää intohimoa kuin intohimossa ja huonosti voiden. Kokemusta on vain jälkimmäisestä, turvalliset olen jättänyt hyvin nopeasti.

Tuo mitä kuvasit on hyvin yleinen ilmiö. On arvostettavaa että pystyt myöntämään tuon itsellesi ja vielä arvostettavampaa että pystyt sen sanomaan, olkoonkin anomyynisti, muille.

Moni turvattoman lapsuuden ja sen myötä turvattoman kiintymyssuhdemallin omaava ei pysty tuota ainakaan ulospäin avoimesti myöntämään vaan hakkaa päätään seinään parisuhteesta toiseen asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten, kun kiintymyssuhdemalli on turvaton ja luultavasti vielä muutakin problematiikkaa lapsuudessa/menneisyydessä? Voi vaikka aina alitajuisen tuttuuden tunteen takia vetää puoleensa alkoholisteja, varattuja tai muuten huonosti kohtelevia tyyppejä. Näitä kohtaan tuntee säkenöivää kemiaa, mutta turvallinen, hyvin kohteleva ja tasapainoinen kumppani tuntuu tylsältä ja kemiattomalta. Kokemusta on, ja luulen, että mieluummin eläisin ilman räiskyvää intohimoa kuin intohimossa ja huonosti voiden. Kokemusta on vain jälkimmäisestä, turvalliset olen jättänyt hyvin nopeasti.

Tuo mitä kuvasit on hyvin yleinen ilmiö. On arvostettavaa että pystyt myöntämään tuon itsellesi ja vielä arvostettavampaa että pystyt sen sanomaan, olkoonkin anomyynisti, muille.

Moni turvattoman lapsuuden ja sen myötä turvattoman kiintymyssuhdemallin omaava ei pysty tuota ainakaan ulospäin a

Kiitos sinulle :) Tie on ollut pitkä. Tällä hetkellä olen siinä pisteessä, että olen mieluummin yksin kuin lähden enää yhdellekään tuhoon tuomitulle kierrokselle.