Tutkimus: ihmiset eivät enää katso uusia elokuvia ja syy on mysteeri - 50% katsotuista elokuvista yli 9 vuotta vanhoja
Tuota siis tutkittiin ja tutkimuksesta luin jutun. Ihmiset katsovat VANHOJA elokuvia mieluummin kuin uusia. Miksi?
Kommentit (684)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään tätä: Englantilaisessa maalaiskylässä 60-luvulla vallasrouvien teekutsuilla puolet vieraista mustia. Juu.
Niin. Miksei tehdä elämänmakuista sarjaa mustien työläisten elämästä jollain vuosikymmenellä. Eikä mistään säälivästä itkutragediadraamaperspektiivistä, vaan sellaisesta Turvetta ja timantteja -perspektiivistä. Jos halutaan käyttää uutta perspektiiviä niin valkoiset voisi rajata pelkiksi torsoiksi ja silhueteiksi tyyliin Powerpuff Girlin sihteeri, niin historialliset valta-asemat saisi vähemmän henkilöityviksi. Rakenteellisemmiksi. Kunhan ajan kuva pysyisi totuudellisena.
Tai sitten voi käsikirjoittaa fantasiaa. Sekin on ihan ok. Kuka vaan voi olla mitä vaan.
Mediat sotkevat vähän vääriä asioita, jos journalismi ja feature-journalismi sekoittuvat ja toisaalta historia ja fantasiakin sekoittuvat. Epämukavaa.
Jaha, täällä on koko hommis hommissa hokemassa wokea
Totuus on:
Teatterissa on lähes pelkästään uusia elokuvia. Niitä seurataan kun köydään elokuvissa. En muista käyneeni katsomassa mitään klassikoita viime aikoina. Uusia tulee koko ajan.
Teleivisiossa, ettenkin mainoskatkolla, pyöritetään hyvinkin iäkästä kamaa. Olen viimeksi katsonut 2 kummisetää ja kauriinmetsästäjän - suoraan 70-luvulta.
Tänään TV;llä vanhin on vuodelta 1954 Mitä nyt ehdin äsken katsella niin 2000-luvun alun Potterit ja hobbitit siellä pyörii. Heitän nyt ihan hihasta että TV.elokuvien keski-ikä on varmaan juuri tuo ap:n mainitsema.
Kaikilla ikäkausilla ohjaajat ovata vaihtelevalla menestyksellä nostaneet oman aikansa teemoja ruudulle. 70-luvun leffoissa usein suosittiin yhteisöllisyytta, ,60-70-luvun taitteessa osa ohjeejista oli jopa vasemmistolaisia. Yhteiskunnalliset ilmit olivat tärkeitä. Nyt, jos jotain, yksilöaiheet ovt in, ehkä sen myötä myös sekusaali- ja sukupuolivähemmistötkin, joista ei aikaisemmin saanut kirjoittamaan.
Uuden vuoden "Illallinen yhdelle" voisi muokata uuteen wokeasuun.
Miksi viihde ei voi olla vähemmän poliittisempaa?
Biseksuaalina kuulun itsekin seksuaalivähemmistöön, mutta pakko sanoa että tämä "woketus" ärsyttää.
Roolihahmot tuntuu usein siltä, että joukkoon on pakko istuttaa transihminen, homoseksuaali, erivärisiä ihmisiä jne. aivan eri suhteessa kuin mitä heitä on oikeasti väestössä. Heidän persoonansa luodaan aina niin, että tummaihoinen henkilö on cool ja witty, homoseksuaali on diippi ja viisas, eriväriset ihmiset ovat aina hyviksiä, ja valkoihoinen mies on joko naurettava pelle tai paha ja valkoihoinen nainen nolo ja neuroottinen.
Edes neuvostoliittolaisissa elokuvissa ei ollut yhtä selvää propagointia kuin näissä nykyisissä amerikkalaisissa tuotannoissa. Nykyään katson lähinnä aasialaisia ja eurooppalaisia elokuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyleffat wokepaskaa! Sanokaa joku hyvä komedialeffa viimeisen 10 vuoden ajalta?
Sano yksi hyvä komedialeffa ikinä? Parhaat komediat ovat sarjoja ja animaatiosarjoja.
Oon eri, mutta sanon Hei me lennetään.
Eikä naurattanut kertaakaan.
Vierailija kirjoitti:
käyn harvakseltaan elokuvissa viimeksi kaurismäen kuolleet lehdet katsoin. myös night shamalyanin old oli hyvä. usein on tarjolla vain supersankari ja erikoistehoste, leffoja joista en tykkää. star wars josta tykkään mielestäni pilattiin noilla woke jutuilla.
Ja vielä kukaan ei ole vastannut asiallisesti mikä niissä starwarsseissa oli liian wokea?
Yritin katsoa Barbie elokuvan jaksoin katsoa siihen asti, kun barbi ja ken menivät oikeaan maailmaan ja lopetin se, oli jotenkin tosi outo leffa ja ei hauska ja vähän liikaa alleviivasi sitä asiaa.
Wonka elokuvassa ei ollut edes oikeaa suklaata ja elokuva oli tylsä! En katsonut loppuun asti.
En katso Disney uusia leffoja koska ne jauhaa samoja juonia koko ajan.
Supersankari elokuvia en ole jaksanut katsoa, kun on mennyt mässäilyksi eikä se, enään toimi se genre ainakaan tuotuna 2020- luvulle.
Liian pitkiä elokuvat ja ennalta arvattavia ja tarina on nykyään toissijainen asia ilmeisesti tärkeintä on ilmeisesti nykyään tehdä hienoja kalliita efektejä ja menee maku, kun tietää, että puolet tehty tietokoneella ja sitten joka elokuvaan pitää saada väkisin joku rakkaustarina tai erotarina joka toistaa samaa kaavaa .
Vierailija kirjoitti:
Ja Yle väittää propagandassaan, että yleisö haluaa lisää wokea :D
"Elokuvat ja sarjat muuttuvat lähivuosina isostikin, ennustavat Ylen haastattelemat alan tuottajat. Väkivallalla ja seksillä on jo shokeerattu riittämiin, eivätkä valkoisen heteromiehen seikkailut enää kiinnosta entiseen tapaan.
Elokuvissa ja sarjoissa seikkailee aiempaa monimuotoisempi joukko hahmoja. Siitä haastateltavat ovat yhtä mieltä. Ruudussa nähdään erilaisia sukupuoli-identiteettejä, ihonvärejä ja ruumiinrakenteita. Maailma näyttäminen todellisuutta vastaavana on yhä tärkeämpää."
No, kertoo kuinka asiat tulevat olemaan. Eri asia väittää että se olisi hyvä tai sitä haluttaisiin lisää. Mutta eihän sitä persu tajua.
Vierailija kirjoitti:
Nää nykyleffat on pimeässä kuvattu, en näe mitä siellä tapahtuu, ja kulissit on kuin jostain mainoksesta. Ihan hirveitä visuaalisesti kuin tietokoneella tehtyjä tai ehkä ovatkin.
Tämä sama riesa on muuten TV-sarjoissakin ja jopa animaatioelokuvissa! Bad Batchin viimeinen kausi on pakko katsoa pimeässä. Ja joku vihonviimeinen dolbyvision pimentää lisää.
Menen lähiaikoina elokuviin katsomaan seuraavat elokuvat, koska Smartum. Muuten menisin katsomaan vain One Life.
All of Us Strangers
Ghostbusters: Frozen Empire
One Life
Silti olen sitä mieltä, että nykyään tehdyistä elokuvista tulee pienemmällä prosentilla katsojien suosikkeja kuin aiemmin tehdyistä.
Jos elokuvassa on punainen N, niin se on yleensä merkki huonosta elokuvasta.
Eikö teidän mielestä sitten vanhoissa elokuvissa ollut kliseisiä hahmoja? Päähenkilö oli aina standardi-komea valkoinen mies. Hänellä oli aina hoikka ja standardi-kaunis naisystävä, joka oli noin 15 vuotta miestä nuorempi, jos he olivat olevinaan samanikäisiä (20-30 vuoden ikäerokin oli ihan perussettiä, toisinpäin taas vanha nainen oli ehkä oikeasti 2-3 vuotta miestä vanhempana jo ikäloppu).
Professori oli aina vanha parrakas mies. Värillisiä sivuhahmoja ehkä se pari kappaletta. Usein kuolivat aika alussa. Yksiulotteinen pahis, jollain lailla ruma tai viallinen jolle käy aina lopussa huonosti.
Vaikka vanhoissa seikkailuleffoissa oli ehkä nykyelokuvia paremmin kirjoitetut tarinat niin henkilögalleria oli kyllä puuduttavan samanlainen elokuvasta toiseen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei jokaista vähemmistöä tarvitse tunkea yhteen elokuvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa mitään wokesaarnaamista mitä on jokaisessa nykyelokuvassa. Olen liian vanha sellaiseen.
Aiemmin katsottiin ja nautittiin elokuvista, nykyään on kuin olisi jossain wokeyliopiston luennolla käynyt🥱🥱🥱
Hyvin sanottu.
Vanhat elokuvat ovat yksinkertaisesti parempia, siksi.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään elokuviin palkataan näyttelijät ihonvärin perusteella ei taitojen. Monta täydellistä floppia on viime vuosina ollut..?
Vieläkin harmittaa historiallinen sarja, jota odotin. Se tuli muutama vuosi sitten. Se oli tehty juuri tuolla periaatteella. En katsonut sitä toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Ennen elokuvissa oli käsikirjoitus ja ne tuottivat elämyksiä. Nykyään ne ovat usein ennalta-arvattavaa katsojaa aliarvioivaa puuroa. Tai sitten tosiaan lässyttävää piilopolitiikkaa.
Joo. Ja pääosassa ovat tehosteet ja liian kovat äänitehosteet.
Jotkut uudet leffat on niin käsittämättömiä, outoja ja tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teidän mielestä sitten vanhoissa elokuvissa ollut kliseisiä hahmoja? Päähenkilö oli aina standardi-komea valkoinen mies. Hänellä oli aina hoikka ja standardi-kaunis naisystävä, joka oli noin 15 vuotta miestä nuorempi, jos he olivat olevinaan samanikäisiä (20-30 vuoden ikäerokin oli ihan perussettiä, toisinpäin taas vanha nainen oli ehkä oikeasti 2-3 vuotta miestä vanhempana jo ikäloppu).
Professori oli aina vanha parrakas mies. Värillisiä sivuhahmoja ehkä se pari kappaletta. Usein kuolivat aika alussa. Yksiulotteinen pahis, jollain lailla ruma tai viallinen jolle käy aina lopussa huonosti.
Vaikka vanhoissa seikkailuleffoissa oli ehkä nykyelokuvia paremmin kirjoitetut tarinat niin henkilögalleria oli kyllä puuduttavan samanlainen elokuvasta toiseen. Siitä olen kyllä samaa mieltä, ettei jokaista vähemmistöä tarvitse tunkea yhteen elokuvaan.
Näyttelijöiden tavallista reilusti parempi ulkonäkö on häirinnyt itseänikin vanhemmissakin elokuvissa. Pahiksien yksiulotteisuudesta olen eri mieltä (esim. Die Hard). Samoin sankareille oli määritelty heikkouksia, eivätkä he olleet täydellisiä. Nykyisin elokuvissa nähtävät hahmot ovat vielä täydellisempiä ja filtereillä saatu vielä näyttämään lähes nukeille. Hyvin tylsää.
Shaft on mielestäni esimerkki hyvästä toimintaelokuvasta, jossa on värillinen sankari, mutta tuo ei ollut ärsyttävä
Nykyajan viihde on ihan paskaa. Ei siihen kriitikkoja tarvita. Ei osata tehdä mitään ja kaikesta loukkaantuu joku. Luovuuden tilalla on raha.