Miten ihmiset jaksaa elää kauhean tavaramäärän keskellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Olen eri, mutta sanoisin kyllä että useimmilla ihmisillä asia on juuri päinvastoin. Silloin kun elämä on täyttä ja sosiaalisesti rikasta, jokin roina tiskipöydällä tai kirjahyllyssä ei voisi vähempää harmi

Täysin samaa mieltä. Roinalla tiskipöydällä ei ole mitään merkitystä ja se hoidetaan sitten kun on aikaa ja kiinnostusta asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Olen eri, mutta sanoisin kyllä että useimmilla ihmisillä asia on juuri päinvastoin. Silloin kun elämä on täyttä ja sosiaalisesti rikasta, jokin roina tiskipöydällä tai kirjahyllyssä ei voisi vähempää harmi

Olin myös tulossa sanomaan, että tavaroiden piilottelu vaikuttaa pakonomaiselta siivoamiselta.

Mä jossain kohtaa hiffasin et helkutti, noi pöydät, tuolit jne. voi periaatteessa olla ihan käyttökelpoisia ja käytössä vielä kun itseä ei enää ole. Eli se tavara ei vaan itsestään katoa maailmasta minnekään. Siinä oman elämän hetkellisyys jotenkin konkretisoitui. Turhan krääsän ja materian kerääminen tuntuu jotenkin ihan toisarvoiselta.

N32

Niin ja joillakin vessoissa hammasharjat mukeissa lavuaarin reunalla, yök! Aina kun pytyn vetää, basillit lentelee suoraan hammasharjoihin. Jotkut ovat niin tolloja että eivät tajua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Enemmän täällä tuntuu olevan ajatuksena, että ihminen ei voi elää täyttä elämää, jos koti ei ole ääriään myöten täynnä. Esim. "et tee mitään kotona, jos sinulla ei ole tavaroita näkyvillä" tai "pitää olla kaikki paikat täynnä tavaraa, jos harrastaa jotain"

Meillä on 6 henkinen perhe, jossa jokainen harrastaa useampaa eri lajia. Mutta ei se edellytä sitä, että kotona pitää olla tavaraa näkyvillä joka puolella. Meillä ostetaan vain tarpeeseen, ei ostamisen ilosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ole pointtina se, onko kahvinkeitin pöydällä vai ka

Aivan ohis, mutta jos on esimerkiksi kolme lasta kuten mulla, vaatii ulos menokin talvella aika kasan roinaa, saati sitten että siellä jotain tekisikin. Kuvittele huviksesi yhden hiihtolenkin vaatima tavarakasa. Oikeastaan ainoa keino pitää lapsiperheen koti roinattomana on totuttaa lapset pienestä pitäen ruuturiippuvaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ole pointtina se, onko kahvinkeitin pöydällä vai ka

Jos itseä tavaran määrä ahdistaa, niin totta kai asialle pitää tehdä jotain. Mutta, jos itseä ei ahdista pätkän vertaa, niin silloin tavaran määrällä ei ole mitään väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Olen eri, mutta sanoisin kyllä että useimmilla ihmisillä asia on juuri päinvastoin. Silloin kun elämä on täyttä ja sosiaalisesti rikasta, jokin roina tiskipöyd

Itse en näe piilotteluna sitä, että laitan astiat koneeseen käytön jälkeen. En myöskään koe, että se on pakkomielle siivoamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin eilen marja veitola oli yökylässä sami sykön luona. Tuli jotenkiin hyvä olo kaiken negatiivisten uutistennkeskellä. Miten voii ihminen olla noin ihana ja asunto.

Taidan tehdä suomenennätyksen kanavanvaihdossa, jos Sami Sykön pärstä sattuu kohdalle tv-ohjelmassa. YÖK!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ol

Ok. Meillä ei tarvita ulkoiluun juurikaan muuta kuin vaatteet. En keksi yhtään syytä, miksi ulkoiluun pitäisi ottaa mukaan roinaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Olen eri, mutta sanoisin kyllä että useimmilla ihmisillä asia on juuri päinvastoin. Silloin kun elämä on täyttä ja sosiaalisesti rikasta, jokin roina tiskipöyd

Olin myös tulossa sanomaan, että tavaroiden piilottelu vaikuttaa pakonomaiselta siivoamiselta.

Mitähän varten kaappeja on sitten olemassa ja miksi niissä on ovet?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Enemmän täällä tuntuu olevan ajatuksena, että ihminen ei voi elää täyttä elämää, jos koti ei ole ääriään myöten täynnä. Esim. "et tee mitään kotona, jos sinulla ei ole tavaroita näkyvillä" tai "pitää olla kaikki paikat täynnä tavaraa, jos harrastaa jotain"

Meillä on 6 henkinen perhe, jossa jokainen harrastaa useampaa eri lajia. Mutta ei se edellytä sitä, että kotona pitää olla tavaraa näkyvillä joka puolella. Meillä ostetaan vain tarpeeseen, ei ostamisen ilosta. 

Musta kun pointti on se, että ei ole olemassa mitään tavoiteltavaa tai oikeaa tavaramäärää vaan oikea määrä tavaraa on jokaisen ikioma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään mun tavaroista ja tarvitsen niitä. Ei se nyt mun mielestä ole kauhea määrä jos keittiön tasoilla on työvälineitä esillä. Roskaa ja roinaa en säilytä. 

Juuri katson kuvaa, jossa tasolla on 10 maustepurkkia, 4 kippoa, 2 kattilaa, 2 kahvipannua/kannua, vedenkeitin, 4 pannunalusta, pöytätabletti, 2 juomalasia, saippua, 2 tiskiharjaa, tiskirätti, siivouskäsineet, 3 tarjotinta, leivänpaahdin, talouspaperi, 2 pastapurkkia, radio, kori, veitsitukki, aterinteline, pullo, leikkuulautoja, muistilappuja, papereita, käsidesiä, 2 lautasta ja vielä muutama tunnistamaton esine.

Ap

So?

Miten tuolla seassa mahtuu tekemään ruokaa tai leipomaan? Ja miten tasot saa kunnolla pyyhittyä ilman koko romumäärän siirtelyä?

Jos ostaa leivät, kahvileivät ja ruoat valmiiksi tehtynä, ei tarvitse kummoisia keittiötiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa. 

Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.

Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.

Yksi suurimpia ei tarkoita, etteikö olisi muitakin huolia. Terveyshuolet liittyvät isolta osin siihen, että tavaraa on liikaa. Etenkin mt-puolella. 

Mielenterveysongelmat voivat johtaa siihen, että ei jaksa pitää huolta tavaroistaan. Mutta ei se silti tarkoita, että sotkuinen koti olisi mielenterveysongelmien syy, sen enempää kuin likainen tukkakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa. 

Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.

Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.

Yksi suurimpia ei tarkoita, etteikö olisi muitakin huolia. Terveyshuolet liittyvät isolta osin siihen, että tavaraa on liikaa. Etenkin mt-puolella. 

Höpöhöpö

Kannattaa lukea muutakin av-palstaa niin oppii ettei ole ollenkaan höpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Myönnät siis että lapsiperheillä on sotkuista? Mulle kun on vakuutettu että lapset ei muuta mitään elämässä, ja kotikin on yhtä helppo jos ei jopa helpompi pitää siistinä kuin lapsettomana.

Olen eri. Mun kotini on jäätävän sotkuinen, mikä on osin lasten syytä, mutta silti lapset ovat elämäni valo. Pystytkö kuvittelemaan?

Täysin samaa mieltä. Roinalla tiskipöydällä ei ole mitään merkitystä ja se hoidetaan sitten kun on aikaa ja kiinnostusta asiaan. 

Tai sitten voi hoitaa niin, ettei ole mitään roinaa. Sillä tavoinkin voi elää ihan täyttä elämää, vaikka osa täällä luulee, että täysi elämä=kaikki paikat rempallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään mun tavaroista ja tarvitsen niitä. Ei se nyt mun mielestä ole kauhea määrä jos keittiön tasoilla on työvälineitä esillä. Roskaa ja roinaa en säilytä. 

Juuri katson kuvaa, jossa tasolla on 10 maustepurkkia, 4 kippoa, 2 kattilaa, 2 kahvipannua/kannua, vedenkeitin, 4 pannunalusta, pöytätabletti, 2 juomalasia, saippua, 2 tiskiharjaa, tiskirätti, siivouskäsineet, 3 tarjotinta, leivänpaahdin, talouspaperi, 2 pastapurkkia, radio, kori, veitsitukki, aterinteline, pullo, leikkuulautoja, muistilappuja, papereita, käsidesiä, 2 lautasta ja vielä muutama tunnistamaton esine.

Ap

So?

Miten tuolla seassa mahtuu tekemään ruokaa tai leipomaan? Ja miten tasot saa kunnolla p

Jos ostaa leivät, kahvileivät ja ruoat valmiiksi tehtynä, ei tarvitse kummoisia keittiötiloja.

Justhan joku kertoi, että tavarat on oltava esillä juuri siksi, että niitä käytetään jatkuvasti ruoanlaitossa ja muussa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ole pointtina se, onko kahvinkeitin pöydällä vai ka

Ketä se ahdistaa? Näemmä toisia ihmisiä? Meillä todellakin on sitä tavaraa, eikä ahdista yhtään. Eikä olla mitään shoppailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Enemmän täällä tuntuu olevan ajatuksena, että ihminen ei voi elää täyttä elämää, jos koti ei ole ääriään myöten täynnä. Esim. "et tee mitään kotona, jos sinulla ei ole tavaroita näkyvillä" tai "pitää olla kaikki paikat täynnä tavaraa, jos harrastaa jotain"

Meillä on 6 henkinen perhe, jossa jokainen harrastaa useampaa eri lajia. Mutta ei se edellytä sitä, että kotona pitää olla tavaraa näkyvillä joka puolella. Meillä ostetaan vain tarpeeseen, ei ostamisen ilosta. 

Sitten teillä varmaankin ruhtinaallisesti säilytystilaa. Meitä on vain viisi, mutta kaappitila käy vähäiseksi ja asunto muutenkin on pieni. Ja kyllä roinaa on näkyvilläkin.