Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten ihmiset jaksaa elää kauhean tavaramäärän keskellä?
05.04.2024 |
Olen katsellut myytäviä ja vuokrattavia asuntoja. Välillä myyntikuvia katsoessa on ensimmäinen ajatus ollut "miksi ei ole viitsitty siivota?". Kuitenkin lähempi tarkastelu on paljastanut, että asunto on todella siivottu, mutta niin tupaten täynnä tavaraa, että se näyttää siivottunakin sekaiselta. Esim. Keittiön tasot täynnä kippoa, purnukkaa, veitsitukkia, laitteita jne. Lavuaarin reunalla meikkisuteja, hiusharjoja, purkkeja, saippuoita.
Luulisi ihmisen stressaantuvan tuollaisessa ympäristössä.
Kommentit (350)
Mua on aina ihmetyttänyt, että mikä into ja pakkomielle on tyrkyttää omia tapoja ja käsityksiä muille. Jos mulla on 30 astiastoa olohuoneen pöydällä, niin en todellakaan kaipaa kenenkään neuvoja asian suhteen. Minä tykkään elää astiat pöydällä eikä se kuulu kenellekään pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, et siis koskaan tee mitään kotona. Jos on yhtään mitään harrastusta, niihin liittyy yleensä myös tavarat. Itselläni on ikkunalaudoilla itämässä siemeniä, koska olen puutarhahullu. Minulla on paljon kirjoja, koska tykkään lukea. Keittiöstä löytyy paljon välineitä, koska kokkaan kaikki ruoat itse.
Miten niin en tee? Mistä sellaista päättelit? Ei minulla lukeminen vaadi sitä, että kirjojen pitää olla näkyvissä. En myöskään säilytä suksia ja joogakamppeita olohuoneessa esillä, vaikka harrastan hiihtoa ja joogaa. Keittiössä välineet ovat laatikoissa ja kaapeissa, eivät tasoilla.
Juurihan sanoit, että käyt kotona vaan nukkumassa.
Ja ainakin itselläni koti on nykyisin hyvinkin pitkälti vain paikka, jossa käyn nukkumassa. Tänään on harvinainen päivä, kun olen ollut kotona koko päivän.
Lukaisepa tuosta uudelleen ihan ajatuksen kanssa, mitä sanoin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Elämä on surullista jos tavaroiden määrästä tulee hallitseva tekijä elämän laadun suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa.
Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.
Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Elämä on surullista jos tavaroiden määrästä tulee hallitseva tekijä elämän laadun suhteen.
Missä joku sanoi, että tavaran määtä on hallitseva tekijä, jos tavaraa ei ole kaikki nurkat täynnä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina ihmetyttänyt, että mikä into ja pakkomielle on tyrkyttää omia tapoja ja käsityksiä muille. Jos mulla on 30 astiastoa olohuoneen pöydällä, niin en todellakaan kaipaa kenenkään neuvoja asian suhteen. Minä tykkään elää astiat pöydällä eikä se kuulu kenellekään pätkän vertaa.
Saa sitä mielipiteensä kertoa. Kerrothan sinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Elämä on surullista jos tavaroiden määrästä tulee hallitseva tekijä elämän laadun suhteen.
Miten voit määritellä elämänlaadun toisen puolesta? Jos tavaramäärästä ei tule terveyshaittoja ja omistaja on elämäänsä tyytyväinen niin mikä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä en taas ymmärrä niitä keittiöitä, joissa ei ole mitään tasoilla. Näyttää kalsealta ja siltä, ettei talossa asuta eikä keittiössä tehdä ikinä ruokaa. On se kumma jos nykyään pitää piilottaa kahvinkeittimetkin ja blenderit jne kaappeihin, ja joka kerta kaivaa ne sieltä esiin kun niitä tarvitaan. Mutta kukin tyylillään.
Sama pätee myös olohuoneeseen ja muihin huoneisiin. Jos missään ei ole mitään tavaroita, asunto näyttää myyntiä varten stailatulta tai siltä, että asukas käy siellä vain nukkumassa, ei elämässä.
Ihmiset on erilaisia. Osa tykkää harmonisesta tilasta, jossa ei ole tavaraa joka puolella. Elämää voi elää muutenkin kuin tavaroita tasoille varastoimalla. Ja ainakin itselläni koti on nykyisin hyvinkin pitkälti va
Kaiken "kokkaamiseen itse" riittää tyyliin yksi paistinpannu, yksi kattila, yksi veitsi, kauha ja paistinlasta. Ihan turha yrittää väittää että "itse kokkaaminen" vaatisi pöydät täyteen tavaraa. Luuletko että jollain alkuperäiskansoilla on 10 metriä keittiön kaappeja, vai että he wolttaavat ruokansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa.
Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.
Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.
Yksi suurimpia ei tarkoita, etteikö olisi muitakin huolia. Terveyshuolet liittyvät isolta osin siihen, että tavaraa on liikaa. Etenkin mt-puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, et siis koskaan tee mitään kotona. Jos on yhtään mitään harrastusta, niihin liittyy yleensä myös tavarat. Itselläni on ikkunalaudoilla itämässä siemeniä, koska olen puutarhahullu. Minulla on paljon kirjoja, koska tykkään lukea. Keittiöstä löytyy paljon välineitä, koska kokkaan kaikki ruoat itse.
Miten niin en tee? Mistä sellaista päättelit? Ei minulla lukeminen vaadi sitä, että kirjojen pitää olla näkyvissä. En myöskään säilytä suksia ja joogakamppeita olohuoneessa esillä, vaikka harrastan hiihtoa ja joogaa. Keittiössä välineet ovat laatikoissa ja kaapeissa, eivät tasoilla.
Juurihan sanoit, että käyt kotona vaan nukkumassa.
Sivusta: Nukkuminenkin on tekemistä. Sinä kun halusit välttämättä lähteä saivartelemaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa.
Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.
Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.
Yksi suurimpia ei tarkoita, etteikö olisi muitakin huolia. Terveyshuolet liittyvät isolta osin siihen, että tavaraa on liikaa. Etenkin mt-puolella.
Höpöhöpö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä.
Myönnät siis että lapsiperheillä on sotkuista? Mulle kun on vakuutettu että lapset ei muuta mitään elämässä, ja kotikin on yhtä helppo jos ei jopa helpompi pitää siistinä kuin lapsettomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?
Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ole pointtina se, onko kahvinkeitin pöydällä vai kaapissa, vaan se että monilla on koti niin täynnä tavaraa, että se ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.
Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.
Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?
Olen eri, mutta sanoisin kyllä että useimmilla ihmisillä asia on juuri päinvastoin. Silloin kun elämä on täyttä ja sosiaalisesti rikasta, jokin roina tiskipöydällä tai kirjahyllyssä ei voisi vähempää harmittaa. Sitten jos stressi alkaa kumuloitua, pitää purkaa se johonkin pakkotoimintaan kuten vaikka tiskipöydän pitämiseen tyhjänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä en taas ymmärrä niitä keittiöitä, joissa ei ole mitään tasoilla. Näyttää kalsealta ja siltä, ettei talossa asuta eikä keittiössä tehdä ikinä ruokaa. On se kumma jos nykyään pitää piilottaa kahvinkeittimetkin ja blenderit jne kaappeihin, ja joka kerta kaivaa ne sieltä esiin kun niitä tarvitaan. Mutta kukin tyylillään.
Sama pätee myös olohuoneeseen ja muihin huoneisiin. Jos missään ei ole mitään tavaroita, asunto näyttää myyntiä varten stailatulta tai siltä, että asukas käy siellä vain nukkumassa, ei elämässä.
Ihmiset on erilaisia. Osa tykkää harmonisesta tilasta, jossa ei ole tavaraa joka puolella. Elämää voi elää muutenkin kuin tavaroita tasoille varastoimalla. Ja ainak
Jos mun kokkaamainen vaatii enemmän tavaraa, niin ihan turha tulla selittämään muuta. Mä käytän juuri sen verran tavaroita kuin itse huvittaa eikä se kuuluu AV-mammalle pätkän vertaa.
Ap on varmaan se sama tyyppi, joka täällä tehtailee toisia dissaavia aloituksia ihan huvikseen. "Tekeekö joku muka joka päivä ruokaa kotona?"
Alue: Aihe vapaa
En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista.