Miten ihmiset jaksaa elää kauhean tavaramäärän keskellä?

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Roinalla tiskipöydällä ei ole mitään merkitystä ja se hoidetaan sitten kun on aikaa ja kiinnostusta asiaan. 

Tai sitten voi hoitaa niin, ettei ole mitään roinaa. Sillä tavoinkin voi elää ihan täyttä elämää, vaikka osa täällä luulee, että täysi elämä=kaikki paikat rempallaan. 

Kyllä asian voi hoitaa niinkin jos se tapa on itselle sopiva. Pointti on siinä, että kokemiseen ja elämiseen ei tavaran määrä vaikuta pätkän vertaa. Kaikki käy.

Mistä lähtien "paljon tavaraa" on sama asia kuin "kaikki paikat rempallaan"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ei jaksakaan. Mutta ovat niin uupuneita etteivät myöskään jaksa karsia tavaramäärää. Ihan tutkitusti pursuavat tavaramäärät ovat yksi suurimpi stressitekijöitä arjessa. 

Huomattavasti suurempia stressihuolia arjessa ovat köyhyys, terveyshuolet tai väkivallan uhka. Sanoisin että aika huoletonta on elämä, jos tavaran määrä on suurin huoli.

Tietenkin esimerkiksi mielenterveysongelmat tai toimintakyvyn lasku iän myötä usein näkyvät siten, että tavaraa ja jätettäkin alkaa kertyä nurkkiin, mutta siinä tavara on seuraus eikä syy.

Yksi suurimpia ei tarkoita, etteikö olisi muitakin huolia. Terveyshuolet liittyvät isolta osin siihen, että tavaraa on liikaa. Etenkin mt-puolella. 

Mielenterveysongelmat voivat

Kyllä. Mutta on ihan tutkittu asia, että epäjärjestys (jos siitä ei nauti) vaikuttaa myös ihmisen mieleen negatiivisesti. Jatkuva "pitäisi siivota" ja "tuokin on tuossa lojumassa" ei tee mielelle hyvää. Ja aika harvassa ovat ihmiset, jotka ovat täysin sujut sen kanssa, että tavaraa pursuaa yli äyräiden joka puolelta. 

Hyvin. Mutta ei jaksaisi elää näin paskan ilmaston maassa. Pakko harkita muuttoa edes vaikka Viroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Enemmän täällä tuntuu olevan ajatuksena, että ihminen ei voi elää täyttä elämää, jos koti ei ole ääriään myöten täynnä. Esim. "et tee mitään kotona, jos sinulla ei ole tavaroita näkyvillä" tai "pitää olla kaikki paikat täynnä tavaraa, jos harrastaa jotain"

Meillä on 6 henkinen perhe, jossa jokainen harrastaa useampaa eri lajia. Mutta ei se edellytä sitä, että kotona pitää olla tavaraa näkyvillä joka puolella. Meillä ostetaan vain tarpeeseen, ei ostamisen ilosta. 

Sitten teillä varmaankin ruhtinaallisesti säilytystilaa. Meitä on vain viisi, mutta kaappitila käy vähäiseksi ja asunto muu

Ei tarvitse olla ruhtinaallisesti tilaa. Riittää, että osaa ostaa vain sen, mitä tarvitsee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ol

Juuri näin. Asunnossa itse asuvaa tavaran määrä ei häiritse yhtään, mutta sen sijaan muita asia tuntuu häiritsevän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Roinalla tiskipöydällä ei ole mitään merkitystä ja se hoidetaan sitten kun on aikaa ja kiinnostusta asiaan. 

Tai sitten voi hoitaa niin, ettei ole mitään roinaa. Sillä tavoinkin voi elää ihan täyttä elämää, vaikka osa täällä luulee, että täysi elämä=kaikki paikat rempallaan. 

Kyllä asian voi hoitaa niinkin jos se tapa on itselle sopiva. Pointti on siinä, että kokemiseen ja elämiseen ei tavaran määrä vaikuta pätkän vertaa. Kaikki käy.

No miksi sitten olit samaa mieltä siitä, että roina tiskipöydällä todistaa, että elämässä on sisältöä? 

104: Kuka on tutkinut ja milloin?

Vierailija kirjoitti:

Mistä lähtien "paljon tavaraa" on sama asia kuin "kaikki paikat rempallaan"?

Siitä lähtien, kun sitä tavaraa on joka puolella pitkin tasoja, lattioita, pöytiä jne. Näin ainakin minun sanavarastossani. 

Vierailija kirjoitti:

104: Kuka on tutkinut ja milloin?

Hyvinkin moni. Googlaamalla löytyy lisätietoja ihan helposti. En nyt rupea sinulle erikseen lähteitä etsimään, kun voit tehdä sen ihan itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun

Esimerkiksi hiihtolenkillä ne sukset ja monot on aika oleellisia. Urheilukamat nyt vielä meneekin, mutta jos lapset harrastaa pienoismallien kasausta, pöytäroolipelejä, timanttitöitä ja vanhemmat tilkkutöitä ja taidelasin keräilyä, voi sitä tavaraa vähän kertyä esillä pidettäväksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Myönnät siis että lapsiperheillä on sotkuista? Mulle kun on vakuutettu että lapset ei muuta mitään elämässä, ja kotikin on yhtä helppo jos ei jopa helpompi pitää siistinä kuin lapsettomana.

Olen eri. Mun kotini on jäätävän sotkuinen, mikä on osin lasten syytä, mutta silti lapset ovat elämäni valo. Pystytkö kuvittelemaan?

En. Mutta onhan p4sk4kin kärpästen mielestä maittavaa, joten jokaisella omat huvit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä jännä että monen mielestä elämä on yhtä kuin paljon tavaroita. Surullista suorastaan.

Ihan yhtä surullista kuin, että elämä on yhtä kuin vähän tavaroita. Surullista suorastaan

En kyllä keksi, mitä surullista siinä on, jos elämä on tekemistä ja kokemista eikä tavaran hamstraamista. 

Miten tavaran määrä estää sua tekemästä tai kokemasta? Jääkö ulkomaanmatka tekemättä jos kahvinkeitin on pöydällä eikä kaapissa?

Ei, vaan tekeminen ja kokeminen estää hamstraamasta turhaa roinaa. Kun keskittää energiansa muuhun kuin osteluun, ei kotiin päädy tavaraa ylettömästi. Nyt ei ol

Aika montaa tuntuu ahdistavan. Jos ei ahdistaisi, ei tarvittaisi järjestäjäpalveluita jne. Eikä täällä olisi koskaan aloituksia "mitä teen kun tavarat ei mahdu minnekään". Eikä olisi Facebookin roskalavoja jne. jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

104: Kuka on tutkinut ja milloin?

Hyvinkin moni. Googlaamalla löytyy lisätietoja ihan helposti. En nyt rupea sinulle erikseen lähteitä etsimään, kun voit tehdä sen ihan itsekin. 

Ymmärrän. Heitit mutua etkä itse jaksa googlata. Sellaista sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin samaa mieltä. Roinalla tiskipöydällä ei ole mitään merkitystä ja se hoidetaan sitten kun on aikaa ja kiinnostusta asiaan. 

Tai sitten voi hoitaa niin, ettei ole mitään roinaa. Sillä tavoinkin voi elää ihan täyttä elämää, vaikka osa täällä luulee, että täysi elämä=kaikki paikat rempallaan. 

Kyllä asian voi hoitaa niinkin jos se tapa on itselle sopiva. Pointti on siinä, että kokemiseen ja elämiseen ei tavaran määrä vaikuta pätkän vertaa. Kaikki käy.

No miksi sitten olit samaa mieltä siitä, että roina tiskipöydällä todistaa, että elämässä on sisältöä? 

Tavaappa ajatuksella vastaukseni uudestaan. Tiskipöydällä olevalla roinalla ei ole mitään merkitystä koko asiaan. Se ei todista itsessään yhtään mitään suuntaan eikä toiseen. Ainoa asia mistä se saattaa antaa vinkkiä on asukkaan prioriteeteistä. Tärkeät asiat ensin.

Koska suomalaiset asuu ahtaasti. Vaikka on paljon rakennettu niin itseasiassa on asunnot pienenneet, siinä samalla grynderiltä unohtunut perusasiat kuten säilytystilat. Samalla vuosikymmenien kuluessa on tullut normaaliksi että kotoa löytyy muutakin kuin puurolautanen ja lusikka. Harrastusvälineillekään ei ole mitään säilytyspaikkaa. Sitten vielä jos säästää mitään myöhempää käyttöä varten kun työt on muuttuneet pästkiki ja on paljon työttömyyttä. Tavaraa on enemmän kun ei ole varaa heittää käytön jälkeen vaan pois ja ostaa uutta kun tarvitsee. Sitten on tasot ja lattiat täynnä ja epäsiistiä. Pienet asunnot toimittaa samalla varaston sijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku minimalistinen sinkku julistaa ainoana oikeana omaa elämäntapaansa eikä tajua, että se ei vaan toimi sellaisissa perheissä, joissa on lapsia / harrastuksia / eläimiä. 

Myönnät siis että lapsiperheillä on sotkuista? Mulle kun on vakuutettu että lapset ei muuta mitään elämässä, ja kotikin on yhtä helppo jos ei jopa helpompi pitää siistinä kuin lapsettomana.

Olen eri. Mun kotini on jäätävän sotkuinen, mikä on osin lasten syytä, mutta silti lapset ovat elämäni valo. Pystytkö kuvittelemaan?

En. Mutta onhan p4sk4kin kärpästen mielestä maittavaa, joten jokaisella omat huvit...

Mun luona on asunut pari kärpästä koko talven. Mitäs siihen sanot?

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Mutta ei jaksaisi elää näin paskan ilmaston maassa. Pakko harkita muuttoa edes vaikka Viroon.

Virolaiset on puolivenäläisiä, ajattelee ihan erilailla kaikesta. Tervemenoa. Elää muiden eu-maiden ksutannuksella. Persläpi.

Esimerkiksi hiihtolenkillä ne sukset ja monot on aika oleellisia. Urheilukamat nyt vielä meneekin, mutta jos lapset harrastaa pienoismallien kasausta, pöytäroolipelejä, timanttitöitä ja vanhemmat tilkkutöitä ja taidelasin keräilyä, voi sitä tavaraa vähän kertyä esillä pidettäväksikin.

Meillä askarelut laitetaan kaappiin, kun niiden tekeminen on lopetettu. Ei siitä tulisi mitään, jos kaikki hamahelmet ja timattityöt ja pahvilirpakkeet jne. olisivat jatkuvasti esillä. Eri asia sitten, jos olisi niin iso talo, että olisi erillinen askarteluhuone. Nyt ei ole, joten pöydillä tehdään monia eri asioita eikä kukaan voi levittää pysyvästi omaa harrastustaan pitkin pöytiä.

Jokainen voi pitää  kotonaan niin paljon roinaa, kun haluaa. Se on jokaisen oma asia. Minä  raivaan kaikki ylimääräiset tavarat kaappeihin tai hankin niukasti tarpeelliset jutut. Haluan siivoukseen helpotusta. Aina siistiä.