Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen on hitaasti lämpenevä tapailusuhteessa
04.04.2024 |
Onko kokemuksia tilanteista joissa toiselle on tulleet tunteet kuvioihin huomattavasti nopeammin kuin toisella? Olen tapaillut erästä miestä nyt reilun kuukauden verran ja ollut alusta saakka hänestä kiinnostunut ja tällä hetkellä jo aika ihastunutkin. Mies taas on hyvin hitaasti lämpenevä, ei osaa tällä hetkellä sanoa mitä tuntee. Ihastuminen näin nopeasti on itsellenikin hyvin harvinaista, ihastun todella harvoin eli kyseessä on poikkeuksellinen tilanne.
Ymmärrän, että olemme tapailleet vasta lyhyen ajan ja siksi haluan itsekin ottaa rauhallisesti. Molemmat haluamme vakavan parisuhteen eli kevyesti ei olla liikenteessä. Mies on ollut tässä se aloitteellinen osapuoli, ehdottaa tapaamisia, hakeutuu lähelle. Mutta silti on tunteistaan epävarma. Tästä johtuen itsekin olen varovainen ja olen antanut hänen määritellä tahdin. Pelkään tutustua enemmän jos omat tunteeni vaan kasvavat ja hän ei lopulta ajan myötäkään saa selvyyttä tunteisiinsa. Tiedän omasta kokemuksesta, että äkkirakastuminen ja nopea tunteiden palo ei aina ole hyvä juttu vaan ajan myötä voi kasvaa kestävämpi rakkaus. Silti tilanne on hankala silloin kun itse on se jolla tunne on alusta asti vahvempi ja toinen epäröi. Miehellä petetyksi tulemisen kokemus muutaman vuoden takaisessa suhteessa joten tämäkin varmasti taustalla vaikuttaa.
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Olin itse se hitaasti lämpenevä osapuoli. Olin raatorehellinen aiheesta ja annoin toisen osapuolen valita, jatketaanko vai ei, ja sitten jatkettiin, koska toinen halusi jatkaa kaikesta huolimatta. Tämä toisen vankkumatonta halu jatkaa pakotti minut todella miettimään, mitä haluan, mutta jouduin useamman kerran vastaamaan, että en tiedä edelleenkään. Lopulta päätin katsoa tämän loppuun saakka. Minulla oli ollut hyvät syyni edetä siihen pisteeseen, missä olimme, eivätkä ne olleet muuttuneet. Koin, että nuo syyt ja haluni kunnioittaa toisen halua olla kanssani olivat lopulta hieman suuremmat kuin muita valintoja puoltavat syyt.
Miten tunteesi sitten lopulta kehittyivät vai kehittyivätkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassinen tilanne jossa olen itsekin ollut monesti. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta mutta kuitenkin epäröi. Sitä alkaa itse himmailemaan omia tunteita ja juttu huipuu muutamassa kuukaudessa.
kokeileppa olla itse aktiivisempi ja määrätietoisempi. Joko mies pelästyy tai sitten hänenkin varmuus alkaa kasvaa. Älä anna miehen tehdä kaikkia alotteita. Sun pitää nyt toimia suhteen eteen. Jos molemmat himmailee niin ei se etene mihinkään.
Näin minäkin toimin edellisessä avioliitossani, enkä tainnut koskaan olla se aidosti tärkeä.
Kun exän vanha ihastuksen kohde näytti vihreää valoa, niin se oli pois alta kaikki risut ja männynkävyt, kun haluttiin ero ja päästä aloittamaan uutta elämää ihastuksensa kanssa.
En enää ikinä lähtisi suhteeseen, joka alkaa sillä että toinen on "tunteistaan epävarma". Itselleni tuo ilmaisu on s
Jos toinen himmailee vuoden jälkeenkin, silloin on viimeistään nostettava kytkintä. Joko toinen on vielä liian rikki edellisestä suhteesta tai etsii suhteen aikana vielä parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla oli vastaava ketju jonkin aikaa sitten ja totesin silloinkin, että parasta on etsiä ihminen, joka on ihastumisen suhteen suht samankaltainen. Itsekin olen sellainen että sen harvan kerran kun ihastun, se tapahtuu alle aikayksikön, enkä pystyisi olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka on tunteissaan hitaampi. Se olisi itseni kiduttamista. Uskon muutenkin että kun oikea tyyppi sattuu kohdalle, silloin ei tarvitse viikkotolkulla pyöritellä, onko tämä nyt sopiva, vaan sen tietää lähes heti.
Kyllä jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa ollakseen varma. Tunteita voi olla, mutta kaikki eivät toimi pelkästään ensifiiliksen ohjaamana vaan ovat luonteeltaan tunnustelevampia ja kasvavat varmuuteen hitaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstalla oli vastaava ketju jonkin aikaa sitten ja totesin silloinkin, että parasta on etsiä ihminen, joka on ihastumisen suhteen suht samankaltainen. Itsekin olen sellainen että sen harvan kerran kun ihastun, se tapahtuu alle aikayksikön, enkä pystyisi olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka on tunteissaan hitaampi. Se olisi itseni kiduttamista. Uskon muutenkin että kun oikea tyyppi sattuu kohdalle, silloin ei tarvitse viikkotolkulla pyöritellä, onko tämä nyt sopiva, vaan sen tietää lähes heti.
Kyllä jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän aikaa ollakseen varma. Tunteita voi olla, mutta kaikki eivät toimi pelkästään ensifiiliksen ohjaamana vaan ovat luonteeltaan tunnustelevampia ja kasvavat varmuuteen hitaammin.
Joo mutta sellainen ei ole välttämättä sopiva kumppani nopeammalle. On aika piinaavaa olla suhteessa jos toinen epäröi. Siinä alkaa äkkiä epäilemään niitä omiakin fiiliksiään.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse se hitaasti lämpenevä osapuoli. Olin raatorehellinen aiheesta ja annoin toisen osapuolen valita, jatketaanko vai ei, ja sitten jatkettiin, koska toinen halusi jatkaa kaikesta huolimatta. Tämä toisen vankkumatonta halu jatkaa pakotti minut todella miettimään, mitä haluan, mutta jouduin useamman kerran vastaamaan, että en tiedä edelleenkään. Lopulta päätin katsoa tämän loppuun saakka. Minulla oli ollut hyvät syyni edetä siihen pisteeseen, missä olimme, eivätkä ne olleet muuttuneet. Koin, että nuo syyt ja haluni kunnioittaa toisen halua olla kanssani olivat lopulta hieman suuremmat kuin muita valintoja puoltavat syyt.
Anteeksi, mutta pakko kysyä nyt siinä muodissa, että lähditkö siis suhteeseen, koska tämä halusi kovasti olla kanssasi, muttet ihan tiedä oletko itse samalla fiiliksellä?
Näissä kannattaisi olla aidosti rehellinen. Eli sen "olen epävarma tunteistani" sijasta kertoisi suoraan "en tunne kokevani sinua kohtaan vahvoja tunteita". Tilanne olisi sitten selvä, ja toinen voisi lähteä etsimään jotakin, joka tuntisi häntä kohtaan samoja vahvoja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassinen tilanne jossa olen itsekin ollut monesti. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta mutta kuitenkin epäröi. Sitä alkaa itse himmailemaan omia tunteita ja juttu huipuu muutamassa kuukaudessa.
kokeileppa olla itse aktiivisempi ja määrätietoisempi. Joko mies pelästyy tai sitten hänenkin varmuus alkaa kasvaa. Älä anna miehen tehdä kaikkia alotteita. Sun pitää nyt toimia suhteen eteen. Jos molemmat himmailee niin ei se etene mihinkään.
Näin minäkin toimin edellisessä avioliitossani, enkä tainnut koskaan olla se aidosti tärkeä.
Kun exän vanha ihastuksen kohde näytti vihreää valoa, niin se oli pois alta kaikki risut ja männynkävyt, kun haluttiin ero ja päästä aloittamaan uutta elämää ihastuksensa kanssa.
En enää ikinä lähtisi suhteeseen, joka alkaa sillä että toinen on
Jos toinen himmailee vuoden jälkeenkin, silloin on viimeistään nostettava kytkintä. Joko toinen on vielä liian rikki edellisestä suhteesta tai etsii suhteen aikana vielä parempaa.
Näin se taisi suhteeni kohdalla olla, lisäksi olin ns saatavilla, joten ajatus varmaan sitten oli enemmän "niin no, miksei...." kuin "haluan olla tuon ihmisen kanssa, koska tunnen häntä kohtaan romanttisia tunteita".
Nuorena sitä kamppaili huonon itsetunnon kanssa, ja halusin olla niin ymmärtäväinen. Harmitti toki, että kaikki suhteessa tuntui pohjautuvan siihen, että minä edistin asioita, halusin nähdä, viettää aikaa yhdessä ja edetä suhteessa. Mutta en siihen aikaan osannut todeta, että antaa olla jos ei kerran tarpeeksi nappaa.
Siksi totesinkin tuolla aiemmin, ettei kannata alkaa itse kovin aloitteelliseksi jos toinen epäröi ja on "epävarma tunteistaan".
Varmaksi en tietenkään voi sanoa, mutta luulisin, että aidosti ihastunut ja kiinnostunut ei ehkä näin kokisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon erilaisia tapoja rakastua. Osa ihmisistä on luonteeltaan muutenkin varautuneempia ja tarvitsevat asioille aikaa, ei heille ole välttämättä edes mahdollista ihastua salamana kehenkään. Se ei tarkoita ettei kipinää tai vetovoimaa kokisi, ne syvemmät tunteet vaan vaativat aikaa. Saatika sitten jos on huonoja kokemuksia taustalla, kyllähän siellä voi silloin olla vaikka mitä lukkoja avattavana ennen kuin uskaltaa tuntea.
Olen itse pariin kertaan kokenut sellaisen hyvin nopean jalat alta -rakastumisen ja molemmat suhteet päättyivät katastrofiin. Jälkeenpäin tajusin ettei se mitä tunsin ollut rakkautta, vaan se oli voimakasta vetovoimaa, jännitystä jonka sekoitin kiintymykseen. Näiden suhteiden jälkeen tapasin nykyisen mieheni, jonka kanssa edettiin hyvin hitaasti ja luulinkin aluksi, että rakkausmyrskyn puuttuminen alkuvaiheessa tarkoittaa ettei ole tunteita ja mies on väärä. Kävikin ihan päinvastoin. Rakkaus ja kiintymys hiipivät hitaasti ajan myötä, mutta en ole ikinä tuntenut rakastavani ja olevani rakastettu näin suuresti ja turvallisesti.
Nopein ja kiihkein tie ei todellakaan siis aina ole tie onneen. Valitettavasti etenkin nykyisessä kertakäyttökulttuurissa ja Disney-elokuvien värittämissä odotuksissa oletetaan, että kaiken pitäisi tapahtua heti nyt ja mielellään jo eilen.
Olin itse se hitaasti lämpenevä osapuoli. Olin raatorehellinen aiheesta ja annoin toisen osapuolen valita, jatketaanko vai ei, ja sitten jatkettiin, koska toinen halusi jatkaa kaikesta huolimatta. Tämä toisen vankkumatonta halu jatkaa pakotti minut todella miettimään, mitä haluan, mutta jouduin useamman kerran vastaamaan, että en tiedä edelleenkään. Lopulta päätin katsoa tämän loppuun saakka. Minulla oli ollut hyvät syyni edetä siihen pisteeseen, missä olimme, eivätkä ne olleet muuttuneet. Koin, että nuo syyt ja haluni kunnioittaa toisen halua olla kanssani olivat lopulta hieman suuremmat kuin muita valintoja puoltavat syyt.