Lue keskustelun säännöt.
Kun toinen on hitaasti lämpenevä tapailusuhteessa
04.04.2024 |
Onko kokemuksia tilanteista joissa toiselle on tulleet tunteet kuvioihin huomattavasti nopeammin kuin toisella? Olen tapaillut erästä miestä nyt reilun kuukauden verran ja ollut alusta saakka hänestä kiinnostunut ja tällä hetkellä jo aika ihastunutkin. Mies taas on hyvin hitaasti lämpenevä, ei osaa tällä hetkellä sanoa mitä tuntee. Ihastuminen näin nopeasti on itsellenikin hyvin harvinaista, ihastun todella harvoin eli kyseessä on poikkeuksellinen tilanne.
Ymmärrän, että olemme tapailleet vasta lyhyen ajan ja siksi haluan itsekin ottaa rauhallisesti. Molemmat haluamme vakavan parisuhteen eli kevyesti ei olla liikenteessä. Mies on ollut tässä se aloitteellinen osapuoli, ehdottaa tapaamisia, hakeutuu lähelle. Mutta silti on tunteistaan epävarma. Tästä johtuen itsekin olen varovainen ja olen antanut hänen määritellä tahdin. Pelkään tutustua enemmän jos omat tunteeni vaan kasvavat ja hän ei lopulta ajan myötäkään saa selvyyttä tunteisiinsa. Tiedän omasta kokemuksesta, että äkkirakastuminen ja nopea tunteiden palo ei aina ole hyvä juttu vaan ajan myötä voi kasvaa kestävämpi rakkaus. Silti tilanne on hankala silloin kun itse on se jolla tunne on alusta asti vahvempi ja toinen epäröi. Miehellä petetyksi tulemisen kokemus muutaman vuoden takaisessa suhteessa joten tämäkin varmasti taustalla vaikuttaa.
Kokemuksia, ajatuksia?
Kommentit (49)
Vaikea sanoa tuosta vielä suht lyhyen ajan jälkeen, itsellä pitkä tapailusuhde takana ja miehellä myös pettämiseen (naisen) päättynyt pitkähkö parisuhde taustalla. Alun perin piti molempien hyväksynnällä tämän olla tapailua koska meillä on niin erilaiset elämäntilanteet (mulla lapset tehty ja avioliitto nähty jne., olen vähän vanhempi) mutta sitten ilmiselvästi homma lähti tunnepuolelle ja tekemisten suhteen etenemään vähitellen ihan eri suuntaan. Sovittiin myös parin kk kohdalla että muita ei tietysti tapailla.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että minä olen pyytänyt häntä päättämään että onko tämä vakava suhde vai ei, seurustelemmeko virallisesti vai ei. Itse olisin ollut valmis siihen jo aikaa sitten mutta mies jarruttelee jostain syystä tuota ja ollaan kyllä nyt sellaisessa tienristeyksessä kaikesta rakkaudesta huolimatta että se on ero tai oikea suhde. Minulla ei pää kestä enää tätä.
Ehkä mun pointti tässä on että sellainen selvyyden tarve tulee jossain kohtaa, tuossa paljon aikaisemmin kun parin vuoden kohdalla kun kumpikin parisuhdetta haluaa. Suosittelen et otat aikalisän ja tapailette vaikka sen 1-2kk lisää ja sitten pyydät oikein nätisti että puhutte asian halki ja hän vaikka miettii sitä mitä haluaa. Jos ei sillonkaan tiedä, sinä et valitettavsti ole se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palstalla oli vastaava ketju jonkin aikaa sitten ja totesin silloinkin, että parasta on etsiä ihminen, joka on ihastumisen suhteen suht samankaltainen. Itsekin olen sellainen että sen harvan kerran kun ihastun, se tapahtuu alle aikayksikön, enkä pystyisi olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka on tunteissaan hitaampi. Se olisi itseni kiduttamista. Uskon muutenkin että kun oikea tyyppi sattuu kohdalle, silloin ei tarvitse viikkotolkulla pyöritellä, onko tämä nyt sopiva, vaan sen tietää lähes heti.
Vierailija kirjoitti:
Palstalla oli vastaava ketju jonkin aikaa sitten ja totesin silloinkin, että parasta on etsiä ihminen, joka on ihastumisen suhteen suht samankaltainen. Itsekin olen sellainen että sen harvan kerran kun ihastun, se tapahtuu alle aikayksikön, enkä pystyisi olemaan suhteessa ihmisen kanssa, joka on tunteissaan hitaampi. Se olisi itseni kiduttamista. Uskon muutenkin että kun oikea tyyppi sattuu kohdalle, silloin ei tarvitse viikkotolkulla pyöritellä, onko tämä nyt sopiva, vaan sen tietää lähes heti.
Ja uskomattoman nopeasti nämä samantien suhteeseen rynnänneet on eronneetkin. Kun ei malteta odottaa mitään, niin loppukin tulee nopeasti vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Me tapailimme ainakin vuoden kunnes aloimme varovasti keskustella siitä, ollaanko millä pohjalla.
Mitä ihmettä?
Jotkut ovat rennompia.
Rennompia?
Tuo kuulostaa lähinnä ihan neuroottisen varmistelevalta.
Sellainen molemminpuolinen nopea hullaantuminen ei useinkaan johda kestävään lopputulokseen eikä välttämättä kerro ihmisten todellisesta yhteensopivuudesta juurikaan. Kestävään rakkauteen kun tarvitaan niin paljon muutakin kuin se alun kipinämyrsky joka helposti myös sokaisee ja todellisuus paljastuu hiljalleen kun vaaleanpunaiset lasit putoavat päästä. Hitaasti kehittyvä ja kytevä tunne voi yhtälailla johtaa voimakkaaseen rakkauteen, mutta se vaan tapahtuu ajan kuluessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salamarakastuminen voi joskus viestiä enemmänkin vaarasta kuin siitä, että kyseessä on sopiva puolisoehdokas.
Aivan kuten kohdassa 13 kirjoitettiin, Jatkuva suhteesta puhuminen, tunteiden ja tietämisen vaatiminen jne. pilaa kaiken. Et taida hoksata, että juuri se grillaamisesi saa epäilemään. Kyllähän kiintymyksen ja rakkauden tuntee, ei ne sanat ratkaise eikä aina ole tarpeenkaan, toisin kuin monet luulevat. Ei rakkautta pidä eikä tarvitse analysoida rikki.
Miksi et anna toiselle aikaa ja rauhaa? Nautitte yhdessäolosta ilman tyhjiä ja turhia löpinöitä milloin mistäkin "tunne"-puuskasta, "jota pitää käsitellä". Sitten analysoidaan ja käydään läpi kaikki negatiiviset "kokemukset" ja ne "traumat" ja mitä niitä kaikkia nyt olikaan, oikeita pikku-keittiöpsykologeja ja -psykiatreja, aivan sekopäistä. Voi luoja, tätä psykologisoivaa puhetta riittää maailman tappiin, eihän se ole parisuhteen tarkoitus. Kaikkea ihmiset muotivillityksistä oppivatkin ja opettavat vielä toisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuten kohdassa 13 kirjoitettiin, Jatkuva suhteesta puhuminen, tunteiden ja tietämisen vaatiminen jne. pilaa kaiken. Et taida hoksata, että juuri se grillaamisesi saa epäilemään. Kyllähän kiintymyksen ja rakkauden tuntee, ei ne sanat ratkaise eikä aina ole tarpeenkaan, toisin kuin monet luulevat. Ei rakkautta pidä eikä tarvitse analysoida rikki.
Miksi et anna toiselle aikaa ja rauhaa? Nautitte yhdessäolosta ilman tyhjiä ja turhia löpinöitä milloin mistäkin "tunne"-puuskasta, "jota pitää käsitellä". Sitten analysoidaan ja käydään läpi kaikki negatiiviset "kokemukset" ja ne "traumat" ja mitä niitä kaikkia nyt olikaan, oikeita pikku-keittiöpsykologeja ja -psykiatreja, aivan sekopäistä. Voi luoja, tätä psykologisoivaa puhetta riittää maailman tappiin, eihän se ole parisuhteen tarkoitus. Kaikkea ihmiset muotivillityksistä oppivatkin ja opettavat vielä toisillekin.
Minä en kylläkään ole vaatinut tai grillannut yhtään mitään. Mies on ihan itse oma-aloitteisesti näistä asioista puhunut ja niitä ääneen miettinyt, minä olen käynyt tätä pohdintaa enemmän omassa mielessäni ja keskittynyt antamaan asioille tilaa ja aikaa. Se että pohdin näitä asioita täällä ei tarkoita, että tuon näitä ilmi miehelle. Ap
Mulle kävi nykyisessä suhteessa niin , että mies rakastui päätä pahkaa ja sama kävi minulle, että ensimmäistä kertaa sattuu kohdalle mies joka vetää jalat alta .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varma keino pelästyttää toinen pois kun alkaa jankkaamaan tunteista ja vaatimaan niitä toiselta.
Vuosia menee ennen kuin mitään sen vakavampaa kannattaa edes harkita, jos nainen käy oikein kierroksilla niin silloin kannattaa aina miehenä harkita vielä kauemmin. Mikään ei ole niin kauhea kuin epätoivoinen ikääntyvä nainen joka yrittää pikavauhdilla ottaa takaisin menetettyjä vuosiaan ja yleensä ei mene kovinkaan pitkään kun nainen jo löytää seuraavan kohteen johon kohdistaa epätoivonvimmaansa.
Hauskaa voi silti pitää kunhan varoo ettei laita raskaaksi tai nimeään mihinkään sitoumuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö elämä ole tarkoitettu elettäväksi?
Kiitos kuitenkin tästä keskustelusta. Näin ihastuneena, ei tapailua, ajatuskin toisen mahdollisesta jahkailusta, vetäytymisestä, ylianalysoinnista sun muusta tuntuu karmealta. Parempi siis jättää kortti katsomatta. Mun sydän ei jaksaisi tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi kamalaa, jos joutuisin selittämää jollekin tapailumiehelle tunnetilojani ja ruotisimme yhdessä suhteen senhetkistä tilaa. Olen tunneihminen, en puhuja, joten sanoilla ja sanoittamista vaatimalla saisi aika äkkiä tunteeni hiipumaan. Kaikelle ei ole sanoja, kaikkea ei tarvitse samantien avata, jokaisella on oikeus epäröidä jopa 30 vuotta kestäneessä suhteessa, mutta jos se epäröinti nostetaan tämän tästä esille (vaikka ei tarvitse, se on pelkkä tunne, joka menee ohi), niin siitä epävarmuudesta ja pohdinnasta tulee sanoilla isompi juttu kuin se onkaan.
Mies on sillä mielellä mukana, että tästä voi tulla jotain vakavaa ja nainen polkee jalkaa, että tästä täytyy tulla jotain vakavaa, mutta 2 kk riittää, sitten olen valmis seuraavaan suhteeseen.
Oletko kuullut aleksitymiasta? Se ilmenee juuri noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen molemminpuolinen nopea hullaantuminen ei useinkaan johda kestävään lopputulokseen eikä välttämättä kerro ihmisten todellisesta yhteensopivuudesta juurikaan. Kestävään rakkauteen kun tarvitaan niin paljon muutakin kuin se alun kipinämyrsky joka helposti myös sokaisee ja todellisuus paljastuu hiljalleen kun vaaleanpunaiset lasit putoavat päästä. Hitaasti kehittyvä ja kytevä tunne voi yhtälailla johtaa voimakkaaseen rakkauteen, mutta se vaan tapahtuu ajan kuluessa.
Ilman kipinää ei vaan monikaan pysty seksiin. Kyllä se on ihan olennaista pitkissä parisuhteissa ja sen avulla päästään vaikeistakin tilanteista yli vuosien jälkeen. Jos edes alku ei ole hyvä, ei ole oikein mitään, mitä muistella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassinen tilanne jossa olen itsekin ollut monesti. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta mutta kuitenkin epäröi. Sitä alkaa itse himmailemaan omia tunteita ja juttu huipuu muutamassa kuukaudessa.
kokeileppa olla itse aktiivisempi ja määrätietoisempi. Joko mies pelästyy tai sitten hänenkin varmuus alkaa kasvaa. Älä anna miehen tehdä kaikkia alotteita. Sun pitää nyt toimia suhteen eteen. Jos molemmat himmailee niin ei se etene mihinkään.
Näin minäkin toimin edellisessä avioliitossani, enkä tainnut koskaan olla se aidosti tärkeä.
Kun exän vanha ihastuksen kohde näytti vihreää valoa, niin se oli pois alta kaikki risut ja männynkävyt, kun haluttiin ero ja päästä aloittamaan uutta elämää ihastuksensa kanssa.
En enää ikinä lähtisi suhteeseen, joka alkaa sillä että toinen on "tunteistaan epävarma". Itselleni tuo ilmaisu on sama kuin ettei kiinnosta riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen molemminpuolinen nopea hullaantuminen ei useinkaan johda kestävään lopputulokseen eikä välttämättä kerro ihmisten todellisesta yhteensopivuudesta juurikaan. Kestävään rakkauteen kun tarvitaan niin paljon muutakin kuin se alun kipinämyrsky joka helposti myös sokaisee ja todellisuus paljastuu hiljalleen kun vaaleanpunaiset lasit putoavat päästä. Hitaasti kehittyvä ja kytevä tunne voi yhtälailla johtaa voimakkaaseen rakkauteen, mutta se vaan tapahtuu ajan kuluessa.
Ilman kipinää ei vaan monikaan pysty seksiin. Kyllä se on ihan olennaista pitkissä parisuhteissa ja sen avulla päästään vaikeistakin tilanteista yli vuosien jälkeen. Jos edes alku ei ole hyvä, ei ole oikein mitään, mitä muistella.
Kyllähän kipinää voi olla, mutta ei sen tarvitse olla saman tien mitään räjähtävää rakkautta ja hullaantumista. Varovaisestakin kiinnostuksesta ja pienestä kipinästä voi hyvin ajan kanssa syntyä vahva rakkaus. Ihmiset on näissä luonteeltaan erilaisia ja aiemmat kokemukset myös vaikuttaa, esimerkiksi ihmissuhteissa rikki mennyt voi vaatia pitkänkin aikaa, että tunteita alkaa päästä suojauksien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassinen tilanne jossa olen itsekin ollut monesti. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta mutta kuitenkin epäröi. Sitä alkaa itse himmailemaan omia tunteita ja juttu huipuu muutamassa kuukaudessa.
kokeileppa olla itse aktiivisempi ja määrätietoisempi. Joko mies pelästyy tai sitten hänenkin varmuus alkaa kasvaa. Älä anna miehen tehdä kaikkia alotteita. Sun pitää nyt toimia suhteen eteen. Jos molemmat himmailee niin ei se etene mihinkään.
Näin minäkin toimin edellisessä avioliitossani, enkä tainnut koskaan olla se aidosti tärkeä.
Kun exän vanha ihastuksen kohde näytti vihreää valoa, niin se oli pois alta kaikki risut ja männynkävyt, kun haluttiin ero ja päästä aloittamaan uutta elämää ihastuksensa kanssa.
En enää ikinä lähtisi suhteeseen, joka alkaa sillä että toinen on "tunteistaan epävarma". Itselleni tuo ilmaisu on s
Riippuu tietenkin millaisista ajoista puhutaan, mutta kyllä esimerkiksi kuukauden treffailun jälkeen on ihan normaalia olla epävarma. Tunteita voi olla, mutta se ei vielä tarkoita että suhteeseen kannattaa silti sokeasti syöksyä saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuin miehenä jo luettuani tuon tippaleipäaivojen suoltaman ylianalysoivan tajunnanvirran. Kuukausi seurustelua takana ja naisella höyryää jo täysillä pesänrakennusvietti.
Tämän päivän kertakäyttöisen deittailukulttuurin ja miehen negatiiviset aiemmat kokemukset huomioon ottaen en yhtään ihmettele jos ei halua syöksyä kauhealla vauhdilla eteenpäin.
Ei ole kyllä minkäänlaista pesänrakennusviettiä eikä halua syöksyä vauhdilla eteenpäin. Haluan tapailla rauhassa, minulla on miehen tavoin historiassa huonoja ihmissuhdekokemuksia. Se mikä tässä pelottaa on omien tunteiden nopea syttyminen ja vaara haavoittumisesta sen takia. Ap
Joo, itse myös yritän pitkittää näitä rakastumisentunteita mahdollisimman kauaksi.
Jos jotain osaan neuvoa, niin anna sen hidastelijan ottaa ohjat käsiin ja nähdä vaivaa ja panostaa enemmän.
Jos sinä olet jatkuvasti "saatavilla" hän ei ymmärrä mitä hän menettää sinut menettäessään. Voi olla, että hän pitää sinua "varmana nakkina" ja vaistoaa sinussa myös epätoivoa, että elämäsi pyörii hänen ympärillään. Se ei tee suhteesta kanssasi houkuttelevaa vaan päinvastoin, ajaa hänet kauemmaksi.
Ota häneltä "pallo pois" eli tee itsestäsi "saavuttamaton" esim. kiireinen. Äĺä vastaa joka tekstariin. Pistä välillä puhelin pois päältä. Älä ole saatavilla 24/7. Lähde vaikka matkoille tai ala uusi harrastus ja tapaa muitakin ihmisiä. Hän ajattelee sinua paljon enemmän, kun et ole "varma tapaus" ja koko ajan saatavilla. Tiedät sen itsekin kokemuksesta.
Syvimmät tunteemme jotain ihmistä kohtaan ja hänen merkityksensä elämässämme selviävät ikävä kyllä yleensä kun menetämme hänet.
Voi olla, että elät "parisuhdetta", jossa olet vain sinä. Hän ehkä käyttää sinua vain yksinäisyytensä lievittämiseen, "edes kun on joku".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan klassinen tilanne jossa olen itsekin ollut monesti. Mies vaikuttaa kiinnostuneelta mutta kuitenkin epäröi. Sitä alkaa itse himmailemaan omia tunteita ja juttu huipuu muutamassa kuukaudessa.
kokeileppa olla itse aktiivisempi ja määrätietoisempi. Joko mies pelästyy tai sitten hänenkin varmuus alkaa kasvaa. Älä anna miehen tehdä kaikkia alotteita. Sun pitää nyt toimia suhteen eteen. Jos molemmat himmailee niin ei se etene mihinkään.
Näin minäkin toimin edellisessä avioliitossani, enkä tainnut koskaan olla se aidosti tärkeä.
Kun exän vanha ihastuksen kohde näytti vihreää valoa, niin se oli pois alta kaikki risut ja männynkävyt, kun haluttiin ero ja päästä aloittamaan uutta elämää ihastuksensa kanssa.
En enää ikinä lähtisi suhteeseen, joka alkaa sillä että toinen on
Riippuu tietenkin millaisista ajoista puhutaan, mutta kyllä esimerkiksi kuukauden treffailun jälkeen on ihan normaalia olla epävarma. Tunteita voi olla, mutta se ei vielä tarkoita että suhteeseen kannattaa silti sokeasti syöksyä saman tien.
Omista kokemuksistani johtuen näen, että se "tunteistaan epävarma ", voi tarkoittaa myös "minua ei kiinnosta tarpeeksi, mutten tiedä miten asian ilmaisisin".
Siksi en lähtisi siinä kohtaa olemaan kovin aloitteellinen, saattaisin päinvastoin jopa vähän perääntyä katsomaan, onko toisella mitään intressejä tapaamisiin ja yhdessäoloon.
AHDISTUSHULLU VAUHDISSA!