Lukioon hakeutuu nykyään oppilaat jotka ei sinne kuulu

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tätä näkee ihan yliopistotasollakin, mutta sielläkin puoliväkisin työnnetään maisteriputkesta läpi (= rahoitus).

Yliopistotasolla on kuitenkin huomattavasti vaikeampi pärjätä ja esimerkiksi tukien saamisen edellytys on edistyminen opinnoissa. Maisterivaiheeseen päätyvät hieman heikommat opiskelijat ovat silti ihan osaavia yleisellä tasolla, vaikka yliopiston mittapuulla ovatkin huonoja. Pääsykoekarsinta on toistaiseksi pitänyt huolen, että opintoihin otetaan pääsykokeissa pärjäävät ja lukiossa pärjänneet. Ne pahimmat luku- ja laskutaidottomat karsiutuvat tuossa pois. Suurin osa yliopistoon pääsevistä heikoista opiskelijoista putoaa kärryltä parin ensimmäisen vuoden aikana eikä ikinä valmistu kandiksi, joten se heikkotasoinen maisteri on kuitenkin tehnyt aika paljon työtä vaikka omalla mittapuulla onkin kaukana priimasta.

Vierailija kirjoitti:

Toimin lukion opettajana ja huomasin saman: hyvin monilta oppilailta puuttuu luku- ja kirjoitustaito, peruskoulun matikan oppimäärä ja vieraiden kielten oppimistaidot. On paljon erilaisia oppimisvaikeuksia, lukivaikeutta, hahmotushäiriötä, ADHD:ta ja mielenterveyshäiriöitä, kuten ahdistusta, masennusta ja paniikkihäiriöitä. Motivaatio on monilta hukassa myös. Yllätyin, kun yläkoulun ja lukion oppilasaineksessa ei ollut mitään eroa.

Sama huomio. Joku on mennyt vikaan, jos lukion tunneille tullessa ei ole perustarvikkeita mukana (akku loppu läppäristä, eikä hajuakaan missä laturi on ja kynäkin on kadonnut). Perusosaaminen puuttuu lukemisesta ja laskemisesta, ja yleistiedot ovat olemattomat (onko Afrikka maa vai lääni?). Koetta ei voi tehdä koska ahdistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Totta. Toisaalta itse erityisopena hämmästelen, miten heikot taidot joillakin opettajilla lukiossa on huomioida lieviäkin erityisyyksiä. Ammattikoulussa varmaan vielä haasteellisempaa. Ei se riitä, että vain erityisopettaja osaa. Olisi helpompaa olla luokassa opettajillakin, jos vähän saataisiin täydennyskoulutusta. 

Osaisitko erityisopena kertoa mitä meidän yläkoululaisen kannattaisi tehdä: Lukivaikeus ja lievä keskittymisvaikeus, sekä jonkin verran haastetta toiminnanohjauksessa. Sai näihin alakoulussa heikosti apua ja tukea, jota on nyt sitten yritetty työllä ja tuskalla saada kiinni. (Onneksi koko ajan parempaan.)

Oppii kuitenkin helposti tunneilla, erityisesti vahva matematiikassa, vieraat kieletkin sujuvat ilman suurta ponnistelua, vaikka mitään suurta proosaa ei kirjoitakaan. Suurin ongelma äidinkieli ja reaaliaineet tuon lukemisen ja keskittymisen vuoksi.

Pärjäisikö tällainen lukiossa? Motivaatio kohtalainen, ei mikään huippuinnokas, mutta ei toivotonkaan. Keskiarvo ollut päälle 8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/a/74-20081410

Mihin nämä artikkelin herkkikset päätyvät? Eivät voi osallistua salissa kokeeseen - eivät voi varmaan tehdä töitäkään muiden aikana?

Räätälöidään myös korkeakouluopinnot ja työelämä heille. Muut hoitavat ikävät ja vaikeat hommat heidän puolestaan?

Kyllä näitä erityisiä löytyy myös aikuisopiskelijoista.

Opiskelen lähihoitajaksi aikuisopiskelijoiden ryhmässä ja juttelin viime viikolla yhden 25 -vuotiaan luokkalaiseni kanssa, kun hänen pitäisi mennä uusimaan yksi lääketeorian koe. Meidän koulussa on luokka, jossa kokeita voi uusia, sinne voi tulla oppilaita ihan kaikista ryhmistä. Eli aina on eri määrä uusia oppilaita ja ihmisiä tekemässä kokeita tässä huoneessa, joka on tilava, siellä on opettaja ja siellä siis tehdään kokeita, hiljaisuudessa....

Tämä 25 -vuotias sanoi, että hän ei voi

Joillakin voi olla neurologinen erityisyys, ettei vain pysty olemaan tuollaisessa tilanteessa eikä se ole "korjattavissa", mutta...

Kuinkahan paljon tällaisia on edes yritetty kuntouttaa? Vai onko ainoa ratkaisu ollut luoda noita erityisjärjestelyjä ja jättää lapsi ja sittemmin aikuinen vain omilleen selviämään?

Meillä lapsella on mm. lukivaikeus, johon koululla kyllä tarjotaan lisäaikaa kokeisiin, valmiita muistiinpanoja, eri tilassa kokeen tekemistä jne. Mutta aivan hirveän taistelun takana on ollut saada apua ja kuntoutusta itse vaikeuteen, jotta lapsi voisi pärjätä ilman noita erityisjärjestelyjä. (Jotka eivät edes toimi meidän  lapsella kovin hyvin, jollekin muulle voivatkin olla erinomaisia.)

Ja siitä tuesta saa tapella monta kertaa vuodessa aina uudestaan. Ollaan kuitenkin saatu kuntoutusta ja osin maksamalla omalla rahalla, ja kas kummaa lapsi on kehittynyt ja pärjää koko ajan paremmin ja tarve erityisjärjestelyille on pieni. Mutta suuri osa ei tällaista tukea ja kuntoutusta saa. Koulullakin yritettiin selittää, että ihmiset nyt ovat vaan erilaisia ja se pitää hyväksyä, että jotkut eivät pysty. No hyväksymme kyllä, mutta ei ennen kuin on edes yritetty muuta kunnolla.

(Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole viedä erityisjärjestelyitä niiltä jotka niistä hyötyvät, mutta ne eivät saisi olla yleensä ainoa tukimuoto.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tätä näkee ihan yliopistotasollakin, mutta sielläkin puoliväkisin työnnetään maisteriputkesta läpi (= rahoitus).

Yliopistotasolla on kuitenkin huomattavasti vaikeampi pärjätä ja esimerkiksi tukien saamisen edellytys on edistyminen opinnoissa. Maisterivaiheeseen päätyvät hieman heikommat opiskelijat ovat silti ihan osaavia yleisellä tasolla, vaikka yliopiston mittapuulla ovatkin huonoja. Pääsykoekarsinta on toistaiseksi pitänyt huolen, että opintoihin otetaan pääsykokeissa pärjäävät ja lukiossa pärjänneet. Ne pahimmat luku- ja laskutaidottomat karsiutuvat tuossa pois. Suurin osa yliopistoon pääsevistä heikoista opiskelijoista putoaa kärryltä parin ensimmäisen vuoden aikana eikä ikinä valmistu kandiksi, joten se heikkotasoinen maisteri on kuitenkin tehnyt aika paljon työtä vaikka omalla mittapuulla onkin kaukana priimasta.

Tämä, kaikilla aloilla pitäisi olla pääskokeet. Pelkkä lukion käynti ei (edes kohtuullisilla papereilla) takaa menestystä yliopistossa.

Tärkeintä on oma MOTIVAATIO!!

t. lukion käymätön tuplamaisteri

Pitäisi kirjoittaa oikein:

Ei näin: Lukioon hakeutuu nykyään oppilaat jotka ei sinne kuulu

Vaan näin: Lukioon hakeutuvat nykyään oppilaat, jotka eivät sinne kuulu

Tai näin: Lukioon hakeutuu nykyään oppilaita, jotka eivät sinne kuulu

Vierailija kirjoitti:

Omana lukioaikanani 25v. sitten ei ollut mitään apua saatavilla vaikka olisin sellaista tarvinnut, on hyvä että nykyään opiskelijoiden erityistarpeet tiedostetaan ja otetaan huomioon paremmin. Epäilen että suurelta osin on kyse tästä eikä opiskelija-aineksen "huonontumisesta".

Kyllä se aines on huonontunut. Itse selvisin lukion 2005-8 hyvin, vaikka mulla oli tuolloin vielä diagnosoimaton ADHD. M:n paperit kirjoitin, jatkoin amk:hon ja aikuisemmalla iällä yliopistoon. Mitään erityistä tukea ei ollut saatavilla tuohon aikaan missään lukiossa. Olin ihan häkeltynyt, kun kuulin että lukioissa on nykyään erityisopettajia.

Meiltä ei vaadittu itseohjautuvuutta joka asiassa, mutta opettajat piti tarvittaessa kuria. Ei ollut mitään hömppähankkeita ym. opiskeluilta aikaa vievää sontaa. Vaikka meidän lukioon oli matala ka-raja, niin oli se oppilasaines huomattavasti parempitasoista mitä peruskoulussa. Suurin osa opiskeli tunnollisesti. JA: luojan kiitos ollut älypuhelimia ja läppäreitä! 

Mun lukiokaveri on nykyisin lehtorina lukiossa, jonne pääsyyn vaaditaan yli 8 keskiarvoa. Sanoo, että melkein joka luokalla on 1-5 erityistä tukea tarvitsevaa nuorta. Peruskoulusta on ollut helppoa päästä yli ysin keskiarvolla, mutta lukiossa sitten ei olekaan niin helppoa. Monet oireilevat pahaa oloa häiriköimällä tunneilla. Suurimmalle osalle opiskelu on vaikeaa juurikin itseohjautuvuuden takia ja läppäreiltä on helppo katsoa tuntien aikana vaikka Netflixiä. 

Muutama vinkki huoltajille:

Jos lapsella on lukivaikeus, älkää ottako peruskoulussa juuri mitään helpotuksia käyttöön. Vain kuntoutusta. Ylioppilaskoe ja yliopisto-opinnot ovat ihan samat lukivaikeudesta kärsivälle ja muille. Rima on samalla korkeudella. Jos peruskoulua helpotetaan, jää lapsesi taidoissa muihin verrattuna koko ajan jälkeen. Jos onnistutte saamaan jostain kuntoutusta, niin huolehtikaa ja vaikka tarvittaessa pakottakaa lapsennen käymään niissä.

Lukivaikeudessa parasta treeniä on lukeminen ja omien opiskelustrategioiden luominen. Lukemisessa ja opiskelutaidoissa ei kehity ilman rankkaa treeniä. Lukivaikeus haittaa opintoja merkittävästi myös yliopistossa. Siellä pärjätäkseen on peruskoulun ja lukion aikana käytettävä kaikki mahdollisuudet harjoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OI niitä aikoja, kun oppikouluun mentiin pääsykokeen kautta. Lukioon asti ei päässyt, jollei ymmärtänyt lukemaansa ja osannut kirjoittaa.

En ymmärrä minäkään, miksi tämä tasapäisyys on niin tärkeää nykyään. Hitaat hidastavat tahtia. 

Ennenwanhaan tyhmimmät tuplasivat koulussa luokkansa, mikäli taidot eivät riittäneet seuraavalle luokalle siirtoon. Nykyisin liian olemattomalla osaamisella pääsee läpi seuraavalle luokalle . Eiköhän se tyhminkin oppisi kun kertaisi samat asiat muutamaan kertaan jo peruskoulussa 

Vierailija kirjoitti:

Muutama vinkki huoltajille:

Jos lapsella on lukivaikeus, älkää ottako peruskoulussa juuri mitään helpotuksia käyttöön. Vain kuntoutusta. Ylioppilaskoe ja yliopisto-opinnot ovat ihan samat lukivaikeudesta kärsivälle ja muille. Rima on samalla korkeudella. Jos peruskoulua helpotetaan, jää lapsesi taidoissa muihin verrattuna koko ajan jälkeen. Jos onnistutte saamaan jostain kuntoutusta, niin huolehtikaa ja vaikka tarvittaessa pakottakaa lapsennen käymään niissä.

Lukivaikeudessa parasta treeniä on lukeminen ja omien opiskelustrategioiden luominen. Lukemisessa ja opiskelutaidoissa ei kehity ilman rankkaa treeniä. Lukivaikeus haittaa opintoja merkittävästi myös yliopistossa. Siellä pärjätäkseen on peruskoulun ja lukion aikana käytettävä kaikki mahdollisuudet harjoitteluun.

Tai sitten nämä ,joilla on lukivaikeuksia ja muita henkisiä ongelmia vaan suosiolla menee sinne amikseen ja suorittavaan työhön. Ei niitä korkeakoulutettunakaan työpaikoilla paapota eikä ole sanottua että vaikka onnistuisi valmistumaan ikinä työllistyisi. Jonkinlaista realismia niihin vanhempien odotuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tätä näkee ihan yliopistotasollakin, mutta sielläkin puoliväkisin työnnetään maisteriputkesta läpi (= rahoitus).

Yliopistotasolla on kuitenkin huomattavasti vaikeampi pärjätä ja esimerkiksi tukien saamisen edellytys on edistyminen opinnoissa. Maisterivaiheeseen päätyvät hieman heikommat opiskelijat ovat silti ihan osaavia yleisellä tasolla, vaikka yliopiston mittapuulla ovatkin huonoja. Pääsykoekarsinta on toistaiseksi pitänyt huolen, että opintoihin otetaan pääsykokeissa pärjäävät ja lukiossa pärjänneet. Ne pahimmat luku- ja laskutaidottomat karsiutuvat tuossa pois. Suurin osa yliopistoon pääsevistä heikoista opiskelijoista putoaa kärryltä parin ensimmäisen vuoden aikana eikä ikinä valmistu kandiksi, joten se heikkotasoinen maisteri on kuitenkin tehnyt aika paljon työtä vaikka omalla mittapuulla onkin kaukana p

Kyllähän siinä todistusvallinnassakin opiskelu motivaatio näkyy. Ei siihen ylioppilastodistukseen muuten riviä laudatureita ja exiimioita saa. Harvaan paikkaan millään Mn papereilla kävellään sisään.

Vierailija kirjoitti:

Toimin lukion opettajana ja huomasin saman: hyvin monilta oppilailta puuttuu luku- ja kirjoitustaito, peruskoulun matikan oppimäärä ja vieraiden kielten oppimistaidot. On paljon erilaisia oppimisvaikeuksia, lukivaikeutta, hahmotushäiriötä, ADHD:ta ja mielenterveyshäiriöitä, kuten ahdistusta, masennusta ja paniikkihäiriöitä. Motivaatio on monilta hukassa myös. Yllätyin, kun yläkoulun ja lukion oppilasaineksessa ei ollut mitään eroa.

ja tämä sama jatkuu yliopistossa. Ei ole opittu opiskelemaan kun "kaiken löytää Googlesta", kuulemma

/yliopisto-ope

No tietenkin hakeutuu, kun on pakko. Oppivelvollisuus on 18-vuotiaaksi asti. Jotkuthan jättävät lukion kesken heti 18 vuotta täytettyään.

Ei kai tämä ketään yllätä, kun toisesta asteesta tehtiin pakollinen.

Nämä täällä nuoria arvostelevat yliopiston ja lukion opettajat ovat itse jotain nippanappa maistereita mutta nyt esiintyvät ylimpinä tietäjinä ja arvioitsijoina nuorten mielenterveyden ongelmien ja neuropsykologisten haasteiden osalta.

Vai ihan amitsuun pitäisi ongelmaisten mennä eikä tulla teidän hienoihin lukioihinne ja yliopistoihinne lattioita kuluttamaan ja teidän ylivertaista opetustanne kuuntelemaan. Sallikaa mun nauraa. Haasteita on monilla, myös siellä työelämässä. Keskeistä ei ole haasteista vapaa elämä vaan se miten niistä yhdessä selvitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimin lukion opettajana ja huomasin saman: hyvin monilta oppilailta puuttuu luku- ja kirjoitustaito, peruskoulun matikan oppimäärä ja vieraiden kielten oppimistaidot. On paljon erilaisia oppimisvaikeuksia, lukivaikeutta, hahmotushäiriötä, ADHD:ta ja mielenterveyshäiriöitä, kuten ahdistusta, masennusta ja paniikkihäiriöitä. Motivaatio on monilta hukassa myös. Yllätyin, kun yläkoulun ja lukion oppilasaineksessa ei ollut mitään eroa.

 

ja tämä sama jatkuu yliopistossa. Ei ole opittu opiskelemaan kun "kaiken löytää Googlesta", kuulemma

/yliopisto-ope

Hyvin monissa opinnoissa yliopistossa käsketään hakea tietoa netistä ( myös Googlen avulla) ja soveltaa sitä löydettyä tietoa  kyseessä olevaan tehtävään.

Terv. Teekkari

Erityisamikseen sellaiset, jotka eivät pärjää lukiossa tai normaalissa amiksessa. Siellä on enemmän ja yksilöllisempää tukea tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Nämä täällä nuoria arvostelevat yliopiston ja lukion opettajat ovat itse jotain nippanappa maistereita mutta nyt esiintyvät ylimpinä tietäjinä ja arvioitsijoina nuorten mielenterveyden ongelmien ja neuropsykologisten haasteiden osalta.

Vai ihan amitsuun pitäisi ongelmaisten mennä eikä tulla teidän hienoihin lukioihinne ja yliopistoihinne lattioita kuluttamaan ja teidän ylivertaista opetustanne kuuntelemaan. Sallikaa mun nauraa. Haasteita on monilla, myös siellä työelämässä. Keskeistä ei ole haasteista vapaa elämä vaan se miten niistä yhdessä selvitään.

No eikö kannattaisi kuitenkin tyytyä niihin käytännön elämän haasteisiin, joita tulee eikä ehdon tahdoin järjestää itselleen myös akateemisia haasteita.  Helposti liian vaikeiden asioiden ääressä voi se hauras itsetunto kokonaan murentua kun näkee toisten pärjäävän itse taistelee ihan perusasioiden parissa.  Tämä ei ainakaan paineita ja alttiutta masentua vähennä. 

Vaikka aluksi valitsisi ne käytännöllisemmät amisopinnot niin mikäli  hommat sujuu, on mahdollisuus edetä opinnoissa seuraavalle tasolla. Vanhempien kunnianhimon vuoksi ei kenenkään kannata mennä lukioon ja pyrkiä yliopisto-opintoihin.

Aina on lukioissa ollut myös opiskelijoita, joita ei ole opiskelu niin paljoa kiinnostanut, eivät esim. Niinistö ja Stubbkaan mitään huippuoppilaita olleet. Ja peräti presidenteiksi asti ovat päätyneet.

Vierailija kirjoitti:

OI niitä aikoja, kun oppikouluun mentiin pääsykokeen kautta. Lukioon asti ei päässyt, jollei ymmärtänyt lukemaansa ja osannut kirjoittaa.

Ja silloin myös vielä vaadittiin jotain! Esim.pitkän matematiikan lukijat joutuivat opiskelemaan lyhyttä vierasta kieltä, meillä se oli saksa tai venäjä.