Lue keskustelun säännöt.
Lukioon hakeutuu nykyään oppilaat jotka ei sinne kuulu
04.04.2024 |
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukion matematiikan opettaja 25 vuoden työkokemuksella tässä:
Nykyisin peruskoulusta tulee lukioon opiskelijoita, jotka eivät osaa prosenttilaskennan alkeita, eivät ymmärrä mikä on yhtälö, eivät pysty arvioimaan vastauksen järkevyyttä tai suuruusluokkaa.
Kun tässä yritän opettaa lukion asioita, ovat monet niin pihalla, että hylättyjä arvosanoja ropisee. Sitten näiden opiskelijoiden huoltajat laittavat Wilma-viestiä, että on liian vaativaa ja nopeaa. Pitäisi kuulemma edetä hitaammin, tehdä pieniä kokeita yhden ison kokeen sijaan, koska kokonaisuuksien hahmottaminen on niin haastavaa. Halutaan tukiopetusta ja muita erityisjärjestelyjä. Yritän selittää, että ylioppilaskirjoituksissa pitää hallita kaikki asiat samalla kertaa yhdessä isossa kokeessa, mutta perustelut kaikuvat kuuroille korville.
Ja kuinkahan paljon näitä on? Ja tähän auttaa lisää rahaa ja aikuisia peruskouluun. Pienempiä kouluja ja luokkia. Se auttaa kaikkeen mikä peruskoulussa on pielessä. Peruskouluhan tässä on pielessä, eikä nuo oppilaat.
Peruskoulu on pielessä, mutta on noissa oppilaissakin aina niitä heikompilahjaisia yksilöitä jotka tarvitsevat suorastaan erityisopetusta eivätkä oikeasti pärjää lukiossa, vaikka olisi tukitoimia. Peruskoulun lisäksi iso ongelma on kotona, missä jotkut vanhemmat hyväksyvät ja suorastaan lietsovat asennetta, että ei tarvitse yrittää paremmin jos ei osaa. Joillain nuorilla on ihan oikeasti sellainen käsitys, että on jotain hommia missä ei tarvitse osata lukea tai laskea kunnolla, mutta palkka juoksee. Parhaimmillaan toinen vanhemmista on mukamas tällaisessa työssä, eikä lapsi tajua että kyllä se erityisluokan käynyt isäkin oikeasti jotain on oppinut vaikka kuinka vähättelee oppimista ja kertoo miten pakkopullaa koulu oli itselle. Jos lapsi saa asennevamman opiskeluun jo nuorena, niin ei sitä mikään koululaitos siinä vaiheessa paranna kun kotona ei ole tukea opiskeluun tai katsota yhdessä että lapsi tekee tehtävät. Sitten tulee noita pyyntöjä opettajille, että pitäisi helpottaa opetusta, vaikka kaikki tekevät lopulta samat ylioppilaskokeet joita ilman ei sitä lakkia saa. Totta kuitenkin, että ei ole opiskelijan vika millaisessa ympäristössä joutuu opiskelemaan, oli ongelma sitten liian iso luokka, omat erityistarpeet, tai kotoa puuttuva tuki.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tästä syystä oma nuori hakeutui ns. huippulukion. Turhautui jo riittävästi peruskoulussa, kun eteneminen tapahtui liian monella tunnilla hitaimman mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Opettajissa on vikaa sikäli että pitää myös vaatia parannuksia ja resursseja työhönsä eikä vain todeta että tilanne on tämä. Hehän tuntevat koulumaailman todellisuuden ja heidän pitää myös viedä tietoa epäkohdista eteenpäin rehtorille, poliittisille päättäjille, ammattiliitoille.
Opettajat ovat suu vaahdossa selittäneet näistä ongelmista, mutta heille tarjotaan vain leikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen lukion opettaja (pk-seutu):
Peruskoulussa voi vielä olla opettajalla mahdollista ottaa erityistukea tarvitsevia oppilaita huomioon, kun luokissa on 18-25 oppilasta.
Itse opetan pakollisia aineita (enkku ja ruotsi) ja ryhmissäni on 32-40 opiskelijaa aina. On vaikea ehtiä jokaisen opiskeijan luo ja ohjata heitä yksilöllisesti.
Mutta konsensus lienee taas, että opettajissa on vika.
Mikä piru siinä on, että ennen ne luokkakoot saattoi olla lähes pääsääntöisesti 40 oppilasta jo kansakoulussa, vaikka silloin oli vielä syrjäkylilläkin koulut toiminnassa?
Minähän kuuluin suuriin ikäluokkiin, ja meitä oli ihan helvetisti. Oppikoulussakin luokkia oli aasta deehen ja isot luokkakoot.
Kävin yhden vuoden sivukylän kouluakin ja oppilaita oli vähintään tuo 35-40 yhdessä luokassa, mutta luokkahuoneita vain kolme, samoin opettajia.&nb
Vaatimustaso oli aika paljon pienempi siihen aikaan. Maailma on muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä artikkelin herkkikset päätyvät? Eivät voi osallistua salissa kokeeseen - eivät voi varmaan tehdä töitäkään muiden aikana?
Räätälöidään myös korkeakouluopinnot ja työelämä heille. Muut hoitavat ikävät ja vaikeat hommat heidän puolestaan?
Kyllä näitä erityisiä löytyy myös aikuisopiskelijoista.
Opiskelen lähihoitajaksi aikuisopiskelijoiden ryhmässä ja juttelin viime viikolla yhden 25 -vuotiaan luokkalaiseni kanssa, kun hänen pitäisi mennä uusimaan yksi lääketeorian koe. Meidän koulussa on luokka, jossa kokeita voi uusia, sinne voi tulla oppilaita ihan kaikista ryhmistä. Eli aina on eri määrä uusia oppilaita ja ihmisiä tekemässä kokeita tässä huoneessa, joka on tilava, siellä on opettaja ja siellä siis tehdään kokeita, hiljaisuudessa....
Tämä 25 -vuotias sanoi, että hän ei voi koetta mennä tekemään tähän luokkaan, koska siellä on vieraita ihmisiä, ihmisiä lähtee sitä mukaan, kun oma koe tehty ja näitä ihmisiä voi olla 1 tai 10 niin ei onnistu vaan hän menee tekemään kokeen kuraattorin kanssa, kuraattorin työhuoneeseen. Yksin, kun muuten ei pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu on ammattikouluissa. Puolet porukasta on sellaista jolla ei ole mitään motivaatiota tai kykyä opiskella. Mihin nämä pitäisi laittaa?
Valtion työsiirtoloihin teitä rakentamaan yms. Sitten kun opiskelumotivaatio alkaa löytymään, niin takaisin normaaleihin toisen asteen kouluihin.
Tiet rakennetaan nykyään kalliilla koneilla, joiden käyttö vaatii osaamista.
Ne on hyviä hommia nuo asfalttihommat. Noita hommia ei opita missään koulussa, vaan siinä työtä tehdessä. Pitää osata myös lapioida oikealla tavalla ja tahdilla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu on ammattikouluissa. Puolet porukasta on sellaista jolla ei ole mitään motivaatiota tai kykyä opiskella. Mihin nämä pitäisi laittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omana lukioaikanani 25v. sitten ei ollut mitään apua saatavilla vaikka olisin sellaista tarvinnut, on hyvä että nykyään opiskelijoiden erityistarpeet tiedostetaan ja otetaan huomioon paremmin. Epäilen että suurelta osin on kyse tästä eikä opiskelija-aineksen "huonontumisesta".
Lukiossa opettanut tässä. Luin aloitukseni uudestaan, enkä löytänyt pilkkuvirheitä. No mutta jutun pointti oli se, että peruskoulun päättävien nuorten osaamisen ja lukion oppimäärän välillä on aika iso ero. On mahdotonta opettaa lukiokurssien asioita, kun peruskoulun oppimäärä puuttuu pohjalta. Aukkoja saa kyllä paikkailtua, mutta se vaatii motivaatiota, jota ei usein ole.
Opetan matikan lisäksi fysiikkaa ja kemiaa, jotka ovat reaaliaineita. Kurssin päätteeksi on koe, jossa pitäisi hallita yhden kurssin sisältö kerrallaan. Siinä vaaditaan lukutaitoa. Mainitsin myös kielten opiskelusta. Monilla lukiolaisilla on haasteena, että suorittaakseen ylioppilastutkinnon pitäisi saada joko lyhyt matematiikka tai ruotsi hyväksytysti läpi. Tämä on monille vaikeaa. Sen sijaan englantia nykynuoret osaavat hyvin.
Opiskelen nyt itse täydennyskoulutuksena erityispedagogiikkaa. Lukiossa ryhmäkoot ovat isoja ja tahti nopea, joten yhden opettajan resurssit eivät mitenkään riitä. Toki olen vienyt asian eteenpäin rehtorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku suurten ikäluokkien edustaja ihmetteli, miksi isot ryhmät ei toimi. No, erityistä tukevia tarvitsevia on niin paljon. Monilla on keskittymisvaikeuksia ja käytöshäiriöitä. On mahdotonta kuunnella ja keskittyä. Enää ei ole erityisluokkia tai tarkkiksia, vaan kaikki opiskelevat samassa luokassa. Opettajan ajasta iso osa menee työrauhan ylläpitämiseen. Tämän jotenkin vielä ymmärrän peruskoulussa, mutta itselleni oli yllätys, että lukiossa on sama meininki.
Vanhaan hyvään aikaan he eivät sinne edes päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tätä näkee ihan yliopistotasollakin, mutta sielläkin puoliväkisin työnnetään maisteriputkesta läpi (= rahoitus).
Just pääsiäisenä juteltiin jo n. 20v eläkkeellä olleen luokanopettaja-äitini kanssa entisajoista. Sanoi, että 60-luvun lopulla kun aloitti, ekalla luokalla oli yli 30 oppilasta, ja kun hän opetti, lapset tapittivat häntä keskimäärin hiljaa ja keskittyneesti "kerro meille lisää"- ilmeellä... Koulussa käyminen koettiin etuoikeudeksi.
Siitä se sitten vuosikymmenien aikana on muuttunut levottomampaan suuntaan. Syitä on paljon, mutta muutamia mainitakseni isoimmat varmasti yhtenäiskulttuurin rapautuminen (nyt vannotaan yksilöllisten valintojen nimeen), kasvatuksen muuttuminen (=usein puuttuminen, kun ei vaan jakseta tai viitsitä) sekä älylaitteet, jotka ovat lyhentäneet lapsien pinnaa n. tuhannella prosentilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama juttu on ammattikouluissa. Puolet porukasta on sellaista jolla ei ole mitään motivaatiota tai kykyä opiskella. Mihin nämä pitäisi laittaa?
Valtion työsiirtoloihin teitä rakentamaan yms. Sitten kun opiskelumotivaatio alkaa löytymään, niin takaisin normaaleihin toisen asteen kouluihin.
Tiet rakennetaan nykyään kalliilla koneilla, joiden käyttö vaatii osaamista.
Ne on hyviä hommia nuo asfalttihommat. Noita hommia ei opita missään koulussa, vaan siinä työtä tehdessä. Pitää osata myös lapioida oikealla tavalla ja tahdilla.
Aika usein näitä hommia tekevät kesäisin myös teekkarit, esim. jotka opiskelevat maanrakennusta tai -mittausta. Saavat kokemusta ruohonjuuritasolta.
Yleistäen, nykynuoret eivät oikein jaksa yrittää, kun ei tarvitse yrittää. Harvalla on kotoa vakavampia seuraamuksia, jos kokeista tulee vaikka vitonen tai kutonen, vaikka on ihan fiksu. Näillä on ajatus, että elämässä pärjää vähemmälläkin, katso vaikka jotain tiktokkaavaa julkkistyrkkyä, sekin on masseissa...
Ja puhun ihan omasta kokemuksesta. Älliä nuorilla olis, kunhan vain yhtään löytyis motia. Mut ei oikein löydy, mix pitäis? Vaikka kuinka ollaan vanhemmat vakavasti puhuttu tulevaisuuden rakentamisesta, evvk. Ehkä se herääminen tulee jossain vaiheessa ja löytävät oman hyvä polkunsa, pakko uskoa <3
No eikö oppilaat sitten ole yhteiskunnan rakennusainetta? Miksi ei saisi käytttää saanaa aines? Eihän kouluissa mitään itsenäisesti ajattelevia yksilöitä kasvateta.
Oi niitä aikoja tosiaan. Rahalla sai kompensoitua älyn puutteen. Pankinjohtajan poika sai tuplata niin monta kertaa kuin halusi ja konahdella puolet muita isompana takarivistä.
Ei hänellä silti ollut oikotietä ylioppilaskirjoituksissa. Sitä paitsi älyn puutteen voi kompensoida rahalla nykyisin vielä helpommin kuin ennen. Tuplaaminen ei kuitenkaan onnistu edes rahalla, mutta se ei liene mikään loistouudistus.
EI näiden tarvinnut kuin päästä läpi niin oltiin jo johtajia ja suuret tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin nämä artikkelin herkkikset päätyvät? Eivät voi osallistua salissa kokeeseen - eivät voi varmaan tehdä töitäkään muiden aikana?
Räätälöidään myös korkeakouluopinnot ja työelämä heille. Muut hoitavat ikävät ja vaikeat hommat heidän puolestaan?
Kyllä näitä erityisiä löytyy myös aikuisopiskelijoista.
Opiskelen lähihoitajaksi aikuisopiskelijoiden ryhmässä ja juttelin viime viikolla yhden 25 -vuotiaan luokkalaiseni kanssa, kun hänen pitäisi mennä uusimaan yksi lääketeorian koe. Meidän koulussa on luokka, jossa kokeita voi uusia, sinne voi tulla oppilaita ihan kaikista ryhmistä. Eli aina on eri määrä uusia oppilaita ja ihmisiä tekemässä kokeita tässä huoneessa, joka on tilava, siellä on opettaja ja siellä siis tehdään kokeita, hiljaisuudessa....
Tämä 25 -vuotias sanoi, että hän ei voi
Siinä taas esimerkki ihmisestä, joka on hakeutunut jollekin alalle koska pitää, mutta oikeasti edellytykset alalla toimimiseen ovat hyvin heikot. Minun on vaikea nähdä, miten hoitoala hyötyy työntekijästä, jonka sosiaalinen ahdistus estää tekemästä kokeita yhdessä vieraiden ihmisten kanssa. On resurssien haaskaamista, että ihmiset opiskelevat aloja jotka eivät sovi heille. Kaikista ei tule hyviä ammattilaisia ja työllistyviä työntekijöitä, vaikka joku tutkinto alalle olisi saatu väkisin raavittua kasaan.
Ennen oli tarkkailuluokat. Nykyään samassa luokassa on sekoitettuna kaikki joten lapsille ei jää opiskelurauhaa.
Siinähän se. Opettajilla ei ole aikaa. Tiedättte varsin hyvin, että on erilaisia oppijoita ja opettajien pitäisi mitata opiskelijan osaamista eikä kirjoitustaitoa. Olen juuri tuollaisen erittäin älykkään, mutta kirjoitustaidottoman lapsen äiti. Ne aineet missä opettaja tajusi asian, meni hyvin. Ja ne missä opettaja oli vain yhden tyylin tyyppi, numerot oli tosi huonoja.
Lapsi on aikuinen ja erittäin näkyvässä ja vaikuttavassa työssä. Se että on joku oppimiseen tai sen mittaamiseen vaikuttava asia, ei tarkoita että olisi kyvytön tai tyhmä.
Voisin väittää, että lapseni on pärjännyt elämässä erittäin hyvin, vaikka osa opettajista yritti sitä jarrutaa.
Se on totta, että opettajilla on suuri merkitys. Ja arvostan niitä jotka jaksaa.