Voiko mies olla naiselle vaan kaveri?

Ap tässä. Sitä vähän pelkään, että se on ihastunut. On viitteitä siitä, on ollut noita vahinkokosketuksiakin, kaverina ei muuten esim halailla tms.

Pidän siitä kaverina kuten oon pitänyt jo vuosia. Se ihminen on mulle tärkeä mut kaverina enkä haluais kaveruutta menettää. Mut jotenkin tuntuu vaikealta, kun ei se suoraan ole ihastumista sanoilla ilmaissut, tuntuisi typerältä mun ottaa puheeksi. En halua loukata sitä, enkä ole ihan varma sen tunteistakaan. Mä haluisin jatkaa hyvää kaveruutta kuten tähänkin asti. Huomaan itsestäni, ett mua on alkanut pikkusen ahdistaa, jos se ikäänkuin vahingossa tulee liian liki tai vaivihkaa koskettaa.

Vaikka ollaan tunnettu toistakymmentä vuotta niin tunteista tää kaveri ei ole oikeestaan koskaan juuri puhunut. On sellanen äijä ja strong and silent-tyyppi. Kyllä siinä on pehmeempikin puoli, mutta sanoin ei sitä ilmaise vaan teoin.

Onks kukaan teistä miehistä ollut vastaavassa tilanteessa ja jos on, niin miten toivoisitte naiskaverin toimivan? 

Aika erikoisia kaverijuttujakin sitä on nähnyt. Esim 4-kymppinen kahden lapsen isä, jolla 10 vuotta nuorempi vaimo ja lapset kotona. Ja mies tehnyt useamman viikon - kahden matkan kuvankauniin lapsettoman sinkkunaisen kanssa, joka on kaveri lukioajoilta. No, kai se vaimokin lopulta tajusi, ettei o,e ihan OK juttu, koska viime syksynä erosivat.

Kukaan mies ei ole koskaan halunnut olla pelkkä kaveri, ensiksi niin voivat esittää pitkäänkin, mutta jossain vaiheessa alkaa tulla seksipuheet. En ymmärrä miksi pitää esittää jotain kaveria eikä voi suoraan sanoa, että panoa tässä haetaan vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kukaan mies ei ole koskaan halunnut olla pelkkä kaveri, ensiksi niin voivat esittää pitkäänkin, mutta jossain vaiheessa alkaa tulla seksipuheet. En ymmärrä miksi pitää esittää jotain kaveria eikä voi suoraan sanoa, että panoa tässä haetaan vaan. 

Kun tuo suoraan heti sanominen ei ikinä toimi. Emotionaalisen suhteen luomisen jälkeen on mahdollisuus 

Mutta ihan aidosti haluaisin tietää, että mitä haittaa mielestänne on siitä, jos ystäväänsä kohtaan tuntisikin joskus pientä ihastumista tm, jos sitä tunnetta ei kuitenkaan lähde lietsomaan tai sen vallassa tavoittelemaan mitään? Minulla (naisena) on useampi miespuolinen kaveri/ystävä, osan kanssa ystävyys on syvempää kuin toisten, mutta luottamus jokaiseen on syvä, ja tiedän että kumpikaan osapuoli ei tavoittele ystävyyden lisäksi muuta vaan pitää ystävyyttämme arvokkaana tällaisenaan. Olen naimisissa kuten osa näistä ystävistänikin. Jonkun ollessa sinkkuna on tilanne ystävyydessä ollut suht samanlainen, tosin silloin puheenaiheet olleet enemmän treffikokemuksiin ja parinhakuun liittyviä aiheen ajankohtaisuuden vuoksi. Parisuhteisiimme liittyviä intiimejä asioita emme jaa, niin kuin en jaa naispuolistenkaan ystävieni kanssa, mutta muuten puheenaiheet ja yhteiset tekemiset ovat muokkautuneet yksilöllisesti jokaisen ystävyyssuhteen mukaan. Joskus olen saattanut joihinkin näistä tuntea pientä ihastumista tm, mutta en näe siinä mitään väärää enkä näe sitä minkäänlaisena esteenä ystävyyden jatkumiselle. 

Se on yhtä varma seuraus kuin peräsuolenlaskeuma. 

Niin 🥺

Öö siis mikä? 

Ihastuminenko?

Vierailija kirjoitti:

Se on yhtä varma seuraus kuin peräsuolenlaskeuma. 

Niin 🥺  MENISIT HOITOON.

No yksikään mun miespuolinen kaveri ei ole kyllä koskaan ehdotellut mulle mitään sopimatonta, aikaa ollaan vietetty kaksin tai porukalla vaikka kuinka, ja vaihtelevasti illan oltu tahoillamme joko sinkkuja tai varattuja. En ymmärrä näitä "jossain vaiheessa kuvioihin astuu varmasti jotain" - juttuja alkuunkaan. Ja koen olevani ihan mukava ja mukavannäköinen ym, en ymmärrä näitä "voi vain, jos nainen on ruma ja lihava" - kommentteja myöskään. 

Eikö puolisonne ole mustasukkaisia näistä ystävistä..?

Voi olla. Vaimon kanssa yhdessä 38 vuotta ja aivan täysin kaveripohjalla ollaan oltu jo 10 vuotta. Ei mitään eroottista

Mut jos tekee mieli naida sen kaverin kanssa

Niin, voi olla että joskus se käy mielessä, MUTTA jos sen tunteen ei anna johtaa mihinkään, niin onko se este kaveruudelle? 

No mulla osa miespuolisista kavereista periaatteessa saattaisi herättää myös seksuaalisia fiboja jos tilanne olisi kummankin osalta toisenlainen tm, ja osan kanssa tiedän ettei sellaisia fiiliksiä ole mahdollista tulla yhtään missään tilanteessa. Mutta oli kummin vaan, niin näitä ajatuksia en tuo ilmi millään tavalla, eikä niillä ole merkitystä ystävyyden syvyydessä tm. 

Mulla on melkein kaikki kaverit nykyään miespuolisia, kukaan ei ole yrittänyt mitään seksiä koskaan.

Onkohan minussa jotain vikaa sitten tai toinen vaihtoehto, että kunnioittavat minua niin eivät ala lämpimään yms.

..kaveri-Mies? 

en ole koskaa kuullutkaan, en mistään..

Kaveri-naisistakaan?

Mulla on ollut mieskaveri opiskeluajoilta. Tiesin alusta alkaen, että jos olisin tahtonut, olisin saanut hänet. Mutta hän ei vetänyt yhtään fyysisesti mua puoleensa ja olin varattukin,  joten pidin tiukasti kaveri zonella, Oli muuten kiva tyyppi. Tutustuin hänen vaimoihinsa, hän mieheeni. Nyt hän on eronnut useasti ja sinkku, minä aviossa ja olemme yhä kavereita.

Hieman ohi otsikosta, kaveriseksi.

Tuossa edellä provoksi ehdotetussa sivuttiin kaveriseksin etuja.

Voisi avoimesti keskustella ja kokeilla mikä kumpaakin sytyttää ja laittaa nauttimaan ilman tarvetta ujostella.

Mies on yleensä ihastunut naiseen kun hän hakeutuu naisen kanssa keskusteluyhteyteen. Jos nainen ei tunne samanlaista ihastusta, siitä syntyy ongelmia, koska miehen ainoa tarkoitus on saada nainen ihastumaan itseensä.