Nytkun kiusaamisesta kerta halutaan puhua niin paljon ja siitä, että miksi sitä ei ole vieläkään "kitketty" niin sanokaa mulle
miten se kitketään teidän mielestänne? koska mä kuulen kokoajan vaan tota samaa, että miksi sitä ei olla "kitketty"?
Se on asia, mitä ei voi kitkeä ennenkuin tämä yhteiskunta kasvaa henkisesti. Miten me voidaan olettaa, että kiusaaminen loppuu jos me eletään niin materialistisessa yhteiskunnassa, missä pelkkä toisen pukeutuminenkin aiheuttaa inhoa ihmisessä?
Kertokaa
Se ongelma on tämä koko paletti, se on ihan siellä juuritasolla, miten tämä yhteiskunta kasvattaa ihmisiään ja miten ne ihmiset sitten kasvattavat omia lapsiaan. Se koko paletti on kiero ja väärä.
Ei sitä saa kitkettyä millään kameroilla tms, se ongelma siirtyy sitten vaan muualle, ihmisiä kiusataan muualla kuin koulussa.
Ajatelkaa isommin asioita, niin te huomaatte todellisen ongelman minkä keskellä tekin kaikki elätte.
<3
Kommentit (168)
Nyt puhutaan koko ajan kiusausta ja kiusaamista kuin lapset olisivat vastuussa siitä mitä heidän on mahdollistettu tehdä. Kyseessä on aikuiset jotka eivät kykene yhteistyöhön. Kuka on päätekijä, joku aikuinen joka on käyttänyt valtaa väärin. Vaikutusvaltainen huoltaja tai narsisti koulun johtaja. Yksikään lapsi ei ole mitään muuta kuin avuton ja aikuisista riippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Aina tulee uusia sukupolvia ja uusia ihmisyksilöitä, joiden ajukoppaan pitäisi takoa ne samat perusasiat ja joka vuosi vielä vähän enemmänkin, koska suvaittavaa ja ymmärrettävää ja hyväksyttävää on jatkuvasti enemmän.
Jos 80-luvulla hoidettiin lasten hampaita hyvin, niin ei sen vaikutus automaattisesti jatku jos 90- luvun lasten hampaita ei hoideta samalla voimalla ja tahdolla.
Ei se ole koskaan pitäisi vaan pitää, se todellakin vain taitaa, halus tai sitten ei. Käyttäytyminen ei liity suvaitse uuteen.
No, ensin pitäisi kaiketi määritellä mitä "kiusaaminen" tarkoittaa. Se on todella abstrakti termi.
Jos jotakin lasta kiusataan jättämällä hänet porukan ulkopuolelle, niin eihän se ole mikään ratkaisu, että muut lapset pakotetaan leikkimään hänen kanssa. En itse lähtökohtaisesti ole halunnut opettaa lapsilleni, että heidän pitää olla kaikkien kavereita (vaikka toki kenellekään ei saa olla ilkeä). Kyllä lapsilla on oikeus valikoida kenen kanssa he haluavat viettää aikaa, samoin kuin aikuisillakin.
Jos kiusaaminen on sanallista, niin pitäisi määritellä missä menee raja. Toiset loukkaantuvat herkemmin kuin toiset. Lapsilta ei voi odottaa niin syväluotaavaa ennakkosensuuria, että he osaisivat valita sanansa niin, että eivät ikinä aiheuta kenellekään pahaa mieltä. Eiväthän aikuisetkaan siihen pysty. Jos ne sanat eivät loukkaa, niin sävy saattaa. Kuka sen määrittelee mikä on objektiivisesti kiusaamista eikä vain lapsellinen impulsiivinen möläytys?
Väkivaltahan ei edes ole kiusaamista vaan se on jo rikos ja siihen puututaan lain suomin keinoin JOS lapsi sen tuo esille.
Jos olet kiinnostunut kiusaamisen ennaltaehkäisystä, niin suosittelen keksimään ratkaisuja sellaisen yleismaallisen kauhistelun sijaan. Kaikki kyllä tietävät, että kyseessä on ihan oikea ongelma. Kukaan ei vaan oikein keksi mitä sille pitäisi tehdä.
Näinhän se on. iso kaiken läpäisevä yhteiskunnallinen teema. Jos kouluyhteisö saakin omasa sisäpiirissään tehtyä oivallista työtä ja kiusaaminen loppuu, kouluun tulee aina kuitenkin uusia ihmsiä. Heidän opettamisensa kiusaamattomuuteen vie jonkin aikaa ja he saattavat ehtiä jo hämmentää soppaa, ennen kuin oppivat. Ihan päivittäin tämän kanssa tehdään hartiavoimin töitä Suomen peruskouluissa. Inkluusio on kaunis tavoite, mutta sekin vaati, että tällainen turbulempimpi oppilas viettää näiden perusjamppojen parissa pitkän aikaa oppiakseen olemaan. Se vaatii toisto, rutiineja ja sosiaalista vuotovaikutusta pidemmän aikaa. Ei pelkkä hankalan tapauksen tuominen normiluokkaan johda välittömään onneen.
Kotonane asenteet omaksutaan. Myös kiusaamiseen johtavat.
Jos vanhemmat esim. koko ajan arvostelevat toisia ihmisiä, naapureita tai televisioesiintyjiä tms. oppii lapsi että tämä on normaalia ja sallittua.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kiusaamisesta koskaan päästään. Kysymys on pohjimmiltaa ihmisten välisestä reviiritaistelusta. Omaa reviiriään ihminenkin haluaa luonnostaan ja väistämättä tavalla tai toisella kasvattaa. Se onnistuu ajamalla joku lähipiirissä elävä kauas pois (tai kokonaan pois elävien kirjoistakin...). Kiusaajien tavoitteena on saada joku niin toivottomaan asemaan, että hän häipyy, ja muille jää silloin hiukan lisää reviiriä. Moni koulukiusattu vaihtaakin koulua, eikä ole tavatonta, että perhe muuttaa pysyvästi pois vain siksi, että lapsi saataisiin pois kiusaamistilanteesta. Joku kestää kiusaamisen koulun loppuun asti, mutta muuttaa sitten koulun jälkeen itsenäistyttyään kauas pois. Moni työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikaa ja siinä yhteydessä asuinpaikkaakin. Ja kun yksi on häipynyt, etsitään seuraava uhri. Ei se koskaan lopu.
Vähentää sitä voidaan, mutt ei se koskaan lopu. Se on väistämätön luonnon mekanismi, reviiritaist
Luonnoneläimillä esiintyy joustamatonta hierarkiaa vain eläintarhaympäristössä. Sama kotieläimillä: häiriökäyttäytymistä tulee jos edes perustarpeet eivät täyty. Silloin alkaa saparoiden syönti, tallomiset, taistelut.
Ihminen on eläin siinä missä muutkin eikä perusluonteeltaan paha. Mutta lapsilta puuttuu hienostuneet keinot selviytyä niin pahassa resurssipulassa (tila, rutiinit, turvalliset ihmissuhteet, jne) missä aikuinen vielä selviytyy.
Suurimmat pudottaja ym tv:n kilpailupaska ja pettämissonta pitäisi kieltää
Meillä ei ole mitään tällaisia ongelmia. Lapsilla terve itsetunto, kaunis konservatiivinen kasvatus ja kuri. Emme myöskään salli lapsiamme kiusattavan. Suunsoittelut osaavat laskea toisesta korvasta ulos.
Eikös tämäkin koulu ollut tässä "kivakoulu"projektissa mukana
"Automaattinen ja suuri sakko kiusaamisesta kiinni jääneen lapsen vanhemmille"
Ihan kannatettavaa. Mutta voisiko joku ensin määritellä mitä on kiusaaminen. Meillähän on jo rikoslaissa vainoaminen,mm.
Omakohtainen kokemus:
Oma lapsi oli sitä mieltä, että häntä kiusataan. Keskusteltiin asiasta monelta kantilta ja selvisi se mitä arvelinkin: hän olisi halunnut päättää aina mitä leikitään ja mm suuttui kavereille jos he puhuivat hänen päälleen -> kaverit vältteli ja pyöräili karkuun kun hän meni etsimään heitä. -> keskusteltiin ja mietittiin millä lailla leikit taas sujuisivat.
Toinen kaveri pantiin tekemään muiden mopoihin korjaukset, häntä läskiteltiin ja hänen kustannuksellaan naurettiin -> ei kavereiden mielestä kiusaamista vaan se on heidän mielestään porukan pellen vapaaehtoinen asema. En tiedä mitä tyyppi itse on mieltä, mutta vuosia kuitenkin hakeutunut samaan seuraan..
Eskarissa lasta heitettiin ämpärillä päähän ja huuleen tuli tikki -> ei kiusaamista, koska lapsi oli ensin potkaissut keinuessaan toista "vahingossa". Asia selvisi vasta kun keskusteltiin.
Lapsi pissasi eskarissa leikkihuoneen nurkkaan. Hänen mielestään ei kiusaamista, mutta taustalta selvisi porukan isoimman pojan suostuttelua ja suoranaista uhkailua -> kiusaamista.
Mikään näistä omakohtaisista esimerkeistä ei ole keskustelupalstalla tuomittavissa joko kiusaamiseksi tai ei kiusaamiseksi, koska meiltä läheisiltä aikuisiltakin ne vaativat tutkimista ja keskustelua. Lapsi voi kuulusteluissaan kertoa motiivinsa, ja se voi hänelle olla yhtä todellinen kuin toiselle osapuolelle voi olla hänen kokemuksensa.
Viittaat yhteiskuntaa, joka kasvattaa ihmisiä? Miten semielestäsi heitä kasvattaa?
Tämä on asian ydin.
Tottahan on, että vanhemmat lapsensa kasvattavat. Mutta miten kasvattavat? Osa ei kasvata mitenkään, vaan antaa vain olla ja pärjätä. Lapset roudataan päivähoitoon, vaikka vanhempi olisi kotona. Hoitajia ei riitä, lapsia on liian paljon, joka on lapsille todella vaativa paikka. Vanhemmat eivät opi kommunikoimaan lapsilleen tai edes leikkimään heidän kanssaan. Eivät viitsi. Kännykkä ja oma laatuaika ovat tärkeimmät, lapset koetaan rasitteeksi, se on nähty ja kuultu. Käytöstapoja ei jakseta vaatia, kaikki tulee tapahtua nopeasti, helposti ja ilman suurempaa rasittumista. Lisäksi lapsille sallitaan pelit ja ohjelmat, jotka eivät lapsen käsityskyvylle ole sopivia. Lapset saavat olla kännykällä valvomatta epämääräisissä yhteyksissä. Liikunta on mitätöntä näillä lapsilla. Kaikki tämä on vanhempien vastuulla. Hoitakaa lapsenne itse, huolehtikaa ja ymmärtäkää heitä, viettäkää aikaa. Unohtakaa välillä se oma ego ja tarve viihdyttää itseänne. Lapsi, jota ei ole kasvatettu, hänestä ei ole välitetty ja huolehdittu, kiusaa ja tulee kiusatuksi.
Kouluilla on todella vaikea kasvattaa jo häiriintynyttä lasta, lasta, joka on viettänyt pienen ikänsä päivähoidossa klo 7- 14. Tehnyt täysiä työpäiviä jo vauvaiästä lähtien ilman huolehtivaa äitiä ja isää. 1vuotias ei tarvitse päiväkodin varhaiskasvatusta, hän tarvitsee turvallista kotia. Se mitä yhteiskunta voi tehdä on mahdollistaa pienen lapsen (1-2v, 1-3v lapsen kehityksestä riippuen) kotihoito rahallisesti. Jos tämä innostaisi vanhempia jäämään kotiin, niin se varmasti näkyisi tulevaisuudessa onnellisena lapsena, jonka ei tarvitse kiusata ketään tai anna tulla kiusatuksi.
Koulujen on lisäksi vaikea puuttua lapsen käytökseen, koska osaamista ei ole tarpeeksi eikä aikaa. Inkluusio on tehnyt tehtävänsä ja näkyy lasten levottomuutena. Kiusaaminen alkaa jo eka luokalla, kun häirikkö oppilas ei saa oikeaa opetusta eikä ohjausta ja muut joutuvat häirikön toimintaa seuraamaan ja jopa pelkäämään. Joidenkin häiriköiden vanhemmat hyökkäävät opettajia vastaan, jos lasta yritetään rauhoittaa käyttäytymään. Sekin on nähty. Nämä tumpelot vanhemmat kun eivät halua ymmärtää, että jokin heillä on mennyt pieleen. Totuus on, että turvattomuuttaan se lapsi purkaa öykkäröimällä. Tämäkin on nähty.
Yhteiskunnan vastuu on se, että vastuuttaa vanhempia huolehtimaan lapsistaan ja sanktioi lasten teot/kiusaaminen vakavissa tapauksissa vanhempien syyksi, jos siihen selvä yhteys löytyy. Vanhempia ei saisi päästää kuin koirat veräjästä. Vanhempien tulee ottaa tosissaan lastensa huono käytös.
Ja näitä, jotka ovat jo häiriköitä, heille tulisi olla apua, ammattilaisia heitä hoitamaan ja opettamaan. Luokanopettaja ei tähän yksin pysty. Inkluusio ei tarkoita sitä, että oppilas on normiluokkassa, vaikka hän ei siellä pärjää. Silloin on ymmärrettävä, että inklusio ei tässä tapauksessa toimi.
Pitäisi ensin ymmärtää mitä se kiusaaminen on. Kiusaaminen ei ole mikään yksilöihin liittyvä asia, eikä se ole mikään sellainen ilmiö, joka olisi pakko hyväksyä. Vaikka kiusaamisen siemenet on meillä ohjelmoitu geeneihin (erilaisuuden vierastaminen), niin se on silti mitä suuressa määrin _ryhmäilmiö_. Se ei tapahdu missään tyhjiössä, vaan ympäristössä jossa se hyväksytään tai jossa siltä suljetaan silmät.
Ja varsinkin kouluissa, missä lapset vasta opettelee ihmisenä olemista, vastuu yhteishengen luomisesta ja psyykkisesti ja sosiaalisesti terveestä ryhmäytymisestä kuuluu aikuisille. Kiusaamista ei tapahdu ryhmässä, jossa kaikki kokevat kuuluvansa siihen omana arvokkaana osasena. Ja kaikki arvostavat toisiaan. Kun yhteishenki on hyvä, niin jos joku alkaa pilkata jotakuta, niin ryhmän muut jäsenet puuttuvat siihen jo ennenkuin se muuttuu kiusaamiseksi.
Ei tällainen yhteishenki muodostu kouluissa itsestään. Se vaatii opettajilta ja koko koulun henkilökunnalta paljon. Oppilaat vasta opettelee elämisen sääntöjä, ei heiltä voi vaatia että he itsestään osaisivat muodostaa hyvän yhteishengen, eihän se usein onnistu aikuisiltakaan työpaikoilla. Lisäksi nykyään vaikeuskerrointa tuo lisää some.
Kun täällä(kin) huudetaan vanhempien kasvatusvastuun perään, niin sanoisin silti että vastuu koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta on kouluilla. Perheille kuuluu tietenkin vastuu kasvattaa omat lapsensa, mutta se ryhmäytymisilmiö, mikä tapahtuu kouluissa, ei vanhemmat voi siihen vaikuttaa. Näkeehän sen siitäkin, että kun kouluissa järjestetään palavereita, jossa kiusaaja ja kiusattu kohtaavat, ja keskustellaan vanhempien kanssa jne, niin aniharvoin näillä päästään siihen kiusaamisen ytimeen ja/tai saadaan sitä kokonaan loppumaan. Ja tämä johtuu siitä että silloin kiusaaminen typistetään vain kiusaajan ja kiusatun väliseksi, kun oikeasti kyseessä on koko luokkaa/koulua/ryhmää koskeva ilmiö.
Niin kauan kuin minä muistan, on ollut kiusaajia ja kiusattuja. Se, mikä on muuttunut, on kuri, joka on löytynyt selvästi sekä kotikasvatuksessa että opettajien toimesta. Ennen kiusaaja sai kurinpalautusta, nykyään ymmärrystä.
"Luonnoneläimillä esiintyy joustamatonta hierarkiaa vain eläintarhaympäristössä. Sama kotieläimillä: häiriökäyttäytymistä tulee jos edes perustarpeet eivät täyty. Silloin alkaa saparoiden syönti, tallomiset, taistelut."
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
-maatilalla kasvanut koirankouluttaja
Vierailija kirjoitti:
Nyt puhutaan koko ajan kiusausta ja kiusaamista kuin lapset olisivat vastuussa siitä mitä heidän on mahdollistettu tehdä. Kyseessä on aikuiset jotka eivät kykene yhteistyöhön. Kuka on päätekijä, joku aikuinen joka on käyttänyt valtaa väärin. Vaikutusvaltainen huoltaja tai narsisti koulun johtaja. Yksikään lapsi ei ole mitään muuta kuin avuton ja aikuisista riippuvainen.
Kyllä jo pieni alle kouluikäinen voi kiusata, mennä ja ottaa lelun tai raapia, repiä,potkia. Vaikka olisi hyvät vanhemmat. Mutta siihen pitää puuttua ja opettaa lapselle, että joku asia on väärin. Koulussa pitäisi puuttua kiusaamiseen. Kannattaisin, että palkattaisiin jotain vanhempia tyyliin koulumummo ja nuorempikin, joka vahtisi välitunnilla pihalla tai käytävällä ja luokassa ja huomaisi jotain, mitä opettaja ei kerkeä huomaamaan.
Eikö koko suomalainen koulu ja yhteiskunta pyri kohti keskinkertaisuutta ja keskimääräisyyttä, ja sitä ihaillaan? Joukosta erottuminen herättää ihmettelyä tai raivoa, ajatellaan että erottuja on jotenkin epäonnistunut ihmisenä. Mielipiteetkin pitää kertoa tietyllä tavalla, ja yksilön oletettuihin "virheisiin" tartutaan porukalla. Pitää näyttää että on voittajien eli vahvimman puolella. Suomalaiset ovat epäempaattisia. Erilaisuutta ei edes yritetä ymmärtää. Ajatellaan että se on sama kuin huono.
Kiusaaminen loppuu kouluissa ja työpaikoilla heti kun ulkopuoliset ihmiset puuttuu siihen kiusaamiseen eikä katso sitä kiusaamista läpi sormien.
Lapset oppivat kiusaamisen aikuisilta. Kiusaaminen rehottaa aikuisten yhteisöissä, myös virtuaalisissa. Ei tarvitse kaukaa etsiä.
Tavat opetetaan kotona. Vain ääliöiden lapsilla tulee edes mieleen kiusata. Kuri on kuri kotonakin, asioita ei anneta koskaan periksi. Se pitää olla niinkuin käsketään eikä melkein. Nämä ovat juuri niitä joille kaikki annetaan periksi, eikä mitään sääntöjä ole. Suurin syyllinen on kiusaaja aivan itse.