Nytkun kiusaamisesta kerta halutaan puhua niin paljon ja siitä, että miksi sitä ei ole vieläkään "kitketty" niin sanokaa mulle

Mä en ole kohdannut tai edes nähnyt kiusaamista aikuisiällä omissa yhteisöissäni vaikka varmaan sitä onkin muttei varmasti siinä määrin kuin kouluikäisillä. Kyllä ongelma ennenkaikkea liittyy tiettyyn ikään ja siihen että yhteiskunta mahdollistaa kiusaamisen kouluissa. Mun on hyvin vaikea kuvitella että kukaan vanhempi aidosti kannustaisi lastaan kiusaamaan. Kyse on siitä että kouluissa se mahdollistetaan. Kuri on liian löysä, valvontaa liian vähän, ennaltaehkäisyä tehdään liian vähän ja kiusaajiin suhtaudutaan liian lepsusti.

Kotoa lähtee aika moni asia eteenpäin, niin hyvät kuin huonotkin. Lasten kasvatukseen kuuluu asettaa rajat, vanhempien pitää uskaltaa sanoa ei sanaa silloin kun siihen on aihetta. Joo, kyllä lapsi itkee ja riehuu kun ei saa haluamaansa tahtoaan läpi. Mutta kuka kasvatusta hallitsee vanhempi vai lapsi ? Jos lapsi saa kaiken haluamansa, eikä koskaan ole kuullutkaan kieltoja, hän oppii että hän on pomo ja riehumalla saa kaiken. Empaattisuus toisia kohtaan lähtee kasvatuksesta. Kun huonosti kasvatettu astuu tarhan ovesta sisään, hän ihmettelee mitä on rajat,säännöt ? Siinä kohtaa voi olla jo myöhäistä tarhan puuttua huonoon käytökseen, voi vaan vähän torua jos vaikka lapsi on heittänyt toista autolla päähä, tai hakannut lapiolla. Ollaan jo siinä tilanteessa että ei uskalleta kertoa kaikkia vanhemmille ettei tuu vanhemmille paha mieli lapsistaan, mennää siis ojasta allikkoon. Koulussa kiusaaminen jatkuu, mahdollisesti raaempana kuin ennen. Kiusaajat osaavat olla tosi ovelia ettei käytös näy päällepäin, ei auta yhtään että välitunnilla on opettajilla huomioliivit, silloinhan myös kiusaajat näkevät heidän lähestyvän. Kyllä minä olen sitä mieltä että kiusaaminen saadaan vähenemää jos huonoon käytökseen voidaan puuttua jo aikaisessa vaiheessa. Kuka on sanonut että kasvatus on helppoa, mutta jos kohtaa oman rajallisuutensa rehellisesti, niin on helpompaa kaikilla. Aseta rajat, se on suurta rakkautta. Jonain päivänä lapsesi kiittää siitä sinua.

Vierailija kirjoitti:

"En ole tuosta verotuskohdasta samaa mieltä. Jo nytkin ihmiset verotetaan hengiltä."

Aivan TYÖTÄ verotetaan niin, että sattuu.

Minä ehdotinkin PÄÄOMAN ja VARALLISUUDEN verottamista, en työn.

En hyväksy sitäkään. Lopeta jo toisten rahojen kuppaaminen.

Ei sitä pysty ikinä kitkemään.

Aina tulee uusia sukupolvia ja uusia ihmisyksilöitä, joiden ajukoppaan pitäisi takoa ne samat perusasiat ja joka vuosi vielä vähän enemmänkin, koska suvaittavaa ja ymmärrettävää ja hyväksyttävää on jatkuvasti enemmän.

Jos 80-luvulla hoidettiin lasten hampaita hyvin, niin ei sen vaikutus automaattisesti jatku jos 90- luvun lasten hampaita ei hoideta samalla voimalla ja tahdolla.

Vanhemmille on annettu liikaa valtaa puuttua opettajien ratkaisuihin. Eihän kukaan uskalla oikeasti tarttua kiusaamiseen, kun sitten on sen pikkupirulaisen vanhemmat rehtorin kansliassa pää punaisena vaatimassa opettajan erottamista tai jotakin.

Vähän vastuuta sen oman piltin kasvattamisesta, se ei voi jäädä koulun tehtäväksi ja sitten vaikka jäisikin, niin ette anna edes sitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole tuosta verotuskohdasta samaa mieltä. Jo nytkin ihmiset verotetaan hengiltä."

Aivan TYÖTÄ verotetaan niin, että sattuu.

Minä ehdotinkin PÄÄOMAN ja VARALLISUUDEN verottamista, en työn.

 

 

En hyväksy sitäkään. Lopeta jo toisten rahojen kuppaaminen.

 

Haluat siis lopetta verotuksen ja myös hyvinvointivaltion.

Okei, eli lopetetaan kokonaan hyvinvointivaltio ja yksityistetään kaikki.

Seurauksia jos pohtii, niin  kannattaa vilkaista vaikka USAhan jos pohtii mitä tapahtuu yhteiskuntarauhalle.

Lähes joka päivä on jossain joukkoampuminen

Yli 60 000 ihmistä vuodessa kuolee sairauksiin, jotka olisivat helposti hoidettavissa, koska heillä ei ole terveysvakuutusta, kun ei ole töitä.

Äitiyskuolleisuus kehitysmaatasoa

Lukutaitoprosentti kehitysmaatasoa

Se nyt vain sattuu olemaan niin, että niissä yhteiskunnissa joissa on suuret tuloerot, myös kaikkein rikkain eliitti elää lyhyemmän ja sairaamman elämän, kuin niissä joissa on pienemmät tuloerot. Stressihormoni kortisoli on kova tappaja ja jos joutuu pelkäämään kidnappausta ja asumaan vartioidulla aidatulla varakkaiden asuma-alueella, sellainen on stressaavaa. 

Aikuisillakin aivan järkyttävää kiusaamista. Itsensä arvokkaammaksi tunteva kiusaa, halveksii alempiarvoiseksi luokittelemaa ihmistä kuten työssäkäyvä työtöntä. Työpaikoilla on kastijako, arvojärjestys. Rasismi, ennakkoluulot.

Ulkonäkö, ikä, ylipaino, lapsettomuus jne. jos ei sovi ihan ns. normiin. Niitä saa halveksia ihan vapaasti jos itse kuuluu tai on onnistunut ns. normaaleihin raameihin. Tietty ryhmä saa määritellä mikä on normaalia ja pitää itseään parempana ihmisenä.

Omaa hyvyyttä ja suurenmoisuuttaan korostaessaan saa sitten vaan tölviä ja halveksia muita mielinmäärin. Ihmisillä tuppaa nousemaan kusi päähän niin kauan kunnes on siellä ylempänä.

Kansanedustajat ja koko hallistus parhain esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole kohdannut tai edes nähnyt kiusaamista aikuisiällä omissa yhteisöissäni vaikka varmaan sitä onkin muttei varmasti siinä määrin kuin kouluikäisillä. Kyllä ongelma ennenkaikkea liittyy tiettyyn ikään ja siihen että yhteiskunta mahdollistaa kiusaamisen kouluissa. Mun on hyvin vaikea kuvitella että kukaan vanhempi aidosti kannustaisi lastaan kiusaamaan. Kyse on siitä että kouluissa se mahdollistetaan. Kuri on liian löysä, valvontaa liian vähän, ennaltaehkäisyä tehdään liian vähän ja kiusaajiin suhtaudutaan liian lepsusti.

Olet onnekas.

Kyllä sitä kiusaamista opetetaan vanhempien toimesta kodeissa. Jos ei tietoisesti niin tietämättään, esim. juoruillaan toisista ja arvostellaan heidän ulkonäköä, eriäviä mielipiteitä omaavia tuomitaan, heitellään ras---- vitsejä jne. Kyllä ihan koko suomalainen yhteiskunta on sairas.

Itse olen joka ikisessä käymässäni koulussa ja työpaikassa törmännyt kiusaamiseen sen eri muodoissaan.

Parhaiten kitketään kiusaamista siten, että murrennamme myrkyllisiä valtarakenteita. Sellaisia rakenteita, joissa on hyvä veli-verkostoja, saavutetaan rahalla valta-asemia, ostetaan rahalla hiljaiseksi uhreja ja joissa epäkohtiin ei uskalleta puuttua. 

"Itse olen joka ikisessä käymässäni koulussa ja työpaikassa törmännyt kiusaamiseen sen eri muodoissaan."

Niin minäkin. Kun olin normaalipainoinen nuori, terve, hyvännäköinen niin puolustin kiusattuja työpaikoilla ja lohdutin heitä ollen itku olkapäänä. Minä en ikinä alentunut kiusaamiseen vaan päinvastoin kostin kiusaajille vaikka eivät he minua kiusanneet.

Ikääntyessä ja ylipainoisena jouduin itse kiusaamisen kohteeksi ja huomasin olevani ihan yksin. Kukaan ei auttanut, ei puolustanut ja ihan sanaton mitään sanomaton sakki ympärillä pelkäämässä vain ettei itse joudu kiusatuksi.

Miksi kiusaamiseen houkutukseen alkava ei voi sanoa suoraan ettei ole tyytyväinen omaan elämäänsä ja nyt on todella paha olo eikä purkaa sitä muihin ihmisiin.

Mun mielestä koulukiusaajia ja entisiä koulukiusaajia pitää vain alkaa käräyttää, samoin kuin MeToossa käräytettiin julkisesti sikoja Ranskassa. Voi vaikka sanoa entisen kiusaajan työkaverille, että tiesitkö, että tämä on entinen koulukiusaaja, teki ala-astella tätä ja tätä. Nettiin ei tarvitse tietenkään mitään laittaa. Oppisivat tavoille ja kiusaaminen saataisiin radikaalisti vähentymään.

Kuten jotkut jo kirjoittivat - kiusaamista on ollut aina, ja sitä tulee aina olemaan. Se on ihmisen geeneissä, kuten on myös monien muiden eläinten geeneissä.

Kiusaamisen suitsimiseen on keinoja, mutta kapitalistisessa markkinataloudessa niitä keinoja ei käytetä, koska kaiken pitää olla tehokasta ja jokaiselle eurolle pitää saada mahdollisimman paljon vastinetta. Siksi luokkakoot ovat aivan liian suuria, siksi koulut ovat aivan liian suuria, ja siksi hyvistä ja turvallisuutta luoneista käytännöistä - kuten erityisluokista - luovuttiin.

Money talks.

En usko, että kiusaamisesta koskaan päästään. Kysymys on pohjimmiltaa ihmisten välisestä reviiritaistelusta. Omaa reviiriään ihminenkin haluaa luonnostaan ja väistämättä tavalla tai toisella kasvattaa. Se onnistuu ajamalla joku lähipiirissä elävä kauas pois (tai kokonaan pois elävien kirjoistakin...). Kiusaajien tavoitteena on saada joku niin toivottomaan asemaan, että hän häipyy, ja muille jää silloin hiukan lisää reviiriä. Moni koulukiusattu vaihtaakin koulua, eikä ole tavatonta, että perhe muuttaa pysyvästi pois vain siksi, että lapsi saataisiin pois kiusaamistilanteesta. Joku kestää kiusaamisen koulun loppuun asti, mutta muuttaa sitten koulun jälkeen itsenäistyttyään kauas pois. Moni työpaikkakiusattu vaihtaa työpaikaa ja siinä yhteydessä asuinpaikkaakin. Ja kun yksi on häipynyt, etsitään seuraava uhri. Ei se koskaan lopu.

Vähentää sitä voidaan, mutt ei se koskaan lopu. Se on väistämätön luonnon mekanismi, reviiritaistelua.

Ala-asteella poika kiusasi minua. Opettaja pyöritteli käsiään eikä osannut puuttua pojan käytökseen ja vanhempien "ei meidän poika kiusaa ketään!" asenteeseen. 

Välitunnilla pojan serkku tönäisi kiusaajani maahan ja huusi hänelle. Kiusaaminen loppui kertaheitolla siihen. Opettaja ja vanhemmat eivät pystyneet lopettamaan pitkään jatkunutta kiusaamista puhuttelulla tai palavereilla. Serkku sen sai loppumaan, koska kiusaajani pelkäsi häntä, siis omaa sukulaistaan. 

Ei sitä pystytä kitkemään, on ap:lläkin luontaisena ominaisuutena kuten jokaisella ymmärrykseen pystyvällä, ensimmäinen virhearvio on kuvitella ettei itse syyllistyisi koskaan. 

Kiusaaminen on minkä tahansa sosiaalisen järjestelmän varaventtiili- ja immuunireaktiotoiminto, eli se ilmenee aina kun on useampia ihmisiä yhteen ahdettuna. Sitä ei pidä hyväksyä mutta kaikki utopistiset hymistelyt kuten kiusaamisvapaat koulut pitäisi ymmärtää lopettaa turhina.

Kiusaajan saa kuriin jos on taitoa. Lukekaa, opiskelkaa, älkää lässyttäkö, älkääkä pelätkö kiusaajan vanhempia. Jokainen kiusaaja on vähän erilainen, mutta jokainen heistä pelkää eniten häpeämään joutumista. 

No, kun katselee minkäsävyisiä viestejä monet tälle palstalle postaa... 

Suomi on tunnekylmä ja se näkyy niin aikuisissa kuin lapsissakin.