Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ihmiset rähjääntyvät vanhetessaan niin eri tahtia?
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Mitä v...n väliä? Mato haukkoo haudassa sitten lopulta meidät kaikki! Ihan sama miltä joku näyttää ehtoonsa loppumetreillä. Koskee ajanjaksoa 50-100 vuotta. Tuohon mennessä luonnonvalinta on tehnyt valintansa tai ei enää teekään. Eli on ukot ja akat valittu ja kakrut pukattu maailmalle tai vähintään opintielle. Näin voipi sitten rupsahtaa rauhassa ja nauttia vapaudestaan ennen tuonelaa.
Miksi koet aiheen niin, että pitäisi jotenkin näyttää kauniilta? Itse koen ketjun niin, että kerrotaan kokemuksia aiheesta miten eri tavoin ihmiset vanhentuvat. Suurimpana syynä siihen ovat geenit ja se miten elämä on sujunut.
Sehän on lääkärinkin ensimmäinen tehtävä määritellä näyttääkö ihminen itsestään huolehtivalta ja hyväkuntoiselta. Kun ulkonäkö repsahtaa, kertoo se usein myös terveysvaivoista ja sairauksista. Vapautta on tosiasiassa se, että huolehtii ulkoisesta olemuksestaan huolella ja parhaansa mukaan niin että pystyy olemaan vapaa eikä rapistu muiden autettavaksi liian aikaisin. Esim. sarkopenia uhkaa, jos ei harrasta liikuntaa. Myös ihon rasvaaminen on tärkeää, ihohan on suurin elimemme, jonka tehtävä on olla joustava ja suojata. Iho ohenee vanhemmiten ja siitä kannattaa pitää huolta. Myös ja erityisesti varpaanväleistä eli jalat pitää pestä saippualla päivittäin ja kuivata varpaanvälit huolella (jalkasilsa voi aiheuttaa invalidisoivan ruusun, johon tuttavani kuoli äskettäin pitkällisen kitumisen jälkeen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on välillä kuin kuivausrummussa olisi. Yritä siinä sitten hehkeänä pysyä.
Moni varmaan ajattelee iän karttuessa ettei ulkomuodolla ja hyvinvoinnilla ole enää niin merkitystä koska ollaan joka päivä kuitenkin yhtä päivää lähempänä elämän loppua. Jotkut ihmiset taas ikääntyessään heräävät huomaamaan, että elämässä on vielä monia hyviä vuosia edessä ja elämästä voi monin tavoin vielä nauttiakin ja siksi kannattaa pitää ulkonäöstään, terveydestään ja fyysisestä kunnostaan entistäkin parempaakin huolta. Olin eilen kaupungin uimahallin kuntosalilla ja siellä teki lihaskuntoharjoituksiaan pari säännöllisesti salilla käyvää pappaa, joista toinen oli jo ylittänyt 90 ikävuotta ja toinen oli vähän vailla ja ensinmainitulla oli mukanaan viellä melko timmissä kunnossa oleva tyttöystäväkin yli 80 v. ja nämä ihmiset olivat hyvän näköisiä, hyvän tuulisia ja näyttivät vielä nauttivankin elämästään täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v...n väliä? Mato haukkoo haudassa sitten lopulta meidät kaikki! Ihan sama miltä joku näyttää ehtoonsa loppumetreillä. Koskee ajanjaksoa 50-100 vuotta. Tuohon mennessä luonnonvalinta on tehnyt valintansa tai ei enää teekään. Eli on ukot ja akat valittu ja kakrut pukattu maailmalle tai vähintään opintielle. Näin voipi sitten rupsahtaa rauhassa ja nauttia vapaudestaan ennen tuonelaa.
Miksi koet aiheen niin, että pitäisi jotenkin näyttää kauniilta? Itse koen ketjun niin, että kerrotaan kokemuksia aiheesta miten eri tavoin ihmiset vanhentuvat. Suurimpana syynä siihen ovat geenit ja se miten elämä on sujunut.
Sehän on lääkärinkin ensimmäinen tehtävä määritellä näyttääkö ihminen itsestään huolehtivalta ja hyväkuntoiselta. Kun ulkonäkö repsahtaa, kertoo se usein myös terveysvaivoista ja sairauksista. Vapautta on tosiasiassa se, että huolehtii ulkoisesta olemuksestaan huolella ja parhaansa mukaan niin että pystyy olemaan vapaa eikä rapistu muiden autettavaksi liian aikaisin. Esim. sarkopenia uhkaa, jos ei harrasta liikuntaa. Myös ihon rasvaaminen on tärkeää, ihohan on suurin elimemme, jonka tehtävä on olla joustava ja suojata. Iho ohenee vanhemmiten ja siitä kannattaa pitää huolta. Myös ja erityisesti varpaanväleistä eli jalat pitää pestä saippualla päivittäin ja kuivata varpaanvälit huolella (jalkasilsa voi aiheuttaa invalidisoivan ruusun, johon tuttavani kuoli äskettäin pitkällisen kitumisen jälkeen).
Hyviä pointteja. Silti aloituksessa mainittu "rähjääntyminen" mikä vaikuttaa viittaukselta ulkonäköön. Käytän itseäni esimerkkinä. Pesen,hajustan,voitelen. Haen ihonhoitotuotteet apteekista. Hiustuotteet kampaamosta. Meikit Emotionista.
Harjaan,lankaan ja hymyilen.
Rutiinilla hirveästi toimenpiteitä aamuin ja illoin. Vie aikaa ja rahaa.
Silti,siitä huolimatta tai sen takia näytän rähjääntyneeltä. Hyväksyn asian ja jatkan turhia rutiineitani.
Lääkäri voi vapaasti kirjata "Hyvin arkinen ja ikääntynyt,muuten asiallinen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli tekee paljon. Naiset rupsataa ennen miehiä.
Nainen ei rupsahda vaan nainen tulee jossain vaiheessa siihen pisteeseen ettei jaksa nähdä vaivaa tälläytymiseen. Nainenhan tälläytyy ulkoisten paineiden alaisena ja kypsempi nainen osaa laittaa itsensä etusijalle. Olet ilmeisen kokematon koska tietäisit muuten että nainen sotkuisissa hiuksissaan finninaamoineen herätessään vierestäsi on se todellisuus eikä se mikä on tunnin tälläytymisen tulosta. Miehet kun ei tälläydy niin tälläsiä yllätyksiä ei kenellekkään kokemattomalle tule.
Tämä saattaa olla ainakin osin totta.
En ole ruma, mutta en mitenkään kauniskaan, joten täysin "luonnonkauniina" en ole kovin paljon liikkunut julkisilla paikoilla. Koko työikäni, tai kyllä se alkoi jo koulussa joskus lukiovaiheessa, tälläsin itseni edustavampaan kuntoon joka ikinen aamu: hiukset (kaikki mahdolliset muotoilutuotteet ja - tavat), naama (meikkivoide, silmät, kulmat) ja aina mietin myös pukeutumisen kohdilleen. Etenkin hiukset (ohut vauvatukka) vaati aina aikaa ja vaivaa, joka aamu ja aina, joka kerta kun piti "lähteä jonnekin".
Kun jäin leskeksi ja myös pois töistä, olen katsonut oikeudekseni jättää kaiken tuon. Kun olen itsekseni, minulla ei ole tarvetta, halua tai velvollisuutta näyttää paremmalta kuin oikeasti olen. Puolison kanssa piti aina olla sen verran tiptop, että (tämä on oma mielipiteeni, ei hänen), että olin riittävän hyvännäköinen. Samoin työelämässä piti näyttää edustavalta.
Nyt ei enää tarvitse. Olen yksinkertaistanut hiukset ja niitten laitoin, en enää meikkaa kuin kulmat ja sen verran, että nenä ei kiillä :). Ja tietysti siisti olen aina. Voi miten paljon säästyy aikaa, vaivaa, energiaa - ja stressiä!
Jonkun mielestä olen varmasti rupsahtanut ja ehkä joku ajattelee, että no eipä tuokaan pidä itsestään yhtään huolta. Minulle se on ihan se ja sama. Tarkemmin kun katsoo, minulla on tosiasiassa esim. kiinteämpi leukalinja kuin joillain ikäisilläni, ja objektiivisesti kun olen yrittänyt katsoa, en mielestäni näytä edes ikäiseltäni. Pukeudun rennosti ja ymmärtääkseni nuorekkaasti. Luonteeltani ja tekemisiltäni olen monessa asiassa paljon "nuorempi" kuin useimmat ikäiseni. Mutta sellaiset seikat jäävät usein sen jalkoihin, että on luonnollinen "kampaus" ja meikkaamattomat kasvot ja vaatetus jotain muuta kuin viimeistä muotia.
Tykkään kovasti kun minulla on mahdollisuus "rupsahtaa" ihan kaikessa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuoli tekee paljon. Naiset rupsataa ennen miehiä.
Nainen ei rupsahda vaan nainen tulee jossain vaiheessa siihen pisteeseen ettei jaksa nähdä vaivaa tälläytymiseen. Nainenhan tälläytyy ulkoisten paineiden alaisena ja kypsempi nainen osaa laittaa itsensä etusijalle. Olet ilmeisen kokematon koska tietäisit muuten että nainen sotkuisissa hiuksissaan finninaamoineen herätessään vierestäsi on se todellisuus eikä se mikä on tunnin tälläytymisen tulosta. Miehet kun ei tälläydy niin tälläsiä yllätyksiä ei kenellekkään kokemattomalle tule.
Tämä saattaa olla ainakin osin totta.
En ole ruma, mutta en mitenkään kauniskaan, joten täysin "luonnonkauniina" en ole kovin paljon liikkunut julkisilla paikoilla. Koko työikäni, tai kyllä se alkoi jo koulussa joskus lukiovaiheessa, tälläsin itseni edustavampaan kuntoon joka ikinen aamu: hiukset (kaikki mahdolliset muotoilutuotteet ja - tavat), naama (meikkivoide, silmät, kulmat) ja aina mietin myös pukeutumisen kohdilleen. Etenkin hiukset (ohut vauvatukka) vaati aina aikaa ja vaivaa, joka aamu ja aina, joka kerta kun piti "lähteä jonnekin".
Kun jäin leskeksi ja myös pois töistä, olen katsonut oikeudekseni jättää kaiken tuon. Kun olen itsekseni, minulla ei ole tarvetta, halua tai velvollisuutta näyttää paremmalta kuin oikeasti olen. Puolison kanssa piti aina olla sen verran tiptop, että (tämä on oma mielipiteeni, ei hänen), että olin riittävän hyvännäköinen. Samoin työelämässä piti näyttää edustavalta.
Nyt ei enää tarvitse. Olen yksinkertaistanut hiukset ja niitten laitoin, en enää meikkaa kuin kulmat ja sen verran, että nenä ei kiillä :). Ja tietysti siisti olen aina. Voi miten paljon säästyy aikaa, vaivaa, energiaa - ja stressiä!
Jonkun mielestä olen varmasti rupsahtanut ja ehkä joku ajattelee, että no eipä tuokaan pidä itsestään yhtään huolta. Minulle se on ihan se ja sama. Tarkemmin kun katsoo, minulla on tosiasiassa esim. kiinteämpi leukalinja kuin joillain ikäisilläni, ja objektiivisesti kun olen yrittänyt katsoa, en mielestäni näytä edes ikäiseltäni. Pukeudun rennosti ja ymmärtääkseni nuorekkaasti. Luonteeltani ja tekemisiltäni olen monessa asiassa paljon "nuorempi" kuin useimmat ikäiseni. Mutta sellaiset seikat jäävät usein sen jalkoihin, että on luonnollinen "kampaus" ja meikkaamattomat kasvot ja vaatetus jotain muuta kuin viimeistä muotia.
Tykkään kovasti kun minulla on mahdollisuus "rupsahtaa" ihan kaikessa rauhassa.
KORJAUS EDELLISEEN: Pahus, luin huolimattomasti aloituksen. Termi olikin rähjääntyä, eikä rupsahtaa. Rähjääntynyt en todellakaan ole =)!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä v...n väliä? Mato haukkoo haudassa sitten lopulta meidät kaikki! Ihan sama miltä joku näyttää ehtoonsa loppumetreillä. Koskee ajanjaksoa 50-100 vuotta. Tuohon mennessä luonnonvalinta on tehnyt valintansa tai ei enää teekään. Eli on ukot ja akat valittu ja kakrut pukattu maailmalle tai vähintään opintielle. Näin voipi sitten rupsahtaa rauhassa ja nauttia vapaudestaan ennen tuonelaa.
Miksi koet aiheen niin, että pitäisi jotenkin näyttää kauniilta? Itse koen ketjun niin, että kerrotaan kokemuksia aiheesta miten eri tavoin ihmiset vanhentuvat. Suurimpana syynä siihen ovat geenit ja se miten elämä on sujunut.
Sehän on lääkärinkin ensimmäinen tehtävä määritellä näyttääkö ihminen itsestään huolehtivalta ja hyväkuntoiselta. Kun ulkonäkö repsahtaa, kertoo se usein myös terveysvaivoista ja sairauksista. Vapautta on tosiasiassa se, että huolehtii ulkoisesta olemuksestaan huolella ja parhaansa mukaan niin että pystyy olemaan vapaa eikä rapistu muiden autettavaksi liian aikaisin. Esim. sarkopenia uhkaa, jos ei harrasta liikuntaa. Myös ihon rasvaaminen on tärkeää, ihohan on suurin elimemme, jonka tehtävä on olla joustava ja suojata. Iho ohenee vanhemmiten ja siitä kannattaa pitää huolta. Myös ja erityisesti varpaanväleistä eli jalat pitää pestä saippualla päivittäin ja kuivata varpaanvälit huolella (jalkasilsa voi aiheuttaa invalidisoivan ruusun, johon tuttavani kuoli äskettäin pitkällisen kitumisen jälkeen).
Hyviä pointteja. Silti aloituksessa mainittu "rähjääntyminen" mikä vaikuttaa viittaukselta ulkonäköön. Käytän itseäni esimerkkinä. Pesen,hajustan,voitelen. Haen ihonhoitotuotteet apteekista. Hiustuotteet kampaamosta. Meikit Emotionista.
Harjaan,lankaan ja hymyilen.
Rutiinilla hirveästi toimenpiteitä aamuin ja illoin. Vie aikaa ja rahaa.
Silti,siitä huolimatta tai sen takia näytän rähjääntyneeltä. Hyväksyn asian ja jatkan turhia rutiineitani.
Lääkäri voi vapaasti kirjata "Hyvin arkinen ja ikääntynyt,muuten asiallinen".
Sanojen merkitykset voi ymmärtää tosi monella tavalla. Itse käsitin rähjääntymisen niin, että heittää aivan lekkeriksi, enkä siten, että pitäisi esim. meikata tai muuten pyrkiä olemaan ns. kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta, en ole koskaan tupakoinut tai ollut auringonpalvoja ja olen ollut koko aikuisikäni samanpainoinen. Lisäksi olen liikkunut aina, juonut paljon vettä ja harrastanut kasvojumppaa niin kauan kuin muistan.
N52 jota luullaan usein alle nelikymppiseksi.
Siskon tyttö kävi pari vuotta sitten Alkossa ostamassa valkoviinipullon. Kassa kysyi sitten papereita? Katseli etsivästi ympärilleen, onkohan tämä piilokamera?
Kassa sitten hymyili vienosti kun näki henkkarit ja toivoitti hyvää päivän jatkoa.
Siskon tyttö oli silloin 40 vuotias.
Alkossa minulta kysyttiin paperit 42-vuotiaaksi asti, eikä myyty, jos ei ollut mukana. Vasta nyt koen rupsahtaneeni henkisesti ja fyysisesti rankan vuoden jälkeen, ainakin valvominen näkyy heti naamasta. En suostu luovuttamaan vielä, joten täytyy alkaa pitää huolta itsestä paremmin. Elämäntapani ovat olleet melko epäterveet, joten sekin pitää opetella.
Viime viikolla plastiikkakirurgi ja konsultaation tehnyt lääkäri onneksi totesivat, että näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta ja että olen "hyvin nuori potilas".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen erikoisuus siinä on että, ihmiset ovat erilaisia
Jokainen on uniikki lumihiutale. Tää on tieteellinen fakta. Jokaisen perimä on yksilöllinen.
Kun näkee oppilaskavereita melkein viidenkymmenen vuoden päästä niin ei voi kuin ihmetellä miten vanhan näkösiä ovat. En minä, varsinkin kun joka päivä oman naamansa peilistä näkee.
Siihen tottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geenit pitkälti. Sitten tietenkin elämäntavat. Positiivinen elämänasennekkaan tuskin vanhentaa ketään!
Itsellä on kyllä se kokemus, kun katsoo suunnilleen ikäisiäni miehiä (50v) että suurin osa näyttää vähintään 10v ikäistään vanhemmalta. Tuntemani naiset taas yleensä nuorekkaita. Yksi työtoverini (nainen) tosin näyttää +50v, ja lähes kaikki joiden kanssa olen asiasta puhuneet, ovat olleet yllättyneitä kun on selvinnyt, että hän ei ole vielä 40v:kaan. Lieneekö tupakointitausta syynä tähän, ei tosin enää polta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta, en ole koskaan tupakoinut tai ollut auringonpalvoja ja olen ollut koko aikuisikäni samanpainoinen. Lisäksi olen liikkunut aina, juonut paljon vettä ja harrastanut kasvojumppaa niin kauan kuin muistan.
N52 jota luullaan usein alle nelikymppiseksi.
Siskon tyttö kävi pari vuotta sitten Alkossa ostamassa valkoviinipullon. Kassa kysyi sitten papereita? Katseli etsivästi ympärilleen, onkohan tämä piilokamera?
Kassa sitten hymyili vienosti kun näki henkkarit ja toivoitti hyvää päivän jatkoa.
Siskon tyttö oli silloin 40 vuotias.Alkossa minulta kysyttiin paperit 42-vuotiaaksi asti, eikä myyty, jos ei ollut mukana. Vasta nyt koen rupsahtaneeni henkisesti ja fyysisesti rankan vuoden jälkeen, ainakin valvominen näkyy heti naamasta. En suostu luovuttamaan vielä, joten täytyy alkaa pitää huolta itsestä paremmin. Elämäntapani ovat olleet melko epäterveet, joten sekin pitää opetella.
Viime viikolla plastiikkakirurgi ja konsultaation tehnyt lääkäri onneksi totesivat, että näytän huomattavasti ikäistäni nuoremmalta ja että olen "hyvin nuori potilas".
Noin 53 vuotta sitten ravintolassa tarjoilija kieltäytyi tuomasta mulle tilaamani paukkua. Tivasi vaan papereita. Sattumoisin ei ollut ajokorttia mukana.
Portsarikin sanoi, hae kuskin kanssa äkkiä kotonta kortti!
-Eikä varmasti lähetä 40 km ajamaan edstakaisin muutaman paukun takia! Hovi paikalle ja heti! Aika monta kertaa sanoin tiukasti ennenkuin hovi tuli.
-Tämähän on "vanha mies", viinaa pöytään!
Kehtasikin haukkua 26 vuotiasta vahaksi ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertasin kahta henkilöä keskenään. Toista lehtien kuvasta ja toinen on vaimoni.
Vaimoni on 80 ikäinen. Taasen Päivi Räsänen jotain 64 vuotias.
Kyllähän Räsäskä on enenmän rupsahtanut kasvoiltaan kun rakas vaimoni!
Vaimoni ei ole koskaan polttanut eikä alkoholiakaan käytä. Päivi Räsäsestä en taasen siltä osin tiedä?Mutta Päivi Räsäselle on luvassa varma taivaspaikka tuonpuoleisessa jos hänen oppinsa pitävät paikkansa.
Siinä suhteessa olen onnellisessa asemassa kun olen vielä hengissä. Neljä kertaa on tullut käytyä rajalla. 26 vuotiaana pahan onnettomuuden jälkeen Meilahden kirungit saivat elävien kirjoihin.
42 vuotiaana astma kohtaus oli tappaa. 68 vuotiaana sydäninfakti. Pallolaajennuksen tehneeltä lääkäriltä lipsahti vahingossa sen jälkeen kun olin toipumistilassa, normaalisti tuossa tilanteessa henki lähtee.
Viimeisin tapaus 2.5 vuotta takaperin lonkka operaation jälkeen kompilaatio ja pariksi päiväksi teholle.
Jommassa kummassa näissä kahdessa viimeisessä olin muka pyhän Pietarin kanssa jutuissa. En kuulema pääse portin toiselle puolelle, mutta olisin ohjaamassa ihmisiä sinne toiseen kuumaan paikkaan. Pietari mainitsi ohimennen rouva Räsäsenkin kuuluvan sinne kuumalle puolelle..
Mikähän siinä on kun kaikki sanovat heiltä kysytyn papereita vaikka nelikymppisenä....oliskohan jonkinasteista kohteliaisuutta kysyjältä, ilahduttaa asiakkaan.. ;)
Kukapa ei epäsuorasta kehusta pitäisi.
Eikös olekin niin, että autistit näyttävät ikäistään nuoremmalta? Itse olen aina näyttänyt nuoremmalta, jopa lapsena. Leikin uswin nuorempien serkkujeni kanssa ja kaikki jotka ei meitä tuntenut, olettivat että minä olen porukan nuorin, vaikka oikeasti olin vanhin. Muistan elävästi kun 12-vuotiaana tutustuttiin vieraaseen lapsijoukkoon ja nämä ei millään uskoneet että oon jo kuudennella luokalla, vaikka näytin koulukirjankin todisteeksi. Nyt olen 39 ja sama meno jatkuu. Ja olen autistinen.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on kun kaikki sanovat heiltä kysytyn papereita vaikka nelikymppisenä....oliskohan jonkinasteista kohteliaisuutta kysyjältä, ilahduttaa asiakkaan.. ;)
Kukapa ei epäsuorasta kehusta pitäisi.
Fyssari kenellä käyn itseäni kuntouttamassa niin hänen poikansa toinen työpaikka on Alkossa.
Heillä on selkeät ohjeet papereiden kysymisestä kaikilta jotka näyttävät alle 30 vuoden ikäisiltä.
Geeneistä kiinni lähinnä. Olen 35-vuotias, mutta näytän noin 2227-vuotiaalta. Jatkuvasti tulee samanikäisiä ihmisiä vastaan, joista moni näyttää ihan keski-ikäiseltä, ja mietin mielessäni, olenko minäkin tosiaan näin vanha? :D
Alue: Aihe vapaa
Äitini sai mut nelikymppisenä. Mä muistan,kuinka yllättäen sisälle tullessani se kyttäsi naamaansa peilistä. Ja oli kroonisesti vihainen.Oli joku 50 silloin ja mä kymmenvuotiaana ihmettelin. Kauniit kesäpäivät ja olis ollut vaikka mitä tekemistä,mielestäni. Yksi vahtasi naamansa muutoksia peilistä.
Se on nyt 90 ja edelleen vihainen ja katkera.
Tarinan opetus; kannattaa käyttää elämänsä loppupään vuosikymmenet tuijottaen vanhenevaa ulkonäköä peilistä. Kai me kaikki haluamme tulla vihaisiksi ja katkeriksi.
Itse tiedostan näyttäväni just siltä,millaista elämää olen joutunut elämään. Nuorena olen ollut ns kaunis ja mitä sillä sain? En yhtään mitään.
Eli ei se kauneus,vaan miten sitä käyttää.